Kesälomareissun purkaminen jatkuu. Majoituimme siis Porissa Kuukkarin Kortteerissa. Erinomainen paikka.
Keskiviikkoaamu valkeni kirkkaana. Yö meni jo paremmin kuin edellinen. Ei ollut niin kuuma, selkeästi illan ilmastointilaitteen käyttö auttoi pidemmälle aamuun. Ilman lämpötila oli myös hieman laskenut aiemmista hellelukemista. Lapsetkin olivat jo tottuneet majapaikkaan ja nukkuivat jopa klo 7:ään. Aamiaisen jälkeen pompittiin trampalla ja sitten valmistauduttiin lähtöön.
Taivaalle oli jo ilmestynyt isoja harmaita pilviä, kun kuljimme Kalevanpuistoon. Bongasimme sieltä yhden geokätkön ja jatkoimme isojen maanteiden alitse urheilupuiston puolelle. Matkalla näkyi useita mustavariksia. Mainitsen niistä jatkuvasti, niitä kun ei tosiaan täällä Tampereella eikä muuallakaan koskaan näy, pysyttelevät aina vaan siellä Satakunnan seudulla.
Stadionin edustalla on Kalervo Kallion veistämä Keihäänheittäjä vuodelta 1966. Se esittää 1932 Los Angelesin olympialaisissa keihäänheiton kultaa voittanutta Matti Järvistä kultaheitossaan. Teoksen keihäs on varastossa jemmassa, kun tuppaa kokemaan ilkivaltaa jatkuvasti. Ilman keihästä teos näyttääkin varsin mykkäelokuvamaisen koomiselta.
Urheilukeskus oli hieno, erityisesti tällaisena sunnuntaipesäpalloilijana mieltä lämmitti useat hiekkakentälle piirretyt kenttäviivat, jollaisista voi vain omalla puistokentällä haaveilla. Isomäen jäähallin läheisessä metsikössä on Voiton kivi, joka on paikalle hankittu muistuttamaan Ässien uskomattomasta noususta Liigan jääkiekkomestariksi vuonna 2013.
Täällä Tampereella olevassa maauimalassa emme ole vielä ehtineet kertaakaan vierailla, joten tämä Porissa tapahtunut maauimalointi oli perheemme ensimmäinen. Ilma oli viilennyt sen verran, ettei tehnyt mieli olla veden yläpuolella ja viihdyimmekin hienosti altaissa. Kiemuraliukumäki oli hauska ja siitä laskettiin muutaman kerran. Hyppytornin viitonen ja kolmosen sekä ykkösen ponnahduslaudat olivat kovassa käytössä, meillä poika kävi kerran ykkösestä loikkaamassa. Sauna oli myös mukavan lämmin.
Kävelimme sitten takaisin Kortteeriin ja söimme lounaan. Pikku tauon jälkeen lähdimme kohti keskustaa. Alkoi vihdoin sataa, oli sitä sadetta odotettukin. Minulla oli ainoa sateenvarjo, muilla yllään hupparit. Tarjosin kyllä suojaa, mutta kolmikko päätti pysyä varjon ulkopuolella. Menimme ensimmäiseksi Luontotalo Arkkiin. Se on edelleen todella hieno paikka, mutta ehkä vähän jo pieni meidän perheelle. Täytettyjä eläimiä ja niiden oleilupaikkoja oli mukava katsella.
Arkista lähdimme takaisin puistojen ristikkoon etelään päin ja käännyimme Itäpuistoon. Matkalla ohitimme Risto Rytin rintakuvan (Sofia Saari) ja edellisessä päivityksessä mainitut VPK:n muistomerkin, Rumpalipatsaan sekä Väinö Tannerin muistomerkin. Mairekin istui omalla penkillään.
Menimme kauppakeskukseen, kävimme vaateostoksilla ja sitten ruokailimme pikaruokaravintolassa. Ruoat syötyämme kävimme vielä uudelleen vaateostoksilla, kun oli jäänyt jotain ostamatta. Kauppakeskuksesta kävelimme Isolinnankatua etelään ja piipahdimme Sokokselle ruokaostoksille. Sieltä kävelimme takaisin Kortteeriin. Pelasimme pari kierrosta yatzya.
