torstai 12. syyskuuta 2013

Eloisat elokuun patsasbongaukset

Pari päivää ennen heinäkuun vaihtumista elokuuksi kävimme lähistöllä olevassa Von Nottbeckin puistossa olevan palatsin edustalla katsomassa siellä olevan hienon taideteoksen. Aiemmin olimme nähneet ja kuvanneet palatsin toisella puolella olevan suihkukaivoveistoksen (josta kerroin täällä) sekä keisarin vierailua varten pystytetyn kotkapatsaan (lisätietoa täällä). Sittemmin löysin netistä kuvia tästä suihkukaivoveistoksesta, jota en ollut aiemmin huomannut, joten pitihän se lähteä ohimenomatkalla bongaamaan.






Kuten alimmasta kuvasta (otettu pari päivää sitten) näkee, on tämäkin teos paljon mukavampi, kun siinä on tuo vesielementti mukana - vaikka sitten sateentuomana. Tästä teoksesta ei tosiaan ole netissä juurikaan mainintoja, joten en voi tähän teidän iloksenne laittaa lisäinfoa.

Edit:

Löysin kuin löysinkin tietoa tästä veistoksesta. Sen on alun perin tehnyt Theodor Kalide, saksalainen kuvanveistäjä, ja tämä on hänen tunnetuimpia töitään. Se on monistettu useaan eri kohteeseen, joista Tampere on siis yksi.

Sitten vaihtuikin jo elokuuksi ja kävimme hakemassa anopin/mumman rautatieasemalta. Assan seinässä on muistolaatta sotalapsien lähdöstä. Sen on tehnyt Jari Männistö.

Vapriikin sivuilta:

"Tampereen rautatieasemalla paljastettiin 12.9.2006 Sotalapsien muistolaatta. Pronssista valetun muistolaatan oli suunnitellut taiteilija Jari Männistö. Laatan paljastuspuheen piti Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliitto ry:n puheenjohtaja Brita-Stenius-Aarniala. Tampereen kaupungin puolesta muistolaatan otti vastaan kuvataideintendentti Sirpa Joenniemi. Rientolan eläkeläisten soittokunta esitti tilaisuudessa musiikkia."





Elokuun 8:ntena olin kävelyllä keskustassa ja ohitin Lenin-museon. Kävimme tutustumassa museoon jo taannoin eräällä Tampereen-vierailullamme (sisällä on paljon Lenin-aiheisia patsaita, ne pitää laittaa näkyville kunhan ehditään muut alta) ja nappasin seinässä olevista laatoista kuvat. Nyt kun kävelin tuosta ohi, päätin ottaa muutaman kuvan lisää.

Vapriikin sivuilta:

"Taiteilija Tapio Tapiovaara suunnitteli laatan luonnoksen, jonka perusaiheena on Tampereen historiallisen kaupunkikuvan siluetti ja V. I. Leninin henkilöprofiili. Taiteilija Sisko Petäjä valmisti luonnoksen pohjalta valumuotin ja valoi teoksen pronssiin. Tampereen kaupungin kustantama muistolaatta paljastettiin vuonna 1965, jolloin V. I. Leninin syntymästä tuli kuluneeksi 95 vuotta. Muistolaatta varastettiin vuoden 1996 alussa, ,ja myöhemmin samana vuonna se löytyi vaurioituneena. Sen pohjalta taiteilija Matti Kalkamo valmisti nykyisen Tampereen Työväentalon seinässä esillä olevan laatan."



Seuraavana päivänä saimme papan vieraaksi, kävimme lounaalla Denniksessä (loistoruokaa jälleen kerran!), kiertelimme keskustassa (mm. Laukontorilla) ja sitten saatoimme papan rautatieasemalle kotimatkaa varten. Sieltä palatessamme pysähdyimme Tammerpuiston lähistöllä sijaitsevan Matto ja pallo -veistoksen luo. Hauska ja oivallinen teos, jonka on tehnyt Antero Koskinen.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Tammerinpuiston kunnostuksen tavoitteena vuonna 2007 oli palauttaa puiston alkuperäinen ilme ja samalla kohentaa Pellavatehtaankadun ja Ojakadun välinen alue kaupunkikuvallisesti laadukkaaksi aukioksi. Antero Koskisen veistos Matto ja pallo hankittiin aukion maamerkiksi ja korostamaan paikan merkitystä osana vanhaa Tamperetta.

