Muumipapan paluu - Viktor Jansson osa 2

Ennen kuin käyn läpi pari viimeistä pääkaupunkiimme suuntautunutta patsaanmetsästysreissua, on pakko tehdä päivitys täältä Tampereelta - ja vielä tuoreesta reissusta. Kävimme viime viikolla läheisessä Sorsapuistossa pienimuotoisella piknikillä (kahvilasta pari voisarvea mukaan teen ja lasten veden kyytipojaksi), katsomassa lintuja, leikkimässä veturilla ja hiekkalaatikolla sekä tietenkin kuvaamassa puistossa sijaitsevia Viktor Janssonin patsaita.

Sorsapuisto on varsin mukava puisto - ainakin näin arkipäivänä ja keskellä päivää. Puisto sijaitsee rautatieaseman ja Tampere-talon välittömässä läheisyydessä, mutta on silti suurimmaksi osaksi liikenteeltä suojassa ja suhteellisen rauhallinen. Miellyttävä paikka siis, kerta kaikkiaan.

Ensimmäisenä patsaista löysimme lammen itäpuolella olevan Kajastuksen. Tampereen museon sivut kertovat teoksesta näin:

"Vuonna 1930 Helsingin kaupunki pyysi kuvanveistäjiltä luonnoksia kaupungin koristamiseksi. Ehdotuksia tuli 69, joukossa muiden muassa Viktor Janssonin Kajastus ja Convolvulus. Jälkimmäinen valettiin pronssiin ja pystytettiin Helsingin Kaisaniemeen, mutta Kajastus jäi tuolloin toteuttamatta. Vuonna 1987 Viktor Janssonin perikunta lahjoitti teoksen Tampereen taidemuseolle, joka pystytti sen edelleen 2011 kunnostettuun Tampereen Sorsapuistoon.

Veistos on realistisesti toteutettu mutta voimakkaasti pelkistetty ja keveä, ikään kuin aineeton. Neito on noussut päkiöilleen ja tavoittelee käsillään jotakin. Samanaikaisissa sisarveistoksissa, kuten Convulvuluksessa, käsivarret ovat huomattavasti alempana vartalon suojana. Kajastuksen hahmo ei ole samalla tavoin itsestään tietoinen, päinvastoin sen huomio on kokonaan suuntautunut toisaalle. Janssonin tämän kauden hentoja naisia esittäviä teoksia on verrattu kukkiin, joissa taiteilija on kuvannut kokemustaan pohjoisen luonnon ja ihmisen keväästä. Veistoksen mallina on ollut taiteilijan oma tytär Tove Jansson."

Seuraavana vuorossa oli pohjoispuolen metsikköisellä alueella puiden katveessa seisova Nuori nainen. Siitä museon sivut sanovat seuraavaa:

"Viktor Jansson otti 1928 osaa Sakari Topeliuksen muistomerkkikilpailuun, jossa hän sijoittui toiseksi. Kilpailun myötä Jansson kiinnostui erityisesti nuoren naisvartalon esittämisestä, minkä tuloksena syntyi useita neitoja kuvaavia teoksia. Näitä on julkisina veistoksina nähtävissä Helsingissä, Hämeenlinnassa ja nyt myös Tampereen Sorsapuistossa. Veistosten mallina oli taiteilijan oma tytär Tove Jansson.

Nuori nainen on esitetty maltillisesti kontrapostoasennossa, mikä tarkoittaa sitä, että ylä- ja alavartalo kiertyvät eri suuntiin ja hahmon paino on toisella jalalla. Kontraposto kehittyi jo antiikin Kreikassa, jonka ihanteita Jansson kuvanveistossaan muutenkin noudatteli. 1920-luvulta Janssonin klassismi kehittyi pelkistyneempään suuntaan ja ihmisaiheista huolimatta etääntyi todellisuuden jäljittelystä. Nuori nainenkaan ei ole muotokuva, näköispatsas, vaan yleisemmin naiskauneutta ilmaiseva teos."

Kolmas Sorsapuistossa sijaitseva Viktor Janssonin patsas on nimeltään Istuva nainen ja sen löytää lammen länsirannalta. Museon sivuilta löytyy tällainen tiedonpätkä:

"Istuva nainen -teos valmistui Viktor Janssonin yksityisnäyttelyyn Stenmanin taidepalatsissa Helsingissä 1923. Viktor Janssonin perikunta lahjoitti veistoksen kipsimallin Tampereen taidemuseolle 1987, jolloin Tampereen taidemuseon ystävät ry kustansi sen valamisen pronssiin. Valutyö tehtiin Herttoniemen taidevalimossa. Pronssiveistos oli ensimmäistä kertaa yleisön nähtävillä Janssonin muistonäyttelyssä Tampereen taidemuseossa 1988. Patsas pystytettiin 2011 Tampereen kunnostettuun Sorsapuistoon täydentämään alueen kolmen muun naisveistoksen kokonaisuutta.

Istuva nainen oli alun perinkin tarkoitettu puiston koristukseksi ainakin päätellen siitä, että työtä kutsuttiin aikanaan myös Puistofiguuriksi. Veistos sai kriitikoilta hyvän vastaanoton. Jansson jatkoi siinä suorasukaista realistista esitystapaansa, johon hän nyt yhdisti arkaistista tyylittelyä varsinkin naisen pään ja keskiruumiin muotoilussa. Tyyliyhdistelmästä huolimatta kokonaisuus on hallittu, yhtä aikaa levollinen ja valpas. Se on hyvä esimerkki Janssonille tyypillisestä pelkistyneestä klassismista. Veistos on aseteltu niin, että naisen katse suuntautuu vastarannalle sijoitettuun toiseen Janssonin teokseen, Kajastukseen."

Kaikista kolmesta on selkeästi nähtävissä Janssonin tyyli. On hassua ajatella, miten "Faffan" on asetellut muumien luojana sittemmin tunnetuksi tullutta tytärtään oikeisiin asentoihin juuri oikeanlaisen veistoksen luomiseksi. Muista Janssonin teoksista (Tovella ja ilman) löytyy tietoa ja kuvia täältä ja Tampereen taidemuseon sivuilta täältä. Janssonin patsaiden välissä on täysin erilainen tyyliltään ja tunnelmaltaan oleva Väinö Richard Rautalinin teos Tanssiva tyttö, josta tällä kertaa vain yksi kuva. Rautalinin oma osio on työn alla ja julkaistaneen pian.

Seuraavassa päivityksessä matkataan ajassa taaksepäin ja ollaan keväisessä Helsingissä.