maanantai 22. lokakuuta 2012

Kalervo Kallio - kivenkova kuvanveistäjä

Kalervo Kallio oli toinen erityisistä patsasmaakareista, jonka töistä innostuimme. Kalenkaan kohdalla ensimmäinen kuvattu patsas ei herättänyt vielä juurikaan reaktioita, vertasimme vain Haminasta upseerikoulun pihalta - appiukon entisestä työpaikasta muuten - löytämäämme sankaripatsasta Ensio Seppäsen töihin.



Maikkarin matkailusivuilta:

"Päärakennuksen edustalla on kaatuneiden upseerien patsas, jonka Kalervo Kallio veisti 1957. Patsaan jalustaan on muurattu paperi, jossa on sodissa 1939–44 kaatuneiden yli 4000 upseerin nimet."

Haminan kaupungin nettisivuilta:

"Kaatuneiden upseerien muistopatsas (Kalervo Kallio)

Patsaan jalustan sisällä on paperi, jossa on sodissa 1939–44 kaatuneiden yli 4000 upseerin nimet."

Vappuna 2009 olimme matkalla Siuttilan mökille Uudenkaupungin kupeeseen ja pysähdyimme matkalla mm. Halikon kirkolla (tuolloin oli myös kova kirkkojen kuvailu käynnissä). Sieltä tarttui mukaan pari kuvaa patsaasta, jossa perhe (isä, äiti ja poika) seisovat ylväinä, isällä kuokka kädessään. Sen tarkemmin ei patsasta tullut tutkittua ja itse asiassa vasta hieman myöhemmin tajusin etsiä patsaan tiedot ja niinhän sitä paljastui, että kyseessä on Kallion veistämä Raivaaja-patsas, jonka julkistustilaisuudessa on ollut paikalla oikein valtiopäämiehiäkin.



Halikon nettisivuilta:

"Halikon raivaajapatsas paljastettiin 25.8.1963 kirkonmäellä. Kutsuvieraina paikalla oli mm. tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen. Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio, presidentti Kyösti Kallion poika."

Ensimmäistä kertaa Kale nosti todella päätään meidän tutkaimiin kesälomareissulla 2009, jolloin metsästimme pääasiassa Ension patsaita. Ylitornion kirkon pihalla on jyhkeä sankaripatsas, joka esittää rukoilevaa äitiä. Nimikaiverrus patsaassa sen kertoi: Kalervo Kallio. Hmmm... ajattelimme, tuttu nimi. Tsekkaus paljasti: sama mies kuin Haminan patsaan tekijä.

Ylitornion nettisivuilta / kirkko:

"Kirkkopihalla on Kalervo Kallion veistämä sankaripatsas 'Rukoileva äiti'. Sankarihautausmaahan on haudattu 222 kaatunutta ylitorniolaista sotilasta."


Ylitornion nettisivuilta / nähtävyydet:

"Kirkkopihalla on sankaripatsas, joka on Kalervo Kallion veistämä ja nimeltään 'Rukoileva äiti'. Se paljastettiin v. 1958 ja sen on tehnyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio. Kirkon vieressä sijaitsee sankarihautausmaa, jonne on haudattu 222 kaatunutta ylitorniolaista sotilasta. Ensimmäiset vainajat haudattiin jo ennen kirkon vihkimistä."

Seuraava Kale-tuotos löytyikin suht pian, puolen tunnin ja reilun 40 kilometrin ajomatkan jälkeen, nykyään Pelloon kuuluvan Turtolan vanhan kirkon pihalta. Sotaisa sankaripatsas - niinhän ne aika usein ovat - odottaa kävijää pusikon piilossa ja yllättää varmasti.



Turtolan patsaan jälkeen Kalervon tuotanto oli jo hyvin tiedossa ja paluumatkalla kohti etelää pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä on kuuluisa Jätkämies, toiselta nimeltään Pohjolan jätkä. Sehän piti käydä kuvaamassa Ension patsaiden ohella. Otin myös auton ikkunasta heikkolaatuisen kuvan Kalervon tekemästä Lapin rajavartioston muistomerkistä, kun olimme kuvaamassa Ension tekemää LR:n julkisivureliefiä.



