Tampereen ensimmäinen virallinen metsästyssessio

Luonnostelin tämän tekstin jo toukokuun 25. päivä, mutta yli kuukausi on jo vierähtänyt siitä, enkä ole ehtinyt/jaksanut keskittyä tämän blogin päivittämiseen. Se ei tarkoita, etteikö metsästysseurueemme olisi ollut samaan aikaan aktiivinen. Uudessa kotikaupungissa on tosiaan paljon ennennäkemättömiä patsaita ja niitä on tullut metsästeltyä tässä pikku hiljaa. Kiirettä ei ole, onneksi. Pitemmittä puheitta, uuden päivityksen kimppuun. Seuraavaksi siis jo aikaa sitten kirjoittamani teksti kuvineen päivineen. Tulevat päivitykset ovat sitten ajan tasalla.

Muutto Tampereelle alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Ensi viikolla muuttokuorma pakataan muuttofirman autoon ja siirretään pienen matkan päähän pohjoiseen. Kävimme männä viikonloppuna tekemässä uudessa kodissa tekemässä pientä pintaremonttia ja samalla oli hyvä tilaisuus tutustua uuteen kotikaupunkiin kävellen ja patsaita metsästellen. Moni patsaista on tuttuja auton ikkunasta nähtyinä ja muutenkin, mutta kuvia näistä ei ole tullut napattua.

Lähimpänä kotiamme, naapuritalon eli Amurin koulun seinässä on Aimo Tukiaisen veistämä Tiedon puu -kivireliefi. Sen jätimme kuitenkin hieman myöhemmäksi, joten malttia lukijoille, tuosta teoksesta enemmän tuonnempana. Ensimmäisenä kameran muistikortille tallentui Mauno Juvosen teos Korpikuuset, joka sijaitsee Tampereen taidemuseon edustalla, meistä katsoen Amurin museokorttelin takana.

Tampereen sivuilta:

"Teos kuvaa abstrahoituja kuusia graniittijalustalle sijoitettuina. Tampereen Taiteilijaseura ry:n aloitteesta kaupunki pystytti muistomerkin kuvataiteilija ja professori Gabriel Engbergille (1872-1953). Muistomerkki tilattiin kuvanveistäjä Mauno Juvoselta.

Professori Engberg toimi aktiivisesti Tampereen kulttuurielämässä, hän oli mm. Tampereen taidemuseon hoitajana 1931-1953. Hänen taiteessaan metsämaisemat olivat keskeinen aihe."

Sitten tallustelimme Marianpuistoon Pyynikin kulmille ja tutustuimme lähemmin Atlas-tyttö-patsaaseen, jonka on veistänyt Essi Renvall. Taiteilijahan tunnetaan erityisesti pääkaupungissa sijaitsevasta Rauhanpatsaasta, joka on vastassa kaikkia, jotka lähestyvät Kaivopuistoa Eteläsataman suunnasta.

Tampereen museon sivuilta:

"Veistos esittää nuorta lyhythihaiseen leninkiin pukeutunutta naista seisomassa jalustalla kultasandaaleissaan. Vasemmassa kädessään hänellä on puola, josta ohut kultalanka johtaa koholla olevaan oikeaan käteen. Naisella on kullattu riipus kaulassaan.

Atlas on satiinipohjainen kangassidos, jota käytetään lähinnä vuorisilkissä. Atlas on ollut myös Suomen Trikoo Oy:n virallinen tuotemerkki vuosina 1913-1960. Suomen Trikoo Oy lahjoitti veistoksen kaupungille yhtiön 50-vuotisen toiminnan muistoksi. Teos sijoitettiin Mäntypuistoon, jolloin se jäi yhtiön kolmen tehtaan muodostaman kolmion keskelle. Suomen Trikoolla oli tehtaat Pyynikillä, Satamakadulla ja Onkiniemessä. Atlas-tyttö paljastettiin 12.11.1954."

