Vuodenvaihteessa Tukholmassa - sunnuntaina kohti Stadshusetia

Sunnuntaina 29.12. heräsimme aamulla virkeinä. Olimme edellisenä päivänä huomanneet, että huoneemme oli todella kylmä. Mukaan otetut villasukat tulivat kaikilla tarpeeseen. Kylmä ilma tosin auttoi ainakin minua nukkumaan todella hyvin.

Aamiaisella oli tarjolla samat pöperöt kuin edellisenäkin päivänä. Lienevät tarjolla joka päivä, mitäs sitä perusaamupalatarvikkeita vaihtamaan. Nutellacroissantit tekivät jälleen kauppansa lapsille.

Lähdimme sitten ulos tutkailemaan hotellin lähiseutua. Käännyimme vasemmalle eli länteen. Tosiaan aivan hotellin vieressä on vanha juutalainen hautausmaa. Ymmärrettävästi hautausmaa oli lukittu, sen verran vanhoja hautakiviä puoli kerrosta katutasoa alempana olevassa kalmistossa oli.

Koska läheinen S:t Görans park -leikkipuisto oli pistetty remonttiin marraskuussa, emme menneet sinne vaan Alströmergatanin ja Igeldammsgatanin risteyksessä lähdimme taustalla näkynyttä rantaa kohden. Kuljimme Stadshagenin kallioiden ja alapuolella olevien talojen välissä. Upeita taloja jälleen.

Vastarannan Karlbergs slott oli remontissa.

Risteyksestä käännyimme Hornbergs Strandille ja lähdimme mäkeä ylös. Hetkisen kuljettuamme lähdimme polkua pitkin ylös kallioille. Meikäläinen tallasi heti polun alkuvaiheessa koiranjööttiin, jota sitten putsailin siinä kulkiessa.

Löysimme rinteestä jonkun vanhan rakennuksen kivijalan. Siinä sitten mietimme, mikä tönö on ollut kyseessä? Vähän matkan päässä, rinteen huipulla, oli leikkipuisto, ilmeisesti päiväkodin sellainen. Sinne ei ollutkaan helppo päästä, joten jätimme leikkimisen sikseen ja jatkoimme matkaa kerrostalon kivan takapihan kautta kadulle.

Parasta lomamatkailua: painua lähiöpöpelikköön.

S:t Göransgatanille päästyämme huomasimme, että Stadshagenin tunnelbana-asema on aivan lähellä. Menimme asemalle alas ja katselimme junaa odotellessa aseman taiteiluja. Katossa ja seinillä kulki seinämaalauksia ja keskustan suuntaan kulkevan raiteen takaseinässä oli kuva, jossa toiselta puolelta katsoessa Djurgårdens IF tekee maalin AIK:ta vastaan jääkiekko-ottelussa. Kun katsoo toisesta päästä, AIK on maalintekovuorossa Djurgårdenin päädyssä. Kommunikaatiovirheen takia hyppäsimme ensimmäiseen tulevaan junaan ja jäi tuo em. lätkäkuva kuvaamatta.

T-Centralenin asemalla oli katossa ja seinillä siniset maalaukset. Nousimme ylös katutasoon Vasagatanille vanhan postitalon kohdalla. Lähdimme kohti keskusrautatieasemaa.  Takaa kuului kolinaa. Siirtolaiskundilta putosi kännykkä maahan ja palat levisivät ympäriinsä. Meinasin mennä auttamaan ja keräämään osat, mutta huomasin kundin olevan vähän kreisi: hän sadatteli kovaan ääneen ja paiskoi maasta poimimiaan kännyn osia ties minne. Käytös oli pikkasen uhkaavaa, joten lähdimme jatkamaan matkaa vähän nopeammin askelin.

T-Centralenin katto.

Centralstationin edustalla vihdoin pääsin tutkimaan ja kuvaamaan Nils Ericsonin patsaan, joka seisoo asema-aukiolla eli Centralplanilla. John Börjesonin veistämä patsas paljastettiin syyskuun 8:ntena vuonna 1893. Paikalla olivat kuningas Oscar II, kruununprinssi Gustaf ja prinssit Carl ja Eugen. Börjeson on tehnyt myös pikkuveli John Ericssonin patsaan, joka sijaitsee Nybroplanilla.

Pylvään, jolla Ericson seisoo, alareunassa kiertää reliefinauha, johon on kuvattu erilaisia kulkuvälineitä, joiden kanssa Ericson oli tekemisissä. Nils Ericson työskenteli infrastruktuurien parissa ja oli myös mukana Saimaan kanavan teossa ja valmisteluissa. Börjeson kuvasi Ericsonin patsaassa puku yllään, nojaamassa oikealla kädellään pylvääseen, jossa on Ruotsin rautateiden kartta.

