Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 3

Jätin ison tavarakassini Virgin Oilin narikkaan. Tämän mahdollisuuden Pate (DJ Punis) ystävällisesti minulle tarjosi. Näin oli helpompi lähteä kuvausreissulle, kun olkapää ei huutanut hoosiannaa. Ensimmäinen kohde oli ihan vieressä: Vanha ylioppilastalo. Tiesin siellä olevan muutaman rintakuvan, mutta muista taideteoksista ei ollut tietoa.

Ensin bongasin seinältä marmorireliefin, jossa oli kuvattuna antiikin perhe matkalla jonnekin. Olen yrittänyt saada teoksista nopeiden nettihakujen avulla tietoa, mutta vielä ei ole lykästänyt.

Toinen samanlainen marmorireliefi kuvasi antiikin naisia kävelemässä. Nämä veistokset taitavat nekin olla Walter Runebergin tekemiä. Niin moni muukin Vanhalla oleva teos on hänen. Tosin Walterin museon pääjehuja ollut Lars Nyström kirjoitti joitakin vuosia sitten kirjan, jossa ei näitä teoksia mainittu.

Mutta kuinkas ollakaan, ihan omalla silmällähän se kuvia katselemalla selvisi: ensin mainittu on tuonnempana alhaalla esiteltävästä Runebergin friisistä, sen oikeasta reunasta ja jälkimmäinen samaisen friisin keskustan vasemmalta puolelta.

Oikeasta portaikosta löytyivät Walterin veistämä Zachris Topeliuksen rintakuva ja Carl Eneas Sjöstrandin veistämä Fredrik Cygnaeuksen rintakuva.

Koko kansan satusetä on tietenkin tuttu, mutta Cygnaeus ei. 1800-luvulla hän oli kuitenkin maamme tärkeimpiä taiteen ja tieteen vaikuttajia ja keskeisiä hahmoja kansallisessa herätyksessä. Lisää voi tentata Fredin wikipediasivuilta.

Kakkoskerroksessa, Galleria-huoneen perällä, oli Runebergin veistos Apollo ja Marsyas, joka on kopio Ateneumissa olevasta samasta teoksesta.

Yksi patsaanmetsästyksen hienoja puolia on se, kun etsii tietoa patsaista. Siinä samalla löytää myös sellaista tietoa historiasta, josta ei ole aiemmin kuullut välttämättä sanaakaan. Kuten nyt nämä Apollon ja Marsyas, jotka yrittivät soittaa toisensa sikäläiseen suohon, toinen lyyrallaan ja toinen panhuilullaan.

Vasemmasta portaikosta löytyivät Walterin isästään J.L. Runebergista veistämä rintakuva ja sen vierestä Eemil Halosen näkemys Thiodolf Reinistä rintakuvamuodossa.

Jullesta nyt ei tarvi enempiä kirjoitella, mutta kuka olikaan tämä Reinin vaari? Yrmeännäköinen ainakin tässä kuvauksessa. Rein oli mm. filosofian professorin virassa Snellmanin jälkeen ja toimi yliopiston rehtorina, vararehtorina, sijaiskanslerina ja vaikka missä hommassa. Lisätietoa löytyy hänen wikipediasivuiltaan.

Vasemman portaikon ja lukitun oven takana olevassa Hallintohuoneessa on tietojeni mukaan Runebergin veistos Psyche ja Jupiterin kotka, mutta jostain syystä en edes kokeillut, onko ovi tosiaan lukossa. No, jäi jotain täälläkin ensi kertaan.

Ulkopuolella, pääoven yläpuolella on Runebergin päätyfriisi Kleobis ja Biton. Tästä ovat siis ne sisätiloissa olleet yksityiskohdat, jotka näitte tuolla ylempänä.

Olin aluksi aivan murheissani, koska lainassa olevassa kamerassa ei ollut zoomia juuri nimeksikään. Otin kuitenkin ylhäällä olevasta taideteoksesta läjän kuvia, ihan varmuuden vuoksi. Olikin kiva sitten illan päätteeksi rajata kuvat kameran avulla, siinähän sitä zoomia oli kerrakseen.

Laitetaan tähän linkki Walter Runebergin omaan osioon.

Sitten menin jälleen Kolmen sepän patsaan kimppuun ja yritin saada taas uudet ja paremmat kuvat napattua. Tässä niistä kaikista räpsimistäni kuvista valittuna kaksi kuvaa:

Nyt on tämä osa tässä. Seuraavassa osassa päästään jo pitkälle marssille pitkin Aleksanterinkatua.

