Värikkäällä syysreissulla Helsingissä, osa 2 - Töölön maisemissa

Kuten edellisessä päivityksessä kerroin, alla oli ensin huonosti nukuttu yö, sitten muutaman tunnin intensiivinen kiertely Hietaniemen hautausmaalla ja Gunnar Finnen entisessä ateljeessa. Siitä pikaisesti päivällistä syömään Myyrmäkeen ja miltei heti siitä synttärijuhlille Jätkäsaareen. Onneksi kuitenkin sain lauantain ja sunnuntain välisen yön nukuttua hyvin ja aamiaisella tuli tankattua vielä paremmin. Oli siis aika lähteä bussilla keskustaan ja aloittaa tämän reissun viimeinen osio: Meilahden rajoilta Töölön kautta ydinkeskustaan ennen kuin olisi aika lähteä kotiin onnibussilla.

Jäimme bussista Tullinpuomin kohdalla. Ensimmäinen kohde oli Tukholmankadulla olevassa puistikossa. Siellä on Into Saxelinin graniittiveistos nimeltään Yllätys. Taisi olla myös aikamoinen yllätys meikäläisen kuvailu sunnuntain aamupäivällä, koska puistikossa muovikasseineen aikaa viettänyt hieman laitapuolisen näköinen herrasmies antoi jonkin verran pahaa silmää patsaanmetsästysmiehelle.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Yllätys on veistetty punaisesta graniitista ja se esittää polvillaan istuvaa alastonta naista. Veistoksen nimi viittaa hätkähdykseen, joka saa yllättyneen naisen kavahtamaan taaksepäin. Tästä liikkeestä syntyy veistoksen rytmi. Yllätyksen tyyli on lempeän klassisesti sävytettyä realismia.  Helsingin kaupunki hankki veistoksen kokoelmiinsa jo varhain, mutta vasta sotien jälkeen 1940-luvun lopulla sille löytyi paikka pienestä puistosta Meilahdessa. Veistos pystytettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1948, mutta alunperin Saxelin teki sen jo 1925."

Jatkoimme matkaa kohti pohjoista, koska vanhan sairaanhoito-opiston oviaukossa on seinässä Gunnar Finnen reliefi.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Gunnar Finnen reliefi on juuri ennen sotaa paljastettu kaakelireliefi, joka kuvaa istuvaa sairasta miestä ja häntä hoitavaa naista. Taiteilija käyttää teoksessaan harkittua symboliikkaa henkilöitten asennoissa sekä naishahmon kantamassa öljylampussa, joka symbolisoi tietoa ja pelastusta. Gunnar Finne käytti samaa materiaalia esimerkiksi Salmisaaren reliefissä Elämän Nektaria."

Jotain hienoa noissa Finnen reliefeissä on. Finnen teoksia on Helsingissä nähtävillä useita. Kerron lähiaikoina Finnen ateljeessa toimivasta ravintolasta ja siellä olevasta taiteesta. Tiedossa on myös kattava paketti Finnen tuotannosta. Mutta siitä lisää tuonnempana.

Töölössä Paasikivenkadun varrella on presidentti Paasikiven entisen kotitalon muistolaatta. Sen on tehnyt Kimmo Pyykkö. Paasikiven entisessä kotitalossa sijaitsee nykyään Turkin suurlähetystö. Ja kuten tiedämme, turkkilaiset eivät välillä tykkää lehtimiehistä ja kameroista, joten siitä sai lisäjännitystä tämän laatan kuvaamiseen.

Sitten vuorossa olivat ns. Lastenlinnan julkisivua koristavat taideteokset, jotka on suunnitellut Sakari Tohka ja toteuttanut Yrjö Kyllönen. Niitä kuvioita ja hahmoja onkin sitten aikamoinen määrä ja ympäri tätä isoa linnamaista kompleksia.

RKY:n sivuilta:

"Lastenlinnan sairaala on valmistunut arkkitehtien Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnitelmien mukaan 1948. Lastenlinna koostuu korkeasta, pyöreämuotoisesta sairaalarakennuksesta ja siihen liittyvästä matalasta siipirakennuksesta. Julkisivuja on elävöitetty poikkeuksellisen koristeellisilla, rappaukseen reliefinä tehdyillä kuvioilla. "

Välissä poikkesimme Lastenklinikan pihamaalle ja nappasin kuvat Walter Runebergin patsaasta nimeltä Danaidit sekä Kari Juvan veistoksesta nimeltään Katse tulevaisuuteen. Olin jo aiemmin kuvannut nämä patsaat, mutta silloin oli talvi ja jouduin putsaamaan patsaat harjalla. Ajattelin, että nyt kun olen paikanpäällä niin otan kesäisemmät kuvat.

