Toukokuun tohinat - osa 2

Nopeasti edellisen perään uusi päivitys tähän blogiin. Kun saa vanhat alta pois, pääsee uudempien kimppuun ja voi taas lähteä metsästelemään lisää patsaita ja tarinoita. Voi myös olla, että teen katutaidepäivityksen jossain välissä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Ja nyt, ei muuta kuin takaisin keväiseen Helsinkiin!

Jälkimmäinen Helsingin-reissu olikin sitten ikimuistoinen. Tällä kertaa hyppäsimme bussiin ja hurautimme kohti keskustaa. Sinne päästyämme tungimme vaunut ja rattaat aseman hissiin, jolla pääsimme alikulkutunneliin. Kaisaniemen puistossa kirmailtiin hieman, mutta suht nopeasti piti kipittää läpi, aikataulu oli matkan alussa tiukka, olimmehan menossa Simppasen kanssa ensimmäistä kertaa parturiin, isälle ja pojalle siisti miesten kesätukka kehiin.

Poika olikin mitä parhain asiakas, vaikka hieman jännittikin parturimiehen toimia. Pakko kehua tuota Dolcis-parturia Liisankadulla. Mukavaa ja hyvää palvelua, suosittelen. Simo lähti leikkuun jälkeen äidin ja siskon kanssa papan työpaikalle naapuriin (Unioninkadulle) ja meisi jäi saksittavaksi. Kun myös minun tukka oli kynitty (oli muuten ehtinyt aika pitkäksi!), pääsin minäkin (divarin kautta, tietty) pappaa moikkaamaan. Saman tien lähdimme pitkänsillan toisella puolella sijaitsevaan nepalilaiseen ravintolaan syömään. Kävimme siellä jo kerran aiemmin ja tälläkin kertaa ruoka ja palvelu olivat erinomaiset. Lapsetkin tykkäsivät kovasti.

Saatoimme papan takaisin työpaikan alaovelle ja lähdimme sitten kävelemään läpi Krunikan, tavoitteena muutaman puuttuvan patsaan bongaus ja kuvaus. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin käännyimme Unioninkadulta Rauhankadulle ja olipas tylsä näky! Wäinö Aaltosen pronssinen veistos nimeltä Sarastus, jossa selityksen mukaan nuori nainen ihailee nousevaa aurinkoa ja suojaa siltä silmänsä eteen kohotetuin käsivarsin, olikin runtattu siirtolavan taakse. Remontit ovat kyllä todellinen pain-in-the-arse.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Punagraniittisella alustalla seisova pronssiveistos kuvaa kaunista nuorta naista, joka ihailee nousevaa aurinkoa ja näyttää suojaavan silmiään sen kirkkaalta valolta. Veistos on Suomen Pankin tilaus suoraan taiteilijalta. Teos on myös tunnettu nimellä 'Nuori tyttö ja lupaus'."

Hieno, Aaltosen tyyliin sopiva ja perinteinen patsas. Sen lähellä, kansallisarkiston portailla piti olla Jyrki Siukosen käsialaa oleva pikkuruinen Viisas hiiri -veistos, mutta sitä ei näkynytkään enää missään. Simpan kanssa yritimme etsiä ja pettymys oli melkoinen, kun ei löytynyt ja remonttia tehnyt työmies tiesi kertoa, että se oli tietenkin viety pois remontin alta. Murrr...

Jatkoimme matkaa ja päädyimme Meritullintorille. Vihdoin oli aika napata kuvat Carl Wilhelmsin reliefistä Pietarin kalansaalis. Kaakeliteos on varmasti monille tuosta ohi kulkevalle tuttu.

Museon sivuilta:

"Carl Wilhelms syntyi Pietarissa Venäjällä. Hän suoritti taideopintonsa taideteollisessa keskuskoulussa Suomessa ja Antoine Bourdellen johdolla Ranskassa, minkä jälkeen asettui asumaan Suomeen. 

Pietarin Kalansaalis on taiteilijan monumentaalitöihin kuuluva kaakelireliefi. Carl Wilhelms painotti tuotannossaan ääriviivojen käyttöä hahmojen liikkeen ilmaisemiseen. Buddhalainen veistotaide oli merkittävä vaikuttaja Wilhelmsin tuotannossa. Myöhemmässä vaiheessa hän hylkäsi tämän suunnan ja sai vaikutteita lähemmiltä esikuviltaan, mikä ilmenee yksityiskohtien eliminointina hänen myöhemmässä tuotannossaan.

Taiteilija on ottanut teoksen aiheen Raamatusta, (Luuk.5:1). Jeesus opetti kansaa Pietari-nimisen kalastajan veneessä istuen. Lopetettuaan puheensa Jeesus käski Pietarin soutaa syvään veteen ja heittää verkkonsa, jolloin kalastaja sanoi kalastaneensa turhaan koko yön. Mutta totellen Jeesuksen sanaa Pietari teki työtä käskettyä ja nosti satumaisen saaliin järvestä..."

Siinä olivat sitten kaikki helsinkiläiset patsaat tältä erää. Matkamme jatkui kuitenkin kauppatorille Lauraa moikkaamaan ja mansikoita ostamaan. Ne menimme syömään Espan nurmikolle, mutta ikävä kyllä mansikat olivat aika huonoja. Kotimatkalla tapasimme vielä äitini serkun poikansa kanssa matkalla Ruotsin-laivalle kevätreissua tekemään. Lopulta hyppäsimme junaan ja hurautimme takaisin Myyr Yorkiin.

Saas nähdä, milloin seuraavan kerran tulee bongailtua pääkaupunkilaisia patsaita... jatkossa tarjolla on varsin kattava kavalkadi hämäläisteoksia Tampereelta ja lähimaastosta.