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 2

Työpäivän jälkeen oli aika päästää Patsaanmetsästäjä irti - oikein kunnolla! Aloitin hommat lähtemällä Fredaa pitkin etelään. Siellä olisi monta sellaista kohdetta, joita ei ollut aiemmin tullut tutkailtua. Ihan ensimmäisenä päätin kuitenkin kuvata Kampintorin kohtauspaikan, onhan siinä tiilimökin päällä kaksi karhuveistosta. Tekijä ruotsalainen Ernst Billgren, nimi Kohtauspaikat ja vuosiluku 1998. Harmi vaan, etten tajunnut tutkia tätä teosta tarkemmin, enkä siis käynyt Malminkadun osuuden luona lainkaan.

Fredan ja Lönkan risteyksessä olevan talon seinässä on Kimmo Pyykön tekemä muistolaatta Feliks Olamon kunniaksi. Olamo oli rakennusmestari, joka rakennutti ja omisti tämän talon (jota myös Olamotaloksi kutsutaan). Hän muutti itse taloon vuonna 1927.

Lönnrotinkadulta yritin löytää Kari Huhtamon tekemää aulaveistosta, mutta se lienee lähtenyt aikoinaan omistajansa Unileverin mukana pois.

Kävelin sitten Legacy Tattoon tiloihin ja jutustelin hetkisen lankomiehen kanssa niitä näitä, kunnes lähdin taas liikenteeseen. Jonkinlainen ruokapaikka oli tavoitteena löytää, mutta ensin löytyi jokunen patsas. Annankadun ja Bulevardin risteyksessä on kulmauksessa isot "enkeliatlantit" ja sivuseinillä pienemmät kasvokoristeet. Näiden tekijöistä ei ole tietoa.

Ikävä kyllä en löytänyt Bulevardin varrella, numerossa 7, aiemmin olleita (tai ehkä vieläkin ne siellä ovat) Emil Filénin reliefiä Äiti, lapsi ja mies sekä suihkukaivoveistosta Merenneito. Ne ovat aiemmin olleet vakuutusyhtiö Varman omistuksessa, mutta kun ei sitä Varmaa siinä ole enää vähään aikaan ollut, niin ehkäpä ovat ottaneet taiteet mukaansa.

Vanhan kirkon puistosta eli Ruttopuistosta löysin kolme uutta teosta, joita en ollut aiemmin pysähtynyt kuvaamaan. Ensimmäinen niistä on Gunnar Finnen ja J.S. Sirénin yhteistyönä valmistunut Sisällissodassa kuolleiden saksalaisten hautamuistomerkki, vuodelta 1920.

Aivan tuon muistomerkin vieressä on Elias Ilkan ja Erik Bryggmanin yhteistyö Helsingin sankaripatsas, joka on likimain samanlainen kuin vieressä oleva sakemannien muistomerkki.

Vielä yksi paasi kaiverruksineen ja koristeineen piti käydä katsomassa, eli Into Saxelinin punagraniitista veistämä Vironkävijäin muistomerkki vuodelta 1921. Tässäkin muistomerkin valmistuksessa ja suunnittelussa oli mukana arkkitehti J.S. Sirén.

Tuosta Vironkävijäin muistomerkistä on mielenkiintoinen taustatieto kerrottavaksi: sekä Helsingin taidemuseo että J.S. Sirénin arkkitehtuurista kertova nettisivusto sanovat tämän täysin varmasti Into Saxelinin kanssa tehdyksi yhteistyöksi. Mutta Yrjö Liipolan sankaripatsaista kertova kirja (A. Tuomisto, 2007) sanoo tämän olevan Liipolan aikaansaannos. Kirjassa oli arvioitakin aiheesta silloin kun muistomerkki on pystytetty. Kumpi on oikeassa? En tiedä. Kaiken lisäksi löysin Facebookista sivuston, jossa kerrotaan Saxelin-Sirén-kaksikon veistämästä muistomerkistä, mutta se sijaitsee Hietaniemen hautausmaalla. Asia vaatii selkeästi selvittämistä, kerron siitä sitten myöhemmin, jos vain muistan.