Patsas on ollut nykyisellä paikallaan vuodesta 1993, jolloin sen ympärille rakennettiin suihkukaivoallas. Sitä ennen patsas oli 1960-luvusta lähtien Klara Mälarstrandin rannalla, jonne se siirrettiin alkuperäiseltä paikaltaan Järnvägsparkenissa. Se oli aikoinaan iso puisto, joka kuitenkin poistui kartalta, kun Tegelbackenin ja Centralbronin väylät ja tiealueet rakennettiin.

Patsaan edustalla oli Tukholman valoviikkoihin (Stockholm julbelysning) kuuluva teos: misteli. Sen alla lasten iloksi suuteloimme rouvan kanssa angloamerikkalaisen perinteen mukaisesti.

Nousimme Vasagatanilta portaita pitkin Klarastrandsledenille eli Centralbron-sillan jatkerampille. Kuljimme junaratojen yli ja niiden jälkeen portaat alas Blekholmstrandille. Ramppien ali kuljimme Stadshusbron-sillalle, jolta oli hienot näkymät Söderille ja Gamlikseen.

Sillan jälkeen menimme ensin Klara Strandparkiin ja tutkimaan Tyra Lundgrenin veistosta Fågel blå vuodelta 1975. Graniittisella jalustalla seisovan pronssilinnun tekijä on tunnettu lintuaiheisista teoksistaan, joita on - ainakin skulptur.stockholm.se -sivuston mukaan tukholmalaisissa sairaaloissa ja kouluissa.

Kaupungintalon sisäänkäynnillä oli kuhinaa: turistit olivat saapuneet paikoille suurina massoina, vaikka keli alkoi koko ajan muuttua kurjemmaksi. Ajattelin kertoa tässä jo kaiken, mitä kaupungintalolla oli, mutta tajusin siellä olevien taiteilujen vievän tämän osan niin pitkäksi, että pitäisi jatkaa sunnuntain lopuista puuhista myöhemmin. Siksi teenkin erikoisratkaisun: kaupungintalon osuus tulee omaan päivitykseensä ja hyppäämme sen yli tässä kohtaa.

Kaupungintalon puistosta jatkoimme matkaa rantakatu Norr Mälarstrandia pitkin. Tuuli lännestä alkoi olla aika kova tässä vaiheessa ja hetkeä aiemmin alkanut tihkusade iski kasvoihin. Kävelimme rantaa pitkin hetkisen, ihastelimme hienoja laivoja laiturissa ja käännyimme sitten kohti Kungsholmenin kirkkoa eli Ulrika Eleonora kyrkaa. Kuljimme pientä katua nimeltä Skillinggränd. Sen varrella oli yhden talon seinässä kaksi kipsimedaljonkia ja toisen porraskäytävän ympärillä pylväät ja yläpuolella reliefi. Asuintaloja vastapäätä, kadun toisella puolella taisi olla Kungliga myntet eli entinen rahapaja.

Kungsholmin kirkko (ruots. Kungsholms kyrka) tai Ulrika Eleonoran kirkko (ruots. Ulrika Eleonora kyrka) on kirkko Tukholmassa. Kirkon suunnitteli Jean de la Valléen vävy Mathias Spieler, ja rakennustyöt alkoivat keväällä 1673. Kirkko vihittiin 1688, mutta vasta 1753 valmistuivat suunnitellut tiiliholvit. Keskustorni rakennettiin vasta 1808–1810 P. W. Palmrothin laatimien, alkuperäistä suunnitelmaa mukailevien piirustusten mukaan. Kirkon sisällä koristeellisen kasteaition on tehnyt kuvanveistäjä Caspar Schröder vuonna 1707. Rakennus sijaitsee Kungsholmenin kaupunginosassa. Kirkko kuuluu vuonna 2014 muodostettuun Västermalmin seurakuntaan, aiemmin se kuului Kungsholmin seurakuntaan.

Kirkon kohdalla käännyimme länteen ja lähdimme kulkemaan pitkin yhtä Kungsholmenin pääkatua eli Hantverkargatania. Pian tulimme talon numero 15 kohdalle ja sen edustalla oli pronssinen patsas. Veistoksen nimi on Ingeborg ja sen on tehnyt Gerhard Henning vuonna 1958. Veistos on toiselta nimeltään Danske pige ja sen aiempi valos on pystytetty Norjaan Bergeniin vuonna 1955. Henning oli ruotsintanskalainen kuvanveistäjä, joka erikoistui pronssitöissään alastomiin naishahmoihin. Parasta tuossa patsaassa oli juuri muodot: ei anorektisen laiha vaan runsas ja pyöreä. Hyvä!

Seuraavaksi Hantverkargatanin varrella oli ihailtavaa talon numero 25 kohdalla. Yritin löytää selkeää infoa kyseisestä talosta, mutta en löytänyt. Joka tapauksessa sisäänkäynnin portteina on Aston Forsbergin tekemä teräskehikossa oleva kupariteos. Sisäpihalla näkyi myös jotain taiteita, mutta sinne ei tällä kertaa päässyt niitä tutkimaan.