Danaidit

Katse tulevaisuuteen

Yksi Helsingin tunnetuimmista patsaista kautta muistomerkeistä on tietenkin Sibelius-monumentti. Se on aina aiemmin jäänyt kuvaamatta. Miksi, en tiedä varmasti. Ehkä yksi syy on se, että siellä on aina niin julmetun paljon porukkaa pyörimässä ympäri Sibben pillejä. No nyt oli kuitenkin jo aika käydä tuokin muistomerkki kuvaamassa. Teoksenhan on tietenkin tehnyt Eila Hiltunen.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Eila Hiltunen alkoi abstrahoida veistostensa muotoja 1950-luvun loppupuolella. Pelkistäminen kulki rinnakkain teosten voimakkaan ekspressiivisyyden kanssa. Veistosten rujoon ilmeikkyyteen vaikutti hitsaustekniikka, jonka soveltamisessa kuvanveistoon Eila Hiltunen oli uranuurtaja Suomessa. Vuonna 1957 perustetun Sibelius-Seuran toimesta järjestettiin kaksiosainen muistomerkkikilpailu, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltunen ehdotuksellaan Passio Musicae. Muistomerkkikilpailun saama julkisuus oli valtaisa. Paineet abstraktin ja esittävän taiteen kärjistetylle vastakkainasettelulle olivat olemassa, mutta tilanne ratkaistiin liittämällä teokseen Sibeliuksen muotokuvapää. Veistoksen tilallinen moniulotteisuus, joka mahdollistaa katsojan kulkemisen teoksen sisällä, sekä kaiun ja äänien syntyminen sen onkaloissa tekevät monumentista ainutlaatuisen. Kauempaa katsottaessa veistoksen muoto yhdistyy metsien puuseinämiin ja rosoisiin kalliojyrkänteisiin. Sibeliuksen musiikin luonnonkuvaus saa monumentissa visuaalisen ilmaisun.

Sibelius-monumentti paljastettiin 7.9.1967. Se on Helsingin suosituimpia veistoksia ja tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä. Monumentin pienoismalli (1964) on Unescon päämajassa Pariisissa ja teoksen yksityiskohta on YK:n päämajan aukiolla New Yorkissa. Teoksen 6,7 metriä korkea osaluonnos oli esillä 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä, jonka yhteydessä Suomen valtio lahjoitti sen Montrealin kaupungille.

Teoksen materiaali on haponkestävä teräs ja sen mitat ovat: korkeus 8,5m; pituus 10,5m ja syvyys 6,5 metriä; putkia siinä on yli 600kpl ja teos painaa 24 tonnia."

Sen jälkeen kävelimme Mestaritallin pihalle ja aloimme etsiä Anu Matilaisen veistämää säveltäjä Toivo Kuulan muistomerkkiä. Olimme sen jo vaimon toimesta vuosia sitten osittain kuvanneet, mutta halusin vielä ottaa uudemmat kuvat. Kunhan vain ensin löytäisimme sen... ei meinannut näet millään osua silmät kyseiseen rintakuvaan.

Lopulta tajusin missä pysti on ja pääsin ottamaan kuvat. Kuulan huuleen oli iskenyt jonkinlainen sieni, näyttää ihan kuin herralla olisi valkoinen huuliherpes.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Toivo Kuulan muistomerkki on ekspressiivishenkinen näköiskuva. Veistoksen liikevaikutelmaa ja elävyyttä lisää jalustan muoto. Toivo Kuulan (1883-1918) traaginen kuolema oli suuri menetys suomalaiselle säveltaiteelle. Lyhyen uransa aikana hän sävelsi lauluja ja kamarimusiikkia. Päätyönä pidetään viimeiseksi jäänyttä teosta "Stabat Mater". Häneltä jäi kesken suunniteltu baletti ja sinfonia. Toivo Kuula -seura ry. tilasi veistoksen kuvanveistäjä Anu Matilaiselta ja lahjoitti sen edelleen Helsingin kaupungille.  Veistos on pronssia ja se paljastettiin 1988."

