Jäimme bussista Tullinpuomin kohdalla. Ensimmäinen kohde oli Tukholmankadulla olevassa puistikossa. Siellä on Into Saxelinin graniittiveistos nimeltään Yllätys. Taisi olla myös aikamoinen yllätys meikäläisen kuvailu sunnuntain aamupäivällä, koska puistikossa muovikasseineen aikaa viettänyt hieman laitapuolisen näköinen herrasmies antoi jonkin verran pahaa silmää patsaanmetsästysmiehelle.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Yllätys on veistetty punaisesta graniitista ja se esittää polvillaan istuvaa alastonta naista. Veistoksen nimi viittaa hätkähdykseen, joka saa yllättyneen naisen kavahtamaan taaksepäin. Tästä liikkeestä syntyy veistoksen rytmi. Yllätyksen tyyli on lempeän klassisesti sävytettyä realismia. Helsingin kaupunki hankki veistoksen kokoelmiinsa jo varhain, mutta vasta sotien jälkeen 1940-luvun lopulla sille löytyi paikka pienestä puistosta Meilahdessa. Veistos pystytettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1948, mutta alunperin Saxelin teki sen jo 1925."
Jatkoimme matkaa kohti pohjoista, koska vanhan sairaanhoito-opiston oviaukossa on seinässä Gunnar Finnen reliefi.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Gunnar Finnen reliefi on juuri ennen sotaa paljastettu kaakelireliefi, joka kuvaa istuvaa sairasta miestä ja häntä hoitavaa naista. Taiteilija käyttää teoksessaan harkittua symboliikkaa henkilöitten asennoissa sekä naishahmon kantamassa öljylampussa, joka symbolisoi tietoa ja pelastusta. Gunnar Finne käytti samaa materiaalia esimerkiksi Salmisaaren reliefissä Elämän Nektaria."
Jotain hienoa noissa Finnen reliefeissä on. Finnen teoksia on Helsingissä nähtävillä useita. Kerron lähiaikoina Finnen ateljeessa toimivasta ravintolasta ja siellä olevasta taiteesta. Tiedossa on myös kattava paketti Finnen tuotannosta. Mutta siitä lisää tuonnempana.
Töölössä Paasikivenkadun varrella on presidentti Paasikiven entisen kotitalon muistolaatta. Sen on tehnyt Kimmo Pyykkö. Paasikiven entisessä kotitalossa sijaitsee nykyään Turkin suurlähetystö. Ja kuten tiedämme, turkkilaiset eivät välillä tykkää lehtimiehistä ja kameroista, joten siitä sai lisäjännitystä tämän laatan kuvaamiseen.
Sitten vuorossa olivat ns. Lastenlinnan julkisivua koristavat taideteokset, jotka on suunnitellut Sakari Tohka ja toteuttanut Yrjö Kyllönen. Niitä kuvioita ja hahmoja onkin sitten aikamoinen määrä ja ympäri tätä isoa linnamaista kompleksia.
RKY:n sivuilta:
"Lastenlinnan sairaala on valmistunut arkkitehtien Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnitelmien mukaan 1948. Lastenlinna koostuu korkeasta, pyöreämuotoisesta sairaalarakennuksesta ja siihen liittyvästä matalasta siipirakennuksesta. Julkisivuja on elävöitetty poikkeuksellisen koristeellisilla, rappaukseen reliefinä tehdyillä kuvioilla. "
Välissä poikkesimme Lastenklinikan pihamaalle ja nappasin kuvat Walter Runebergin patsaasta nimeltä Danaidit sekä Kari Juvan veistoksesta nimeltään Katse tulevaisuuteen. Olin jo aiemmin kuvannut nämä patsaat, mutta silloin oli talvi ja jouduin putsaamaan patsaat harjalla. Ajattelin, että nyt kun olen paikanpäällä niin otan kesäisemmät kuvat.
