Vuodenvaihteessa Turussa ja Tukholmassa - ensin tois puol jokke

Kun kesälomareissu Kuopioon (raportti löytyy vanhemmista päivityksistä) oli paketissa, alkoi jo seuraavan matkan alustava suunnittelu. Löimme lukkoon ajankohdan: menisimme välipäiviksi Tukholmaan. Sitten aloimme tutkia mahdollisia majapaikkoja ja kulkuvälineitä. Päätimme jatkaa punaisilla laivoilla ja satamana toimisi jälleen Turku.

Netin kautta onnistui napata hyvä hotelli: tällä kertaa majoittuisimme Kungsholmenin saarelle. Syy tähän oli se, että kumpikaan aiemmista hotelleista Hammarbyssä eli Motel L ja ApartDirect eivät tarjonneet sopivan halpaa majoitusta. Jälkimmäisessä ei myöskään hotsittanut alempien kerrosten huoneet, kun oli vuosi sitten päässyt kaksikerroksisen makuun.

Syksyn ajan suunnitelmaa päivitettiin, matkoja ja majoituksia maksettiin. Lähtöpäivä lähestyi.

Vaimo oli perjantaina töissä etänä, joten viimeiset pakkaamiset voitiin suorittaa viime hetkellä. Itse kärräsin kasan lainoja takaisin kirjastoon, lapset puolestaan viettivät aikaa joululahjaksi saadun pleikkarin äärellä. Kun työt päättyivät klo 15 jälkeen, puimme vaatteet ylle ja lähdimme kohti Tampereen rautatieasemaa.

Kävely asemalle sujui jälleen vauhdikkaasti ja olimme asemalla reilusti ajoissa. Matkalla Pokemon Go'n pelaaminen vauhditti (ja hidasti) menoa. Kylmä tuuli hieman häiritsi, mutta siitä selvittiin helposti. Asemalla kulutimme aikaa, lopulta kävelimme tunneliin ja pysähtyneitä rullaportaita ylös laiturille 5.

Juna olikin jo odottamassa ja löysimme oman yksityiskoppimme. Lukuvalot eivät toimineet, mutta siitä tulikin mainio tunnelma matkalle. Käytävän valo riitti hyvin ja ikkunasta näki pimeän reittimme varrella hyvin talojen jouluvaloja. Olimme tehneet matkaevääksi mm. kraavilohileipiä, joita olikin mainio syödä allergiahytissä. Toivottavasti seuraavaksi koppiin ei tullut kala-allergikkoja...

Turkuun saavuimme aikataulun mukaisesti hieman vaille kuusi illalla. Juna olisi jatkanut satamaan saakka, näin ei ollut kun matkan aikoinaan varasin ja maksoin. Se ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, koska meillä oli niin pitkä aika laivan lähtöön, että terminaalissa olisi ollut kurja odotella.

Suunnitelmassa oli siltoja, patsaita, föri ja funikulaari. Niitä lähdettiin metsästämään nousemalla ensin ylös Humalistonkatua ja laskeutumalla alas kohti Aurajokea. Muistelimme edellisiä reissuja samoilla kujilla ja myös edellisten reissujen sääoloja.

Yliopistonkadun risteyksessä olevan Von Simolinin kaupan ikkunassa oli reissun ensimmäiset veistokset mm. Kari Juvalta vuosimallia 1992 ja Jussi Mäntyseltä vuodelta 1928.

Paljon oli myös muuta tavaraa kaupassa tarjolla. Linnankadun toisella puolella oli pimeä piha, jonka toisessa päädyssä oli ravintola täynnä kuhinaa. Kuljimme pihan poikki joen rantaan.

Nelikko jakaantui hetkeksi kahdeksi pariksi, kun minä ja poika pelasimme pokemonia ja naiset menivät reittiä eteenpäin. Yhytimme kaksikon Qwenselin talolla (apteekkimuseo ym.), jossa kuvasimme hieman matkakuvia.

Menimme tois puol jokke Auransiltaa pitkin. Wikipediasta:

Auransilta (ruots. Aurabron) on Aurajoen ylittävä silta. Sillalta luoteeseen johtaa Aurakatu, kaakkoon Kaskenkatu. Vuonna 1907 rakennetulla sillalla on mittaa 47 metriä ja leveyttä 12 metriä. Sillassa oli aiemmin Tuomiokirkkosillan tavoin puukansi, mutta perustukset olivat kiveä. Auransilta ylittää Aurajoen Kaupungintalon kohdalta. Sillalla kulki myös raitiovaunu liikenteen aloittamisesta 1908 vuoteen 1949 saakka, jolloin Nummenmäelle kulkeva kakkonen siirrettiin kulkemaan Tuomiokirkkosiltaa pitkin. Auransillan nimi oli vuoteen 1923 asti Alasilta Tuomiokirkkosillan ollessa Yläsilta.

