Värikkäällä syysvierailulla Helsingissä, osa 1 - Hietaniemessä

Sattuipa taannoin, että eräs vanha ystävä päätti juhlistaa syntymäpäiviään oikein kunnon kemuilla. Kun juhlat konkretisoituivat ja päätettyäni lähteä paikalle, päätin samalla käyttää viikonlopun myös patsaanmetsästyksellisesti hyödyksi.

Heräsin lauantaiaamuna aikaisin ja könysin väsyneenä aamupalaa tekemään. Pääsin yöpuulle vasta puoli kahden aikaan, kun valmistelin tulevia metsästyshommia. Sitten sain jälleen ikävän herätyksen, kun yläkerran naapureilla oli taas sanaharkkaa. Reilun tunnin siinä valvoin metelin vaivaamana.

No, aamiaisen jälkeen pakkasin lopullisesti tavarat reppuun ja hilpaisin tuohon Pyynikintorin pysäkille, josta minut otti kyytiin EB - siististi cool. Valtasin takarivistä itselleni mukavan paikan, otin mukavan asennon ja kirjan käteeni. Juuri kun olin aloittanut lukea kirjaa, ilmoitti kuljettaja, että parin minuutin kuluttua kun saavumme linja-autoasemalle vaihdamme autoa. Nice. Ei muuta kuin kamat kainaloon ja toiseen bussiin.

Nyt matka pääsi sitten lopulta käyntiin. Hieman oli jälleen ilmastoinnillisia ongelmia (kuten aiemmassa päivityksessäni Naantalin ja Rauman reissulla), mutta ei se paljoa haitannut. Bussi rumpsutteli tasaiseen tahtiin Helsingin keskustaan ja nousin maan alta pinnalle Fredan nurkilla.

Vanhempani löytyivät lopulta ja lähdimme kohti Hietaniemen hautausmaata. Ensin piti kuitenkin kuvata Leppäsuontieltä löytyvä Wäinö Aaltosen reliefi. Siihen Wäiski on kuvannut maamme tärkeimpiä kirjailijoita.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Lukutupa on noin 2x2 m kokoinen pronssireliefi, jonka taiteilija lahjoitti Helsingin yliopistolle tämän 100-vuotisjuhlan johdosta. Teoksessa on huomattavaa ehjän muodon sekä luonnosmaisen ilmaisun sekoitus. Veistos on hyvä esimerkki Aaltosen eri taiteenlajeja ja tyylejä yhdistelevästä myöhäistuotannosta. Veistoksen hahmoista monet ovat tunnistettavissa taiteilijan ystäviksi."

Hietaniemen hautausmaan vanhan puolen kierroksen aloitimme taiteilijakukkulalta. Mukaan saimme myös serkkuni, jonka olin saanut Hämeenlinnassa käymämme keskustelun ansiosta innostumaan tästä kuvailu- ja bongailujutusta.

Hietsun hautausmaa on pullollaan upeaa taidetta. Sen läpikäyntiin ei yksi päivä riitä. Itsellä on nyt takana kaksi oikeaa patsaiden ja muiden taideteosten etsiskelyreissua takana. Aiemmin, jokunen vuosi sitten, tuli käytyä muutaman kerran ja otettua jokunen kuva sieltä täältä ja etsittyä pari tiettyä hautaa. Tämän vuoden tammikuussa kävimme ensimmäisen kerran oikein kunnolla metsästämässä patsaita. Silloin tuloksena oli osa Hietaniemen alueesta, kaikkea ei silloinkaan saanut kuvattua.

Nyt apuna olivat sekä Voitto Viron kirjoittama Hietaniemen hautausmaan opas sekä muutama paperinivaska, joihin olin kerännyt netti- ja kirjalähteistä tietoja haudoista ja niillä olevista muistopatsaista ja -plaketeista.

Kaikkia niistä ei voi tai ennemmin kaikkia niitä ei kannata tähän ruveta laittamaan, mutta päätin kasata sopivan paketin, jossa esittelen mielenkiintoisimmat taideteokset.