Teos rahoitettiin Tampereen kaupungin taidehankintamäärärahoilla.Matto ja pallo ei ole tiettyyn paikkaan suunniteltu tilausteos vaan vapaa taideteos, joka kuvaa nimensä mukaisesti karheapintaista räsymattoa ja sen päällä olevaa palloa. Maton materiaalina on Ylämaan spektroliitti ja pallo on muotoiltu graniitista.

Antero Koskisen käsissä kova materiaali on taipunut ilmentämään maton pehmeyttä ja pinnan elävyyttä. Aiheen arkisuus yhdistettynä materiaalin juhlavuuteen ja kiven taitavaan käsittelyyn tekevät teoksesta samalla kertaa sekä arvokkaan että helposti lähestyttävän ja kotoisan. Matto voi toimia myös istuimena."


Kuun puolenvälin tietämillä vanhempani (joiden kuva oli esillä taannoisessa Helsingin-metsästyksessä) tulivat kyläilemään Tampereelle ja menimme koko porukka katsomaan heidän hotellinsa lähellä sijaitsevaa Saukkopuistoa - tietenkin sillä taka-ajatuksella, että ehtisimme ennen kesän loppumista näkemään siellä olevan Heikki Varjan veistämän Saukot-suihkukaivoveistoksen. Ja onneksi menimme! Kyllä se onkin hieno tuo Varjan veistämä patsas ja allas. Olen jo pitkään ollut saukkofani ja tämä teos oli fanille mannaa.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Vesialtaassa graniittikivellä kiipeilee kaksi saukkoa, joista toisella on kala suussaan. Altaan reunat ja ympäristö on laatoitettu kivellä. Altaaseen on sijoitettu vesisuihkuja. Tampella lahjoitti Saukonpuistoon julkiseksi taideteokseksi kuvanveistäjä Heikki Varjan tekemän Saukot-suihkukaivoveistoksen syksyllä 1964. Saukonmäki on ollut Tampellan työntekijöiden asuinalue."






Muutamaa päivää myöhemmin kävimme tapaamassa Maijaa, joka oli saapunut kaupunkiin - tai oikeastaan Varalan urheiluopistolle. Kiertelimme opiston tiluksia ja sieltähän meisi bongasi peltisen, rengasta pyörittävän tytön patsaan. Luulin sitä itse asiassa ensin pojaksi, mutta intterneetti tuli jälleen avuksi. Tutultahan tuo Varalan Anni -patsas näytti ja tarkempi tutkailu osoitti teoksen Veikko Haukkavaaran hitsaamaksi. Samainen tekijä on hitsannut mm. Haminassa istuvan Varvaran patsaan. Hienoja, omalaatuisia taideteoksia. Pitänee tehdä hänen teoksilleen oma osio tänne.




Samanlaisen oman osion ansaitsisi myös Matti Haupt, jonka veistoksia on jokunen löytynyt matkan varrelta ja yksi jäänyt aina kuvaamatta. Tällä kertaa Hauptin suihkukaivoveistos Kultakutri Pyhäjärven rannalla, Joselinin niemellä, aivan Pyynikin kesäteatterin vieressä oli koirienulkoilutusreissun varrella ja kuvat saatiin napattua.


"Alaston, kivellä seisova nuori naishahmo kannattelee molemmin käsin pitkiä hiuksiaan. Hänen katseensa on luotu maahan. Kaupunki osti kuvanveistäjä Matti Hauptilta sekä alkuperäisen marmoriin veistetyn että samanlaisen pronssiin valetun naisfiguuriveistoksen vuonna 1952. Veistokset hankittiin Winterin lahjoitusrahaston varoilla ja kaupunginhallituksen varamäärärahalla. Pronssiveistos sijoitettiin Joselinin niemen lampeen 13.5.1953."





Kävimme yksi päivä pienellä ajelulla, ennen kuin päädyimme määränpäähämme Ikeaan hyllyostoksille. Hurautin Volvon nokan ensin Nokialle ja sieltä epämääräistä pikkutietä ajellen kohti Vesilahtea ja Lempäälää vievää tietä. Kun Vesilahden liittymä tuli kohdalle, päätimme käydä katsomassa millainen pitäjä on kyseessä. No, sieltähän löytyi tietenkin vanha, hieno kirkko ja sen pihamaalta vanha hautausmaa. Kalmiston nurkassa pönötti perinteinen sankaripatsas. Ei muuta kuin auto parkkiin ja kuvia ottamaan. Patsaan on veistänyt Väinö Richard Rautalin. Hän myös ansaitsee - ja myös saa - oman osionsa, toivottavasti mahdollisimman lähiaikoina. Pitää sitä varten käydä vielä Messukylän kirkon pihamaalla ja Kangasalla bongaamassa pari sankaripatsasta ja piipahtaa vielä kerran Lempäälän kirkon kupeessa.





