Kesälomareissulla Porissa, osa 1

Mitä tapahtuu, kun junantuomat tampesterilaiset lähtevät kesälomareissulle Poriin, tuonne Satakunnan perukoille, Pohjanlahden rannikolle? Eipä juur mittää muuta ku monta bongattua patsasta, muutama geokätkö, pari museota, uimarantareissuja ja ukkosmyräkkä.

Lähdimme reissuun maanantaina. Menimme raitiovaunulla Pyynikintorilta rautatieasemalle. Tovin odottelun jälkeen pääsimme junaan. Meillä oli varattuna tuttu neljän hengen perhehytti, jossa saattoi matkustaa ilman maskia. Ensin ihailimme tuttuja lähimaisemia ja sitten myöhemmin vähän kauempana olevia tuttuja paikkoja. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1997 Provinssirock-reissun, kun matkustin tähän suuntaan Tampereen asemalta ja ensimmäinen kerta junalla Poriin. Tai edes Nokialle tai millekään väliasemalle, joita olivat Nokia, Karkku, Vammala, Kokemäki ja Harjavalta.

Söimme eväät aika pian. Lapset keskittyivät laitteisiinsa, toinen iPhoneen ja toinen uunituoreeseen Nintendo Switchiin. Aikuiset tutkivat Porin karttaa ja lueskelivat kuka mitäkin.

Porissa asema-aukiolla oli kuuma. Hellekausi jatkui edelleen. Aseman edustalla oli bussipäättäri, jolta kulkee ainakin Onnibus. Aukion maisemaa hallitsee SAMK-torni eli koulutalo. Lähdimme aukiolta kohti majapaikkaamme. Matkan varrella ihmeteltiin poliisiaseman julkisivuremonttia. Lähistöltä etsimme geokätkön ja pelasimme hieman Pokemon Go'ta. Samalla bongasin reissun ensimmäisen muistomerkin: Olavi Karihaaran suunnittelema Veteraanikivi, jossa on laatta vapaudelle ja isänmaalle sekä tammenlehvä.

Ylitimme junaradan siltaa pitkin. Sillan nimi on Valtionsilta. Sen toisella puolella on funkistyylinen vesitorni. Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelema torni on 50 metriä korkea. Se otettiin käyttöön vuonna 1936. Arvokas kulttuurihistoriallinen kohde kuuluu Porin kansalliseen kaupunkipuistoon. Hassuin juttu on se, että otimme koko viikon aikana vain yhden valokuvan tornista.

Vesitornin ohi kulkee Maantienkatu, jota pitkin pääsee mm. Yyteriin, Reposaareen ja Turuntietä pitkin Raumalle. Kadun toisella puolella on Porin VI kaupunginosa Päärnäinen, jota yleisemmin Kuukkariksi kutsutaan. Alue on hieno sekoitus uudempaa rakennuskantaa sekä lähes alkuperäistä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun puutaloa. On myös pienkerrostaloja. Ränsistyneitä taloja, umpipihoja, pakettiautoja, piharakennuksia, autotalleja ja varsinkin hiekkakatuja.

Pian löysimme majapaikkamme, Kuukkarin Kortteerin. Lapset ehkä olisivat mieluummin majoittuneet johonkin normaaliin hotelliin, jossa olisi ollut mm. uima-allas, mutta aika nopeasti heidänkin mieli muuttui, kun näkivät pihan perällä olevan ison trampoliinin. Kortteeri sijaitsee vanhassa puutalossa, jonka piha on jaettu fiksusti puuaidalla etu- ja takaosiin. Varsinkin takaosa trampan takana oli aivan mielettömän hieno! Tuli ihan elokuvista tuttu itälosangelesilainen barrio mieleen. Ehkä meininki Kuukkarin kulmilla on ollut sellaista ammoisina aikoina...

Huoneemme Jököpää oli talon toisessa kerroksessa ja todellinen retroparatiisi. Kalusteet, lakanat, kaikki oli kuin 1970-luvulta. Mahtavaa! Seinällä oli koristeena rivissä vanhoja vinyylilevyjä. Harmillisesti vasta viimeisenä päivänä tajusimme, että olisi pitänyt yrittää löytää kaikki levyt spotifysta ja kuunnella niitä. Tunnetuimmat levyt seinällä olivat Black Sabbathin Vol. 4, De La Soulin kiekko sekä Jurassic 5 -räppipumpun lätty.