Yksi Hietaniemen hautausmaan eniten veistoksia sinne tehnyt kuvanveistäjä on Ville Vallgren. Pariisissa ja Porvoossa vaikuttanut kuvataiteen suurmies teki haudoille näyttävän näköisiä veistoksia ja reliefejä. Toisin kuin moni aikalaisensa ja edeltäjänsä, Vallgren teki paljon erilaisia teoksia eikä keskittynyt pelkästään muotokuvien muovaamiseen.

Carlanderin sukuhaudan paaden päällä on surijapatsas. (Ville Vallgren, 1917)

Carlanderin hautapatsaassa on myös tällainen reliefi. (Ville Vallgren)

Elvingin haudalla on Vallgrenin veistämä upea pronssinen enkelireliefi.

Georg ja Bertil Tallbergin hautaa koristaa Vallgrenin reliefi vuodelta 1940.

Renlundin haudalla on puolestaan tällainen työtä kuvaava reliefi (Ville Vallgren, 1910)

Tekihän Vallgrenkin joitakin muotokuvia, myös Hietaniemeen. Niistä tunnetuin lienee tämä Eino Leinon medaljonki.

Ville Vallgren: Eino Leino (1929)

Yksi Vallgrenin hienoimmista veistoksista on tietenkin Aurora Karamzinin haudalla oleva, hautausmaan suurin yksittäinen marmorimöhkäle. Siinä enkeli lohduttaa ryysyläisnaista ja keskellä on itse seurapiiriloistossa viihtynyt A.K.

Walter Runeberg on myös veistänyt useita patsaita ja muotokuvia, jotka on pystytetty Hietaniemen haudoille. Niistä tunnetuin lienee Zachris Topeliuksen haudalla oleva veistos. Valitsin tähän päivitykseen kuitenkin Waltsulta tämän liikemies Emil Tollanderin haudalla olevan veistoskokonaisuuden.

Walter Runeberg: Emil Tollanderin hautamuistomerkki

Wäinö Aaltoselta on tilattu useita muistomerkkejä. Valitsin niistä tähän nämä "telkkaripäät".

Wäinö Aaltonen: Aaro Hellaakosken hautamonumentti.

Aaro Hellaakoskihan oli tunnettu runoilija ja tässä samassa haudassa on myös hänen vaimonsa Lempi, joka oli Wäinö Aaltosen sisko.

Jos Linkin Park -vokalisti Chester Bennington olisi elänyt vanhammaksi, olisi hän voinut näyttää silloin tältä.

Ulkoministeri Törngrenin muistomerkissä on hieman viimeistelemättömämpi fiilis kuin Hellaakosken vastaavassa.

Aaltoseltahan tunnetaan Hietaniemen vanhalla alueella varsinkin Ida Aalbergin punagraniittinen muistomerkki. Toisessa päässä kalmistoa ovat tietenkin Aaltosen tekemät Mannerheimin, Rytin ja Paasikiven hauta

Kuvanveistäjien omilla haudoilla on varsin vakavailmeistä sakkia, kuten on nähtävissä näissä Alpo Sailon, Emil Wikströmin ja varsinkin Carl Eneas Sjöstrandin muotokuvissa. Sen sijaan Robert Stigell se vain hymyilee. Harmillisesti missasin Eemil Halosen haudan ja sillä olevan reliefin.

Alpo Sailon muotokuvan teki hänen vaimonsa Nina Sailo.

Eemil Halonen muotoili opettajastaan Emil Wikströmistä tämännäköisen muotokuvan.

Suomen kuvanveiston grand old man, kurttukulmainen Sjöstrand oppilaansa Viktor Malmbergin kuvaamana.

Tämän hymyilevän kuvanveistäjän ikuisti pronssiin Viktor Jansson.

Ylläoleva Stigellin rintakuva on pronssinen kaksoiskappale alkuperäisestä, joka on Ateneumin arkistoissa. Janssonille annettiin ylimääräinen palkinto valtion kuvanveistokilpailussa vuonna 1908.
Juuri satavuotisjuhliaan viettäneen Aimo Tukiaisen anti Hietaniemen vanhalle hautausmaan osalle on tämä Makaava alaston -veistos.