Rovaniemen nettisivuilta:

"Jätkänpuistossa, sillan länsipäässä, sijaitseva Kemijoki Oy:n lahjoittama Jätkäpatsas on yksi Rovaniemen tunnetuimpia veistoksia. Se on symboloinut Rovaniemeä jo vuosikymmenten ajan sijoittuen itseoikeutetusti tunnettujen uittojokien rantamaisemiin. Kalervo Kallio on tehnyt jätkästä työn sankarin. Parkkuurauta, pölli ja pöllin parkkaaja ilmaisevat vielä 1950-luvulle tyypillisen työtilanteen. Vappuna jätkä saa valkolakin päähänsä ja ylioppilaat laulavat sen juurella vappulauluja."

Lomareissun aikana kävimme vielä Ranuan kirkolla, jonka pihalta löytyi kuolevaa sotilasta esittävä punagraniittinen sankaripatsas.


Ranuan seurakunnan nettisivuilta:

"Kirkkopihaan on haudattu 154 sankarivainajaa. Sankaripatsaan 'Ei kuolema vaan elämä' on tehnyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio. Sankarivainajia on lisäksi haudattu Simojärven ja Saukkojärven hautausmaihin. Kirkon pihassa on myös evakossa kuolleiden muistomerkki 'Itkevät kivet', jonka on tehnyt taiteilija Erkki Salmela."

Elokuussa 2008 olikin sitten aika napsaista pari fotoa Kalen isästä, presidentti Kyösti Kalliosta. Tai siis pressan patsaasta, jonka on tietenkin tehnyt oma poika.



KirjastoVirman sivuilta:

"Kyösti Kallion patsas eduskuntatalon läheisyydessä, hänen poikansa Kalervon työ, paljastettiin vuonna 1962." 

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Presidentti Kallion muistopatsas paljastettiin 10.11.1962. Veistoksen teki presidentin poika, kuvanveistäjä Kalervo Kallio. Teos on perinteinen näköispatsas. Pronssisen veistoksen korkeus on 3,6 metriä ja punagraniittisen jalustan korkeus on 1,7 m."

Lähes vuosi vierähti, ennen kuin Kalervon tuotantoa oli mahdollisuus kuvata. Uudet bongaukset tapahtuivat Riihimäellä, jonne lähdimme perheen voimin viettämään kesälomapäivää. Kävimme ostoksilla paikallisessa divarissa (ostin monta hienoa eräkirjaa!) ja syömässä Martinassa, jonka tarjoilijat olivat sinä päivänä (ehkä myös muutenkin) aika erinomaisen hassuja. Riksusta löytyy upea Kalervon veistämä Lasinpuhaltaja-patsas sekä punagraniittinen sankaripatsas. Lasinpuhaltaja sijaitsee erittäin näyttävällä ja keskeisellä paikalla keskustassa rinteen huipun tuntumassa. Sankaripatsasta saikin sitten hieman etsiä, ennen kuin haettu puisto löytyi. Sitä ennen olimme myös ilahtuneet saamastamme parkkisakosta, joka napsahti liian pitkän pysäköinnin johdosta.




Riihimäen nettisivuilta:

"Kuvanveistäjä Kalervo Kallion veistämästä Lasinpuhaltajasta on muodostunut Riihimäen tunnus ja juhlapaikka. Patsaan mallina on seissyt lasinpuhaltaja Valto Terhomaa. Patsas on vuodelta 1960, jolloin Riihimäestä tuli kaupunki. Patsaan on kaupungille lahjoittaneet Lasi ja sen työntekijät.

Patsaan pienoismalli on ollut Riihimäen Lasin pääkonttorin edustalla vuodesta 1963, jolloin M.A.Kolehmaisen syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta. Nykyisin pienoismalli on nähtävissä Suomen lasimuseon pääsisäänkäynnin vieressä."



Riihimäen nettisivuilta:

"Sankarivainajien muistoksi pystytettiin 1948 Kalervo Kallion veistämä Sankaripatsas. Patsaan nuori mies nojaa enkeliin ja katsoo korkeuksiin. Patsas on punagraniittia. Patsaan edessä olevan sankarihautausmaan on suunnitellut Viljo Rewell."

Samalla kesälomalla vierailimme vielä mm. Porvoossa, josta bongasimme Kalen veistämän rintakuvan, jonka kohteena on Johannes Linnankoski. Oikealta nimeltään Vihtori Peltonen oli merkittävässä roolissa Porvoossa oltuaan ensin Werner Söderströmillä töissä ja myöhemmin perustamassa Porvoon suomenkielistä oppikoulua.