Hengailimme hetken huoneessa ja söimme loput eväät. Lähdimme sitten kohti Kirjurinluodon uimarantaa. Edellisen kerran kävimme Porissa syksyllä 2015, joten kadut ja paikat eivät olleet kovinkaan tuttuja. Siitä ei ollut haittaa, koska Vapaudenkatu vie suoraan Raumansillalle ja sitä myöten Kirjurinluodolle. Hienoja taloja oli tälläkin matkalla, varsinkin A-killan talo ja vanha rautatieasema. Ennen kuin pääsimme rannalle, bongasimme Ynnä+ työryhmän tekemän taideteoksen nimeltä Vetovoima. Tämä olisi ihan hauska nähdä pimeämmällä ajalla, kun valot ovat päällä.

Uimarannalla oli paljon porukkaa, olihan ilma todella helteinen. Ranta on matala, hiekkapohjainen ja kuin luotu lapsille. Aikuisetkin pystyivät hieman uimaan, vaikka välillä haittasi se, että jalat laahasivat uidessa pohjahiekkaa. Taavin Pub, joka vastaa rannan ravitsemushuollosta, ei ollut maanantaina auki, joten virvokkeet jäivät saamatta. Onneksi oli vesipullot mukana.

Uiskentelun jälkeen siirryimme Taavi-siltaa pitkin mantereen puolelle. Venelaiturina toimivalla sillalla ihmettelimme parin huvijahdin leveyttä. Sillan toisessa päässä pääsimme ihmettelemään (pelkkää ihmettelyä tämä raportti) poliisin laittamaa eristysnauhaa Porin taidemuseon viereisellä kadulla. Takapihan nurkalla oli ainakin käyttökelvottomaksi sulanut roska-astia. Tulipaloko siellä on ollut? Kai museo sentään on auki? No, myöhemmin luin uutisen, jossa kerrottiin museon nurkalla palaneen kuorma-auton, joka oli aiheuttanut museon katolle tulipalon ja sitä myöten museo on toistaiseksi suljettuna. Himputti!

Kävelimme sitten Satakunnan museon ohi uusien hulppeiden kerrostalojen luo. Näitä ei silloin kuusi vuotta sitten ollut, miltäköhän silloin näytti? Kävimme Valtakadulla sijaitsevassa Karhunpesä-kaupassa ostamassa hieman syötävää ja jäähilejuomat. Länsipuiston luona Porin vanhan tyttölyseon seinästä bongasimme Olavi Koskisen vuonna 1993 tekemän muistolaatan ja koulun pihalta Emil Cedercreutzin veistämän pronssipatsaan nimeltä Itkevä tyttö, jonka esittelin tarkemmin siinä edellisessä Pori-päivityksessä. Porin lyseon pihalta löysin sankarivainajien muistomerkin, mutta en Risto Rytin muotokuvia. Ne lienevät tietenkin koulun sisätiloissa. Ai niin, ja Aarre Elomaan tekemä Työväen talon muistolaatta bongattiin tälläkin kertaa.

Mikonkadun länsipäässä oleva pizzeria, josta olimme suunnitelleet ottavamme iltaruokaa, olikin suljettu kokonaan, joten päädyimme tilaamaan muonaa Kortteeriin. Pihalla lapset valloittivat jälleen trampan ja me tilasimme kuljetuspalvelun kautta pizzat. Tunnin verran piti odotella, ennen kuin saapuivat ja pääsimme syömään. Dante Pizzan tarjonta oli ihan ok, pohjat olivat todella muhkeat, ehkä jopa liiankin muhkeat. Lasten pizzat tosin olivat jyrälätyn kokoiset ympärysmitaltaan ja pojalle jäikin nälkä kun pahvinen laatikko ammotti tyhjyyttään.