Länsstyrelsenin eli lääninhallituksen virastotalon muutettua pois Hantverkargatanilta tuli tilalle Anna Whitlocks gymnasium eli lukio. Aiemman asuttajan eli lääninhallituksen toimipaikaksi rakennetun talon pääovi on hienosti koristeltu. Myös seinillä oli hienoja kiviveistelyitä. Oven on veistänyt Sven Lundqvist ja se on vuodelta 1968.

Hetken kuluttua tulimme risteykseen, jossa sijaitsee Kungsholmstorg. Nimestä huolimatta kyseessä on ennemminkin etelästä rannalta pohjoiseen kulkeva puistokatu, joka päättyy pohjoispäässä torimaiseen aukioon. Siinä aukion reunalla betonisella aidalla on Litet lejon, pieni pronssinen veistos, jonka tekijänä oli Monika Masser. Pystytysvuosi on 2008. Masser on vuonna 1963 syntynyt tukholmalainen kuvanveistäjä ja taiteilija.

Kungsholmstorgin kahdesta taideteoksesta tunnetumpi on Vesslan, vuonna 1912 julkistettu Otto Strandmanin veistämä suihkukaivoveistos. Vesslan eli kärppä onkin patsaassa mukana, vaikka ensihuomio kiinnittyykin ihmiseen ja kiveen. Veistoksen lahjoitti aikoinaan Magna Sunnerdahl, koulunjohtaja ja hyväntekijä.

Kesällä Vesslan on varmasti todella upea teos, kun vesi suihkuaa ja aurinko paistaa. Nyt harmaana talvipäivänä se oli harmillisesti vain tumma patsas, jonka takana oli joulukuusienkeräyspiste.

Torilta lähdimme Scheelegatania pitkin kohti Rådhusetia. Sen kulmalla käännyimme länteen Bergsgatanille. Ihmettelimme, miten poliisiauto pääsi estetolppien ohi Scheelegatanille. Jatkoimme matkaa raatihuoneen puistoon. Vanhan poliisilinnakkeen kohdalle oli osunut julkisivuremontti. Puistossa näimme, että joltain oli kissa kadonnut. Sitä ihmeteltiin lasten kanssa. Raatihuoneen seinässä näimme Gamla Stockholm -reliefin. Tekijä tuntematon.

Otin kaukokuvan Rådhusetin sisäänkäynnin edustalla olevasta Justitiabrunnen -suihkukaivoveistoksesta. Sen ovat tehneet kuvanveistäjä Gustaf Sandberg ja raatihuonearkkitehti Carl Westman ja se on julkistettu vuonna 1919. Oikeuden jumalattaren kädessä ollut miekka varastettiin 1950-luvulla eikä sitä ole koskaan löydetty eikä palautettu.

Poliisilinnan seinässä oleva, ilmeisesti Moder Sveaa esittävä kivireliefi piti käydä kuvaamassa. Sitten huomasin, että pollarit olivat laittaneet kuvaamiskieltoja ympäriinsä tiluksilleen. Kirmasin karkuun, etteivät nappaa putkaan.

Uudemman poliisitalon  ovessa Polhemsgatanilla on puolestaan Bror Marklundin käsialaa oleva pronssinen ovi vuodelta 1957.

Tässäkö siis on se pääsisäänkäynti, josta komisario Beck kulki Sjöwallin ja Wahlöön kirjoissa töihinsä. Näillä nurkilla - tai siis aiemmin kulkureitille osuneella Berggatanilla - tapahtui ainakin Suljettu huone -romaanissa erikoinen murha. Mainioita kirjoja, miellyttävää luettavaa ja kiva on yrittää löytää niiden tapahtumapaikkoja Tukholmasta, olihan niiden tapahtuma-aika jo 50 vuotta sitten. Kaupunki on jonkin verran muuttunut niistä päivistä.

Poliisitalon sivustalla on Lars Englundille kreditoidut ilmastointipöntöt, nimeltään Ventilationstrummor. Vuosiluvuksi näille on kirjattu 1972-75.

Lapset eivät vieläkään halunneet Kronobergsparkeniin, joten jatkoimme Celsiusgatanin kautta Fleminggatanille. Kävimme lähikaupassa ostamassa välipalaa ja siirryimme kohti hotellia. Vein porukan toista reittiä Arbetargatanin kautta.

Söimme huoneessa välipalan, pelailimme Pokemon Go'ta (hotellin kulmassa oleva stoppi ylettyi hyvin huoneeseen saakka) ja oleilimme rauhassa ennen illan tohinoita. Niistä lisää myöhemmin, pysykää taajuudella!