keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Hietaniemen hautausmaata tutkimassa, osa 5

Yli puoli vuotta sitten, maaliskuussa, pääsin pitkästä aikaa vierailemaan Hietaniemen hautausmaalla. Lähdin näet käväisemään vanhempieni luona, auttamassa heitä hieman ennen kuin heillä alkaa putkiremontti kotitalossa. Kun hommat oli päivän aikana hoidettu ja illalla käyty synttäriburgerilla vanhan kaverin kanssa (minulla oli edellisenä päivänä, hänellä juuri tuona päivänä) paikallisessa erinomaisessa ravintolassa (krhm Wanda's) ja yö nukuttu (naapurin koira alkoi haukkua klo 5.40), olikin hyvä hetki lähteä piipahtamaan Hietsun hautuumaalla.

Synttäriburgeri
Synttäriburgeri ja lisukkeet.

Koronavirus oli tuolloin alkanut saapua Suomeenkin ja oli päivän polttava puheenaihe. Hallituksen tiedotustilaisuuksia tapitettiin telkkarista ja kuunneltiin radiosta. Sitten tuli vielä muistutus, että talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 80 vuotta ja Hietsussa saattaisi olla jonkin verran porukkaa. Kun sitten sinne pääsimme, ei siellä ollutkaan juuri ketään, koska muistotilaisuus oli peruttu eikä kukaan tietenkään halunnut lähteä ulos.

Aloitimme tällä kertaa ortodoksihautausmaan puolelta. En ollut siellä käynyt vuosikausiin, vaikka aika moni sukulainen siellä viimeistä makuusijaa pitääkin. Ortodoksisella hautausmaalla ei ole paljoa veistoksia, mutta jokunen sentään löytyi. Kuvanveistäjä Nina Sailon töitä on kaksi kappaletta: toinen on sankarihauta-alueen reunassa oleva Vapahtaja-reliefi, toiselta nimeltään Vapahtaja sotilaiden lohduttajana. Se on vuodelta 1960 ja kiinnitetty punagraniittiseen paateen.



Toinen puolestaan on ison kappelin edustalla oleva Rukoilija. Tämä hieno pronssimummo on vuodelta 1968.




Johannes Haapasalon veistämä, pientä tyttöä kuvastava patsas koristaa Inga Mednikovin hautaa.



Armas Hutri on veistänyt pienoisveistoksen, joka on aseteltu erään hautakiven päälle. [Edit 30.6.2021] Poistin kuvan, jossa näkyi kivessä olevat nimet, koska sain yhteydenottoja yhdeltä omaiselta. Toivottavasti useampi omainen ei ala ottaa yhteyttä, etten joudu kaikkia hautakivikuvia poistamaan tästä blogista. En edes tiedä, miten juttu menee, saako kuvissa näkyä nimiä?[/edit]



Kalmistossa on viisi hautakappelia, sekä tämä punagraniittinen hautakupoli, jonka alla on Wäinö Aaltosen veistämä kullattu enkeli. Ortodoksiviestistä 2/20 (toim. Sergei Pogreboff):

"Jaakko Bascharoffin (K1) hautamuistomerkki, kullattu enkeli punagraniittisen katoksen sisällä, kullatun kupolin alla, on Wäinö Aaltosen suunnittelema. Sitä ei aikanaan kelpuutettu Hämeenlinnan hautausmaalle vuonna 1936 kuolleen Bascharoffin hautamuistomerkiksi, ja siksi se pystytettiin Helsinkiin."





Evert (Yli-)Porilan hieno patsas on Grönroosin naisten haudalla. Samanlainen veistos on myös Tampereen Kalevankankaalla, Rantasen haudalla ja ilmeisesti myös Huittisissa presidentti Risto Rytin hautamuistomerkillä. Tsekkaa Porilan oma osio täältä!


Fabergé-suvun hautakiven päällä on tietenkin tunnettu munaveistos. Agathon Fabergé oli maailmankuulun kultaseppä Peter Fabergén toiseksi vanhin lapsi ja jalokiviseppä itsekin. Agathonin vaiheista voi lukea vaikka täältä Wikipediasta.


Timofejevin suvun haudalla on näyttävä metalliveistos, joka kuvaa enkeliä ja yllä loistavaa tähteä.



Silventoinen-suvun hautakivessä on kolo, jossa on pienoisveistos, joka esittää sotilasta. Haudassa on majuri Unto Olavin viimeinen leposija. Hänen veljensä, kapteeni Tauno Ilmari on haudattu sankarihautaan.


Keraamikko Michael Schilkinin hautakivessä oli tällainen risti:



Schilkinistä voi lukea lisää wikipediasta.

Norjalaissyntyistä Daniel Nybliniä pidetään suomalaisen valokuvauksen isänä. Vuonna 1877 Nyblin perusti oman valokuvausliikkeensä Helsinkiin, oltuaan ensin tanskalaisen Charles Riisin apulaisena. Tämän Nyblinin muotokuvamedaljonkin on veistänyt ilmeisesti hänen veljensä Thorvald vuonna 1924. Daniel Nyblin kuoli vuonna 1923 kärsittyään seitsemän vuoden ajan aivoverenvuodon aiheuttamista oireista.



Bongasimme hautausmaalta myös ex-poliitikko Kalle Könkkölän, murhatun muusikon ja nukketeatterinaisen Anna Baricin ja tietenkin Babitzinien (mm. Sammy ja Kirka) haudat.

Rauha Karhun hauta oli kyllä erikoisin, jonka olen tähän mennessä nähnyt:


Ortodoksisen alueen loppuun vielä sekalainen satsi hautakivitaidetta:












Sitten vaihdoimme ortodoksiselta hautausmaalta Hietaniemen isommalle puolelle ja kävelimme vähän matkaa jo aiemmin käytyä tietä tuhkauurna-alueen ohi. Siitä voi lukea sitten kohta ilmestyvästä jatko-osasta.

4 kommenttia:

  1. Mahtavaa lukea taas seikkailuistasi! Hautausmaat ovat, kuten olen varmaan jo aiemminkin sanonut, aikamoisia aarreaittoja. Haudoilla olevat veistokset sopivat hartaaseen tunnelmaan. Mielenkiintoista historiaa myös!Jatko-osaa odotellaan jo innolla.

    VastaaPoista
  2. Tuolla hietaniemen hautausmaalla hautakivet ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Todella hienoja taideteoksia ja pitävät sisällään niin monia tarinoita. Mielestäni hautausmailla on jotenkin rauhoittava tunnelma ja tykkään itsekin käydä niissä kävelyllä. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  3. Antonin kanssa on mukava kuljeskella katsomassa vanhoja hautoja ja kuvitella niissä lepäävien elämää. Antoni tosin on niin sukkela kuvauksissaan, että välillä ennättää ties minne asti.

    VastaaPoista
  4. Kirjoituksessa on virhe. Armas Hutrin veistos on Eugen ja Hilkka Fominin haudalla ei Eugen ja Irma.

    VastaaPoista