Lapset eivät enää jaksaneet liikkua minnekään, joten jätimme heidät huilaamaan huoneeseen ja lähdimme iltakävelylle Maantiekadun toisella puolella olevalle Vanhalle hautausmaalle. Puistomaisella hautausmaalla oli hienoja vanhoja megalomaanisen kokoisia hautapaikkoja ja -kiviä. Porin VPK:n perustajan Anders Anderssonin hautamuistomerkin löysimme sekä Björnbergin haudan, jonka paaden päällä oli patsas. Hahmon pää oli melkein irti. Hautausmaan keskellä olevan Ylösnousemuksen aukion luona oli pariskunta pienessä maistissa ja huomasimme, miten pariskunnan mies päätti nousta graniittipaaden päältä, astella muutaman askeleen ja lorotella ureansa hiekalle sen enempää välittämättä.

Hautausmaalta kävelimme Maantiekatua pitkin kaupunginsairaalan luo. Ensin löytyi Heikki Konttisen pronssiveistos Hopeahäät vuodelta 1976. Hieno, lupsakka veistos, mutta vähän tuo patsaan sijoituspaikka herätti ihmetystä. Ei ihan paras paikka patsaalle.

Wikipediasta:

"Hopeahäät on kuvanveistäjä Heikki Konttisen (1910–1988) vuonna 1976 valmistunut Porin kaupunginsairaalan pihamaalla sijaitseva julkinen veistos. Veistos on pronssia ja sen korkeus on 110 cm. Veistoksen valutyöt tehtiin Helsingin Kuvanveistäjäliiton taidevalimossa. Teosta on luonnehdittu hyväntahtoisen leikkimieliseksi ja hellyyttä kuvaavaksi. Hopeahäät oli Porin kaupungin kuvataidelautakunnan seitsemäs veistoshankinta. Kuvataidelautakunta ehdotti veistoksen sijoittamista Pormestarinluotoon Vanhustenrivin pihalle, mutta kaupunginarkkitehti ja kaupunginpuutarhuri pitivät alueen kunnostamista hankalana. Heidän esityksestään Porin kaupunginhallitus päätti sijoittaa teoksen kesäkuussa 1976 valmistuvan Päärnäisten sairaskodin sisäpihalle. Hopeahäät -veistos paljastettiin Porin päivänä 3. lokakuuta 1976. Paljastuspuheen tilaisuudessa piti apulaiskaupunginjohtaja Mikko Sävelä."

Pääsisäänkäynnin edustalla on Eero Hiirosen käsialaa oleva suihkukaivoveistos Aalto, vuodelta 1978. Itse veistos oli tyylikäs, mutta vesielementissä oli kyllä toivomisen varaa: vesisuihkujen putket olivat osaksi epäkunnossa ja allas oli epäsiisti. Harmi, koska kunnolla toimiva suihkulähde on aina parempi kuin retuperällä oleva.

Sairaalalta kävelimme Päärnäisten talojen välisiä katuja pitkin kohti Kortteeria. Vielä enemmän näyttivät talot ja pihat hienoilta. Iltahommien jälkeen lapset nukahtivat aika nopeasti, me aikuiset luimme hetken, kunnes kävimme nukkumaan. Asento oli huoneessa järjestetty niin, että lapset saivat alkovissa olevat isot sängyt, minä goisasin ikkunan luona olevassa sängyssä ja vaimolle annettiin kokoontaitettava lisävuode. Tämä jatkoi perheen perinnettä, vaimo valitsee aina nukkumapaikakseen sen bunkan, joka on joko rikki tai menossa rikki. Tällä kertaa sänky pysyi ehjänä, mutta oli vaan kökömpi kuin meidän muiden nukkumasijat.

Yö oli hiostava. Nukuin suht ok, tosin jääkaapin ääni oli pikkasen liian kova. Lapset eivät olleet tottuneet uuteen paikkaan ja heräsivät aikaisin, jo kuuden aikoihin. Puuhailtiin kaikenlaista, pelattiin mm. muistipeliä ja ötökkähotellia. Klo 8 oli oven takana odottamassa emännän tekemä aamupala: itsetehtyjä sämpylöitä ja pullia, kahta juustoa, kahta leikkelettä, voita, keitettyjä munia, mehua, jugurttia, karjalanpiirakoita, hedelmiä, kurkkua sekä luumutomaatteja. Ai ettien että oli hyvää! Mutta ihan ennen kuin päästiin syömään, piti käydä pomppimassa trampalla, sen verran että kahvi keittyi valmiiksi.