Elokuun lopussa suoritettu ajelureissu vei meidät Nurmijärvelle nappaamaan Kuokkamies-patsaasta kuvan. Patsaan esittämällä miehellä on kourissaan mielettömän kokoinen kuokka, ei tuollaisia ole tämänikäinen nähnyt livenä varmaan koskaan.



Nurmijärven nettisivuilta:


"Patsaan alkuperäinen nimi "Kuokkamies". Nurmijärven maataloustuottajain yhdistyksen aloitteesta pystytetty patsas menneiden raivaajapolvien työn kunnioittamiseksi. Mallina ollut tiettävästi maanviljelijä Mauri Havulehto."

Lokakuun alussa kävimme ihastelemassa syksyiseen väriloistoon verhoutunutta Hietaniemen hautausmaata. Kyseinen kalmisto on pullollaan mitä upeampia hautamonumentteja ja -taidetta. Yksi niistä on Leevi Madetojan ja L.Onervan hautakivi, jonka on tietenkin tehnyt Kalervo Kallio.



Paria viikkoa myöhemmin, matkalla Tampereelle poikkesimme pikaisesti Hämeenlinnassa ja samalla reissulla kävin räpsäisemässä kuvat maataloustyön muistomerkistä, joka sijaitsee erikoisessa paikassa pientaloalueella.



Hämeenlinnan kaupungin nettisivuilta:

"Työn muistomerkki on kunnianosoitus niille raivaajasukupolville, jotka kunnostivat maan viljaviksi pelloiksi. Graniittipaaden ylemmässä osassa on kylvävän maamiehen hahmo reliefinä ja alaosaan on kaiverrettu Eino Leinon runo. Veistosta on kutsuttu myös ´Maataloustyön muistomerkiksi´.


Muistomerkin paikaksi valittiin Hämeenlinnan maalaiskunnan Viisarilla sijaitseva rinne Härkätien ja Myllytien risteyksessä. Muistomerkin ympäristö oli 1930-luvulla hyvin erilainen kuin nykyisin. Toisella puolella oli juhlava mäntymetsikkö ja toisella puolella avautuivat Parolan kylän laajat pellot.

Hämeenlinnan maalaiskunnan Maataloustuottajain yhdistys ja Etelä-Hämeen liitto toteuttivat Työn muistomerkin. Juhlallinen paljastustilaisuus pidettiin 3.7.1937. Läsnä oli tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja noin 3000 hengen juhlavierasjoukko."

Maaliskuussa 2011 olimme jälleen matkalla Tampereelle viettämään pientä lomareissua. Ehdotin, että kurvaisimme tällä kertaa hieman erikoisempaa reittiä ja päädyimmekin ajamaan 2-tietä Forssaan ja sieltä Jokioisille, josta löytyi Kalervon teos Torppari. Talvi teki tepposet, eikä patsasta päästy kuvaamaan lähietäisyydeltä. Kaiken lisäksi vaimo meinasi jäädä hankeen jumiin, kun rohkeasti yritti ylittää kinoksia ja päästä lähemmäs.





"Kalervo Kallion veistämä Torpparipatsas on pystytetty kunnianosoituksena maamme tuhansille torppareille ja esi-isien työlle vuonna 1965 Jokioisten kartanoiden puistoon Humppilantien varteen. Patsaan vihkiäisjuhlassa 12.9.1965 oli läsnä presidentti Urho Kekkonen."

Onneksi vaimokin pääsi nietoksista irti ja reissu sai jatkua. Ajoimme Punkalaitumelle, kuvasimme siellä Ensio Seppäsen teoksen Niittäjä (siitä tässä blogipäivityksessä) ja jatkoimme sitten matkaa kohti Tamperetta.

Kalervon patsaita on vielä jonkin verran kuvaamatta. Suunnitelmissa oli käydä kesälomalla 2011 katsomassa muutamia Kalen kotipitäjässä Nivalassa sijaitsevia patsaita, sekä muita siinä matkan varrella pohjoiseen olevia teoksia, mutta aikataulujen ja pitkän matkan sekä mahdollisten ylimääräisten kierrosten takia luovuimme näistä suunnitelmista.