Atlas-tytön kultaisilta rihmoilta lähdimme leikkipuiston kautta ja Koulukadun legendaarisen kentän yläpuolista katua pitkin läheiseen puistoon, jossa olikin paljon porukkaa nauttimassa upeasta kevätillasta. Myös minigolfradat olivat täynnä pelaajia. Pyhäjärven rantojen yläpuolella kulkeva hiekkatie on upea ja sitä pitkin pääsee Eteläpuistoon, jossa kuvasimme ensin Fabian Klingendahlin rintakuvan, jonka on veistänyt Yrjö Liipola. Ykä on esitelty tarkemmin omassa osiossaan ja sinne myös nämä Klingenthalin kuvat päätyvät joukon jatkoksi.

Tampereen museo kertoo:

"Alunperin kauppaneuvos Fabian Klingendahlin (1852-1937) muotokuvapää pystytettiin Klingendahlin teollisuusrakennuksen pihamaalle hänen syntymänsä 100-vuotispäivänä. Klingendahl perusti Tampereelle villatehtaan vuonna 1897. Klingendahlin tehtaan virkailijat halusivat lahjoittaa patsaan kaupungille, mikäli sille voitaisiin osoittaa uusi paikka Eteläpuistosta, koska tehdasalue katsottiin liian ahtaaksi ja vilkasliikenteiseksi.

Patsas sijoitettiinkin Klingendahlin tehtaan eteläporttia vastapäätä. Patsaan virallinen luovutustilaisuus kaupungille pidettiin vuonna 1972."

Aivan Klinkun lähellä, Hämeenpuiston eteläpäädyn maamerkkinä seisoo muhkea, graniittinen suihkukaivoveistos (näkyy jo edellisessä kuvassa), jonka on tehnyt Wäinö Aaltonen. Sen nimi on Osuustoimintamuistomerkki ja siinä on kaksi puolta eli kaksi erillistä osaa. Etupuolella on Ostoksilta paluu, jossa on kuvattuna naisia ja takapuolella on Tukinkantajat, jossa kolme miestä on työn touhussa.

Tutuilta museon sivuilta:

"Muistomerkki pystytettiin Tampereelle vuonna 1900 perustetun Suomen ensimmäisen osuuskaupan 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Osuuskauppojen keskusjärjestö Kulutusosuuskuntain Keskusliitto järjesti muistomerkkikilpailun, jonka Wäinö Aaltonen voitti luonnoksellaan Pato. Teos paljastettiin Osuuskauppaliikkeen 50-vuotisjuhlien yhteydessä 17.6.1950. Muistomerkin tieltä purettiin 1920-luvulla rakennettu soittolava.

Mahtavan monumentin etupuolella on kolmen naisen ryhmä. Yksi naisista kantaa kädessään koria ja toinen onnen oksaa. He symboloivat yhteistoiminnan henkistä ja kohottavaa puolta. Vastakkaisella sivulla on joukko suurta tukkia kantavia miehiä, jotka puolestaan ilmentävät yhteistoiminnan ruumiillisia ponnisteluja. Muistomerkki oli aikanaan Pohjoismaiden suurin veistos."

Paluumatkalla kotiin oli sitten vihdoin aika pysähtyä Amurin koulun kupeessa ja ottaa muutama kuva Aimo Tukiaisen Tiedon puu -reliefistä. Kyseessä on perinteinen koulun tms seinään tehty kivireliefi, tässä tapauksessa graniittinen. Toimii sijaintinsa vuoksi hienosti, mutta ovathan nuo varsinaiset veistokset kuitenkin aika lailla hienompia.

Museo kirjoittaa näin:

"Teoksessa on kuvattu lapsen elämää kolmessa kohtauksessa. Alimpana tyttö nukkeineen on isänsä seurassa, keskellä hän leikkii pallon kanssa ja ylimpänä on kuvaus opetustilanteesta luokkahuoneessa, viittaava poika istuu pulpetissa.

'Koulureliefissä on opiskelua, vanhempien elämänviisautta ja kodin opetusta painottava moraalinen sisältönsä, mutta se on toteutettu aiempaa formaalisesti huomattavasti vapaampien keinojen avulla ja tiukka frontaalisuus on nyt leikkisä tyylittelykeino.' Noin kirjoitti tutkija Liisa Lindgren Tukiaisen reliefistä. Teos paljastettiin 2.10.1954."