Aamiaisen jälkeen pikku hetki rauhallista hengailua huoneessa, ennen kuin teimme eväät ja lähdimme jälleen kohti Kirjurinluotoa. Raumansillan jälkeen käännyimme vasemmalle ja bongasimme mm. presidenttiparin istuttaman Suomi 100 -tammen. Hetken kävelyn jälkeen tuli silta, jonka toisella puolella on pieni Polsanluoto ja sen kiertävä luontopolku. Kävelimme ensin polkua pitkin, yritimme selvittää mikä kerttusten joukkio pusikossa piti meteliä, minkälaisia kimalaisia kukissa pörrää ja montako erilaista perhosta näemme. Sitten eteen tulivat pitkospuut ja jatkoimme niitä pitkin. Nuotiopaikan tultua kohdalle söimme siellä eväät ja katselimme ohi lipuvia suppailijoita ja melojia.

Polsanluodon pohjoispäässä on naruvetoinen lossi, jonka kanssa mentiin monta kertaa veden yli. Kalat tuikkivat vedessä pinnalta hyönteisiä napsien. Hieno paikka! Matkalla uimarannalle näimme monta mustavarista. Näitä valkonokkaisia mustia lintujahan ei meillä täällä Tampereella näy, joten oli mukavaa nähdä niitä runsain mitoin omilla kotipaikoillaan. Näimme myös naakan, joka makasi nurmikolla puun alla ja leikki kuollutta. Kun ehdimme lähes linnun kupeeseen, se käänsi päätään, katsoi meihin ja hyppäsi pystyyn lähtien pomppimaan pois päin. Outo lintu!

Minigolfia ja sisäleikkiä tarjoavasta paikasta ostimme matkalle jäätelöt. Lapset tutkivat sisäleikkipaikkaa tarkasti ja toivoivat pääsevänsä sinne matkamme aikana. Lupasimme harkita asiaa. Kirjurinluodolla oli jälleen osa alueesta aidattu festariaidoilla tulevan Porisperen ja yhden illan Jytäjuhlien takia. Aitojen taakse jäivät eläinaitaukset, joissa oli mm. kanoja ja alpakoita. Mietittiin siinä, että mitäköhän nuo elukat tykkäävät, kun lähietäisyydellä mesoaa monta kertaa kesässä kaiken maailman mölyveikkoja.

Rannalla polskimme innolla ja nyt saimme Taavin Pubista kylmät limonaditölkit, jotka juotiin tyhjiksi nurmikolla istuen. Nam! Kotimatkalla haimme toisesta "lähikaupasta" ruokatarvikkeita ja herkkuja. Kävelymatka oli helteinen. Eipä olisi uskonut, että sille tulisi pian loppu. Kortteerissa söimme rakettispagettia ja jauhelihakastiketta, legendaarista perusruokaa. Ruoan jälkeen pelasimme pari erää pasianssia. Päätimme sitten lähteä jälleen iltakävelylle.

Kävelimme ensin etelään päin Kalevanpuistoon, joka jakaa Kuukkarin ja 10. kaupunginosan eli Tiilinummen. Puistokadun keskellä on Olavi Koskisen tekemä suurlahjoittaja Gustaf Svensbergin muotokuvareliefi kivipaadessa. Svensberg (1816-1897) oli porilainen kauppias ja merkittävä lahjoittaja, jonka lahjoituksin turvin perustettiin myös Kuukkarin etelälaidalla sijaitseva Svensbergin ukkokoti.

Nurkan takana 400-vuotiskodin pihalla sijaitsee Kauko Räiken veistämä pronssinen Istuva poika -patsas, joka on vuodelta 1952. Paikalleen se istutettiin vuonna 1973. Tämä veistos on hyvä veli ylempänä mainitulle Itkevälle tytölle.