Merenrannan tuntumasta siirryimme takaisin sisemmäs ja kävelimme Töölön kirkolle. Samalla kun minä kuvasin Gunnar Finnen betonista reliefiä Vertaus suurista pidoista tai toiselta nimeltään Taivaalliset pidot, isäni kertoi päässeensä ripille kyseisessä kirkossa. Ajattelin, että kun kerran täällä ollaan, voisimme poiketa sisällä, jos ei siellä ole mitään tähdellistä juuri käynnissä.

Ovikellon soittoon vastattiin ja ovi avattiin. Pääsimme sisään ja sain ihastella kirkkosalista löytyviä taiteita. Carl Wilhelms teki katonrajaan neljää apostolia kuvaavat korkokuvat.

Apostoli Andreas oli Pietarin veli.

Paavali kutsui itseään "pakanoiden apostoliksi".

Simon Pietari.

"Epäilevä Tuomas" eli Juudas Kaksonen.

Elias Ilkka puolestaan veisti puiset evankelistojen symbolikuvat saarnatuoliin.

Matteus

Markus

Luukas

Johannes

Alttarin vierestä seinältä löytyy Gunnar Finnen kullattua puuta oleva veistos Ylösnoussut Kristus.

Vain Nina Ternon paimensommitelma oli poissa, se oli siirretty aikoinaan remontin yhteydessä ties minne.

Kun lähdimme kirkolta eteenpäin, vilkaisin vielä kerran kellotorniin ja huokaisin hiljaa Petri Wallin muistolle.

Poikkesimme edellisenä päivänä mukana olleen serkkuni työhuoneella Et. Hesperiankadulla ja moikkasimme hänen aviomiestään. Serkkuni oli Hietsun kierroksen jälkeen paiskinut hommia ja oli vierailumme aikana vielä nukkumassa. Työhuoneelta jatkoimme matkaa Taivallahden koululle, josta etsin Eila Hiltusen veistämää reliefiä, mutta sellaista ei ainakaan koulun ulkoseinissä näyttänyt olevan. Ehkä se on sisällä, mutta ovet olivat sunnuntaina kiinni.

Sitten harkitsin etsiväni Väinämöisenkadulta Viktor Janssonin suihkukaivoveistoksen, mutta päätin jättää sen toiseen kertaan. Olen kyllä nähnyt sen kerran, kun ajoimme kyseisen paikan ohi autolla.

Ylitimme sen sijaan Runeberginkadun ja pysähdyimme Oksasenkadun ja Museokadun kulmaan.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Oksasenkadun ja Museokadun kulmauksen kaarevaa julkisivua ja korkeaa portaikkoa vartioivien graniittisten karhujen tekijää ei varmuudella tiedetä. On arveltu, että ne olisivat kuuromykän kuvanveistäjä Juho Feliks Talvian käsialaa. Talvia työskenteli mm. Emil Wickströmin ateljeessa ja hänen tiedetään tehneen paljon julkisivuveistoksia. Toinen karhu-veistoksista joutui 60-luvulla ilkivallan kohteeksi ja oli vuosia poissa paikoiltaan. Nyt se on korjattu ja molemmat karhut istuvat jälleen paikoillaan ohikulkijoiden katseenvangitsijoina. "

Karhuista julkaisin oman osionsa, jonka voi käydä lukemassa täällä!

Minervankadulta löytyi hauskassa paikassa pienen portin takana olevan kerrostalon oven vierestä Folke Palmgrenin muistolaatta, jonka on tehnyt Gerda Qvist. Palmgren oli viereisen Olaus Petrin kirkon kirkkoherrana aikoinaan.

Kirkko oli nyt kiinni, joten Emil Cedercreutzin veistos Kustaa II Adolf ratsailla jäi kuvaamatta, samoin kävi Wäinö Aaltosen veistämien kastemaljan reliefien ja Suojelusenkeli-veistoksen kohdalla. Myös Minervaskolanilla piti olla julkisivureliefit, mutta koko koulu on remontin takia hupun alla ja reliefit on varmasti viety jonnekin turvaan.

Näin oli tuo Töölön osuus käyty läpi. Lähdimme kohti rautatieasemaa. Kukakohan nämä Kansanvalistusseuran oviaukon molemmin puolin olevat kivihahmot on veistänyt? Talon on suunnitellut Emil Svensson vuonna 1918.

Kuvasin vielä Eduskuntatalon kupeesta kolmen presidentin patsaat uudelleen. Nehän on esitelty jo aiemmin sekä Kalervo Kallion (Kyösti Kallion patsas) että Wäinö Aaltosen (Svinhufvudin ja Ståhlbergin patsaat) osioissa.