Sateen vaimennuttua hieman lähdimme länteen päin, samalla kaupunginosan taloja ja pihoja ihastellen. Päärnäinen loppui Rauhanpuistoon ja sen jälkeen alkoi Käppärän kaupunginosa. Koulun ohi kuljettuamme tuli vastaan pelikenttä, jolle oli myös käyty kalkkiamassa pesiskentän viivat. Jes! Kentän takana Maantienkadun varrella sijaitsee Porin ortodoksinen kirkko. Kävelimme sen luo ja huomasimme jättimäisen ampiaispesän oven pielessä.
Tien toisella puolella on Käppärän iso hautausmaa. Kävelimme portista sisään ja näimme heti ison siunauskappelin. Sen seinässä on kaksiosainen reliefi, jonka on tehnyt Jussi Vikainen. Sen nimi on Purjeenlaskija ja taivaallinen sanansaattaja ja se on vuodelta 1960.
Käännyimme sitten keskemmälle hautausmaata vievälle käytävälle ja sieltä vähän matkan päästä löytyi Aimo Tukiaisen käsialaa oleva suihkukaivoveistos Tyttö, lintu ja kala vuodelta 1954. Lienee kai turha mainita, että itse veistos on hieno, ei niin rosoinen kuin Tukiaisten teos voisi olla, mutta se vesielementti! Mitäpä sitä turhaa sellaista on toiminnassa pitää ja altaassa veden antaa pulputa.
Sitten vuorossa oli hautausmaan tunnetuin teos, Juseliuksen mausoleumi. Siitä on niin paljon tarinaa luettavaksi, että laitan tähän vain linkin https://www.sigridjuselius.fi/mausoleumi/
Uskomaton rakennus, kun ottaa huomioon, että kyseessä on kahden henkilön hauta eikä kirkko, jolta Josef Stenbäckin suunnittelema ja Akseli Gallén-Kallelan koristelema rakennus näyttää.
Mausoleumin viereisellä käytävällä on apteekkari Karl Johan Juseliuksen hauta ja sen koristeena viiksivallun muotokuvaplaketti. Toisen Juseliuksen eli Ulasooriin tiilitehtaan perustaneen Brunon hauta muotokuvineen löytyy mausoleumin takaa. Molemmat muotokuvat on tehnyt Emil Cedercreutz. Heidän sukulaisuudestaan F.A. Juseliuksen kanssa en löytänyt tietoja nopealla haulla.
Lehtori, kansanedustaja Frans Rapolan muotokuvan on veistänyt Juho Talvia, jonka kivenveistotaidetta ovat Helsingissä olevat karhut Museokadun ja Oksasenkadun nurkassa sekä Emil Wikströmin suunnitelman mukaan muovattu karhu Kansallismuseon ovella.
"Frans Oskar (F. O.) Rapola (23.12.1862 Sääksmäki – 20.3.1910 Helsinki) oli suomalainen oppikoulun lehtori ja suomalaisen puolueen kansanedustaja. Rapolan vanhemmat olivat ratsutilallinen Juho Kustaa Rapola ja Eufrosyne Lovisa Sirén Sääksmäen Rapolasta. Hän julkaisi joukon suosittuja mukailtuja suomennoksia historian oppikirjoista, samoin kuin ainekirjoitusoppaan. Vuonna 1908 ilmestyi Rapolan laatima maakuntakuvaus Häme. Rapola toimi säätyvaltiopäivien pikakirjoittajana vuosina 1885 ja 1891. Hän oli myös innokas raittius- ja kansanvalistusmies, joka kirjoitti muun muassa Kansanvalistusseuran kalenterin. Rapola oli suomalaisen puolueen kansanedustaja vuosina 1907–1910, edustaen Turun läänin pohjoista vaalipiiriä. Rapolan kuoltua kesken vaalikauden, hänen seuraajakseen tuli Hjalmar Nordling eli kirjailija Hj. Nortamo. Frans Rapola on haudattu Poriin Käppärän hautausmaalle."