Olin tuossa lauantaina 26. elokuuta keskustassa moikkaamassa erittäin mukavaa lapinmiestä, Lipsu nimeltään. Aikani Laukontorin ja Koskikeskuksen kulmilla pyörittyäni lähdin kohti kotia ja kävelin sinne työväenteatterin ohitse. Olin jo aiemmin nähnyt seinässä olevat reliefihahmot, ja nyt tuli oiva tilaisuus kuvata ne. Tampereen taidemuseon sivut kertovat näiden veistäjän olevan herra Rautalin, sattuipa erittäin sopivasti.








Onkohan tuon toiseksi alimmaisen kuvan mallina ollut mm. Fletchissä ja Pierce Brosnanin tähdittämissä Bondeissa nähty näyttelijä Joe Don Baker?

Elokuun viimeisenä päivänä, lauantaina, vietettiin Venetsialaisia ja Tampereella tuo tarkoitti Pulse-yhtyeen puolen tunnin keikkaa ja valoshow'ta. Kun kävelimme katsomaan illalla tapahtunutta ilotulitusta, huomasimme, että Hämeenpuistossa jylhänä seisova Viktor Janssonin Vapaudenpatsas oli kieritetty muoviin. Sitten muistimme, että aiemmin päivällä näimme Richard Rautalinin Tampere-veistoksen kokeneen saman kohtalon. Onneksi Vapaudenpatsaan vierellä oli selitys, sen voi lukea viimeisestä kuvasta tuossa alla. Erikoinen tapa tehdä taidetta, sano.



Siinäpä kaikki kuvaushommelit tällä kertaa. Tästä onkin hyvä jatkaa syyskuulle ja syksyn värikkäisiin tunnelmiin. Tarkoitus olisi vierailla ainakin Kalevankankaan hautausmaalla kuvausreissulla. Varmasti myös jotain uutta kuvattavaa keksii matkan varrella, oli se sitten Tampereella (alkaa tosin olla jo mielenkiintoisten teosten suhteen kuvattu ja koluttu) tahi jossain naapurikunnassa. Monessa niistä on vaikka mitä mielenkiintoista tarjolla.

tiistai 6. elokuuta 2013

Iron Maiden ja muita rautaisia taideteoksia

Otsikosta poiketen taideteokset ovat tietenkin lähinnä pronssisia tai kivisiä, mutta eipä tuota parempaa otsikkoa olisi tähän voinut keksiä. Päätin keväällä käyttää tilaisuuden hyväksi ja mennä pitkästä aikaa katsomaan Iron Maidenia keikalla. Sain synttärilahjaksi kaverilta 30 euron arvoisen lahjakortin Lippupalveluun, joka oli omiaan auttamaan päätöstä. Ostin itselle ja lankomies Samulille liput kenttäkatsomoon ja siitä alkoi parin kuukauden mittainen odottelu.

Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että matkustan Tampereelta Helsinkiin junalla auton sijaan. Saisin rauhassa lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia (Maiden England '88 on muuten todella hyvä livelevy!) ja saattaisi matka tulla hieman halvemmaksikin. No, junaliput tulivat muutaman päivän liian myöhään liikkeellä ollessani maksamaan aboot saman verran kuin autoilukin olisi maksanut, mutta kylläpäs olikin kivaa huristella junalla tuo matka.

Lähdin lauantaiaamuna liikkeelle ja kävelin läpi hiljaisen Tampereen keskustan. Vain nappikuulokkeista kuulunut yhtyeen Birminghamin-keikka vuosimallia 1988 rikkoi hiljaisuuden. Puoli yhdeksältä lähteneeseen junaan tuli muutama muukin keikalle suunnannut matkustaja ja nyökyttelyä esiintyi. Pari tuntia myöhemmin olin perillä ja hilpaisin suoraa päätä metroon ja sillä kohti Rastilan asemaa. Samuli oli koirien kanssa vastassa ja menimme heittämään tavarani ja koirat kämpille ennen kuin lähdimme remonttitarvike- ja kalusteostoksille. Kun ostokset oli saatu kuljetettua Samulin tulevaan Kontulan-kotiin, käväisimme Kivikon paikallisessa aterioimassa pizzat. Ihan ok oli murkina. Yllättävän rauhallinen paikka puoliltapäivin, ehkäpä meno siellä nousee huippuunsa, kun tunnit päivässä vähenevät.