Nyt kun Eduskuntatalon remontti on ohi, pääsin kapuamaan portaat ja kuvaamaan sivuseinässä olevan arkkitehti J.S. Sirénin mitalit. Ne on suunnitellut Aimo Tukiainen.

Siihen päättyi tämä patsaanmetsästysreissu. Jäljellä oli vielä ruokailu jossain ja jos aikaa riittäisi, käynti Ateneumissa. Ja aikahan riitti. Ainakin vähän. Kävin siis tsekkaamassa Ateneumin ison kotimaista kuvataidetta esitelleen näyttelyn, mutta siitä seuraavassa päivityksessä.

Värikkäällä syysvierailulla Helsingissä, osa 1 - Hietaniemessä

Sattuipa taannoin, että eräs vanha ystävä päätti juhlistaa syntymäpäiviään oikein kunnon kemuilla. Kun juhlat konkretisoituivat ja päätettyäni lähteä paikalle, päätin samalla käyttää viikonlopun myös patsaanmetsästyksellisesti hyödyksi.

Heräsin lauantaiaamuna aikaisin ja könysin väsyneenä aamupalaa tekemään. Pääsin yöpuulle vasta puoli kahden aikaan, kun valmistelin tulevia metsästyshommia. Sitten sain jälleen ikävän herätyksen, kun yläkerran naapureilla oli taas sanaharkkaa. Reilun tunnin siinä valvoin metelin vaivaamana.

No, aamiaisen jälkeen pakkasin lopullisesti tavarat reppuun ja hilpaisin tuohon Pyynikintorin pysäkille, josta minut otti kyytiin EB - siististi cool. Valtasin takarivistä itselleni mukavan paikan, otin mukavan asennon ja kirjan käteeni. Juuri kun olin aloittanut lukea kirjaa, ilmoitti kuljettaja, että parin minuutin kuluttua kun saavumme linja-autoasemalle vaihdamme autoa. Nice. Ei muuta kuin kamat kainaloon ja toiseen bussiin.

Nyt matka pääsi sitten lopulta käyntiin. Hieman oli jälleen ilmastoinnillisia ongelmia (kuten aiemmassa päivityksessäni Naantalin ja Rauman reissulla), mutta ei se paljoa haitannut. Bussi rumpsutteli tasaiseen tahtiin Helsingin keskustaan ja nousin maan alta pinnalle Fredan nurkilla.

Vanhempani löytyivät lopulta ja lähdimme kohti Hietaniemen hautausmaata. Ensin piti kuitenkin kuvata Leppäsuontieltä löytyvä Wäinö Aaltosen reliefi. Siihen Wäiski on kuvannut maamme tärkeimpiä kirjailijoita.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Lukutupa on noin 2x2 m kokoinen pronssireliefi, jonka taiteilija lahjoitti Helsingin yliopistolle tämän 100-vuotisjuhlan johdosta. Teoksessa on huomattavaa ehjän muodon sekä luonnosmaisen ilmaisun sekoitus. Veistos on hyvä esimerkki Aaltosen eri taiteenlajeja ja tyylejä yhdistelevästä myöhäistuotannosta. Veistoksen hahmoista monet ovat tunnistettavissa taiteilijan ystäviksi."

Hietaniemen hautausmaan vanhan puolen kierroksen aloitimme taiteilijakukkulalta. Mukaan saimme myös serkkuni, jonka olin saanut Hämeenlinnassa käymämme keskustelun ansiosta innostumaan tästä kuvailu- ja bongailujutusta.

Hietsun hautausmaa on pullollaan upeaa taidetta. Sen läpikäyntiin ei yksi päivä riitä. Itsellä on nyt takana kaksi oikeaa patsaiden ja muiden taideteosten etsiskelyreissua takana. Aiemmin, jokunen vuosi sitten, tuli käytyä muutaman kerran ja otettua jokunen kuva sieltä täältä ja etsittyä pari tiettyä hautaa. Tämän vuoden tammikuussa kävimme ensimmäisen kerran oikein kunnolla metsästämässä patsaita. Silloin tuloksena oli osa Hietaniemen alueesta, kaikkea ei silloinkaan saanut kuvattua.