Alun perin silta rakennettiin vuonna 1827 Turun palossa tuhoutuneen sillan tilalle. Sillan rakentaminen herätti vastustusta, sillä sillan paíkkaa pidettiin silalle sopimattomana. Vastustajien mielestä mikään silta ei voinut pärjätä paikassa, jonka perustukset olivat savivelliä ja toisesta päästä nousee jyrkkä mäki. Nykyinen Auransilta on tyyliltään jugendia. Se on kaksikaistainen ja molemmin puolin kulkee jalkakäytävä.
Otin tien reunalta kuvia Paavo Nurmen patsaasta. Nyt on kaksi versiota Wäinö Aaltosen veistoksesta vihdoin bongattu ja kuvattu, tosin pimeässä ei saanut hyviä kuvia. Pakko kyllä ihmetellä näin patsasbongarin näkökulmasta patsaan sijoittelua: toisaalta erinomainen, toisaalta aika surkea ajoratojen välissä.

Ravintola Samppalinnan edustalla oleva Mäntysen Hirvenpää jäi näkemättä, päätimme kulkea rantaa pitkin. Mukavan näköistä, kun ravintolalaivat on valaistu ja vastarannalla on valoja joka paikassa. Teatterisillan kohdalla vaihdoimme puolta ja katselimme mm. Outi Sarjakosken teosta Network, eli kuten me sitä kutsumme "hämiksenseittiä".

Antti Louhiston teos Itsenäisyyden kivi käytiin myös kuvaamassa. Turku.fi -sivuilta:

"Kuvanveistäjä Antti Louhiston (1918–1989) Itsenäisyyden kivi on kotimaisesta graniitista veistetty obeliski, yhdestä kivestä valmistettu ylöspäin kapeneva veistos jota koristaa Suomen valtiollinen tunnus, pronssinen leijona. Veistos on Turun joukko-osaston kiltojen lahjoitus Turun kaupungille ja se paljastettiin 6.12.1977 Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhlien yhteydessä."

Teatterisilta oli hienosti valaistu ja kuten jo toisella puolella jokea huomasimme, myös musiikkia kuului sillalla. Wikipediasta:

Teatterisilta (ruots. Teaterbron) on Aurajoen ylittävä kevyen liikenteen silta. Vuonna 1997 rakennettu Teatterisilta ylittää joen itäpuolella Turun kaupunginteatterin kohdalta ja länsipuolella Turun ylioppilasteatterin kohdalta. Teatterisilta yhdistää Turun III kaupunginosan VII kaupunginosaan eli Turun ydinkeskustaan. Teatterisillan on suunnitellut Insinööritoimisto Pontek Oy.

Teatterin edustalla on Aaltosen tekemä Aleksis Kiven pronssipää graniittisella jalustalla. Kun ohitimme teatterin lämpiön, katselin portaiden alapäässä olevaa Jussi Vikaisen tekemää reliefiä. Ehkä joskus senkin ehtii käydä kuvaamassa... Wikipediasta:

Kaupunginteatteri (Itäinen rantakatu 14), jokinäkymää hallitseva konstruktivistinen teatteritalo kiertyy kuparilla vuoratun näyttämötornin ympärille. Sisäänkäynti on lämpiön arkadin alla. Vaatenaulakoilta noustaan lämpiöön toiseen kerrokseen ohi portaikkoon sijoitetun Jussi Vikaisen veistämän reliefin. Lämpiössä on Eila Hiltusen veistos “Itäiseen tapaan” sekä Wäinö Aaltosen “Naisen naamio”. Kahden kerroksen korkuinen lämpiö avautuu hienosti Aurajokimaisemaan lounaaseen ja luoteeseen päin. Talon koillissivulla on kolmena portaana nousevat tekniset ja toimistotilat. Teatterin edusaukiolla on siihen vuonna 1962 sijoitettu Wäinö Aaltosen erittäin hyvin tunnettu Aleksis Kiven patsas vuosilta 1948-49.

Turku.fi -sivuilta voi lukea myös Kiven patsaasta:

"Turkuun veistos saatiin Wäinö Aaltosen lahjoitettua Helsingin muistomerkin pohjalta tehdyn kipsiveistoksen Turun kaupungille. Ehtona oli, että kaupunki valattaa teoksen pronssiin. Turun Aleksis Kivi -kerhon ja kaupungin yhdessä tuottama veistos lahjoitettiin turkulaisille vuonna 1949. Aleksis Kiven muistomerkki pystytettiin alun perin Turun yliopiston silloisen päärakennuksen eteen Kauppatorin laidalle 21.5.1949. Nykyiselle paikalleen Turun kaupunginteatterin edustalle veistos pystytettiin 8.9.1962."