Uuden, oman asunnon onnellinen omistaja ja päivän paitatyyli.
Hieman klo 17 jälkeen lähdimme autolla keskustaan ja etsimään parkkipaikkaa. Sellainen löytyikin suhteellisen helposti Kallion ja Linnunlaulun väliseltä kadunpätkältä. Nopean kävelyreissun jälkeen olimme stadikan edustalla tutkimassa paitatarjontaa. Samassa meidän taustoihin ilmestyi joitain hoonoo soomea haastaneita faneja, jotka innostuivat ylläni olleesta Piece of Mind -kannella varustetusta keikkapaidasta. Hetki sitä ihmeteltiin ja sitten lähdettiin kohti kenttäkatsomon porttia. Yhytimme vielä sukulaismiehet Timon ja Vesan ja heidän kaverinsa ja suunnistimme nurmen puolelle. Ai niin, minullahan oli taskussa erittäin tärkeä linkkarini, joka aiheutti pientä päänvaivaa, että mihinkäs sen pistäisin ennen turvatarkastusta? Kenkään se oli liian iso, eikä boksereissakaan pysynyt. Onneksi joku ehdotti läheistä kivimuuria. Sinne sen sujautin ja voikukanlehden päälle peitoksi. Sitten sisään, eikä edes ollut mitään ruumiintarkastusta!

Sabatonin euroviisuhevistä en jaksanut innostua, mutta Amorphisin keikkaa odotin, edellisestä kun oli jo vierähtänyt pieni tovi. Ikävä kyllä äänimies ei ollut lainkaan ajan tasalla ja rumpali-Snoopyn tuplabasari hautasi kaiken muun alleen likimain puolen keikan ajan. Jonot bajamajoihin olivat pitkät, joten suoritimme toimenpiteet jo hyvissä ajoin. Odotusaika ei ollut pitkä ja vain hieman myöhässä ilmoitetusta aikataulusta Maidenin vaarit vihdoin hölkkäsivät stadikan lavalle. Kun näin ukot ensimmäistä kertaa lavan molemmin puolin olevilta videotauluilta, tajusin, että hehän ovat jo todella vanhoja äijiä. Mutta lähes kahden tunnin keikan jälkeen olo oli innostunut ja tutut kappaleet jatkoivat soimista päässä. Muutama vanha tuttu tuli bongattua yleisön joukosta, vielä useampi jäi vielä näkemättä.

Seventh Son of the Seventh Son!
Yö jäi hieman vähäuniseksi, kiitos Nasu-koiran, joka halusi omalle nukkumispaikalleen sohvalle, jonka olin siis väliaikaisesti vallannut. Hurtta nuoleskeli ja rapsutteli itseään tasaisin väliajoin eikä oma nukkuminen ollut ihan parasta luokkaa. Aamulla Samuli lähti pyörälenkille Vuelta Vantaa -ajoihin ja meikäläinen samaan aikaan metrolla keskustaan, jossa tapaisin vanhempani pienen ajanvietekävelyn merkeissä.

Hommastahan kehkeytyi ihan vahingossa myös patsaanmetsästysreissu. Kun kerran oltiin sopivilla paikoilla, ilman kiirettä (junan lähtöön oli monta tuntia), niin olihan se käytettävä hyväksi. Tarkoitus oli mennä Kaivarin rantaan Ursulaan lounastamaan ja tottahan toki sitä tuli keksittyä, että matkan varrella on lukuisia patsaita, joita ei ole tullut aiemmin kuvattua. Nyt tuo saatiin korjattua. Tässä sitten tuon reissun saalista, olkaa hyvä!