Yksi Helsingin tunnetuimmista patsaista kautta muistomerkeistä on tietenkin Sibelius-monumentti. Se on aina aiemmin jäänyt kuvaamatta. Miksi, en tiedä varmasti. Ehkä yksi syy on se, että siellä on aina niin julmetun paljon porukkaa pyörimässä ympäri Sibben pillejä. No nyt oli kuitenkin jo aika käydä tuokin muistomerkki kuvaamassa. Teoksenhan on tietenkin tehnyt Eila Hiltunen.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Eila Hiltunen alkoi abstrahoida veistostensa muotoja 1950-luvun loppupuolella. Pelkistäminen kulki rinnakkain teosten voimakkaan ekspressiivisyyden kanssa. Veistosten rujoon ilmeikkyyteen vaikutti hitsaustekniikka, jonka soveltamisessa kuvanveistoon Eila Hiltunen oli uranuurtaja Suomessa. Vuonna 1957 perustetun Sibelius-Seuran toimesta järjestettiin kaksiosainen muistomerkkikilpailu, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltunen ehdotuksellaan Passio Musicae. Muistomerkkikilpailun saama julkisuus oli valtaisa. Paineet abstraktin ja esittävän taiteen kärjistetylle vastakkainasettelulle olivat olemassa, mutta tilanne ratkaistiin liittämällä teokseen Sibeliuksen muotokuvapää. Veistoksen tilallinen moniulotteisuus, joka mahdollistaa katsojan kulkemisen teoksen sisällä, sekä kaiun ja äänien syntyminen sen onkaloissa tekevät monumentista ainutlaatuisen. Kauempaa katsottaessa veistoksen muoto yhdistyy metsien puuseinämiin ja rosoisiin kalliojyrkänteisiin. Sibeliuksen musiikin luonnonkuvaus saa monumentissa visuaalisen ilmaisun.
Sibelius-monumentti paljastettiin 7.9.1967. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Monumentin pienoismalli (1964) on Unescon päämajassa Pariisissa ja teoksen yksityiskohta on YK:n päämajan aukiolla New Yorkissa. Teoksen 6,7 metriä korkea osaluonnos oli esillä 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä, jonka yhteydessä Suomen valtio lahjoitti sen Montrealin kaupungille.
Teoksen materiaali on haponkestävä teräs ja sen mitat ovat: korkeus 8,5m; pituus 10,5m ja syvyys 6,5 metriä; putkia siinä on yli 600kpl ja teos painaa 24 tonnia."
Sen jälkeen kävelimme Mestaritallin pihalle ja aloimme etsiä Anu Matilaisen veistämää säveltäjä Toivo Kuulan muistomerkkiä. Olimme sen jo vaimon toimesta vuosia sitten osittain kuvanneet, mutta halusin vielä ottaa uudemmat kuvat. Kunhan vain ensin löytäisimme sen... ei meinannut näet millään osua silmät kyseiseen rintakuvaan.
Lopulta tajusin missä pysti on ja pääsin ottamaan kuvat. Kuulan huuleen oli iskenyt jonkinlainen sieni, näyttää ihan kuin herralla olisi valkoinen huuliherpes.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Toivo Kuulan muistomerkki on ekspressiivishenkinen näköiskuva. Veistoksen liikevaikutelmaa ja elävyyttä lisää jalustan muoto. Toivo Kuulan (1883-1918) traaginen kuolema oli suuri menetys suomalaiselle säveltaiteelle. Lyhyen uransa aikana hän sävelsi lauluja ja kamarimusiikkia. Päätyönä pidetään viimeiseksi jäänyttä teosta "Stabat Mater". Häneltä jäi kesken suunniteltu baletti ja sinfonia. Toivo Kuula -seura ry. tilasi veistoksen kuvanveistäjä Anu Matilaiselta ja lahjoitti sen edelleen Helsingin kaupungille. Veistos on pronssia ja se paljastettiin 1988."
Merenrannan tuntumasta siirryimme takaisin sisemmäs ja kävelimme Töölön kirkolle. Samalla kun minä kuvasin Gunnar Finnen betonista reliefiä Vertaus suurista pidoista tai toiselta nimeltään Taivaalliset pidot, isäni kertoi päässeensä ripille kyseisessä kirkossa. Ajattelin, että kun kerran täällä ollaan, voisimme poiketa sisällä, jos ei siellä ole mitään tähdellistä juuri käynnissä.
Ovikellon soittoon vastattiin ja ovi avattiin. Pääsimme sisään ja sain ihastella kirkkosalista löytyviä taiteita. Carl Wilhelms teki katonrajaan neljää apostolia kuvaavat korkokuvat.
Elias Ilkka puolestaan veisti puiset evankelistojen symbolikuvat saarnatuoliin.