Teatterin jälkeen tuli Itsenäisyydenaukio, jossa otimme iltakuvat Terho Sakin teoksesta Soihtu, Herman Joutsenen tekemästä Adolf Ehrnroothin muistomerkistä sekä Mariella Bettineschin tekemästä Carro Celestestä. Wikipediasta:

Itsenäisyydenaukio on perustettu 1970-luvun puolivälissä Valtion virastotalon eduspuistoksi. Aiemmin paikalla sijaitsi 1800-luvulta peräisin olleita makasiinirakennuksia, mutta valtaosa niistä purettiin 1950-luvulla huonon kunnon vuoksi. Puistossa on käytetty alueella olleita vaahteroita, jonka lisäksi sinne on istutettu vuorijalavaa, rauduskoivua ja saarnia. Itsenäisyydenaukio sulautuu hienosti jokimaisemaan ja se on suosittu läpikulku- ja oleskelupuisto sekä tapahtuma-areena. Puistossa on kolme julkista taideteosta: Terho Sakkin valoefektein tehostettu suihkukaivoveistos ”Soihtu” (1975), Mariella Bettineschin ”Carro Celeste” (suom. Taivaallinen vaunu) (1994) ja Herman Joutsenen vuonna 2005 veistämä jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin muistomerkkireliefi.

Seuraavana vuorossa oli Wäinö Aaltosen Museo, jossa olisi erittäin mukava päästä vierailemaan. Nyt toistaiseksi oli tyydyttävä pimeässä nähtyihin ulkoveistoksiin, joita ovat Myrsky, Henkinen työ, Raivaaja ja Tulevaisuus.

Turku.fi:

"Wäinö Aaltosen museon terassia on koristanut sen avajaisista 17.9.1967 asti Myrsky –veistos. Kyseessä oli Turun kaupungin suuri ilojuhla, Turun päivä. Myrskyn tunnelma ei kuitenkaan vaikuta lainkaan hilpeältä. Se kuvaa rajun tuulen kourissa eteenpäin askeltavaa, epätoivoiselta näyttävää naista, jonka hame ja hiukset liehuvat riepovassa tuulessa. Aaltonen halusi itse nimikkomuseonsa eteen veistoksen, joka välittäisi dynaamista voimaa. Paikalle oli suunnitteilla muunnelmaa Alkuvoima -nimisestä nuoruudenteoksesta, jonka muovailu ei kuitenkaan koskaan ehtinyt tulla valmiiksi. Tästä syystä taiteilijan poika, arkkitehti Matti Aaltonen, ehdotti museon ulkoterassille Myrskyä korvaamaan taiteilijan viimeisen veistoksen hurjaa voimantuntoa.

Teosta ei ole aina tulkittu epätoivon tunneskaalassa. Aaltosen monografian kirjoittanut Esko Hakkila tulkitsi Myrskyä alkuvoiman ja jatkosodan kiihkeissä tunnelmissa vuonna 1942. Hän näki veistoksessa 'naisellisen vastineen sille miehiselle vastustus- ja taisteluhalulle, jonka Runeberg oli ikuistanut jylhimmän sankarirunoelmansa, Kuningas Fjalarin, titaanihahmossa'."

Turku.fi jatkaa:

"Wäinö Aaltosen perikunnan ja Turun kaupungin pystyttämä veistossarja WA-museon ulkoterassilla. Teokset ovat eduskuntatalon istuntosalin veistoksista (1930) vuonna 1968 tehtyjen pronssivalosten kaksoiskappaleita. Viisiosaisesta sarjasta ulos sijoitettiin veistokset Henkinen työ, Tulevaisuus ja Raivaaja."

Patsaita ei yleensäkään ole valaistu kuvattavaksi yöaikaan, mutta joskus tämä harmittaa tietenkin. Nyt erityisesti, kun katsoo näitä kuvia tätä julkaisua varten. Pitäisi olla hankittuna kunnon kuvankäsittelyohjelma, jolla voisi edes hieman noita lähes täysin mustia kuvia valaista.

Myllysillan kupeessa ovat Kari-Petteri Kakon hauskat veistokset Hetki sitten ja Eilen, jotka kuuluvat Tähtiin tähyävät -sarjaan. Toiset ovat sillan toisella puolella ja niistä voi katsoa kuvat täältä!