Tukiaisen oma hauta on Taiteilijainmäellä ja siinä on koristuksena Tukiaisen itsensä veistämä yksityiskohta Miina Sillanpään muistomerkistä, joka sijaitsee Helsingin Kalliossa Tokoinrannassa.

Emil Wikströmin tuotannosta valitsin tähän nämä kolme hautamuistomerkkiä.

Eliel Aspelin-Haapkylän haudalla on tämä suruilmeinen nuorimies.

Santeri Ivalon haudalla olevat veistokset viimeistelivät Aukusti Veuro ja Wäinö Aaltonen.

Liikemies ja mesenaatti Uno Staudingerin hautamuistomerkissä ovat kuvattuina koko perhe. Staudingereista muistuttaa myös Eirassa oleva vanha sairaala Villa Ensi.

Muumipappa Viktor Janssonin haudalla on hänen suihkukaivoveistoksistaan tuttu poikahahmo. Myös Hintzen sukuhaudalla oleva naishahmo on tuttu: Jansson teki tästä veistoksesta isomman version Kaisaniemenpuistoon nimellä Convolvulus.

Bruno Aspelin on muovaillut tilanomistaja J.G. Bergbomin haudalle reliefin, jossa on Herttoniemen kartano. Bergbom isännöi kartanoa lähes 30 vuotta, kunnes marraskuussa 1917 aseita kartanosta etsineet punakaartilaiset tappoivat Bergbomin aamiaispöytään.

Soturina ja myös lehtimiehenä uran tehnyt Waldemar Becker-Bei-Reuterskiöldin tyttären myöhemmät sukulaistytöt Belgiasta, A ja R Everts muotoilivat näin hienon punagraniittisen hautamuistomerkin esi-isälleen.

Miekan lappeessa lukee Ilmarinen, joka oli Beckerin käyttämä kirjoittajasalanimi.

C.E. Sjöstrandin tekemä Helsingin tekun ensimmäisen rehtorin Anders Saelanin patsas on hautautua puiden siimekseen.

Eila Hiltusen Crescendo-veistos seisoo Erik Berggmanin ja Solveig von Schoultzin haudalla Taiteilijainmäellä.

Ylläoleva Heikki W. Virolaisen "hautaristi" on mainio ja omaperäinen. En muuten tunne Virolaisen tuotantoa, mutta tämän perusteella ei voi olla huonoa.

Yksityiskohta Eemil Halosen veistoksesta Eero Erkon haudalla.

Eino Räsäsen patsas Sinikka Vartiaisen haudalla.

Erkki Toukolehdon veistämä "kuoleva nuorukainen" Albert R. Enckellin haudalla.

Into Saxelinin marmoriin veistämä muotokuva nuorna kuolleen Ilona Wahrénin haudalla.

Ylempänä nähty Eino Leino sekä runoilija L. Onerva olivat rakastavaisia, mutta Onerva päätyi lopulta naimisiin Leevi Madetojan kanssa ja heidän haudalleen on Kalervo Kallio veistänyt mustaan graniittiin näyttävän muistomerkin.

Taiteilijainmäeltä valitsin tuon yllä nähdyn Hiltusen Crescendon lisäksi kaikkien gallenkalleloiden, lindmanien ja pasasten joukosta tämän taidemaalari Aimo Kanervan haudalla olevan pienen enkeliveistoksen. Sen on veistänyt Kanervan läheinen ystävä Sakari Tohka. Tuon enkelin kipsivalos oli ollut pitkään Kanervan ateljeessa. Kanerva myös viihtyi Hietaniemessä, syöttäen oravia ja tehden kävelylenkkejä.

Viimeisenä laitan tähän isännöitsijänä tunnetun Aimo Astalan haudalla olevan enkeliveistoksen kuvan. Sen on veistänyt Ensio Seppänen. Siitä onkin aikaa, kun on viimeksi saanut ilon kuvata tämän kaiken patsaanmetsästelyn aloittaneen Ension patsaan.

Hietsusta lähdin Arkadiankadulle tutustumaan ja kuvaamaan Ateljé Finne -ravintolan henkiseen ravintoon eli kaikkiin niihin hienoihin Gunnar Finnen veistoksiin, joita kyseisessä paikassa on näytillä. Siitä kerron kuitenkin toisessa päivityksessä.