Alttarin vierestä seinältä löytyy Gunnar Finnen kullattua puuta oleva veistos Ylösnoussut Kristus.
Vain Nina Ternon paimensommitelma oli poissa, se oli siirretty aikoinaan remontin yhteydessä ties minne.
Kun lähdimme kirkolta eteenpäin, vilkaisin vielä kerran kellotorniin ja huokaisin hiljaa Petri Wallin muistolle.
Poikkesimme edellisenä päivänä mukana olleen serkkuni työhuoneella Et. Hesperiankadulla ja moikkasimme hänen aviomiestään. Serkkuni oli Hietsun kierroksen jälkeen paiskinut hommia ja oli vierailumme aikana vielä nukkumassa. Työhuoneelta jatkoimme matkaa Taivallahden koululle, josta etsin Eila Hiltusen veistämää reliefiä, mutta sellaista ei ainakaan koulun ulkoseinissä näyttänyt olevan. Ehkä se on sisällä, mutta ovet olivat sunnuntaina kiinni.
Sitten harkitsin etsiväni Väinämöisenkadulta Viktor Janssonin suihkukaivoveistoksen, mutta päätin jättää sen toiseen kertaan. Olen kyllä nähnyt sen kerran, kun ajoimme kyseisen paikan ohi autolla.
Ylitimme sen sijaan Runeberginkadun ja pysähdyimme Oksasenkadun ja Museokadun kulmaan.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Oksasenkadun ja Museokadun kulmauksen kaarevaa julkisivua ja korkeaa portaikkoa vartioivien graniittisten karhujen tekijää ei varmuudella tiedetä. On arveltu, että ne olisivat kuuromykän kuvanveistäjä Juho Feliks Talvian käsialaa. Talvia työskenteli mm. Emil Wickströmin ateljeessa ja hänen tiedetään tehneen paljon julkisivuveistoksia. Toinen karhu-veistoksista joutui 60-luvulla ilkivallan kohteeksi ja oli vuosia poissa paikoiltaan. Nyt se on korjattu ja molemmat karhut istuvat jälleen paikoillaan ohikulkijoiden katseenvangitsijoina. "
Karhuista julkaisin oman osionsa, jonka voi käydä lukemassa täällä!
Minervankadulta löytyi hauskassa paikassa pienen portin takana olevan kerrostalon oven vierestä Folke Palmgrenin muistolaatta, jonka on tehnyt Gerda Qvist. Palmgren oli viereisen Olaus Petrin kirkon kirkkoherrana aikoinaan.
Kirkko oli nyt kiinni, joten Emil Cedercreutzin veistos Kustaa II Adolf ratsailla jäi kuvaamatta, samoin kävi Wäinö Aaltosen veistämien kastemaljan reliefien ja Suojelusenkeli-veistoksen kohdalla. Myös Minervaskolanilla piti olla julkisivureliefit, mutta koko koulu on remontin takia hupun alla ja reliefit on varmasti viety jonnekin turvaan.
Näin oli tuo Töölön osuus käyty läpi. Lähdimme kohti rautatieasemaa. Kukakohan nämä Kansanvalistusseuran oviaukon molemmin puolin olevat kivihahmot on veistänyt? Talon on suunnitellut Emil Svensson vuonna 1918.
Kuvasin vielä Eduskuntatalon kupeesta kolmen presidentin patsaat uudelleen. Nehän on esitelty jo aiemmin sekä Kalervo Kallion (Kyösti Kallion patsas) että Wäinö Aaltosen (Svinhufvudin ja Ståhlbergin patsaat) osioissa.
Nyt kun Eduskuntatalon remontti on ohi, pääsin kapuamaan portaat ja kuvaamaan sivuseinässä olevan arkkitehti J.S. Sirénin mitalit. Ne on suunnitellut Aimo Tukiainen.
Siihen päättyi tämä patsaanmetsästysreissu. Jäljellä oli vielä ruokailu jossain ja jos aikaa riittäisi, käynti Ateneumissa. Ja aikahan riitti. Ainakin vähän. Kävin siis tsekkaamassa Ateneumin ison kotimaista kuvataidetta esitelleen näyttelyn, mutta siitä seuraavassa päivityksessä.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Yllätys on veistetty punaisesta graniitista ja se esittää polvillaan istuvaa alastonta naista. Veistoksen nimi viittaa hätkähdykseen, joka saa yllättyneen naisen kavahtamaan taaksepäin. Tästä liikkeestä syntyy veistoksen rytmi. Yllätyksen tyyli on lempeän klassisesti sävytettyä realismia. Helsingin kaupunki hankki veistoksen kokoelmiinsa jo varhain, mutta vasta sotien jälkeen 1940-luvun lopulla sille löytyi paikka pienestä puistosta Meilahdessa. Veistos pystytettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1948, mutta alunperin Saxelin teki sen jo 1925."