Jatkoimme matkaa Tiilinummen poikki Luvianpuistokadulle ja sitä pitkin aina Cygnaeuksenpuistoon, jossa ihastelimme Cedercreutzin Äestäjää. Yritin kurkkia viereisen koulun seiniltä Cedercreutzin tekemiä kohokuvia, mutta ne lienevät koulun sisätiloissa, joten haaveeksi jäi niidenkin löytäminen. Porin keskusaukiolla sijaitsee Terho Sakin suihkukaivoveistos Taiteen tammi vuodelta 1968. Ihan hieno tämäkin tammenlehdiltä näyttävä pronssiteos, mutta jälleen vesielementti oli epäkunnossa.

Kuljimme sitten Isolinnankatua kohti äärimmäistä ydinkeskustaa. Sokoksen Herkkuun poikkesimme ostamaan jäätelöt ja löysin samalla oluthyllystä paikallista olutta: Rocking Bear Brewersin tuotteet Hyvelä hefa (5,0%), Harmaalinna Black IPA (4,9%) ja Kuukkari Kreippi IPA (5,5%). Loistavaa! Päätin kyllä säästää juomat tuliaisiksi kotiin ja tätä kirjoittaessa vasta Kuukkari on nautittu saunaoluena, hyvää oli, greippi maistui oikein kelvollisesti.

Eetunaukiolla sijaitsee Aimo Tukiaisen veistämä Eetu Salinin muistomerkki, jossa on mustassa graniittipaadessa muotokuva sekä iso patsas. Tämäkin on suihkukaivoveistos, mutta vesiallas oli peitetty vanerilevyillä eikä vesielementti tietenkään ollut toiminnassa. Ehkä läheisen talon remontti oli tähän syynä?

Wikipediasta:

"Eetu Salinin muistomerkki on vuonna 1955 paljastettu professori Aimo Tukiaisen veistos, joka sijaitsee Porin Itäpuistossa. Se on pystytetty Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen perustajajäsenen ja suomalaisen työväenliikkeen alkuaikojen keskeisen vaikuttajan Eetu Salinin muistoksi. Läheisyydessä oleva aukio on nimetty Salinin mukaan Eetunaukioksi. Vesielementin sisältävä veistos kuvaa lähteestä juomaan kumartunutta työmiestä. Hahmon takana on tummasta graniitista tehty paasi, josta vasten nojaa työmiehen kuokka. Paadessa on myös Eetu Salinia esittävä reliefi. Muistomerkki on yksi Porin tunnetuimpia veistoksia ja se esiintyy myös 100-vuotiaan suomalaisen työväenliikkeen kunniaksi vuonna 1999 julkaistussa postimerkissä. Salin vaikutti Porissa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, toimien muun muassa kansankeittiön pitäjänä, kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana sekä Sosialidemokraatti-lehden päätoimittajana."

Kävimme vaateostoksilla Isokarhun kauppakeskuksessa ja sitten lähdimme kohti Kauppatoria. Eetunaukion reunalla istuu penkillä tuttuun tapaansa Maire, tuo maanmainio Kerttu Horilan betoniveistos. Horilan teokset ovat kyllä ihastuttavia. Jälleen sanon tämän: Horilalle minun pitäisi ehdottomasti tehdä oma päivityksensä!

Wikipediasta:

"Maire on kuvanveistäjä Kerttu Horilan (s. 1946) vuonna 2010 valmistunut Porissa sijaitseva julkinen veistos. Pronssiin valettu ja panssariväreillä maalattu teos kuvaa puistonpenkillä istuvaa naisfiguuria. Teos painaa 300 kiloa. Maire on tehty liikuteltavaksi veistokseksi, jonka sijoituspaikka muuttuu tilanteen ja yleisöjen mukaan. Veistoksen paljastustilaisuus järjestettiin 9.7.2010, jolloin se sijoitettiin Porin keskustaan, Eetunaukiolle. Teos kuuluu Porin kaupungin ulkoveistoskokoelmaan.