Jatketaan reissua. Ruttopuistosta menin vanhan kirkon takana sijaitsevan Elias Lönnrotin muistomerkin luo ja otin siitä jokusen uuden valokuvan ja tutkailin yksityiskohtia. Aiemmin oli jäänyt vasemmassa sivussa oleva Antero Vipusen pää kuvaamatta. Aikamoinen monumentti tämä Emil Wikströmin veistämä muistomerkki. Wikströmin oma esittely on luettavissa täällä.

Näiden kuvailujen jälkeen oli ruokailun aika. Löysin viihtyisän vegepaikan Annankadulta, porttikongin takaa sisäpihalta. Siellä on aiemmin sijainnut Frenckellin kirjapaino, mutta tuosta paikasta ei ole jäljellä enää kuin kongin seinässä lukeva teksti KIRJAPAIN. Burgeri ja bataattiranet olivat herkullisia, mutta hinta oli ehkä vähän liian kova: burgeri 14 eukkaa ja ranet vielä 4 eukkaa päälle.

Safkan jälkeen lyllersin alas Simonkadun mäkeä ja yritin vielä etsiä Forumista sitä Tukiaisen häkkyrää. Kun en löytänyt, menin Manskun yli Virgin Oilin terassille kaveria moikkaamaan. DJ Punis hoitelee jälleen tänä kesänä Virginin terassin musaviihdykkeet, menkäähän sankoin joukoin paikalle nautiskelemaan. Saattaapi soittaa myös paikalla olleen "Myyrmäen laulavan talonmiehen" Tom Eklundin uuden singlen.

Eiköhän tähän ole hyvä päättää kakkososa, ettei tule liian isoa pakettia kerralla. Huomenna jatkuu...

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 1

Tästä se alkaa: viikon kestävä raporttipaketti parin viikon takaisesta Helsingin-työmatkasta ja samalla kertaa hoidetusta patsaanmetsästyshässäkästä.

Vaimo ja lapset pakkasivat tavaransa ja lähtivät papan kyydillä mökille Haminan kulmille. Samaan aikaan meikäläinen otti suunnaksi pääkaupungin. Tiedossa oli siis pari päivää Helsingin-toimiston toimintaan tutustuen ja sen jälkeen patsaita metsästäen.

Lähdin keskiviikkona varhain matkalle. Junan lähtö oli klo seitsemältä aamulla, joten tallustelin kohti asemaa läpi suhteellisen hiljaisen Tampereen. Olin nukkunut edellisenä yönä ruhtinaalliset neljä tuntia, joten tiesin päivästä tulevan pitkän. Tilanteeseen tuli kuitenkin heti helpotusta ja piristystä, kun havaitsin, että Tammer-hotellin takapihalla olevaan Tammerpuiston altaaseen oli saatu näyttävä vesisuihku päälle ja jonkinlainen veistoskin siellä näytti majailevan.

Menin heti paikalle ja huomasin kyltistä, että kyseessä on Tampereen taidemuseon kokoelmiin kuuluva Viktor Janssonin teos Knock Out vuodelta 1937 (valettu pronssiin 1991). Viime vuonna tuossa altaassa oli Tommi Toijan pissaava poika. Molemmat hyviä teoksia tähän paikkaan.

Pitää vielä käydä kunnon kameran kanssa kuvaamassa tuo tyrmäävä kalapoikaveistos. Täältä voi käydä katsomassa Janssonin muita veistoksia: osa 1 ja osa 2

Kävelin koko ajan kuumenevassa säässä rautatieasemalle ja hyppäsin pendolinoon. Luin matkalla pitkän pätkän Ernest Hemingwayn kirjaa Jäähyväiset aseille. Hyvä opus. Saavuin Helsingin rautatieasemalle ja koska tiesin työkaverien tulevan vasta reilun tunnin myöhemmin byroolle, painelin kohti muistolaattoja ja patsaita, niitä kun tulisi olemaan runsaasti kuvattavaksi. Ensimmäisenä bongasin Kain Tapperin tekemän muistolaatan aseman pääovien viereisestä seinästä. VR:n 100-vuotismuistolaatta valmistui vuonna 1962.

Sitten etsin ympäri Aikataloa eli sitä taloa, jossa ennen oli mainio leffateatteri Bristol, kyseiselle talolle nimen antaneen Olga Aikalan muistoreliefiä, jonka on tehnyt vuonna 1976 Leila Hietala (myöh. Hämäläinen).

