Pakkasimme tavaramme ja poistuimme laivasta. Näin olimme palanneet takaisin Suomeen.
Jäimme terminaaliin syömään eväitä aamupalaksi ja pohtimaan päivän ohjelmaa. Onneksi terminaalissa on automaatti, josta saa käteistä rahaa ja onneksi kännykällä voi ostaa bussiliput. Kuten ehkä jo aiemmassa Turku-osuudessa mainitsin, en halua maksaa bussimatkojani jälkikäteen isossa puhelinlaskussa, mutta on ihan mukavaa, että sellainen mahdollisuus on olemassa.
Bussi nro 1 jätti matkustajat pysäkille hieman ennen kauppatoria. Kävelimme Humalistonkadulle ja siitä juna-asemalle, jonne jätimme tavarat säilöön. Sitten samaa katua pitkin takaisin keskustaan. Katselimme matkalla hienoja taloja ja muistelimme, miten vuonna 1991 eräässä paikallisessa pubissa oli ollut hurjat rettelöt.
Piipahdimme Stockmannilla ja ostosten jälkeen kipitimme Hansakorttelin läpi Eerikinkadulle ja kauppahallin vieritse Linnankadulle. 1-bussi tulikin heti pysäkille, kun siihen ehdimme ja nipin napin riitti vaihtoaikaakin lipuissa.
Määränpäämme pysäkki on mukavasti linnan nurkalla. Ei muuta kuin suojatien yli ja muurien suojiin. Ilmoitustaulu kertoi kyseisenä viikonloppuna olevan ritaripäivät ja erityistä ohjelmaa olevan tiedossa. Hyvä.
Menimme ensin kahville ja pullalle. Selvisi, että ravintolassa (kahvilassa) olisi hyvä lounasvaihtoehto tarjolla nälkäisille kulkijoille. Kahvituokion jälkeen siirryimme sisään linnaan, laitoimme tavarat kaappiin ja lähdimme tutustumaan siihen osaan linnaa, joka jäi kesällä käymättä.
Turun linna on iso ja paljon on nähtävää. Jokunen patsaskin löytyi. Aulassa on Gustav II Adolfin patsas, jonka on veistänyt vuonna 1905 saksalainen kuvanveistäjä Martin Götze. Hänen töitään löytää mm. Berliinistä, Zwinglikirchen luota ja teknillisestä museosta. Patsas on lahjoitus Ruotsista.
Kustaa Vaasan hautamonumentin yksityiskohta, Suomen leijona, on yhden huoneen seinällä. Pronssinen reliefi on tehty hollantilaisen Willem Boyn 1580-luvun alussa suunnittelemien kuvien perusteella. Kustaa Vaasan hautamonumentissahan on monen Suomen läänin vaakunat.
Jussi Vikainen on muotoillut linnassa olevat kaksi muistomitalia. Ensimmäisessä on muisteltu vanhaa linnaa ja linnanisäntää. Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisessa kokoelmatoiminnan tutkijan Kari Hintsalan blogista:
"Turku-aiheinen mitali Turun museokeskuksen kokoelmista on sekin Jussi Vikaisen suunnittelema, ja lyöty 1961 Turun linnan sodanjälkeisen restaurointityön valmistumisen kunniaksi. Etupuolella on linna itse, ja pitkäpartainen hahmo, mitä ilmeisimmin Juhana-herttua. ARX CLIPEUS URBIS viitannee 'linnaan kaupungin kilpenä'."
Mitalin kääntöpuoli on nähtävillä hieman myöhemmin, linnan toisessa huoneessa. Siinä ovat restauroijat työn touhussa kiven ja puun kimpussa.
"Teksti CASTRUM ABOENSE 1280-1961 onkin mitä sopivin, sillä olihan restaurointi todellakin vain viimeisin linnan lukuisista rakennusvaiheista. Itse tapaankin aina sanoa että Turun linna valmistui vuonna 1961."
Yhdessä vitriinissä on miehen pääkuva. Sen on tehnyt Wäinö Aaltonen ja kyseessä on arkkitehti Erik Bryggmanin patsas. Linnan seinäteksti sanoo näin:
"Suomen Arkkitehtiliitto SAFA lahjoitti Erik Bryggmanille häntä esittävän pronssiveistoksen. Sen veisti Suomen akatemian jäsen, professori Wäinö Aaltonen Erik Bryggmanin 60-vuotispäivän johdosta. Carin Bryggman lahjoitti muotokuvan Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymälle sijoitettavaksi Ylösnousemuskappeliin, missä sitä on pidetty esillä omaistenhuoneessa."
Linnankirkoissa on esillä monta puuveistosta, jotka on kerätty Suomen monista vanhoista kirkoista ja joita nyt säilytetään hyvissä oloissa Turun linnan suojissa.
Ritaripäivillä oli tarjolla mm. oikeankokoisia sotisopia varusteineen ja aseineen sekä lasten mallistoa. Oli myös solmujentekopiste, linnashakki, lapsille väritys- ja maalauspiste sekä muuta askartelua.
Viimeisenä linnasta löytyneenä veistoksena oli joku kirkonmies, jolla oli suuri risti vasemmassa kädessään. Soitto tutkija Hintsalalle valaisi, että kyseessä on Juhana-herttuan pojan, Puolan kuningas Sigismund III:n muistoksi pystytetyn patsaan pienempi versio. Isompi patsas sijaitsee Varsovassa kuninkaanlinnan edustalla.
Linnan kierrettyämme kävimme pikaisesti museokaupassa. Ei kovin mieltäylentävä kokemus tällä kertaa. Viime kerralla mukaan tarttui mm. linnantontun tarinat ja surkea tykinmuotoinen teroitin, joka ei toiminut ollenkaan. Nyt emme viitsineet edes postikorttia ostaa.
Lounas Juhana Herttuan kellarissa oli hyvä. Kaikki santsasivat monta kertaa. Tarjolla oli juuresmuhennosta, ryynimakkaraa, lihapullia, salaattia, raastetta ja erinomaista leipää. Jälkiruoaksi mehukasta omenapiirakkaa.
Huomasimme sitten, että meillähän alkoi olla kiire ehtiä junaan ajoissa. Lähdimme kävelemään niin nopeasti kuin mahdollista kohti rautatieasemaa. Kävelimme Tallipihanmäen puiston vierestä Puutarhakadulle, sitä pitkin Portsan läpi Mikaelinkirkon luo ja siitä alas Ratapihankadulle.
Nappasimme tavarat lokerosta, ostimme pienet eväät kioskilta ja kirmasimme laiturille. Siellä saimme huomata, että juna on myöhässä. Ja mukavan myöhässä olikin. Olisimme ehtineet rauhallisestikin kävellen. Lopulta juna tuli, ja vaikka olikin teknisiä ongelmia, matka meni hyvin ja pääsimme Tampereelle. Kotimatkan hurautimme taksilla.
Siinä se reissu. Kivaa oli! Monta patsasta nähtiin, monta muuta hauskaa nähtävyyttä ja paljon taas kierreltiin ja kaarreltiin.
Tämän jälkeen sitten hieman erilaisia päivityksiä tiedossa. Pysykää kanavalla!
Lähteet: Wikipedia, Kaponieeri-blogi
Linnan patsaat näyttävät seuranneen Tukholman patsaiden tyyliä: mahtipontisuutta ja suurmiehiä. Turun linnan on mahtava paikka, jota ei edes kahdellä käyntikerralla tullut koluttua täysin läpi. Myös bussiliikenne toimi erinomaisesti. Erinomaisen hyvä matka!
VastaaPoista