Myllysillasta Wikipedia kertoo näin:

Myllysilta (ruots. Kvarnbron) on Aurajoen ylittävä silta. Sillalla on neljä ajokaistaa ja yksi kevyen liikenteen väylä. Sen viralliset avajaiset ja vihkiäiset pidettiin 29.11.2011. Nykyinen silta avattiin liikenteelle jo 19.9.2011. Aluksi ajokaistoista oli käytössä vain kaksi. Samalla paikalla oli aikaisemmin samanniminen vuonna 1975 valmistunut silta, joka suljettiin sen painuttua notkolle 6.3.2010 ja purettiin touko-heinäkuussa 2010. Tähtiin tähyävät on Turun uudelleen rakennetun Myllysillan juurella syyskuussa 2013 paljastettu neljän pronssiveistoksen kokonaisuus, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Kari-Petteri Kakko. Kukin veistoksista kuvaa yhtä ihmisen ikäkautta ja on sijoitettu istuskeluportaikkoon yhteen sillan neljästä kulmasta. Teoksessa Huomenna pieni tyttö konttaa ja osoittaa taivaalle. Tänään kuvaa kuulokkeet päässä lootusasennossa istuvaa teini-ikäistä. Hetki sitten on keski-ikäinen mieshahmo, joka lepää sillan portailla salkkuunsa nojaten. Eilen-veistoksen hymyilevä vanha nainen istuu ja katselee taivasta papiljotit päässään. Veistokset paljastettiin Turun päivänä 15.9.2013.

Sillan alikulun yläpuolella oli hauska teatterimainos "Keski-ikäiset mutanttikilpikonnat". Varsinkin, kun lapset ovat katsoneet televisiosta teini-ikäisistä kilppareista kertovaa uutta sarjaa.

Sitten tulimme viimeisen sillan luo, jota pitkin pääsee Aurajoen yli toiselle puolelle. Martinsillalla oli paljon autoliikennettä. Wikipediasta:

Martinsilta (ruots. Martinsbron) on Aurajoen ylittävä palkkisilta. Sillalta luoteeseen johtaa Puistokatu, kaakkoon Martinkatu. Vuonna 1940 rakennetulla sillalla on pituutta 104,5 metriä ja leveyttä 16,5 metriä. Silta yhdistää Turun IV kaupunginosan eli Martin VIII kaupunginosaan eli Port Arthuriin. Läheisen Myllysillan valmistuttua vuonna 1975 Martinsilta muutettiin yksisuuntaiseksi, niin että sen yli liikenne kulki ainoastaan Port Arthurista Marttiin. Kun Myllysilta jouduttiin sulkemaan maaliskuussa 2010, Martinsilta muutettiin väliaikaisesti jälleen kaksisuuntaiseksi. Puisto- ja Martinkadun yhdistävä silta sisältyi jo Engelin vuoden 1827 kaupunkipalon jälkeen Turulle laatimaan uuteen asemakaavaan, mutta sen rakentaminen lykkäytyi yli sadalla vuodella. Muut saman asemakaavan edellyttämät sillat, Tuomiokirkkosilta ja Auransilta, oli rakennettu jo paljon aikaisemmin. Ennen Martinsillan rakentamista ihmisiä kuljetti Aurajoen yli kaksi föriä, joista toinen väistyi uuden sillan tieltä. Saaristolaivaliikenteen vuoksi sillasta suunniteltiin aluksi korkeaa, siinä piti olla jopa 6,7 metrin aukko. Suunnitteluaikana laivaliikenne kuitenkin väheni sen verran, että sillasta päätettiin rakentaa suorempi ja halvempi.

Lapset alkoivat olla jo hermostuneita ja halusivat terminaaliin. Kun he sitten näkivät Förin saapuvan laituriin, innostus nousi. Föristä tykättiin niin paljon, että sillä haluttiin mennä vielä kokonainen rundi ennen kuin oltiin valmiita jatkamaan matkaa. Hauska pikku pikalautta. Förin sivuilta:

Föri on lautan virallinen nimi. Nimi tulee joko ruotsin sanoista ”färja” tai englannin ”ferry” eli lautta. Sitä ennen siitä on käytetty virallisissa papereissa nimiä ”Wächtergrändens färja”, ”Aurajoen lautta” tai ”Jokilautta”. Mitään näistä nimistä ei ole koskaan maalattu aluksen kylkeen, mutta nykyään ohjaamon katolla lukee Föri.