Sen jälkeen kävelin Espalle syömään eväitä. Istahdin Teatteriesplanadin penkille ja ihailin puiden ympärille laitettuja punaisia kankaita, joissa oli valkoisia pilkkuja. Ja ihailin myös Zachris Topeliuksen muistomerkin Taru ja totuus pään päällä olevaa lokkia ja toivoin, että olisin ottanut useamman kuvan patsaista, joiden pään pääll istuu lokki. Otin kuitenkin kuvan Topeliuksen kasvokuvasta muistomerkin jalustassa. En muistaakseni ole sitä aiemmin kuvannut jostain syystä.

Tämän jälkeen menin eteläisen Espan yli ja kävin katsomassa mitä kuuluu Gunnar Finnen kalaveistokselle ja Viktor Janssonin merenneidolle. Finnen kalojen jalusta oli kyllä paikalla, mutta veistos oli poissa. Karu repimisen jälki vain jäljellä. Janssonin merenneito sen sijaan oli omalla paikallaan keskellä pusikkoa ja ilman vesielementtiä kruunaamassa veistoksen hienoutta.

Aikani näiden kohtaloa harmiteltuani siirryin Akateemiseen kirjakauppaan, josta löysin kolme medaljonkia. Yhden niistä (Alvar Renqvist) on tehnyt Emil Wikström ja kaksi (Gösta Branders & Väinö Luoma) ovat Viljo Savikurjen tekemiä.

Akateemisesta menin Keskuskadun yli Stockmannille ja etsiydyin tuttujen hissien ja infopisteen luokse. Näiden ohitse ja kautta on kuljettu tuhannet kerrat, mutta vasta nyt pysähdyin seinässä olevan G.F. Stockmannin reliefin eteen ja räpsin kuvat. Stockan grand old manin muistolaatan on tehnyt Johannes Haapasalo, vuosiluvusta ei ole tietoa.

Kun kerran oli tullut radiohaastattelussa aiheesta puhuttua, oli tietenkin pakko pysähtyä Kolmen sepän patsaalle sitä tutkailemaan ja ottamaan muutamat kuvat. Ja sitten kun kuvia tutkailin, kyllä se Arvid Mörnen tuima ilme siitä pääsepän naamasta löytyy.

Forumista yritin löytää Aimo Tukiaisen seinäveistosta nimeltä Kasvu, mutta ei tärpännyt. Kyseinen teos on ollut alun perin Sparbankin eli Aktiabankin hallussa ja vielä jokunen vuosi sitten Hans Välimäen ravintolan seinällä. Forumista löytyi kuitenkin tutulta paikaltaan Kimmo Kaivannon suihkukaivoveistos Nereidi. Tämä metalliputkesta muotoiltu naama on suihkuttanut ja lorottanut vuosikaudet vettä ja sen vierellä on istuttu aikaa viettämässä, odottamassa kavereita jne. Nyt oli vihdoin aika ikuistaa tämä taideteos myös Patsaanmetsästäjän arkistoihin.

Nereidin jälkeen etsin ylemmästä kerroksesta Felix Nylundin tekemää Amos Andersonin muotokuvamedaljonkia ja muistolaattaa. Aika nopeasti nekin löytyivät, olin vain alun perin ollut aivan väärien rullaportaiden luona tutkailemassa.

Matkalla toimistolle poikkesin Levykauppa Äxän luokse Fredan varrelle. Eihän se vielä ollut näin aikaisin auki, joten jatkoin matkaa. Kivenheiton päässä, Kampintorin divarin kohdalla tutkailin hetken tarjouskirjavaunua. Sitten bongasin divarin ikkunasta pääkuvan. Ei muuta kuin sisälle sitä tutkimaan. Teos paljastui kipsiseksi Eino Leinon pääksi, jonka on muotoillut Alpo Sailo.

Alpo Sailon muita veistoksia on esiteltynä täällä. Ennen kuin pääsin työmaalle, napsaisin vielä pari kuvaa Tavastian oven yläpuolella olevasta Hämeen tai Hämäläistentalon vaakunasta. Ikävä kyllä tästä ei löytynyt sen enempää tietoa mistään intterwebsin ihmeellisestä maailmasta.

Siinä oli siis vasta ensimmäinen pätkä, johon vierähti aamulla vaivaiset pari tuntia. Kakkososassa päästään sitten oikein kunnolla vauhtiin. Silloin on kuuma ja helteinen päivä ja Patsaanmetsästäjällä vauhti päällä.