Kesäsunnuntaina Vihdin kirkolla

Kävipä sellainen juttu, että päätimme appiukon kehoituksesta vuokrata auton ja hurauttaa koko perhe Karkkilaan syntymäpäiväjuhlille. Emme olleet käyneet siellä pariin vuoteen, lapset tosin olivat juuri viime talvilomalla papan luona, joten käynti kelpasi meille aikuisille hyvin. 24rentin kautta vuokrattu auto oli erinomainen ja matka sujui leppoisasti. Poikkesimme Forssaan kukkakaupoille ja sen jälkeen huristelimme Karkkilaan. Andy McCoyta ei tosiaan raitilla näkynyt, olihan rokkikukko karistanut kaupungin tomut jaloistaan seiskalehden mukaan jo vuosi sitten.

Saunottiin, syötiin, nautittiin kesäpäivästä ja vaihdettiin kuulumisia. Tuulisella järvelläkin käytiin uimassa. Sitten oli jäähyväisten aika. Päätimme kääntää auton nokan kuitenkin ensin kohti etelää ja piipahtaa Vihdin keskustassa. Eräs ystäväni menehtyi viime kesänä, joten halusin piipahtaa hänen haudallaan, nyt kun näin lähellä olimme.

Ajoin Vihdin kirkolle ja lähdimme tutkimaan ympäröivää kalmistoa. Tietokantani kertoi alueella olevan ainakin Heikki Varjan tekemä sankarimuistomerkki sekä Nina Sailon veistämä muotokuva runolaulaja Anni Denisoffin haudalla. Nopeasti tajusimme, että ystävääni ei tältä vanhalta hautausmaalta löydy vaan nykyiseltä hautausmaalta parin kilometrin päästä. Kiersimme kuitenkin kirkkomaan läpi ja seuraavat kuvataiteet löytyivät.

Vihdin kirkkomäen vanhan hautausmaan ensimmäiset hautaukset tehtiin kirkon rakentamisen aikoihin 1700-luvun loppupuolella. Tuohon aikaan Vihdissä oli n. 2000 asukasta ja kirkkoon mahtui heistä kolmasosa, kuutisensataa henkilöä.

Ensimmäisenä muistomerkkina oli tietenkin tuo Heikki Varjan punagraniittiin suunnitelema Hyvästijättö vuodelta 1951. Paljastuspäivä oli 24.6.1951, eli tätä kirjoitettaessa lähestyy sopivasti muistomerkin 70-vuotispäivä. Muistomerkissä lukee 297 sankarivainajan nimet. Sankarihautausmaan on suunnitellut arkkitehti Mauno Siitonen.

Gustaf Emil af Hällströmin hautapaadessa on hänen muotokuvaplaketti. Sen on allekirjoittanut legendaarinen kuvanveistäjä Emil Wikström ja se on vuodelta 1926. Emil af Hällström oli filosofian maisteri ja maanviljelysneuvos vuodesta 1907. Samana vuonna hän peri isältään Olkkalan kartanon. Aiemmin hän oli saanut haltuunsa läheisen Kourlan kartanon. Emilistä voi lukea tarkemmin täältä!

Viereisessä paadessa on toinen muotokuvaplaketti. Siinä on kuvattuna paaden alle haudattu Emilin poika Gustaf Eljas af Hällström. Tämänkin muotokuvan on tehnyt Emil Wikström. Vuosiluku kertoo pronssilaatan olevan vuodelta 1922. Olkkalan kylänetin sivuilta:

"Eljaksen oli tarkoitus ottaa kartanot haltuunsa, mutta punakaartilaiset ampuivat hänet Kourlan portaille 31.1.1918 ammuttuaan juuri sitä ennen kartanoitten konttoristin Edvin Holmströmin. Minulle on kerrottu, että Eljasta oli varoitettu, pyydetty lähtemään karkuun, mutta hän oli sanonut, ettei hänen tarvitse pelätä, kun ei ole tehnyt ketään kohtaan väärin. Punakaartilaisosasto ei ollut vihtiläisosasto, vaan jostain naapurikunnasta."

Seuraavaksi bongattiin hautakivi, joka kertoo siihen haudatun Kyösti ja Ulrika Paavolan. Heidän muotokuvamedaljonkinsa on veistänyt Aarre Aaltonen, vuosiluvusta en saanut selvää. Nettitietojen mukaan Kyösti oli opettaja.

Eräältä haudalta löytyi tällainen pronssiselta näyttänyt pikkulintu, joka ei tosiaan vaikuttanut lainkaan ns. bulkkituotannolta. En tosin tajunnut ottaa haudatuista henkilöistä kuvaa tunnistamista varten. Linnusta ei myöskään löytynyt signeerausta.

Hemmin hautakivi oli muotoiltu surijalla ja ristillä, Kinnarin hautakiveen oli liitetty linnunlennättäjä.

Sitten löytyi - lähes viimeisestä hautakivestä - Anni Denisoffin hauta ja muistomerkki. Paadessa on teksti "Itkuvirsiä ja runonlaulantaa taitaneiden Karjalan naisten muistolle pystytti patsaan v. 1957 Kalevalaisten naisten liitto".

Anni syntyi Vienan Karjalassa vuonna 1872 ja oli Kalevalaan vahvasti vaikuttaneen runonlaulaja Arhippa Perttusen pojan, Miihkalin, hoitajana 1800-luvun loppupuolella, tämän oltua jo vanha mies. Anni ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten hän tallensi Miihkalilta oppimansa runot muistiinsa. Lue lisää Annista täältä!

Näin oli Vihdin kirkkomäen vanha hautausmaa kierretty läpi ja oli aika lähteä etsimään nykyistä Vihdin hautausmaata. Se löytyikin aika helposti. Hankalampi oli aluksi löytää ystävän hauta, kun sijainnista ei ollut tarkkaa tietoa. Lopulta sen sijainti olikin aika helposti pääteltävissä ja pääsimme tervehtimään ja jättämään jäähyväisiä.

Hautausmaalta ajoimme kotiin ja painuimme heti ulkoiluttamaan lainassa ollutta koiraa, joka oli ollut koko päivän yksin kotona. Onneksi ei ollut hellepäivä vaan sopivan puolipilvinen. Koira tosin vaikutti täysin tyytyväiseltä siihen, että oli saanut olla monta tuntia aivan rauhassa yksin :D