Föri kuljettaa ihmisiä maksutta joen yli Tervahovinkadun (itäranta) ja Wechterinkujan välillä (länsiranta). Joen ylitys Förillä kestää noin kaksi minuuttia. Kovina talvina Förin korvaa jääsilta edellyttäen, että jään paksuus on kauttaaltaan vähintään 30 senttimetriä. 2000-luvulla jääsilta on ollut käytössä 2003, 2010, 2011, 2014 ja 2018.

Föri on valmistunut vuonna 1903 ja se otettiin käyttöön vuonna 1904. Se onkin Suomen vanhin jokapäiväisessä ammattiliikenteessä oleva kulkuneuvo. Föriin mahtuu kerrallaan maksimissaan 75 matkustajaa.

Kettinkivetoinen Föri toimii sähkömoottoreilla. Virta sähkömoottoreihin tulee akuista, jotka ladataan yöaikaan rantalatausasemassa Förin ollessa laiturissa. Alun perin Förissä oli höyrykone, joka dieselöitiin vuonna 1953. Dieselmoottorit vaihdettiin sähkömoottoreihin vuonna 2017. Föri on rakennettu Turussa Ab Vulcanin telakalla. Modernisoinnin on tehnyt turkulainen Mobimar Oy.

Ohjeet matkustajille: Älä lähre mihenkkäs ennenku föri on kii kaijas ja puami ylhäl.

Kävelymatka aiheutti hetkisen lisää harmittelua, mutta kun näkivät funikulaarin saapuvan ala-asemalle, nousi jälleen innostus uusiin sfääreihin. Matka ylös Kakolanmäellä oli hauska, mutta nopea. Maisemia ei ehditty katselemaan, vaan pitikin kirmata saman tien takaisin alas lähtevän "hiilivaunun" kyytiin. Olisin vielä itse mennyt uudelleen ylös ja katsellut rauhassa maisemia, mutta huomasimme, että pian alkaa tulla kiire ehtiä terminaaliin ja matkaa oli vielä jonkin verran.

Funikulaari on Suomen ensimmäinen ulkona kulkeva kaupunkivinohissi. Funikulaari tarjoaa esteettömän kulun Kakolanmäelle, jonne ei tule muuta joukkoliikennettä. Funikulaari kulkee Linnankadun ja Graniittilinnankadun väliä osoitteessa Linnankatu 55b. Funikulaari otettiin käyttöön perjantaina 24.5.2019. Radan pituus on 130 metriä ja korkeuseroa ala- ja yläaseman välillä on 30 metriä. Matka-aika yhteen suuntaan on noin yksi minuutti. Kyytiin pääsee molemmilta asemilta. Funikulaarilla matkustaminen on maksutonta. Funikulaari on avoinna arkisin 04.30–01.00 sekä viikonloppuisin 5.00–24.00.
Linnalle tultaessa alkoi junaradan kellot kilkattamaan ja puomit laskeutuivat. Ohikulkeva juna seurattiin tarkkaan ja sitten jatkettiin matkaa. Terminaalissa olikin jo aika paljon porukkaa laivaanpääsyä odottamassa. Lähes kaikki lapset (ja aikuisistakin suurin osa) olivat odotteluajan nenä kiinni kännykän ruudussa.

Kun pääsimme laivaan ja hyttiin, huomasimme, että hytti oli hieman erilainen edelliseltä reissulta: nyt lattiaa peitti tuttuakin tutumpi kokolattiamatto ja ikkunalauta oli pienempi, se aiheutti tilavaa ikkunalautaa odottaneessa pikkuväessä hieman pettymystä, mutta asiasta toettiin pikavauhtia.

Kävin tilaamassa yläsänkysuojat ja sain vihdoin myös siirrettyä rahaa tiliemme välillä. Pankilla oli ollut ongelmia verkkojuttujensa kanssa ja ehdimme jo hieman pohtia, mitä tehdä jos ongelma jatkuu yli viikonlopun.

Suojat tulivat, laitoimme ne paikoilleen ja lähdimme buffettiin syömään. Muilla ei ollut oikein ruokahalua, joten ruokailu ei kestänyt liian pitkään. Paljon oli porukkaa syömässä ja sitä myöden myös ääntä riitti. Kun jälkiruokakahvikin oli juotu, lähdimme kauppaan ostamaan odotetut lelut.

Nukkumaanmeno kesti aika pitkään, lapset olivat selkeästi päässeet loma-aikatauluun. Nukuin tällä kertaa suht hyvin, heräsin jo klo 5. Köllöttelin sängyssä tyytyväisenä ja odottelin muiden heräämistä. Olisi tosin pitänyt lähteä kannelle katselemaan Tukholman saaristoa ja kirkasta tähtitaivasta.

Tukholman touhuista lisää seuraavassa päivityksessä, pysykäähän kuulolla!