Seuraavana päivänä lähdimme pienelle ajelulle ja bongasimme reissun aikana muutaman patsaan. Ensin etsimme Epilästä John Munsterhjelmin suihkukaivoveistosta Suomen järvet, jonka lopulta löysimmekin, kun turvauduimme Tampereen taidemuseon nettisivujen karttaosioon. Sitä ennen ehdin kysäisemään neuvoa paikallisen Valintatalon kassalta, jonka vastaus oli ennalta jo arvaamani "en tiedä, en ole paikallisia, olen vain töissä täälläpäin".

Museon sivut kertovat näin:

"Alaston nainen soittaa hauenluista harppua, jonka kielet muodostuvat vesisuihkuista. Veistos esittää vertauskuvallisesti Suomen vesistöjä. Veistos oli esillä Suomen kuvanveistäjäliiton järjestämässä II Veistokuvanäyttelyssä vuonna 1911 ja sai melko ristiriitaisen vastaanoton. Erään kriitikon mukaan "Ajatus on uusi omatakeinen ja kuvannollisuudessansa runollinen, nuori vedenneito taas on muodoista verrattain kaunis". Toinen arvostelija löysi toisenlaista sanottavaa. "Kuten kuvastammekin jo voi päättää, (hän on) aivan liian vähän suomalainen voidakseen kuvata juuri Suomen sisävesiä. Hän on silmiinpistävän saksalainen, aivan kuten Vallgrenin helsinkiläisen suihkukaivon nainen (Havis Amanda) on silmiinpistävän ranskalainen". 

Munsterhjelm yritti myydä suihkukaivoveistostaan sekä Viipuriin että Porvooseen. Winterin tehtaiden toimitusjohtajan Uno Khüryn (1883-1950) kerrotaan ostaneen teoksen taiteilija Munsterhjelmin varastosta. Veistos sijoitettiin silloisen apulaisjohtajan talon pihaan. Oy Metra Ab lahjoitti veistoksen Tampereen kaupungille vuonna 1997. Lahjoituksen ehtona oli, ettei teosta saa siirtää pois Winterin alueelta. Kaupungin puistoyksikkö suunnitteli veistosta varten oman puiston, jonne teos pystytettiin keväällä 2001. Veistos ei ole aikaisemmin toiminut suihkukaivoveistoksena, nyt siihen liitettiin vesielementti."

Kuten kuvista näkyy, Suomen järvet -teoksessa ei ainakaan nyt ollut vedet päällä, joten harvinaisena erikoisuutena pääsin kuvaamaan veistoksen lähietäisyydeltä. Olisihan tietenkin ollut mukavaa, että vesi olisi soljunut sieltä, mistä sen kuuluukin, mutta ehkä ne käynnistetään kesäkuun alussa tai niillä nurkilla. Munsterhjelmin työn lähistöllä on myös sankarivainajien muistomerkki, josta räppäsin pari kuvaa.

Epilästä kurvailimme Nekalaan. Päiväkodin pihalla on kiva Sisko Petäjän käsialaa oleva suihkukaivoveistos Leikkivät kalat, joka sekin oli kuiva kuin mikä.

Tampereen taidemuseon sivut kertovat aiheesta näin:

"Päiväkodin pihan luonnonkivelle on kiinnitetty kolme samantyyppistä suurisilmäistä kalaa. Kaloille on kuvattu voimakkaat evät ja pyrstöt. Tamperelaistaiteilijan teos paljastettiin 20.7.1954. Alunperin veistos tunnettiin Nekalan lastentalon suihkukaivoveistoksena. Rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä vesiallas poistettiin. 

Vuonna 1992 teos konservoitiin ja kalat kiinnitettiin pihalle tuotuun luonnonkiveen. Samassa yhteydessä teos uudelleennimettiin Leikkiviksi kaloiksi."

Tiistaina lähdimme kohti Vantaan-kotia ja päätimme mennä hieman erikoista reittiä. Siitä seuraavassa päivityksessä lisää. Paljon on päivityksiä tulossa, jahka vaan ehdin niitä kirjoittamaan ja kuvia muokkaamaan.