Nyt apuna olivat sekä Voitto Viron kirjoittama Hietaniemen hautausmaan opas sekä muutama paperinivaska, joihin olin kerännyt netti- ja kirjalähteistä tietoja haudoista ja niillä olevista muistopatsaista ja -plaketeista.

Kaikkia niistä ei voi tai ennemmin kaikkia niitä ei kannata tähän ruveta laittamaan, mutta päätin kasata sopivan paketin, jossa esittelen mielenkiintoisimmat taideteokset.

Yksi Hietaniemen hautausmaan eniten veistoksia sinne tehnyt kuvanveistäjä on Ville Vallgren. Pariisissa ja Porvoossa vaikuttanut kuvataiteen suurmies teki haudoille näyttävän näköisiä veistoksia ja reliefejä. Toisin kuin moni aikalaisensa ja edeltäjänsä, Vallgren teki paljon erilaisia teoksia eikä keskittynyt pelkästään muotokuvien muovaamiseen.

Carlanderin sukuhaudan paaden päällä on surijapatsas. (Ville Vallgren, 1917)

Carlanderin hautapatsaassa on myös tällainen reliefi. (Ville Vallgren)

Elvingin haudalla on Vallgrenin veistämä upea pronssinen enkelireliefi.

Georg ja Bertil Tallbergin hautaa koristaa Vallgrenin reliefi vuodelta 1940.

Renlundin haudalla on puolestaan tällainen työtä kuvaava reliefi (Ville Vallgren, 1910)

Tekihän Vallgrenkin joitakin muotokuvia, myös Hietaniemeen. Niistä tunnetuin lienee tämä Eino Leinon medaljonki.

Ville Vallgren: Eino Leino (1929)

Yksi Vallgrenin hienoimmista veistoksista on tietenkin Aurora Karamzinin haudalla oleva, hautausmaan suurin yksittäinen marmorimöhkäle. Siinä enkeli lohduttaa ryysyläisnaista ja keskellä on itse seurapiiriloistossa viihtynyt A.K.

Walter Runeberg on myös veistänyt useita patsaita ja muotokuvia, jotka on pystytetty Hietaniemen haudoille. Niistä tunnetuin lienee Zachris Topeliuksen haudalla oleva veistos. Valitsin tähän päivitykseen kuitenkin Waltsulta tämän liikemies Emil Tollanderin haudalla olevan veistoskokonaisuuden.

Walter Runeberg: Emil Tollanderin hautamuistomerkki

Wäinö Aaltoselta on tilattu useita muistomerkkejä. Valitsin niistä tähän nämä "telkkaripäät".

Wäinö Aaltonen: Aaro Hellaakosken hautamonumentti.

Aaro Hellaakoskihan oli tunnettu runoilija ja tässä samassa haudassa on myös hänen vaimonsa Lempi, joka oli Wäinö Aaltosen sisko.

Jos Linkin Park -vokalisti Chester Bennington olisi elänyt vanhammaksi, olisi hän voinut näyttää silloin tältä.

Ulkoministeri Törngrenin muistomerkissä on hieman viimeistelemättömämpi fiilis kuin Hellaakosken vastaavassa.

Aaltoseltahan tunnetaan Hietaniemen vanhalla alueella varsinkin Ida Aalbergin punagraniittinen muistomerkki. Toisessa päässä kalmistoa ovat tietenkin Aaltosen tekemät Mannerheimin, Rytin ja Paasikiven hauta

Kuvanveistäjien omilla haudoilla on varsin vakavailmeistä sakkia, kuten on nähtävissä näissä Alpo Sailon, Emil Wikströmin ja varsinkin Carl Eneas Sjöstrandin muotokuvissa. Sen sijaan Robert Stigell se vain hymyilee. Harmillisesti missasin Eemil Halosen haudan ja sillä olevan reliefin.

Alpo Sailon muotokuvan teki hänen vaimonsa Nina Sailo.

Eemil Halonen muotoili opettajastaan Emil Wikströmistä tämännäköisen muotokuvan.

Suomen kuvanveiston grand old man, kurttukulmainen Sjöstrand oppilaansa Viktor Malmbergin kuvaamana.

Tämän hymyilevän kuvanveistäjän ikuisti pronssiin Viktor Jansson.

Ylläoleva Stigellin rintakuva on pronssinen kaksoiskappale alkuperäisestä, joka on Ateneumin arkistoissa. Janssonille annettiin ylimääräinen palkinto valtion kuvanveistokilpailussa vuonna 1908.
Juuri satavuotisjuhliaan viettäneen Aimo Tukiaisen anti Hietaniemen vanhalle hautausmaan osalle on tämä Makaava alaston -veistos.

