Toukokuun tohinat - osa 1

Tampereelta oli palattu ja viimeisiä vietiin pääkaupunkiseutulaisina. Paljon oli pakkaamista ja muuta tehtävää, mutta niin kiire ei ollut, etteikö olisi voinut hypätä koko porukka Volvoon ja lähteä huristelemaan ympäri Helsinkiä ja napsia matkan varrelta muutaman patsaskuvan. Ekologista hommaa tämä meikäläisten metsästely :)

Tämä reissu tapahtui 26. toukokuuta ja taideteoksia bongattiin matkalla lukuisia. Viisi pääsi kuvaan. Niistä ensimmäisenä oli vuorossa Kauppakorkeakoulun pihalla sijaitseva Aimo Tukiaisen vuodelta 1954 oleva Liikevoitto (Profit)-suihkukaivoveistos, joka on todella upea. Teoksessa ovat pääosassa kaksi tiiraa, joista toisella on nimen mukaisesti nokassaan palkintona kala, jonka suusta tulee vesisuihku.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Wihurin rahasto lahjoitti pronssisen Liikevoitto-nimisen suihkulähdeveistoksen Helsingin kauppakorkeakoululle 1954. Veistoksen aiheena on kaksi kalastavaa tiiraa, joista toinen on onnistunut sieppaamaan kalan nokkaansa."

Kauppiksen seinässä on puolestaan mm. Pauli Jokisen hyviin ja informatiivisiin kirjoihin päässyt reliefi, jonka on tehnyt Michael Schilkin ja sen nimi on Kauppiaita. Moniosainen mosaiikki on varsin hieno, mutta ei suosikkejani.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Kauppiaita on Helsingin kauppakorkeakoulun julkisivun moniosainen keramiikkareliefi. Siinä kuvataan maailman eri puolilla eläviä kauppiaita kaupankäyntiin liittyvien vertauskuvallisten hahmojen keskellä. Näihin kuuluu mm. kauppiaiden suojelusjumala Hermes vaakoineen. Reliefissä viitataan kauppakorkeakoulun tehtävään taloustieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena ja toisaalta kaupankäynnin historiaan ja kansainväliseen perinteeseen. Reliefin jutustelevan kertova kuvakieli on ominaista monille muillekin Schilkinin teoksille."

Hieman syrjässä, pääovilta oikealle on kauppakorkean entisen pääjehun O.W. Louhivuoren rintakuva. Ovat nämä olleet yrmeitä ukkoja nämä nimimiehet, ainakin jos on muistomerkkeihin luottaminen.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Oskari Wilho Louhivuori (1884-1953) oli Helsingin kauppakorkeakoulun professori ja sittemmin rehtori ja kansleri. Louhivuori oli eduskunnan jäsen 1917-19, senaattori ja senaatin sosiaalitoimituskunnan päällikkö 1917. Muistomerkki on perinteinen punaisella graniittilajustalla lepäävä, pronssinen realistinen rintakuva ja se paljastettiin 18.5.1961."

Kauppakorkean patsaat kuvattuani huomasin autolle palatessani, että erään talon seinässä ylhäällä on joku patsas. Kyseinen teos on kauppiksen Arkadia-rakennuksen pääsisäänkäynnin yläpuolella ja esittää vasemmalle, kohti korkeakoulun päärakennusta katsovaa opiskelijatyttöä. Pienellä netin selaamisella en löytänyt patsaasta mitään tietoa, joten ei auta muu kuin katsoa vain huonolaatuisia kuvia.

Sunnuntaibongailun viimeisenä kohteena oli Aarre Aaltosen massiivinen Ilmatar ja sotka, joka sijaitsee Töölössä, Sibeliuksenpuistossa, Mechelininkadun itäisellä - eli sillä toisella puolella, kuin Sibeliuksen monumentti. Aaltosen teoksessa on kuvattuna kalevalaisaiheinen Ilmatar ja sotka sekä graniittijalustassa kirjattuna otteita Kalevalasta.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Leo ja Regina Wainsteinin säätiö järjesti 1939 kilpailun, jolla haettiin Helsinkiin Kalevala-aiheista veistosta. Aarre Aaltonen voitti kilpailun ehdotuksellaan Ilmatar ja sotka, ja pronssinen veistos päätettiin sijoittaa nykyiseen Sibeliuspuistoon. Veistos paljastettiin 1946.

Veistoksen aihe on Kalevalan luomismyytistä. Ilmatar ilman henki on tullut raskaaksi myrskystä ja merestä ja odottaa Väinämöistä. Odottava Ilmatar kelluu meren aalloilla 700 vuotta kunnes sotka asettuu luodoksi luulemalleen Ilmattaren polvelle, munii 7 munaa ja alkaa hautoa. Haudonnasta syntyvä kuumuus saa Ilmattaren ravistamaan polveaan, jolloin munat vierähtävät rikki ja niistä syntyvät maailman elementit maa, taivas, aurinko, kuu jne."

Sellainen oli tämä toukokuun lopun ensimmäinen Helsingin-reissu. Kaksi päivää myöhemmin menimme kaupungille uudelleen, tällä kertaa Krunikan suuntaan. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.