Ainoa, joka tuli kuvattua, oli paluumatkalla Kemijärven kirkolla oleva sankaripatsas, jonka näimme ihan ensimmäisten patsaiden joukossa jo vuoden 2008 matkalla, siis jo ennen Ension ensimmäistä patsasta. Silloin ei sitä tullut kuvattua, mutta kun olimme siitä ohi tulossa matkalla kohti etelää, poikkesimme nappaamaan kuvat.





Kemijärven nettisivuilta:


"Vuonna 1956 Sankaripatsas pystytetään kirkon viereen sodassa kaatuneiden muistolle."

Tässä vielä infoa Kalervo Kalliosta (nyysitty kirjastovirman sivuilta):

Niilo Kalervo Kallio
kuvanveistäjä
Syntynyt 28.3.1909 Nivala
Kuollut 2.11.1969 Helsinki
Kunta: Nivala
Kategoria: kuvataiteilijat

Kalervo Kallion kuvanveiston taustana on valistuneen talonpoikaiskodin henkinen perintö ja nuoruusiässä nuorisoseuratoiminnan virittämä omakohtainen kiinnostus taiteisiin.

Kallio suuntautui alun perin vakavasti kotitilansa Nivalan Heikkilän isännäksi. Sitä ajatellen hän kävi maamiesopiston Mustialassa. Kallion kuvanveistoharrastus alkoi vasta 1930-luvun alkupuolella. Harrastus vakavoitui, kun Kallio pääsi keväällä 1935 Helsinkiin kuvanveistäjä Alpo Sailon (1877–1955) oppiin tämän valmistaessa runonlaulajapatsasta Sortavalaan. Työskentely Sailon ateljeessa perehdytti Kallion kuvanveiston perusteisiin ja sai tulevan kuvanveistäjän vakuuttumaan kutsumuksestaan.

Syksyllä 1935 Kallio pääsi opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun. Taideyhdistyksen piirustuskoulussa kuvanveistoa opetti Felix Nylund (1878–1940), joka tutustutti oppilaansa tanskalaisen kuvanveiston vahvaan uusklassismin perinteeseen. Enemmän Kalliota kiinnosti kuitenkin ranskalaisen Rodinin kuvanveisto, joka poikkesi voimakkuudessaan hillitymmästä uusklassismista. Kallio menestyi opinnoissaan hyvin, ja opetus antoi hänelle vankan perustan kehittyä kuvanveistäjänä.

Kallio asetti ensi kerran töitään esille Suomen Taiteilijain 45. näyttelyyn vuonna 1937. Vuonna 1938 Kallio sai toisen palkinnon Kajaanin Elias Lönnrotin muistomerkkikilpailussa, ja jo samana vuonna häneltä tilattiin Juho Vesaisen muistomerkki Iin kirkon edustalle.

Näiden klassistis-romanttisten monumentaaliveistosten ohella Kalervo Kallio valmisti muotokuvia, joista tuli 40-luvun sotavuosien materiaalipulan aikana hänen päätuotantoansa uudesta karelianismin aallosta innoitusta saaneiden pienoispatsaiden ohella. Kallio valmisti muotokuvia muun muassa Werner Söderström Osakeyhtiölle, joka tuolloin aloitti oman kirjailijamuotokuvien kokoelmansa.

Sodan jälkeen keväällä 1945 Kalervo Kallio piti ensimmäisen suuren yksityisnäyttelynsä, joka sai kriitikoilta kuitenkin varsin penseän vastaanoton. Muutoinkin 40-luvun loppu oli kuvanveistäjälle henkisesti varsin ahdistavaa aikaa. Myös taiteen kaupallinen arvo laski nopeasti sodan jälkeen, mikä vaikeutti työskentelyä entisestään. Toisaalta alkava kaatuneiden muistomerkkien pystyttäminen alkoi työllistää kuvanveistäjiä. Kalliokin valmisti ensimmäisen kaatuneiden muistomerkkinsä Riihimäelle vuonna 1948.

Heikentyneet mahdollisuudet menestyä kotimaassa saivat Kallion suuntautumaan ulkomaille. Hänen näyttelynsä Göteborgissa 1948 ja Tukholmassa 1949 saivat tunnustusta, jonka rohkaisemana kuvanveistäjä siirtyi Yhdysvaltoihin. Menestys jatkui: Kallio voitti Washington DC:ssä järjestetyn kansainvälisen veistoskilpailun puolustusministeri James Forrestalin muistomerkistä vuonna 1949. Muistomerkki tilattiin Kalliolta ja se paljastettiin Pentagonissa.