Jatkoimme matkaa kohti pohjoista, koska vanhan sairaanhoito-opiston oviaukossa on seinässä Gunnar Finnen reliefi.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Gunnar Finnen reliefi on juuri ennen sotaa paljastettu kaakelireliefi, joka kuvaa istuvaa sairasta miestä ja häntä hoitavaa naista. Taiteilija käyttää teoksessaan harkittua symboliikkaa henkilöitten asennoissa sekä naishahmon kantamassa öljylampussa, joka symbolisoi tietoa ja pelastusta. Gunnar Finne käytti samaa materiaalia esimerkiksi Salmisaaren reliefissä Elämän Nektaria."
Jotain hienoa noissa Finnen reliefeissä on. Finnen teoksia on Helsingissä nähtävillä useita. Kerron lähiaikoina Finnen ateljeessa toimivasta ravintolasta ja siellä olevasta taiteesta. Tiedossa on myös kattava paketti Finnen tuotannosta. Mutta siitä lisää tuonnempana.
Töölössä Paasikivenkadun varrella on presidentti Paasikiven entisen kotitalon muistolaatta. Sen on tehnyt Kimmo Pyykkö. Paasikiven entisessä kotitalossa sijaitsee nykyään Turkin suurlähetystö. Ja kuten tiedämme, turkkilaiset eivät välillä tykkää lehtimiehistä ja kameroista, joten siitä sai lisäjännitystä tämän laatan kuvaamiseen.
Sitten vuorossa olivat ns. Lastenlinnan julkisivua koristavat taideteokset, jotka on suunnitellut Sakari Tohka ja toteuttanut Yrjö Kyllönen. Niitä kuvioita ja hahmoja onkin sitten aikamoinen määrä ja ympäri tätä isoa linnamaista kompleksia.
RKY:n sivuilta:
"Lastenlinnan sairaala on valmistunut arkkitehtien Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnitelmien mukaan 1948. Lastenlinna koostuu korkeasta, pyöreämuotoisesta sairaalarakennuksesta ja siihen liittyvästä matalasta siipirakennuksesta. Julkisivuja on elävöitetty poikkeuksellisen koristeellisilla, rappaukseen reliefinä tehdyillä kuvioilla. "
Välissä poikkesimme Lastenklinikan pihamaalle ja nappasin kuvat Walter Runebergin patsaasta nimeltä Danaidit sekä Kari Juvan veistoksesta nimeltään Katse tulevaisuuteen. Olin jo aiemmin kuvannut nämä patsaat, mutta silloin oli talvi ja jouduin putsaamaan patsaat harjalla. Ajattelin, että nyt kun olen paikanpäällä niin otan kesäisemmät kuvat.
 |
| Danaidit |
 |
| Katse tulevaisuuteen |
Yksi Helsingin tunnetuimmista patsaista kautta muistomerkeistä on tietenkin Sibelius-monumentti. Se on aina aiemmin jäänyt kuvaamatta. Miksi, en tiedä varmasti. Ehkä yksi syy on se, että siellä on aina niin julmetun paljon porukkaa pyörimässä ympäri Sibben pillejä. No nyt oli kuitenkin jo aika käydä tuokin muistomerkki kuvaamassa. Teoksenhan on tietenkin tehnyt Eila Hiltunen.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Eila Hiltunen alkoi abstrahoida veistostensa muotoja 1950-luvun loppupuolella. Pelkistäminen kulki rinnakkain teosten voimakkaan ekspressiivisyyden kanssa. Veistosten rujoon ilmeikkyyteen vaikutti hitsaustekniikka, jonka soveltamisessa kuvanveistoon Eila Hiltunen oli uranuurtaja Suomessa. Vuonna 1957 perustetun Sibelius-Seuran toimesta järjestettiin kaksiosainen muistomerkkikilpailu, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltunen ehdotuksellaan Passio Musicae. Muistomerkkikilpailun saama julkisuus oli valtaisa. Paineet abstraktin ja esittävän taiteen kärjistetylle vastakkainasettelulle olivat olemassa, mutta tilanne ratkaistiin liittämällä teokseen Sibeliuksen muotokuvapää. Veistoksen tilallinen moniulotteisuus, joka mahdollistaa katsojan kulkemisen teoksen sisällä, sekä kaiun ja äänien syntyminen sen onkaloissa tekevät monumentista ainutlaatuisen. Kauempaa katsottaessa veistoksen muoto yhdistyy metsien puuseinämiin ja rosoisiin kalliojyrkänteisiin. Sibeliuksen musiikin luonnonkuvaus saa monumentissa visuaalisen ilmaisun.
