Ensio is back!

Toukokuinen paluumatka Tampereelta silloiseen Vantaan-kotiin hurautettiin varsin erikoista kautta: ajelimme hetken Tampereella ja sitten suuntasin kohti Nokian moottoritietä ja Sastamalan kaupungissa sijaitsevaa Äetsää. Matkakumppanit nukahtivat jokainen omaan tahtiinsa ja pienen tovin höpöttelin itsekseni ja kuuntelin radiota.

Syy miksi lähdimme näin järjettömälle kiertoreitille löytyi tosiaan tuolta Äetsästä, Keikyän kylästä. Erinomainen kuvanveistäjä ja taiteilija, kaiken tämän patsaanmetsästyksenkin innoittaja ja aloittaja, Ensio Seppänen on tehnyt kylän yhdeksi nähtävyydeksi Kulkukauppias- eli Perinnepatsaan.

Tampereen taidemuseon Patsasbongarin matkassa -sivustolla lukee patsaasta näin:

"Sastamalan Äetsässä kukoisti monipuolinen kotiteollisuus – esimerkiksi lankanappeja, sukkuloita ja kampoja - jo 1800-luvulla. Maankuuluksi tuli koppa- ja lastuteollisuus 1900-luvun alusta alkaen. Huikeaa syystaivasta vasten siluettina kuvastuva Ensio Seppäsen Perinnepatsas esittää maalaismiestä, joka kuljettaa äetsäläisiä käsitöitä markkinoille myyntiin. Valotuksen säätämiseen kannattaa ensi kerralla kiinnittää huomiota..."

Olipas mahtavaa nähdä pitkästä aikaa nuo lapikkaat ja muut uskomattoman hienot yksityiskohdat!

Hullu reissu alkoi vasta Äetsän jälkeen. Takana oli jo lähes 68 kilometriä ja paljon vielä edessä. Seuraavaksi oli vuorossa Huittinen ja sieltä vasta käännyttiin 2-tielle kohti kotia. Huittisissa poikkesimme katsomaan pikaisesti presidentti Risto Rytin näköispatsasta ja sen jälkeen lähdimme 166 kilometrin loppumatkalle.

Risto Rytin wikipediasivu kertoo näin:

"Rytin syntymäpitäjä Huittinen on muistanut häntä monin tavoin. Huittisten museossa on Risto Rytille omistettu osasto ja kaupungin läpi kulkeva pääkatu on nimetty Risto Rytin kaduksi. Kuninkaisten koulutus- ja kulttuurikeskuksessa sijaitsee konsertti- ja konferenssitila Risto Ryti -sali. Huittisten keskiaikaisen kirkon puistossa on vuonna 1979 paljastettu Risto Rytin patsas, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Kauko Räike. Lisäksi hänen syntymäkotinsa paikalla on muistomerkki."

Epäusko oli hiipiä puseroon matkan vain kestäessä ja takapenkin herätessä ja alkaessa kyllästymään pitkään istumiseen. Onneksi kilometrilukemat opastetauluissa hupenivat ja pian olikin edessä loppukiri, kun käännyimme kakkostieltä Vihdintielle. Lopulta turvallisesti perillä "kotona", sydän tosin oli jäänyt jo uuteen kotipitäjään.

Vielä oli vuorossa pari viime hetken reissua Helsingin keskustaan ennen kuin muuttokuorma lähti kohti Tamperetta. Niistä seuraavassa päivityksessä.