Tämänkertainen metsästyspossen muu jäsenistö potretissa.
Ensimmäisenä vastaan tuli Kluuvin seinässä oleva Aimo Tukiaisen reliefi Kuluttajaperhe. Aika perinteinen seinäreliefi kyseessä, samankaltainen kuin täällä Amurissa koulun seinässä oleva reliefi.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Aimo Tukiainen korosti tuotannossaan yhteenkuuluvuuttaan työläispiireihin, joista hän oli itsekin kotoisin. Tämä ilmenee tässäkin teoksessa perheen isän ja äidin vaatetuksesta sekä vanhempien välissä näkyvässä tehtaasta, joka myös antaa syvyyttä reliefiin. Teoksen ilmaisutyyli edustaa taiteilijan 50-luvulla paljon käyttämää tyyliteltyä realismia. Tämä harmaasta graniitista oleva reliefi kuuluu osana talonseinän päällysteeseen. "




Kun käännyimme Unioninkadulle, siellä sijaitsevan Wuorion talon seinällä on neljä veistosta, joista nyt vihdoin sain kuvat talteen. Näissä tällaisissa tapauksissa olisi kiva, että olisi aina mukana pitkä putki, jolla saisi hyvät kuvat korkealla olevista patsaista. Nyt tyydymme kuitenkin näihin kännykän kameralla zoomattuihin kuviin. Patsaat on veistänyt Felix Nylund, jonka tunnetuin teos on Kolmen sepän patsas.







Pauli Jokisen ja Marja Väänäsen kirjassa Kulttuurikävelyllä Helsingissä (Minerva, 2011) kerrotaan näin:

"Veistokset kuvaavat eri elinkeinoelämän aloja. Oikeanpuoleinen mies edustaa käsitöitä, seuraavana oleva seppä on teollisuuden edustaja, toinen vasemmalta kuvaa kaupankäyntiä ja viimeisenä vasemmalla oleva mies tiedettä. Alastomat hahmot on veistänyt Felix Nylund. Hän valmisti patsaat Kööpenhaminassa vuosina 1913-14, ja Unioninkadun vilinää ne ovat katselleet nykyiseltä paikaltaan vuodesta 1928 lähtien."

Piipahdimme Kauppatorilla (hola Laura!) ja sitten jatkoimme kohti Kaivopuistoa. Ensimmäinen stoppi matkalla sinne oli Tähtitorninmäellä oleva Haaksirikkoiset-muistomerkki, joka on Robert Stigellin käsialaa. Hieno ja monia yksityiskohtia sisältävä teos, oli mahtavaa vihdoinkin nähdä tämä.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Robert Stigell oli tehnyt Haaksirikkoiset -aiheisen kipsiveistoksen 1890-luvun alussa. Vuonna 1893 hän tarjosi kyseisen teoksen pronssista luonnosta Helsingin kaupungille julkiseksi monumentiksi. Helsingin kaupunki teki kuvanveistäjän kanssa sopimuksen 1897 ja Stigell viimeisteli yli 4-metrisen monumentin 1897-98 Pariisissa.

Haaksirikkoisten aiheena on haaksirikkoon joutunut perhe. Ryhmän huipulle nouseva hahmo esittää isää, joka huutaa pieni lapsi sylissään apua, katse suunnattuna lähestyviin pelastajiin. Toisen pojan hahmo on takertunut laivan jäännöksiin. Äiti on vaipunut lautalle. Veistoksen nimi ei viittaa tiettyyn haaksirikkoon tai historialliseen tapahtumaan, vaan aihe kiinnosti Stigelliä enemminkin sen tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi: Stigellille tyypillistä dynaamisen veistoksellisuuden tutkimista voidaan nähdä ihmishahmojen voimakkaissa muodoissa ja veistoksen linjojen kierteisyydessä. Taidehistoriallisessa kehyksessä Haaksirikkoisen taustalla voidaan nähdä vaikutteita ranskalaisen Géricaultin maalauksesta Medusan lautta sekä hellenistisestä Laokoon ryhmä -veistoksesta."





Seuraavaksi bongasimme roomalais-katolisen kirkon oven ympärillä olevat kolme patsasta: pyhän Henrikin, pyhän Pietarin ja pyhän Paavalin patsaat (lisätietoa mm. täältä) Siitä jatkoimme vanhalle oikeustalolle, jonka portinpieliä vartioi tuplailvekset (lisätietoa mm. täältä). Aika ei ole ollut näille kivipatsaille suotuisa. Saa nähdä, miten niille käy, kunhan kaupunki saa vain tuon talon myytyä.




Jatkoimme matkaa pitkin Itäistä puistokatua ja huomasin, että Cedercreutzin Pekka-koira oli siirretty entisen sairaalan remontin tieltä pois vartioimasta taloa. Toivottavasti Pekka pääsee takaisin vartiopaikalleen.

