Taidemuseossa - vihdoinkin!

Tätä oli odotettu jo pitkään! Vihdoin pääsi vierailemaan vanhalla työpaikalla Tampereen taidemuseossa. Kävimme katsomassa Tampereen Taiteilijaseuran 100-vuotisjuhlanäyttelyn SKOOL!, joka avautui jo viime vuoden marraskuun lopulla. Koronasulku piti museot kiinni kuukausitolkulla ja ehdimme tähän näyttelyyn vasta toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä.

SKOOL! oli hyvin sijoiteltu museon kolmeen kerrokseen. Näyttelyssä tarkasteltiin taiteilijaseuran pitkän historian alku- ja nykyvaihetta. Ylimmässä kerroksessa oli vanhat taiteet, seuraan about sata vuotta sitten liittyneiltä taiteilijoilta. Keski- ja pohjakerroksessa olivat puolestaan nuoret, alle 35-vuotiaat nykyiset seuran jäsenet. 

Ylimmässä kerroksessa oli tauluja mm. paikallisilta maalarilegendoilta Gabriel Engbergiltä, Lennu Juvelalta, Emil Danielssonilta ja Kalle Löytänältä. Veistoksia oli kokoelmista tuotu näyttelyyn Väinö Richard Rautalinilta, Evert Porilalta ja Jussi Hietaselta. Tässä postauksessa keskitymme tietenkin näihin vanhempiin kuvanveistotaiteilijoiden teoksiin. Jos ehdin, niin esittelen omassa osiossaan nuo nuoremmat nykypäivän taiteilijat, joiden työt oli sijoitettu keski- ja pohjakerrokseen.

38-vuotiaana Kiestingissä kaatunut Jussi Hietanen opiskeli kuvanveistotaidetta ensin Richard Rautalinin johdolla 1923 ja sen jälkeen Evert Porilan alaisuudessa 1924-26. Siksi olikin erinomaisesti sijoiteltu nämä seuraavan kuvan veistokset vierekkäin.

Hietaselta oli näyttelyssä myös pari muuta veistosta. Niistä yksi on parista kuvakulmasta katsottuna varsin erikoinen teos, Tyttö. Se on merkitty ajoittamattomaksi, koska signeerauksen vuosiluvusta ei erota selvästi kuin numeron 3.

Vuodelta 1935 oleva Tytön pää (joka näkyi ylemmässä yhteiskuvassa) on mustagranittiin veistetty kuva. Katsoin ensin, että se on tehty kahdesta osasta, mutta eihän tuo otsassa oleva raja olekaan leikkausjälki vaan otsatukan raja. Silly me!

Rautalin on Patsaanmetsästäjälle ja teille lukijoille varmasti tuttu. Olen julkaissut hänen teoksistaan oman päivityksen ja Rautalinin julkisia veistoksia voi nähdä jatkuvasti Tampereella kulkiessa. Tunnetuimmat ovat varmasti Aleksanterin kirkkopuistossa oleva Kevät-suihkukaivoveistos sekä keskustan paloaseman ja Vapriikin välisessä Työn puistossa oleva Tampere-veistos.

Tämä Rautalinin isokokoinen Tyttö lähteellä -veistos oli viimeksi vuonna 2018 Tampereen taidemuseossa näytillä. Silloin pohjakerroksen perällä. Nyt pronssiveistos oli ylennetty ylimpään kerrokseen, valoisampaan paikkaan.

Pajamies on selkeästi Rautalinin tyyliä. Karut piirteet yhdistettynä rajuun työnteon raskauteen.

Kunnallisneuvos Juha Hahdon ja teatterilegenda Eino Salmelaisen muotokuvat ovat todellista peruskauraa muotokuvamarkkinoilla. Näköisiä ovat, tietenkin.

Samaan kastiin voi lisätä myös Vanhan naisen muotokuva -veistoksen vuosilta 1925-35.

Marmoriin veistetty, vuodelta 1923 oleva Helmet toi heti mieleen nykypäivän. Veistoksessa kuvattu nuori tyttö helmineen poseeraa asennossa, jonka voi kuvitella näkevänsä tänä päivänä Instagramissa.

Rautalinin erikoisin teos näyttelyssä oli vuodelta 1931 oleva puureliefi Vieraskirjan kansi. Kelpaisi itsellekin meidän vieraskirjaan kanneksi.

Evert Porilan teoksista ensimmäiset olivat heti portaiden yläpäässä, sivusaleihin vievien oviaukkojen reunoilla. Vuodelta 1922 oleva Antiikin näyttelijätär ja vuotta aiemmin 1921 valmistunut Kukkaistyttö ovat kaupungin omista kokoelmista.

Kipsinen veistosluonnos Raivaaja vuodelta 1933 oli loisteliaasti sijoitettu Rautalinin Pajamiehen viereen. Siinä missä Pajamies oli kulmikas ja raju, on Raivaaja puolestaan leppoisa. Hikisiä otsahiuksiaan kuokan heilutuksen lomassa taakse sukiva ukko on hellyyttävä tapaus.

Samaa voi sanoa vuodelta 1911 olevasta kipsiveistoksesta, joka kuvaa pientä lasta, nimeltään yksinkertaisesti Lapsi. Todellinen hyvänmielen patsas.

Siinäpä tämä vanhan taiteilijakaartin osuus SKOOL!-näyttelyssä.