Kalervo Kallion maine muotokuvanveistäjänä levisi laajalle. Hänen malleinaan istuivat Yhdysvaltain presidenteistä Hoover ja Truman, Nobel-fyysikko Albert Einstein, Monacon ruhtinas Rainier sekä Espanjan diktaattori generalissimus Franco vain muutaman mainitakseni.

Maine menestyksestä ulkomailla kantautui myös kotimaahan, jossa Kalliota työllistivät lukuisat monumentaalihankkeet. Hän veisti kaikkiaan 19 kaatuneiden muistomerkkiä sekä useita maatalousaiheisia muistomerkkejä, joita pystytettiin nopeasti teollistuvassa yhteiskunnassa esi-isien työn muistoksi. Kallio oli lähellä lopullista kotimaista läpimurtoa vuonna 1954, jolloin hän saavutti toisen sijan Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan uusintakilpailussa.

Kallio oli kansainvälistyvän ajan kansainvälinen taiteilija, joka matkusteli tilaustöitä tehden Suomen ja Yhdysvaltojen väliä poiketen tarvittaessa muuallakin Euroopassa ja aina Afrikassa saakka. Ulkomailla häntä työllistivät lukuisat muotokuvatilaukset ja kotimaassa suuret muistomerkkihankkeet. 1950-luvun lopulla Kallio rakennutti itselleen modernin, uusinta tekniikkaa sisältäneen ateljeerakennuksen Helsingin Munkkiniemeen. 1960-luvulla Kallio oleskelikin jo pysyvämmin kotimaassa.

Kallion nimi on pysynyt taidehistoriassamme melko tuntemattomana hänen aikanaan saavuttamasta kansainvälisestä menestyksestään huolimatta. 1950- ja 1960-luvut olivat modernismin läpimurtoa Suomen taiteessa. Kallio uskoi kuitenkin modernismin jäävän pinnalliseksi muoti-ilmiöksi eikä katsonut tarpeelliseksi uudistaa omaksumaansa figuratiivista kuvanveistoa, jonka pohja oli klassismissa. Osaksi tästä syystä Kallio jäi usean muun ikäpolvensa kuvanveistäjän tavoin nuoremman kuvanveistäjäpolven varjoon.

Kyösti ja Kalervo Kallion museossa Nivalassa on esillä runsaasti Kalervo Kallion kuvanveistotöitä, erityisesti muotokuvia.

Vanhemmat: tasavallan presidentti Kyösti Kallio ja Kaisa Nivala
Puoliso:
   1. USA:ssa 29.11.1951 Sylvia de Flogny, syntynyt 29.3.1907 USA, kuollut 20.6.2001, avioero 13.2.1969.
   2. Helsingissä 19.6.1969 Toini Maria Mattila, syntynyt 16.8.1931 Turku, vanhemmat lämmittäjä Markus Vihtori Mattila ja Olga Maria Nikkilä

Teksti on julkaistu aiemmin teoksessa Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995
Pekka Vähäkangas · KirjastoVirma, 2004 http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kallio_Kalervo

3 kommenttia:

  1. Kalen teokset on kyllä hienoja. Mahtipontisia ja siksi juuri niin mielenkiintoisia. Edelleen sanon, että noi paadet ja pienet muistomerkit on aika tylsiä, mutta kunnon patsaas varsin mahtavia.

    VastaaPoista
  2. Kalen patsaissa ihmiset ovat todella tuimia, eihän suomalainen mies - varsinkaan sotilas - voinut olla mitään muuta. Linnankosken ja isä-Kallion viikset ovat kyllä olleet muhkeat!

    VastaaPoista
  3. Hi. Sorry I don't speak Finnish, but hopefully you speak English.

    I am an editor over at English Wikipedia who writes on Finnish classical music, especially Sibelius. My current work is on the biography of Leevi Madetoja, and I would like to provide the article with an image of the gravestone of Madetoja and his wife, L. Onerva.

    A Google search has led me to your blog, and I would like to politely request that you permit Wikipedia to use the image you have taken above. It'd be a big help, as there just are not many images on the internet of this gravestone, and certainly none are listed as free usage.

    Thanks for your consideration!

    SGV

    VastaaPoista