Veistoksen muotin taiteilija valmisti eri menetelmällä kuin aikaisemmat keramiikkaveistoksensa. Yleensä Horila muotoilee keramiikkaveistoksensa käsin, jolloin hän aloittaa hahmon jaloista ja tekee kasvot aina viimeiseksi. Veistoksen osat hän polttaa paloina ja liimaa kiviliimalla yhteen. Mairen muottia varten taiteilija valmisti metallisen tukirungon, kiinnitti siihen poikittaisia tukipuita ja kanaverkkoa, sekä lopuksi päälle kuvanveistosavea."

Kauppatorin keskellä on Pertti Mäkisen mainio kolmiosainen pronssiteos Toriparlamentti. Patsas on hieno ja koristaa muuten niin ankean oloista toria. Varsinkin näin iltasella, kun tori on lähestulkoon autio, siellä korostuu ympäröivien talojen harmaus ja korkeus. Kun pääsimme torin laidalle Yrjönkadun puolelle, oli pakko muistella Veturimiehet heiluttaa -elokuvan loppukohtauksia. "Se oli päällikkö!"

Wikipediasta:

"Toriparlamentti on kuvanveistäjä Pertti Mäkisen vuonna 2008 valmistunut julkinen veistos, joka sijaitsee Porin kauppatorilla. Teoksen lahjoittivat kaupungille Pori-Seura ja Pro Pori -säätiö, ja se paljastettiin Porin päivänä 27. syyskuuta 2008. Toriparlamentti oli yksi Porin kaupungin 450-vuotisjuhlan merkkitapahtumista. Valmistuttuaan veistos herätti runsaasti keskustelua, ja Internetin keskustelupalstoilla käytiin kiivasta väittelyä patsaan aiheesta ja toteutustavasta. Keskustelijat mm. tunnistivat yhden Toriparlamentin hahmoista Bingolappu-Simoksi, joka tunnettiin Porissa siitä, että hän pyysi ihmisiltä rahaa ja heitti vastineeksi voltteja."

Kävelimme takaisin Itäpuistoon, josta löysimme Kauko Räiken tekemän Rumpalipatsaan, joka on vuodelta 1961. Se on ottanut aiheensa Edelfeldtin maalauksesta Porilaisten marssi vuodelta 1892. Patsaan toinen nimi on Porilaisten muistomerkki.

Wikipediasta:

"Porilaisten muistomerkki on ottanut aiheensa Albert Edelfeltin vuonna 1892 tekemästä maalauksesta Porilaisten marssi, joka kuvaa marssivaa Porin rykmentin rumpalipoikaa. Pronssinen veistos on Satakunnan Säästöpankin lahjoittama ja se paljastettiin ensimmäistä kertaa vietetyn Porin Päivän yhteydessä 24. syyskuuta 1961. Patsaasta on vuosikymmenten saatossa muodostunut yksi Porin symboleista."

Rumpalipojan vieressä on punagraniittisessa paadessa pronssinen muotokuvaplaketti, joka esittää Valtiomiestä eli Väinö Tanneria. Sen on veistänyt Kari Juva. Tässä muotokuvassa oli juvamaista rosoisuutta, joka antoi sille vivahdetta. Pakko olla hieman vaimon kanssa samaa mieltä siitä, että nämä pronssiveistokset ja varsinkin muotokuvalaatat, joissa on pelkät miehen kasvot ovat aika tylsiä, kun niitä useamman näkee.

Ennen puistojen risteystä löytyi vielä Sofia Saaren tekemä veistoskokonaisuus, joka muistaa Porin VPK:ta muutaman graniittipaaden muodossa. Yhdessä niistä on Anderssonin kasvokuva.

VPK:n seinässä on myös muistolaatta. Sen on tehnyt Mikko Ketonen ja se on vuodelta 2003.

Kävimme kotimatkalla lähikaupassa hankkimassa iltapalatarvikkeita ja kävelimme sitten takaisin Kortteeriin. Kun päiväkirja oli kirjoitettu ajan tasalle, oli aika käydä yöpuulle. Toivoin nukkuvani paremmin kuin edellisenä yönä. Kuinka siinä kävi, sen voitte lukea pian kakkososasta.