keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Panu Karjula - puisia hauskoja veistoksia

Finlayson Art Area 2017:ään kuului muiden muassa Panu Karjulan puuveistoksia. Jotenkin puuveistokset ovat olleet vähän haukotuttavia, ne kun usein ovat eläinaiheisia kuten karhuja, sellaisia joita niin monella on mökin portinpielessä. Mutta kun näin Karjulan veistoksia, innostuin niistä paljonkin.

Ensimmäisen kerran törmäsin Karjulan veistokseen kesäkuussa, kun olimme iltakävelyllä ja poikkesimme Finlaysonille ja teimme läpikulun Siperian poikki, se kulki tämän Saari-nimisen veistoksen ohi. Saari oli sijoitettu nurkkaan, mutta kyllä se sieltä ohikulkijoille loisti selkeästi.



Seuraavat Karjulan veistokset bongasin, kun kävimme katsomassa Galleria Himmelblaussa ja naapurigallerioissa Miina Äkkijyrkän, Outi Heiskasen ja HC Bergin tuotantoa. Niistä voi lukea täältä!

Himmelblaun aulassa meitä tervehti HiHiHi:


Yläkerran porrasaulassa vastassa oli Hopeinenkuu:



Art Arean viimeisenä viikonloppuna kävimme Rullassa ja sen jälkeen menimme Siperian sisälle kahvilaan. Siinä matkalla huomasimme sitten nämä muut Karjulan teokset, joista osa oli vitriinissä.

Pyhä (Temppeli)

Pahataikina

Talo meren rannalla

Maailmani

Ympäri Siperia-taloa oli sijoitettu monta veistosta, niistä löysin nämä:

Saari

Saari (ei siis Mäkin ranskalaiset, toim. huom.)

Neljä Kruunua

Lumivalkoinen
Pahataikina

Pahataikina

Yksi veistoksista oli hurjan ja hienon näköinen. Harmi vaan, että kännykässä oleva kamera ei tykkää näistä isojen hallien valaistuksista.

Häkälöylyt

Mustanaamion paha merkki?

Tämä oli myös hieno tämä Paukapää:




Tähän loppuun vielä infoa Pasi Karjulasta. Vuonna 1964 Jyväskylässä syntynyt Karjula asuu ja työskentelee Mänttä-Vilppulassa. Hänet tunnetaan äijämäisen jyhkeistä ja samalla minimalistisen merkityksellisistä puuveistoksistaan, mutta myös OLO-ryhmittymän jäsenenä. Tuo ryhmähän on tehnyt mm. Helsingin Hietalahden altaan ympäristössä oleva OLO nro 22 ja Sara Hildénin taidemuseon ulkopuolella olevan kolmiosainen OLO nro 45.

Karjulan tuotannossa esiintyy paljon taloja. Hän on aina ihaillut perisuomalaista latomaisemaa. Karjula työstää puuveistoksensa käyttämällä moottorisahaa ja puukkoa.

(Lähde: Finlayson Art Area)

1 kommentti:

  1. Ihania juuri nuo talot, erityisesti teoksissa Maailmani ja Saari. Mäkin olen vähän karsastanut isoja puuveistoksia, mutta nämä ovat jotenkin tosi kivoja. Lämpimiä ja miellyttävää katseltavaa. Ja tietysti niitä tekee mieli koskettaa. Puu on siitä kiva materiaali, ettei se koskaan tunnu kylmältä ja luotaantyöntävältä. Vaikka siitä tekisi kuinka hurjia juttuja tahansa, niin jotain lämpimän lempeää siinä silti on. Jos vaikka miettii, miten mukavaa puuhaa puun vuoleminen on ja ne lastutkin ("roskat") ovat niin kauniin kiehkuraisia. Jep! Hienoja on Karjulan työt(taiteilijan nimikin sopii jotenkin täydellisesti näihin töihin)!

    VastaaPoista