Lisää peltiä - Veikko Haukkavaara osa 2

Niinhän siinä tosiaan kävi, että Veikon patsaat veivät mukanaan ja niitä piti päästä bongaamaan lisää. Olin jo pitkään haaveillut uudesta käyntikerrasta Kalevankankaan hautausmaalla ja nyt kun aikataulut sopivat, lähdimme päiväretkelle. Menimme ensin tien toisella puolella sijaitsevaan Tarkonpuistoon leikkimään hiekkalaatikolla, kiipeilytelineellä, keinuilla ja karhun patsaalla. Söimme myös herkkueväslounaan, johon kuului ruisleipää juustolla, rusinoita ja vettä.

Lounastauon jälkeen siirryimme kalmiston puolelle. Tiesin jo etukäteen, että haudoilta löytyviä patsaita ja reliefejä on tuhottoman paljon, ja että niiden kaikkien bongaaminen ja kuvaaminen tulisi olemaan mahdoton tehtävä yhdellä kertaa. Onneksi onnistuin nappaamaan aika monesta kuvan ja ehdin hieman jopa ihastelemaankin taidetta.

Veikko Haukkavaaran osuus jäi reissumme loppuvaiheille, ihan jo pelkästään hautakivillä olevien patsaiden sijaintien vuoksi. Ensimmäisenä löytyi Hännisen sukuhauta, jonka kiven päällä seisoo huikea kotka.

Liekö taiteilija valittu nimen perusteella?

Hännisten kotkan niskaan huohottaa - jos se olisi vain mahdollista - Hagbergin hautakiven päällä siipiään levittelevä kotka. Niin lähellä toisiaan ne ovat.

Kävimme vielä ihastelemassa mm. Juicen hautaa. Sen jälkeen oli aika lähteä kotiin. Kun porukka oli autossa, lähdimme matkaan ja hurautin Volvon hautausmaan pääportin luokse. Oli pakko käydä tsekkaamassa Vettenrannan Kertun tilanne. Huh, siellä rouva istui edelleen,  neula kädessään. Pitäisi varmaan kysyä, mikä noiden hautojen tilanne on? Ovatko ne tosiaan poistettavia vai miksi ne ovat aidan ulkopuolella?

Viikonlopun jälkeen käväisimme Ideaparkissa ja kun kellonaika oli otollinen, yritimme saada lapset päiväunille autossa pienen ajelun ajan. Eihän siitä mitään tullut, vaikka yritin kurvailla Lempäälän kulmilla. Eipä siitä mitään haittaa ollut, ensin apukuvaaja otti kuvat Onni Pursiaisen tekemästä kirjailija Aleksanteri Aavan rintakuvasta kirjaston edustalla.

Sen jälkeen etsimme kännykän kartan avulla tiemme Ehtookodolle, jonka luona pitäisi olla Haukkavaaran Koira-teos. Ajoin senioriväen asumusten pääoven eteen ja yritin tähyillä, josko jonkinlainen häkkyrä jostain löytyisi... Lähellä näkyi olevan muovisella altaalla varustettu suihkulähde, jossa oli sammakoin koristeltu, pronssisen näköinen mötikkä. Sitten tajusimme, että siinä oven edustalla olikin metallinen koira, jonka kaulaan oli ripustettu Tervetuloa-kyltti. Ei muuta kuin tutkimaan tarkemmin.

Hauska rastatukkainen koira oli kuin olikin etsimämme Veikko-teos, näemmä yhtä vanha kuin itse patsaanmetsästäjäkin, ensi vuonna tiedossa pyöreitä.

Käväisin sitten lauantaina Rongankadun Gopalissa, Tampereen keskustassa hakemassa muonitusta seuraavan päivän merirosvoseikkailijoille ja kun kerran olin kauempaa nähnyt siinä naapuripihalla Haukkavaaran tekemän Lintu-Lindan, päätin pöperöitä odotellessa käväistä kuvaamassa Lindan, vaikka olikin jo pimeää. Sen verran hyvä valaistus kuitenkin vanhustentalon pihalla oli, että jonkinlaiset kuvat sain tähän hätään. Pitää vierailla pihalla vielä päivänvalossa ja laittaa tähän (tai seuraavaan tekstiin) päivityskuvat.

Aika spookyn näköinen emäntä tälleesti iltavalaistuksessa. Päiväsaikaan kuvattuna toivottavasti löytyy enemmän lempeyttä kasvoille. Linnut ovat kyllä hienoja.

Seuraavaksi sitten vielä mm. Tammelasta Pöllö, Tesomalta Kissapuu, Terälahdesta Pöllö ja Pirkkalasta Pukki. Reissu Vammalan keskustaan ja Ellivuoreen jäi nyt toistaiseksi tekemättä, ehkä sinnekin päästään tuonnempana. Pitäisi myös käydä Palomäentieltä kysymässä, onko heidän pihallaan oleva teos Haukkavaaran tuotantoa?