Syksyllä vaimo kipitti vesisateessa ottamaan jokusen kuvan Bertel Nilssonin Kalakarhu-suihkukaivoveistoksesta. Nyt kun oli aurinkoinen sää ja vesiosuuskin toiminnassa, oli hieno tilaisuus ottaa pari lisäkuvaa tästä teoksesta.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Vuonna 1915 julistettiin kilpailu julkisten veistosten löytämiseksi Helsingin kaupungin kaunistukseksi. Kilpailussa oli kolme sarjaa; tavoitteena oli saada veistokset Pitkänsillan päihin, Kaivopuistoon ja Eiran puistikkoon. Pitkällesillalle veistoksia ei saatu. Toisen ja kolmannen sarjan voitti Viktor Jansson, mutta hänenkään ehdotuksiaan ei toteutettu. Kolmannen sarjan toisen palkinnon saaneen Bertel Nilssonin luonnos "Karhun kalanpyynti" sen sijaan toteutettiin, ja se sijoitettiin Kaivopuistoon vuonna 1916. Kalastava karhu on leikillisen realistinen, punagraniittinen juoma-allasveistos."


Lounaan ja jälkiruokakahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa kiertäen Kaivopuiston, jonka nurkassa on Kekkos-muistomerkistään tutun Pekka Jylhän kultainen patsas, nimeltään Odotus. Jotenkin nämä värikkäät patsaat käyvät perinteisemmistä tykkäävän silmään, mutta onhan tämä hieno veistos, ehdottomasti.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Äitienpäivänä 2010 Kaivopuiston läntisessä kulmauksessa matalalla kalliolla paljastettiin Pekka Jylhän Odotus-veistos. Juhlallista julkistamistilaisuutta koleassa kevätsäässä seurasi suuri joukko kaupunkilaisia. Kesko Oy lahjoitti teoksen Helsingin kaupungille. Teos kuuluu Helsingin taidemuseon kokoelmaan. 

Kullanhohteiseksi kiillotettu pronssinen veistos esittää lasta odottavaa äitiä pitsihelmaisessa mekossa, vasen käsi keveästi vatsakummun päällä. Nuorella äidillä on lenkkitossut jalassa ja sukanvarret laskoksilla nilkoissa. Hänen katseensa siintää merelle. Veistoksen sisällä oleva sähkövalo heijastuu hameen pitsikuvioiden läpi vatsakummun kohdalla. Veistoskokonaisuuteen kuuluu myös rantapallo, joka on samaa kiillotettua pronssia kuin naisfiguuri."







Sieltä kuljimme Neitsytpolkua pitkin keskustaa kohti ja juuri ennen Kirurgista sairaalaa huomasin oikealla kirkkomaisen talon ja sen seinässä jonkin valkoisen patsaan. Jeesushan se siellä oli kädet levällään Lähetyskirkon seinällä.



Hassua löytää vielä tässäkin vaiheessa jokin uusi paikka Helsingin keskustan alueelta. Mukavantuntuista seutua, haittana vain tien reunustalla olevat lehmukset tms olivat vuotaneet mahlansa asfaltille, joten kävely oli narskuvaa ja tarttuvaa. Sama juttu on käynnissä täällä koti-Amurissakin.

Rosoisista patsaistaan tunnettu Kari Juva on tehnyt Johanneksenkirkon ovien väliin sijoitetun Johannes Kastajan veistoksen, jonka pääsin vihdoin bongaamaan ihan läheltä. Monta kertaa olemme kirkon pihanurmikolla syöneet läheisestä pizzeriasta haetun herkkukiekon ja vielä useamman kerran on tuosta ohi ajettu, mutta kuvat ovat jääneet ottamatta. Nyt siis tilanne muuttui ja fotot otettiin.





Suurin yllätys JK:n patsaassa on sen koko. Patsas on vain about metrin kokoinen, joka on hieman yllättävää, kun kyseessä on kuitenkin ulkoilmassa sijaitseva patsas.

Kastajalta siirryttiin satusedän patsaalle. Aiemmin vain yhteen kaukaa otettuun kuvaan ehtinyt Zacharias "Sakari" Topeliuksen muistomerkki tuli nyt kuvattua monesta eri kulmasta.





