Hämeenlinnassa ja Ahvenistolla sukukokous- ja patsashommissa

Lauantaina oli ohjelmassa junamatka Hämeenlinnaan ja siellä äitini isän puolen sukukokous. Lähdimme aamupäivällä pendolinolla ja matka sujui nopeasti eleventiesiä syöden ja lasten remuamista seuraten. Hupaisaa oli, kun kanssamatkustajana ollut reilun vuoden ikäinen taapero yritti napata meidän 7-vuotiaalta omenan pariinkin otteeseen.

Kun poistuimme junasta Hämeenlinnan hienon vanhan punatiilisen asemarakennuksen kohdalla, etsin heti seinästä ensimmäistä muistolaattaa. Sen on tehnyt Jaakko Veuro ja kyseessä on rautatien 100-vuotisesta ajasta Suomessa. Laatta julkistettiin 18. maaliskuuta 1962, jolloin oli tosiaan kulunut hieman reilut 100 vuotta siitä kun juna kulki Helsingistä Hämeenlinnaan ensimmäisen kerran.

Hämeenlinnan taidemuseon sivuilta:

"Osana Valtion rautateiden 100-vuotisjuhlaviikon juhlallisuuksia paljastettiin Hämeenlinnan rautatieasemalla 18.3.1962 muistolaatta. Se on Jaakko Veuron suunnittelema. Taiteilija on kuvannut laattaan höyryveturin sekä vanhan, vuoden 1918  pommituksessa tuhoutuneen asemarakennuksen."

Toinenkin muistolaatta löytyy aseman seinästä. Se on uudempaa tuotantoa, tekijänä Jari Männistö. Laatta paljastettiin paikalla 24. huhtikuuta 2005.

Hämeenlinnan taidemuseon sivuilta:

"Reliefin on hankkinut Hämeen sotalapset ry, joka perustettiin lokakuussa 2004. Yhteistoiminnan entisten sotalasten kesken Hämeenlinnan seudulla käynnisti Anneli Eskola, sotalapsi itsekin. Hämeen läänistä lähti sotien aikaan Ruotsiin n. 4000 lasta, koko Suomesta yhteensä 70 000. Aloite tuli Ruotsista, jossa haluttiin tarjota lapsille turvaa ja paremmat olot. Koko sotalapsiaiheesta vaiettiin pitkään, sillä se oli ulkopoliittisesti arkaluontoinen."

Täällä vielä lisää infoa reliefistä:

"Reliefiin haluttiin tyttö, poika ja juna sekä sotalasten kaulassa olleet tunnistelaput. Muistoreliefin tekstin kirjasinlajiksi taiteilija valitsi saman, jota käytetään postiluukuissa. 'Sotalapsillahan osoite muuttui', Männistö kertoo taiteellisista ratkaisuistaan."

Männistöltä on tullut ainakin yksi tällainen laatta lisää, se löytyy Tampereen aseman seinästä.

Näiden jälkeen menimme läheiseen hotelliin, jossa majoituimme ja jossa viettäisimme sukukokousta. Hotellilta löysimme heti vanhempani. Lähdimme sitten kävelylle järven rannalla kulkevalle kävelyreitille. Sieltä löytyi pitkospuuosuuskin. Hienon näköinen paikka, ainakin toistaiseksi.

Yksi sukukokouksen osuus oli Ahveniston hautausmaalla, jossa järjestettiin muistotilaisuus sukumme sinne haudattujen muistoksi. Tottakai käytin tämän pienen tilaisuuden hyväksi ja kiersin kuvaamassa kalmistoon tehtyjä hienoja muistomerkkejä.

Tämän hautausmaan kingi on Urho Heinänen, paikallinen kivenveistäjä, joka on itsekin laskettu sinne maan poveen. Heinänen on tehnyt huikeat työt sekä Kiltin ja Maijalan sukuhautojen että Nukarin sukuhautojen suhteen. Niitä ennen huomasin kuitenkin Ananias Cavenin ikivanhan hautakiven. Siihen Heinänen on kaivertanut kuvan, jonka nimi on Kristus Getsemanessa.

Ahveniston hautausmaan sivuilta:

"Kristus-hahmo on kuvattuna kahdessa muistomerkissä. Urho Heinäsen reliefi Kristus Getsemanessa on Ananias Cavenin muistomerkissä (kortteli 9). Työ kuvaa vainajan syvää uskonnollisuutta."

Cavenin hautaa likimain vastapäätä on Pertti ja Maire Helkiön hauta. Punagraniittiseen kiveen on ynnätty osa, jossa on korkokuvana kädet, jotka lähettävät kyyhkysen lentoon. Tekijästä ei ole tietoa.

Aallon ja Forssin haudalla on pronssinen käsi, joka pitelee lintua. Ranteeseen on signeerattu TM-75.

Seuraavaksi vuorossa oli Heinäsen tekemä Kiltti- ja Maijala-sukujen jättimäinen hautakokonaisuus. Tätä punagraniittista monumenttia on selkeästi puhdistettu ja paranneltu, niin komean punainen ja kiiltävä se nyt on.

Ahveniston hautausmaan sivuilta:

"Kiltin ja Maijalan sukuhaudassa (kortteli 6) on Urho Heinäsen ylösnousemusta kuvaava reliefi, jossa kaksi naista kannattelee maassa makaavaa mieshenkilöä. Hautalaitteen kulmissa on rukoilevat naishahmot ja portinpielissä sfinksit, jotka kuvaavat haudan hiljaisuutta. Muistomerkki ajoittunee 1920-luvulle."