Tukiaisen oma hauta on Taiteilijainmäellä ja siinä on koristuksena Tukiaisen itsensä veistämä yksityiskohta Miina Sillanpään muistomerkistä, joka sijaitsee Helsingin Kalliossa Tokoinrannassa.

Emil Wikströmin tuotannosta valitsin tähän nämä kolme hautamuistomerkkiä.

Eliel Aspelin-Haapkylän haudalla on tämä suruilmeinen nuorimies.

Santeri Ivalon haudalla olevat veistokset viimeistelivät Aukusti Veuro ja Wäinö Aaltonen.

Liikemies ja mesenaatti Uno Staudingerin hautamuistomerkissä ovat kuvattuina koko perhe. Staudingereista muistuttaa myös Eirassa oleva vanha sairaala Villa Ensi.

Muumipappa Viktor Janssonin haudalla on hänen suihkukaivoveistoksistaan tuttu poikahahmo. Myös Hintzen sukuhaudalla oleva naishahmo on tuttu: Jansson teki tästä veistoksesta isomman version Kaisaniemenpuistoon nimellä Convolvulus.

Bruno Aspelin on muovaillut tilanomistaja J.G. Bergbomin haudalle reliefin, jossa on Herttoniemen kartano. Bergbom isännöi kartanoa lähes 30 vuotta, kunnes marraskuussa 1917 aseita kartanosta etsineet punakaartilaiset tappoivat Bergbomin aamiaispöytään.

Soturina ja myös lehtimiehenä uran tehnyt Waldemar Becker-Bei-Reuterskiöldin tyttären myöhemmät sukulaistytöt Belgiasta, A ja R Everts muotoilivat näin hienon punagraniittisen hautamuistomerkin esi-isälleen.

Miekan lappeessa lukee Ilmarinen, joka oli Beckerin käyttämä kirjoittajasalanimi.

C.E. Sjöstrandin tekemä Helsingin tekun ensimmäisen rehtorin Anders Saelanin patsas on hautautua puiden siimekseen.

Eila Hiltusen Crescendo-veistos seisoo Erik Berggmanin ja Solveig von Schoultzin haudalla Taiteilijainmäellä.

Ylläoleva Heikki W. Virolaisen "hautaristi" on mainio ja omaperäinen. En muuten tunne Virolaisen tuotantoa, mutta tämän perusteella ei voi olla huonoa.

Yksityiskohta Eemil Halosen veistoksesta Eero Erkon haudalla.

Eino Räsäsen patsas Sinikka Vartiaisen haudalla.

Erkki Toukolehdon veistämä "kuoleva nuorukainen" Albert R. Enckellin haudalla.

Into Saxelinin marmoriin veistämä muotokuva nuorna kuolleen Ilona Wahrénin haudalla.

Ylempänä nähty Eino Leino sekä runoilija L. Onerva olivat rakastavaisia, mutta Onerva päätyi lopulta naimisiin Leevi Madetojan kanssa ja heidän haudalleen on Kalervo Kallio veistänyt mustaan graniittiin näyttävän muistomerkin.

Taiteilijainmäeltä valitsin tuon yllä nähdyn Hiltusen Crescendon lisäksi kaikkien gallenkalleloiden, lindmanien ja pasasten joukosta tämän taidemaalari Aimo Kanervan haudalla olevan pienen enkeliveistoksen. Sen on veistänyt Kanervan läheinen ystävä Sakari Tohka. Tuon enkelin kipsivalos oli ollut pitkään Kanervan ateljeessa. Kanerva myös viihtyi Hietaniemessä, syöttäen oravia ja tehden kävelylenkkejä.

Viimeisenä laitan tähän isännöitsijänä tunnetun Aimo Astalan haudalla olevan enkeliveistoksen kuvan. Sen on veistänyt Ensio Seppänen. Siitä onkin aikaa, kun on viimeksi saanut ilon kuvata tämän kaiken patsaanmetsästelyn aloittaneen Ension patsaan.

Hietsusta lähdin Arkadiankadulle tutustumaan ja kuvaamaan Ateljé Finne -ravintolan henkiseen ravintoon eli kaikkiin niihin hienoihin Gunnar Finnen veistoksiin, joita kyseisessä paikassa on näytillä. Siitä kerron kuitenkin toisessa päivityksessä.