Eino Ervelä, talousneuvos, on haudattu Käppärään. Netistä ei löytynyt muuta kuin Porin seudun osuuskassan vuosikertomusten kirjoittajan ominaisuus. Muotokuvan signeeraus on myös pieni mysteeri: onko kyseessä K/R vai KIR? Kauko Räike vai Kauko Räsänen vai joku ihan muu? Ensinmainittu oli porilainen kuvanveistäjä, jälkimmäinen vaikutti puolestaan Espoossa.
Aili Vallin haudalla olevasta pronssiveistoksesta ei löytynyt signeerausta. Olikohan Aili Valli se näyttelijätär, joka esiintyi 1950-luvulla muutamassa kotimaisessa elokuvassa?
Toisella puolella olevan Nordströmin haudalla olevan pronssiveistoksen on tehnyt Terho Sakki. Hänen teoksiaan on jonkin verran tullut kuvattua ja ihasteltua. Jos vielä muutaman ehtisi käydä bongaamassa ja kuvaamassa, niin voisi tehdä Terhosta oman päivityksen tänne blogiin.
Edellisessä päivityksessä esittelin Gustaf Svensbergin muotokuvan, joka koristaa miehen muistomerkkiä hänen perustamansa ukkokodin edustalla Kalevanpuistossa VI kaupunginosan eli Kuukkarin ja Tiilinummen rajalla. Svensbergin hauta on Käppärän kalmistossa ja hulppea onkin.
Tankki täyteen -sarjan valloittava Emilia Vilén eli teatterineuvos Sylvi Salonen lepää sukuhaudassaan. Hautakivi on muhkea ja sen kruunaa siihen muovailtu naarasleijona. Veistäjästä ei ole tietoa, mutta Ilta-Sanomien juttu vuodelta 2004 sanoo näin:
"Salonen halusi tulla haudatuksi samaan hautaan isänsä ja äitinsä kanssa. Viimeisinä elinvuosinaan Salonen pystytti tulevalle haudalleen mustaa pantteria esittävän veistoksen. Salonen sai innoituksen hautamuistomerkkiinsä, kun hän 90-luvun alkupuolella vieraili Afrikassa. Hän kertoi nähneensä matkallaan mustan pantterin."
Kaupunginsairaalan ylilääkärinä toimineen Henrik Vanhatalon haudalla on tyylikäs pronssiveistos. Sen on veistänyt itse C.E. Sjöstrand, tuo Ruotsista Suomeen saapunut kuvanveistotaiteen osaaja. Veistos on vuodelta 1879.
Porin kauppatorilla on myyntiliike Antti Airio Oy, josta saa mm. koristemajakoita, marimekkoa ja muuta kivaa. Kauppaneuvos Airio ja hänen rouvansa Hanna sekä heidän jälkikasvunsa on haudattu Käppärän hautausmaalle muhkean hautakiven kupeeseen. Paadessa on molempien muotokuvamedaljongit, jotka on veistänyt Jussi Pohjonen ja paaden keskellä on hieno pienoisveistos. Sen tekijän signeerausta ei ollut näkyvillä, joten se jäi nyt selvittämättä. Taitaa sekin olla Pohjosen tekemä kuitenkin.
Oskar ja Olivia Mäen haudalla on Eemil Halosen vuonna 1941 tekemä pienoisveistos.
Heikki Konttisen tekemän Hopeahäät-veistoksen esittelin edellisessä päivityksessä. Tällä kertaa vuorossa on about samaa sarjaa oleva pariskuntaveistos, joka löytyy Saarenheimojen sukuhaudan edustalta. Aivan mainio pariskunta ja hienosti on Konttinen saanut heidät tähän veistokseen elävöitettyä.