Zakken patsaan tutkailun jälkeen jatkoimme matkaa. Läheisen divarin ikkunasta yhytin patsaan tehneen Ville Wallgrenin kokkikirjan. Hassu sattuma. Metsästysreissu ei vieläkään ollut paketissa. Lönnrotinkadulla on Suomi-yhtiöiden vanha pääkonttori ja sen seinässä muhkeat kivipatsaat nimeltä Äiti ja lapset, toiselta nimeltään Kaksi lasta. Patsaat on veistänyt Emil Halonen, jonka Pyynikinlinna pitäisi ehdottomasti käydä tutkailemassa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Julkisivua koristavat Eemil Halosen kolme graniittista veistosryhmää. Pääsisäänkäynnin yläpuolella on seisovan naisen ja kahden istuvan lapsen sommitelma. Reunimmaiset veistosryhmät kuvaavat kahta lasta, toinen pieniä poikia ja toinen tyttöjä. Eemil Halonen oli uranuurtaja nimenomaan graniitin käsittelyssä ja puunveistossa. Puusepän peruskoulutuksen jälkeen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa opiskelleen Halosen laadullisesti parhaat vuodet ajoittuivat vuosisadan alkuun, jolloin hän loi maineensa humorististen kansantyyppien kuvaajana. Erityisesti Halosen myöhempää graniittiveistostuotantoa leimaavat uudesta arkkitehtuurista ja egyptiläisestä taiteesta saadut vaikutteet. "




Kohti Forumia kuljettaessa löytyy nykyään Le Bonk -ravintolan terassia koristamasta Sakari Tohkan suihkukaivoveistos Tursas ja vedenneito. Aika huikea teos tämäkin. Paljon kaikenlaista yksityiskohtaa. Harmi, ettei vesimoodi ollut käytössä.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Aihe juontuu suomalaisesta kansanrunoudesta, jossa tursas tarkoittaa hirviötä. Veistos kuvaa hirviötä uhmaavaa vedenneitoa. Suihkulähteen jalusta on punaista graniittia ja veistos pronssia. Altaan reunaan on reliefeinä kuvattu juoksevia koiria ja lintuja. Neidon olemuksesta välittyy huomattavaa voimaa, joka saa hirviönkin alistumaan tahtoonsa.

Kirjailija Henrik Tikkasen mielestä monilla Sakari Tohkan veistoksilla on Tikkasen äidin sääret: 'Pronssiin valettuina sankarihaudoilla ja monumenteissa ja keskellä suihkukaivoa Yrjön puistikossa' (Henrik Tikkanen: Majavatie, s.20)."






Viereisestä seinästä bongasin Wäinö Aaltosen reliefin nimeltä Odottamaton vieras. Aaltosen taidetta on paljon sekä Helsingissä että Tampereella. Turussa miehellä on ihan museokin. Mieli tekisi tehdä vierailu sinne. Ehkä joskus tulevaisuudessa tulee sopiva hetki käydä tsekkaamassa Turun meiningit ja samalla Aaltosen museokin. Lisää Aaltosen töitä voi katsoa miehen omasta osiosta.



Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Odottamaton vieras on kuudesta osasta koostuva reliefi jonka materiaalina on hiottu Kökarin punainen graniitti. Teos rakentuu kahdesta osasta: maalaisperheestä, jonka isä ruokkii hevosta ja äiti pitää lasta sylissään sekä reliefin vasemmassa reunassa perhettä siunaavasta enkelimäisestä naishahmosta. Reliefi oli aikanaan Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomen tilaus suoraan taiteilijalta. Teoksesta on käytetty myös Sadonkorjuu-nimeä."
Tallbergin talossa Stockaa vastapäätä on hienot julkisivukoristepatsaat. Ne on tehnyt ylempänä Haaksirikkoiset-patsaan tiimoilta esillä ollut Robert Stigell. Lähempää otetut kuvat olisivat kelvanneet mainiosti, mutta tähän yhteen on nyt toistaiseksi tyytyminen.


Viimeisenä taideteosbongauksena ennen kuin paluujuna Tampereelle lähti Rautatieasemalta, oli steissille laitetut Seppo Ruotsalaisen moottorisahatyöt.



Niin on vihdoin tapahtumarikas viikonloppu kaikkine hässäköineen paketissa. Voi mennä tovi, ennen kuin Helsingin patsaita seuraavan kerran bongailen. Toisaalta, taisin sanoa ihan samat sanat aiemmin keväällä, ennen muuttoa Tampereelle ja kuinkas sitten kävikään :)