Jokunen tovi sitten sain viestin Instagramiin Veikko Haukkavaaran taidetta esittelevän instatilin edustajalta. Kyseessä oli Veikon poika. Sovimme, että voin käydä vierailulla Haukkavaaran ateljeessa, joka sijaitsee aika lähellä Tampereen keskustaa.
Nyt oli siis aika suorittaa vierailu. Alun perin piti mennä bussilla, mutta päätinkin suorittaa pienoisen happihyppelyn ja kävelin karttaohjelman sanoman vajaan 6 km matkan. Tunnin verran siinä meni, vaikka matkan varrella oli raitsikkatyömaata ja muuta kivaa.
Määränpäähän päästyäni huomasin heti pihamaata lähestyessäni, että olin tullut oikeaan osoitteeseen. Pihalla on monta Haukkavaaran teosta: pari ihmishahmoa, pari lintua, sonni ja kala. Ovenpielessä on vaivaisukko. Metallia sekin.
Isäntä otti ovella vastaan ja kutsui peremmälle. Heti sisälle päästyäni huomasin, että talo on pullollaan veistoksia. Niitä oli joka puolella: lattialla, pylväiden nokassa, häkissä (tehty vispilästä), kaiteen päällä ja pöydillä. Oli lintuja, lehmiä, hevosia, miehiä, naisia, koiria ja kukkasia.
Oli myös piirrostaidetta. Seinillä oli Veikon puupiirroksia ja maalauksia.
En aiemmin tiennyt, että Veikko oli piirtänyt useiden vuosien ajan lehteen pilapiirroksia. Jostain kumman syystä, kun on nähnyt kuvanveistäjien tekemiä patsaita ja sitten näkee heidän maalauksiaan, tulee ihmetys mieleen: "osasiko hän piirtää ja maalatakin?" En tiedä miksi näin käy, edelleen.
Kaksikerroksisen tiilitalon toisessa päädyssä sijaitsee Haukkavaaran ateljee, jossa hän teki suurimman osan töistään. Tamperelainen Haukkavaara asui lähes koko ikänsä Tampereella ja työskenteli alun perin Valmetilla. Siellä ollessaan hän alkoi tehdä veistoksiaan ja haki alun taiteilijauralleen Helsingistä.
1970-luvulla Haukkavaaran töitä hankittiin useita Länsi-Saksaan, jotkut museoihin, suurin osa yksityisomistukseen ja yksi, Juopunut, Duisburgiin puistoon.
Ateljeessa on muutamia Haukkavaaran teoksia, mainitaan niistä kekseliäät pöllölapiot ja hauskannäköinen Oloneuvos-ukko.
Keskustelimme Veikon pojan kanssa veistosten tyylilajeista ja katselimme vanhoja lehtijuttuja mm. Suomen kuvalehdestä. Tuolloin aikoinaan Haukkavaaraa tituleerattiin "Rautamieheksi", nyttemmin Haukkavaarasta puhuttaessa mainitaan tyylinä naivismi. Kuten Veikon taiteesta hänen poikansa sanoi, niitä on vaikea luokitella johonkin tiettyyn tyylisuuntaan. Asiantuntijatkin voivat olla asiasta erimielisiä.
Omasta mielestäni Haukkavaaran veistokset ja työt ovat hyvänmielen taidetta. Niitä katsellessa hymy nousee huulille.
Kuvia en tällä kertaa ottanut kuin muutaman ulkoa pihalta. Katsotaan, jos vaikka keväämmällä tahi kesällä ehtisi piipahtamaan ja saisin uuden audienssin, jolloin voisin kuvata teoksia enemmänkin.
Haukkavaaran nettisivuilla on kattava kuvagalleria Veikon töistä. Sinne pääset tästä!
Sitten ne alussa mainitsemani aiemmat Veikko-julkaisuni:
>> Peltiä, peltiä, peltiä
>> Lisää peltiä
>> Vuoden viimeinen Veikko
Eräs Veikko Haukkavaaran patsas taitaa olla oman elämäni ensimmäisiä patsaita, jotka olen noteerannut. Haminassa, josta olen kotoisin, seisoo yksi lempiteoksistani eli Varvara-patsas. Omassa mielessäni hän on elävä, vaikka on seisonut paikallaan jo aika pitkään. Haukkavaaran patsaat ovat kekseliäitä, oivaltavia ja usein hauskoja, mm. linnut ovat mainioita. Teoksissa on huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, mutta kuitenkaan läskiksi ei ole laitettu. Ainakin niissä töissä, joita olen nähnyt, on läsnä lämminhenkisyys. Ihanaa!
VastaaPoista