Sitten tuli Johan Ferdinand Alangon sukuhauta. Siinä on myös hienoja reliefejä. Tekijästä ei ole tietoa, mutta voisi hyvinkin olla Heinäsen käsialaa. Alanko perusti Hämeenlinnaan nahkurinliikkeen ja vaikutti kaupunginvaltuustossa vuosikaudet.

Inga Maria Irene Sipiläisen haudalla olevassa tyynykivessä on kiva käsi ja kynä -veistos. Se näyttää samaan aikaan modernilta ja vanhanaikaiselta.

Kuvanveistäjä Sakari Tohkan isän Oskarin ja muiden sukulaisten haudalla on Sakarin veistämä Enkeli.

Satulaseppämestari Timo Heleniuksen haudalla on reliefi, jossa on kuvattuna Vestan neitsyt. Tekijä tuntematon. Kuvasta sitä ei huomaa, mutta hauta-aluetta kiertäviin kivipylväisiin on ilmeisesti hakattu kukkakuviot.

Sankarihautausmaalla on Aukusti Veuron veistämä punagraniittisessa paadessa oleva reliefi, jossa sotilas on lähdössä ja hyvästelee kotiin jäävän vaimon ja lapsen. Täältä voi lukea lisätietoa sankarihauta-alueesta.

Tuosta jäähyväisiä jättävästä sotilaasta tulee mieleen Elvis Presley, tämähän voisi olla kohtaus Elvarin sotaleffasta, jota hän ei koskaan tehnyt.

Professori Carolus Lindbergin haudalla on Matti Hauptin veistämä Itkevä enkeli -veistos. Se on, kuten kuvista näkyy, hyvin samanlainen kuin Tohkan enkeli.

Sekä Patovuoren että Salisman ja Sederholmin haudoilla on toisella kaksi lintua ja toisella yksi. Ne näyttävät ihan samanlaisilta. Liekö tehdastekoisia vai joltain kuvanveistäjältä?

Salisman hautaan on haudattu kiekkoleijona Eero Salisma (ent. Sederholm), joka voitti SM-mitaleita sekä Tarmossa että HPK:ssa. Hän pelasi myös Oslon 1952 talviolympialaisissa. Pesäpallossa Salisma lukkaroi HPK:n mestaruuteen vuonna 1936.

Marja-Liisa ja Matti Kailan haudan edustalla on enkeli tiimalasi kädessään. Näyttää uudelta ja konetekoiselta.

Kariston suvulta en löytänyt itse kustantaja Arvi A. Kariston hautaa, mutta hänen veljenpoikansa, varatuomari Eino A:n ja muiden Karistojen haudan kyllä löysin.

Edellämainitun maanviljelijä Toivo Nukarin sukuhaudan puttopatsaat ym. härpäkkeet Urho Heinänen on tehnyt yhdessä Vila Martinin kanssa.

Ahveniston hautausmaan sivuilta:

"Nukarin suvun taiteellisessa muistomerkissä on pääkiven ympärillä rukoilevat enkelit ja takakulmissa itkevät enkelit, sivureunojen keskellä ihmishahmo ja karitsa, etukulmissa ihmishahmot ja portaiden pielessä naamiot. Veistokset kuvaavat maanviljelykseen liittyvän elämän eri toimintamuotoja sekä symboloivat myös uutta kuolemanjälkeistä elämää."

Näyttelijä Milda Jokisen ja sukulaistensa haudalla olevan reliefin veistäjästä ei ole tietoa, mutta kivi ja kuva ovat tyylikkäät.

Adolf Kiuttu oli polttimo- ja panimomestari, jolla oli mallas- ja virvoitusjuomatehdas Hämeenlinnassa. Hänen sukuhautansa on näyttävän näköinen. Kukahan nämä kivityöt on tehnyt?

Taidemaalaripariskunta Taisto ja Rakel Ahtolan haudalla on pieni pronssinen laatta, jossa on heidän nimensä sekä laatan vieressä pronssinen patinoitunut paasi. Tästäkään tekijästä ei ole tietoa.

Kauppias Weseloffin sukuhauta on komea, aidattu alue, jonka sisällä on muutama puu ja rautapenkki. Weseloffit suomensivat nimensä Visaksi, ja heitä on myös tuolla hauta-alueella. Lentäjä Asko Visan hauta on puolestaan käytävän toisella puolella ja sen koristuksena on propellin lapa. Asko kuoli vain 22-vuotiaana, kun hänen koneensa syöksyi maahan.

Hautuumaalta palatessamme yritin napata auton ikkunasta järkevää kuvaa Kari Juvan teoksesta Rakentajat, toiselta nimeltään Sokkeli. Tämä hurjannäköinen betoniveistos on moottoritien länsipuolella Myllymäen alueella.

Hämeenlinnan taidemuseon sivuilta:

"Veistos kuvaa rakentajia telineillä. Figuurit ovat suurpiirteisiä ja varjokuvamaisia, palkistot ja pilarit kuvaavat elementtirakentamista."

Eihän tuosta kuvasta nyt hyvää tullut, kun kameran salama iski väläyksensä 10 sentin päähän ikkunan yläpuolelle ja valkaisi kuvan.

Reissun jälkeen jatkoimme sukulointia hotellilla. Ensin kahviteltiin ja käytiin läpi sukuhaaramme historiaa ja muistoja. Sitten pienen tauon jälkeen erinomainen illallinen hotellin ravintolassa. Lapset lähtivät pesulle ja nukkumaan, suurin osa aikuisista jaksoi vielä puolille öin. Lopulta oli itsekin pakko käydä nukkumaan. Seuraavana aamuna olisi sitten edessä Hämeenlinna sightseeing ja Patsaanmetsästäjän kiertokävely.