Käsillä luotu maailma – Heikki Varjan näyttely Mäntsälässä

Julkaisin Heikki Varjan julkisia teoksia esitelleen jutun kesällä 2015. Sen voit lukea täältä. Pian sen jälkeen eräs tuttavani lähetti viestin, jossa oli mukana viesti hänen sukulaiseltaan, joka puolestaan on Heikki Varjan lapsenlapsi. Tuolloin tuli kova hinku päästä Mäntsälään vierailemaan Varjan ateljeessa ja tutkailemaan häneltä jääneitä patsaita ja veistoksia ja muita taideteoksia. Homma kuitenkin jäi ja kun vielä luovuimme autosta, tuli matkasta Tampereelta Mäntsälään hieman vielä hankalampi, joten reissu on jäänyt tekemättä. Se ei kuitenkaan ole missään vaiheessa jäänyt unholaan.

Nyt Varja nousi jälleen framille, koska Mäntsälässä on ollut Varjan laaja, retrospektiivinen näyttely tämän vuoden 2019 touko-kesäkuussa. Sen tiimoilta julkaistiin Varjan tuotantoon keskittyvä kirja, jossa on myös Patsaanmetsästäjän ottamia kuvia. Kirjan julkaisun johdosta kyseisen niteen tekijä, kirjailija Kirsti Manninen otti minuun yhteyttä ja sain tiedon tästä näyttelystä ja kirjasta.

Oli siis aika aloittaa Mäntsälän-reissun suunnittelu. Avajaiset olivat sunnuntaina 5. toukokuuta. Pian kuitenkin selvisi, että en millään pääse avajaisiin, joten oli aika miettiä joku toinen ajankohta vierailulle. Muutaman edestakaisen viestin jälkeen sovimme vierailuajankohdaksi keskiviikon 22. toukokuuta.

Lähdin junalla aamulla ja jäin kyydistä Tikkurilassa. Hyppäsin vanhempieni kyytiin ja ajoimme autolla Mäntsälään. Matka sujui joutuisasti kuulumisia vaihdellen ja olimme perillä hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Kunnantalolla oli heti aulasta lähtien useita Varjan teoksia, joten kävin hommiin kamerani kanssa. Pihalla oven edessä oli vuodelta 1976 oleva Intermezzo. Alumiinista muovailtu veistos näyttää yhdestä kulmasta katsottuna ihan kuin siinä ihminen silittäisi jättikokoista kissaa.

Sisäänkäyntikerroksessa oli paljon puuveistoksia:

Ylemmässä kuvassa vasemmalta: Lemmikki (1973), Kyllikki Kylänkävijä (1971), Pikku-piika (1971) ja Hymni (1971). Alemmissa kuvissa vasemmalla Itse emäntä (1973) jonka rinnassa hieno kaulakoru, jossa Varjan signeeraus. Keskellä Morsio ja Sulho, molemmat vuodelta 1973. Sulho oli näyttelyn ainoa miespuolinen puuhahmo. Oikealla Rusoposki (1971), jonka poskia katsomalla huomaa, mistä nimi on tullut.

Aulassa oli tietenkin myös paljon pronssiveistoksia: mukana joukossa mm. Varjan omakuva (kuvat tuolla ylempänä), erinomaisen mielenkiintoiset Juhku (1966) ja Nokoset (1962), jotka molemmat kuuluvat kotoisen Tampereen taidemuseoni kokoelmiin sekä hänen viimeiseksi tilaustyökseen jäänyt Muurahaispesä (1986).

Juhkusta kirjassa lukee näin: "Juhku on humoristinen mielikuvituseläin. Juhkun kirjaillusta pinnasta voi lukea koko ihmiskunnan historian, jos niin haluaa."

Nokosista puolestaan: "Varja kertoi halunneensa kuvata unen keveyttä sijoittaessaan täydellisen rentoutuneet pronssihahmonsa leijumaan honkalankun yläpuolelle. Nokoset oli vuonna 1965 esillä Tampereen taidemuseossa ja ostettiin sieltä saman tien Nykytaiteen museon kokoelmiin."

Mahtavia murkkuja ja markkoja! Muurahaispesä tilattiin Mäntsälän Säästöpankin uuteen konttoriin ja se paljastettiin siellä Varjan kuoleman jälkeen vuonna 1987. 1990-luvun alussa veistos siirtyi tulevan Nordean (oliko SYP tuolloin jo Merita?) haltuun, kunnes vuonna 2014 lahjoitettiin kunnalle, jotta Varjan ajatus veistoksen säilymisestä Mäntsälässä toteutuisi.

Seuraavat kuvat veistoksista järjestyksessä: "Kunnantalon ovenkahva" (1980), Lenkillä (1957), Kirkkomatka (1947) ja Nuuhku (1979).

Sekä yksi krusifiksi seinällä:

Ristiinnaulittu on vuodelta 1956 ja kuuluu Keravan taidemuseon ja Aune Laaksosen taidesäätiön kokoelmiin. Varja veisti puisen krusifiksin vuonna 1955. Se sijoitettiin Mäntsälän seurakuntakotiin. Seuraavana vuonna Tampereella olleessa näyttelyssä tämä Ristiinnaulittu. Sitä kaavailtiin sijoitettavaksi Tampereen tuomiokirkkoon, mutta Tuomiokirkkoseurakunta katsoi ettei kirkkoon ole syytä hankkia uusia taideteoksia jo rakennusvaiheessa tilattujen teosten lisäksi. Niinpä nasaretilainen päätyi Keravalle.

Vaikka suunnittelin tekeväni vain yhden päivityksen, on tämä venynyt jo aika pitkäksi pelkästään ykköskerroksen kohdalta. Tähän voisi laittaa pienen stopin ja jatkaa kakkososassa, jossa päästään ylempiin kerroksiin.