Ranskalaisnäyttelijä Jean Renon kaksoisolennon, kansakoulunopettaja Aksel Almqvistin haudalla on hänen muotokuvansa. Sen on muotoillut Gunnar Nyholm vuonna 1925. Almqvistin poika oli ensin Venäjän armeijan upseeri ja sitten itsenäistyneen Suomen armeijan eversti. Arno Almqvist kilpaili vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa nykyaikaisessa viisiottelussa sijoittuen 20:nneksi. Sotien välissä vankilanjohtajana toiminut Arno kuoli talvisodassa ollessaan virkamatkalla Mikkelissä kaupunkiin osuneiden pommitusten uhrina.
Joni Saarelan ja Marko Mertalan tekemät karhut koristavat Grönroosien hautaa.
Dannyn eli Iso D:n eli Ilkka Lipsasen sedän August Lipsasen ja muiden sukulaisten haudalla on näyttävät linnut. Niiden signeeraus oli niin hankalassa paikassa, ettei siitä saanut selkoa.
Sitten oli vielä tällainen Felinin sukuhauta, jossa oli muotokuva, ilmeisesti Lauria esittävä. Muotokuvan tekijästä A. Haapaniemestä en löytänyt sen enempää tietoa pikahaulla.
Sain siis kalmistosta likimain kaiken taiteen tallennettua, ainakin sellaiset, jotka itseä ja lukijoita kiinnostavat. Oli aika lähteä takaisin Kortteeriin. Soitimme matkalta lapsille ja saimme heidät ulos trampalle iltapompuille. Vähän liukasta oli trampalla, mutta hauskaa. Iltapalan kaveriksi pelasimme sitten erän yatzya ja katsoimme töllöstä 007 Octopussya ennen nukkumaanmenoa.
Yö sujui kuin edelliset eli aika hyvin. Mitä sitten tapahtui, siitä voitte lukea seuraavassa päivityksessä.
Ilotisin näistä postauksista ja odotan innolla lisää.
VastaaPoistaOnpa hauskaa, että teet Poria tunnetuksi ja voin minäkin nähdä Poria tamperelaisen turistin silmillä. Pori on aliarvioitu kaupunki, mutta minulle tuttu, koska asuin 18 vuotta valtatie 11 varrella ja kävin siellä ostoksilla. Joka lomalla sinne on mentävä, ja muuten kyllä Tampereellekin. Jännää, että kävitte junalla, kun itse ajoin linjurilla ja omalla autolla. Vammalassakin tuli asuttua. Pori on kauppakaupunki ja sillä on isot takamaat, mistä tullaan kaupoille.
Porilaisilla on rahaa ja on aina ollut.Rahaa on käytetty taiteeseen. Siellä on hämmästyttävän paljon taidetta, veistoksia kaupungilla ja hautausmaalla. En ole koskaan huomannutkaan. Porin tori tosin on nykyään ankeuden peruskuva. Muistoissani on eläväinen tori puutalojen keskellä. Se aika meni jo.
Huumorimielessä sanon usein, että Pori on niin tasamaalla, että näkee vesitornin päällä seisoessaan, että huomenna on tulossa sade Ruotsista. Ensimmäinen mäki on 18 km Tampereen suuntaan ja onhan tiessä jossakin kohtaa mutkakin.
Kannattaa mainita muillekin , että valtatie 11 on Suomen ainoa valtatie, joka kulkee kokonaisuudessaan kolmen kaupungin alueella. Suomen kaupungit ovat laaja-alaisia.
Hautausmaareissu oli antoisa. Kaikenlaista mielenkiintoista löytyi. Sanon taas, että hautausmaat ovat aarreaittoja: kauniita, rauhallisia paikkoja, joissa on läsnä elämä ja kuolema, historia ja nykyisyys. Vanhatalon haudalla oleva pronssiveistos oli jostain syystä erityisesti mieleeni, vaikka monesti tykkään enemmän ei niin esittävistä teoksista. Jotenkin paikka ja teos olivat yhdessä tosi upeat. Sanottakoon vielä, että Pori oli erinomainen kesälomareissun kohde! Kiitos tästä tekstistä, seuraavaa osaa odotellessa!
VastaaPoista