Sibelius-monumentti paljastettiin 7.9.1967. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Monumentin pienoismalli (1964) on Unescon päämajassa Pariisissa ja teoksen yksityiskohta on YK:n päämajan aukiolla New Yorkissa. Teoksen 6,7 metriä korkea osaluonnos oli esillä 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä, jonka yhteydessä Suomen valtio lahjoitti sen Montrealin kaupungille.
Teoksen materiaali on haponkestävä teräs ja sen mitat ovat: korkeus 8,5m; pituus 10,5m ja syvyys 6,5 metriä; putkia siinä on yli 600kpl ja teos painaa 24 tonnia."
Sen jälkeen kävelimme Mestaritallin pihalle ja aloimme etsiä Anu Matilaisen veistämää säveltäjä Toivo Kuulan muistomerkkiä. Olimme sen jo vaimon toimesta vuosia sitten osittain kuvanneet, mutta halusin vielä ottaa uudemmat kuvat. Kunhan vain ensin löytäisimme sen... ei meinannut näet millään osua silmät kyseiseen rintakuvaan.
Lopulta tajusin missä pysti on ja pääsin ottamaan kuvat. Kuulan huuleen oli iskenyt jonkinlainen sieni, näyttää ihan kuin herralla olisi valkoinen huuliherpes.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Toivo Kuulan muistomerkki on ekspressiivishenkinen näköiskuva. Veistoksen liikevaikutelmaa ja elävyyttä lisää jalustan muoto. Toivo Kuulan (1883-1918) traaginen kuolema oli suuri menetys suomalaiselle säveltaiteelle. Lyhyen uransa aikana hän sävelsi lauluja ja kamarimusiikkia. Päätyönä pidetään viimeiseksi jäänyttä teosta "Stabat Mater". Häneltä jäi kesken suunniteltu baletti ja sinfonia. Toivo Kuula -seura ry. tilasi veistoksen kuvanveistäjä Anu Matilaiselta ja lahjoitti sen edelleen Helsingin kaupungille. Veistos on pronssia ja se paljastettiin 1988."
Merenrannan tuntumasta siirryimme takaisin sisemmäs ja kävelimme Töölön kirkolle. Samalla kun minä kuvasin Gunnar Finnen betonista reliefiä Vertaus suurista pidoista tai toiselta nimeltään Taivaalliset pidot, isäni kertoi päässeensä ripille kyseisessä kirkossa. Ajattelin, että kun kerran täällä ollaan, voisimme poiketa sisällä, jos ei siellä ole mitään tähdellistä juuri käynnissä.
Ovikellon soittoon vastattiin ja ovi avattiin. Pääsimme sisään ja sain ihastella kirkkosalista löytyviä taiteita. Carl Wilhelms teki katonrajaan neljää apostolia kuvaavat korkokuvat.
 |
| Apostoli Andreas oli Pietarin veli. |
 |
| Paavali kutsui itseään "pakanoiden apostoliksi". |
 |
| Simon Pietari. |
 |
| "Epäilevä Tuomas" eli Juudas Kaksonen. |
Elias Ilkka puolestaan veisti puiset evankelistojen symbolikuvat saarnatuoliin.
 |
| Matteus |
 |
| Markus |
 |
| Luukas |
 |
| Johannes |
Alttarin vierestä seinältä löytyy Gunnar Finnen kullattua puuta oleva veistos Ylösnoussut Kristus.
Vain Nina Ternon paimensommitelma oli poissa, se oli siirretty aikoinaan remontin yhteydessä ties minne.
Kun lähdimme kirkolta eteenpäin, vilkaisin vielä kerran kellotorniin ja huokaisin hiljaa Petri Wallin muistolle.
Poikkesimme edellisenä päivänä mukana olleen serkkuni työhuoneella Et. Hesperiankadulla ja moikkasimme hänen aviomiestään. Serkkuni oli Hietsun kierroksen jälkeen paiskinut hommia ja oli vierailumme aikana vielä nukkumassa. Työhuoneelta jatkoimme matkaa Taivallahden koululle, josta etsin Eila Hiltusen veistämää reliefiä, mutta sellaista ei ainakaan koulun ulkoseinissä näyttänyt olevan. Ehkä se on sisällä, mutta ovet olivat sunnuntaina kiinni.
Sitten harkitsin etsiväni Väinämöisenkadulta Viktor Janssonin suihkukaivoveistoksen, mutta päätin jättää sen toiseen kertaan. Olen kyllä nähnyt sen kerran, kun ajoimme kyseisen paikan ohi autolla.
Ylitimme sen sijaan Runeberginkadun ja pysähdyimme Oksasenkadun ja Museokadun kulmaan.
Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Oksasenkadun ja Museokadun kulmauksen kaarevaa julkisivua ja korkeaa portaikkoa vartioivien graniittisten karhujen tekijää ei varmuudella tiedetä. On arveltu, että ne olisivat kuuromykän kuvanveistäjä Juho Feliks Talvian käsialaa. Talvia työskenteli mm. Emil Wickströmin ateljeessa ja hänen tiedetään tehneen paljon julkisivuveistoksia. Toinen karhu-veistoksista joutui 60-luvulla ilkivallan kohteeksi ja oli vuosia poissa paikoiltaan. Nyt se on korjattu ja molemmat karhut istuvat jälleen paikoillaan ohikulkijoiden katseenvangitsijoina. "
Karhuista julkaisin oman osionsa, jonka voi käydä lukemassa täällä!
Minervankadulta löytyi hauskassa paikassa pienen portin takana olevan kerrostalon oven vierestä Folke Palmgrenin muistolaatta, jonka on tehnyt Gerda Qvist. Palmgren oli viereisen Olaus Petrin kirkon kirkkoherrana aikoinaan.
Kirkko oli nyt kiinni, joten Emil Cedercreutzin veistos Kustaa II Adolf ratsailla jäi kuvaamatta, samoin kävi Wäinö Aaltosen veistämien kastemaljan reliefien ja Suojelusenkeli-veistoksen kohdalla. Myös Minervaskolanilla piti olla julkisivureliefit, mutta koko koulu on remontin takia hupun alla ja reliefit on varmasti viety jonnekin turvaan.
Näin oli tuo Töölön osuus käyty läpi. Lähdimme kohti rautatieasemaa. Kukakohan nämä Kansanvalistusseuran oviaukon molemmin puolin olevat kivihahmot on veistänyt? Talon on suunnitellut Emil Svensson vuonna 1918.
Kuvasin vielä Eduskuntatalon kupeesta kolmen presidentin patsaat uudelleen. Nehän on esitelty jo aiemmin sekä Kalervo Kallion (Kyösti Kallion patsas) että Wäinö Aaltosen (Svinhufvudin ja Ståhlbergin patsaat) osioissa.
Nyt kun Eduskuntatalon remontti on ohi, pääsin kapuamaan portaat ja kuvaamaan sivuseinässä olevan arkkitehti J.S. Sirénin mitalit. Ne on suunnitellut Aimo Tukiainen.
Siihen päättyi tämä patsaanmetsästysreissu. Jäljellä oli vielä ruokailu jossain ja jos aikaa riittäisi, käynti Ateneumissa. Ja aikahan riitti. Ainakin vähän. Kävin siis tsekkaamassa Ateneumin ison kotimaista kuvataidetta esitelleen näyttelyn, mutta siitä seuraavassa päivityksessä.
Upeita patsaita taas kerran, erilaisia tyylejä ja mielenkiintoista historiaa siinä sivussa! Nyt on taas lumi maassa ja saisit erilaisia kuvia. ;) Onkohan Tampereella jo saatu kuvut joidenkin veistosten päälle? Nekin ovat kauniita. Kiitos, kun jaat patsasbongailusi meille lukijoille!
VastaaPoista