Tulimme Kungsholmenin itäreunassa sijaitsevalle kaupungintalolle Norrmalmin puolelta Stadshusbron-siltaa pitkin, kävimme ensin pohjoispuolella olevassa puistossa katsastamassa Tyra Lundgrenin pronssiveistoksen Fågel blå ja siirryimme sitten punatiilisen kompleksin ääreen ja uumeniin.
Ensin suuntasimme Stadshuskällarenin nurkalle. Siellä on Ansgar Almquistin mainio patsas nimeltään Bacchus på lejonen vuodelta 1934.
Kaupungintalon itäinen fasadi oli talveksi suljettu, joten sinne ei päässyt. Onneksi yritin saada järkeviä kuvia kauempaa sillalta: 1) Birger Jarlin kenotafi eli hautamuistomerkki ei kuvassa näyttäydy edukseen. 2) Koillistornin huipulla tikunnokassa on Ängel, enkeli. Tekijä Bertil Berggren Askenström. 3) Katolla on kultaisia veistoksia. Ne ovat kullattua kuparia ja ne on tehnyt Gustaf Sandberg. Kuvissa niistä Arkitektur (mies) ja Musik (nainen). 4) Yksi Tukholman maamerkeistä, tornin huipulla oleva Tre Kronor on myös Gustaf Sandbergin. 5) Tornissa on ylempänä Pyhä Yrjänä ja lohikäärme. Samaisen veistoksen yksi versio on Suurkirkossa, toinen versio Gamla Stanin keskellä. Tornissa alempana on prinsessaparvekkeella kultainen veistos Prinsessan. Molemmat ovat Christian Erikssonin tekemiä.
Sisäpihalle vievän portin ympärillä on molemmilla puolilla pronssireliefit, joissa kuvataan Tukholmaa ja sen asukkaita. Tekijänä Gustav Sandberg.
Portin jälkeen sisään mentäessä oli seinällä reliefi, jossa kerrotaan kaupungintalon tontilla sijainneen Eldkvarnin eli Palomyllyn tulipalosta 1878 ja reilut 20 vuotta myöhemmin tapahtuneen tontinmyynnin historiasta. Myös toinen kivitaulu oli seinällä, siitä ei ole sen enempää tietoa kuin että se esittää kaupungintaloa.
Sivuovelle vievien pikku portaiden kaiteenpäässä on Marcus Lövbladin veistos. Tästä ei juurikaan ole tietoa netissä. Yhdestä paikasta löysin nimen Fiskarputto eli Kalaputto. Sitten jatkotutkimuksissa löytyikin nimeksi Pojken och laxen. Tarinan mukaan Tukholman ensimmäisiä asukkaita olivat eräät poika ja lohi. Myöhemmin on tulossa samaisen veistäjän toinen teos.
Sivuoven yläpuolella on joku näemmä täysin tyhjänpäiväinen veistos, joka esittää narria keihäs ja kilpi käsissään. Tästäkään ei ole mitään tietoa kummallakaan wikipediasivulla, ei kaupungintalon eikä Kungsholmenin julkisista veistoksista kertovalla sivulla.
Sisäpihan seinäsyvennyksessä on Bo Englundin vuodelta 1998 oleva Olaus Petrin "näköispatsas". Englund (synt. 1929) on tehnyt paljon keramiikkateoksia, joita on nähtävillä mm. Munkforsissa.
Ylhäällä seinällä (Kronfasaden) on neljän suurmiehen patsaat, jotka veisti Ansgar Almquist. Ne esittävät Olof Skötkonungia, Johannes Rudbeckiusta, Olaus Petriä ja Sten Sture vanhempaa. Olavi Sylikuningas oli Ruotsin kuningas vuosina 993-1022. Eerik Voittoisan poika oli myös Ruotsin ensimmäinen kristitty kuningas. Rudbeckius oli Ruotsin merkittävimpiä piispoja. Hän eli vuosina 1581-1646. Olaus Petri a.k.a. Olof Persson oli puolestaan merkittävä uskonpuhdistaja. Sten Sture vanhempi oli Ruotsin valtionhoitajana vuosina 1470-97 ja 1501-03.
Sisääntuloportin yläpuolella syvennyksessä on Gustaf Sandbergin veistämä Helgonet med kronan.
Kun kuljetaan kohti puutarhaa, on pilarikäytävän vasemmanpuoleisessa seinässä viisi muotokuvamedaljonkia. Niissä on kuvattuna mm. Jenny Lind, jonka medaljongin on veistänyt Bengt Inge Lundkvist ja se on vuodelta 1970.
Seuraavana vuorossa on tiluksilla olevista useasta taideteoksesta vastuussa olevan Gustaf Sandbergin oma rintakuva. Sen on graniittiin veistänyt Erik Rafael-Rådberg. Pysti pystytettiin vuonna 1970.
Portaissa on Gustafin veljen Aron Sandbergin teos Stockholms-stocken, kivi, jonka toinen nimi on Sigtuna-stocken. Tarinan mukaan sigtunalaiset muuttivat hieman etelämmäksi, Tukholman kulmille, kun Karjalasta tai Eestinmaalta tulleet ryövärit polttivat heidän pitäjänsä aikoinaan.
Birgerkransen, joka sijaitsee Birgerskansenin alapuolella koostuu vanhasta Riddarhusbron-sillasta ja sen osista. Silta rakennettiin vuosina 1784-89 ja purettiin 1867. Sen kuopassa on Lokes straff eli Lokin rangaistus. Vuodelta 1923 olevan veistoksen on tehnyt Ida Matton.
Engelbrektin pylväs patsaineen on yksi alueen näyttävimmistä. Patsaan veisti Christian Eriksson. Alun perin homma annettiin Carl Millesille, mutta hänen ehdotuksensa eivät kelvanneet. Järjestettiin kilpailu, jonka voiton vei siis Eriksson näköispatsaallaan. Voittoteos paljastettiin vuonna 1932, pienen pohdinnan jälkeen, koska närää herätti se, että Engelbrekt oli selin Gamla staniin päin. Erikssonin toinen Engelbrekt-patsas on Gamla stanin puolella, nimeltään Bågspännaren.
Kaksikymmenmetrisen pilarin veisti Ragnar Östbergin luonnoksen mukaan Aron Sandberg. Hänen veistämiään ovat myös nämä seuraavat naamakuvat, jotka ovat pilarin jalustan seinämissä.
Mälarenin muurin portaiden kupeessa on kaksi Carl Eldhin veistosta: Sången ja Dansen. Ensinmainitun takaa näkyy hienosti Riddarholmen, jälkimmäisen takaa puolestaan Västerbron. Patsaat ovat vuodelta 1929 ja varmasti pari eniten kuvattua patsasta tuolla kaupungintalon nurkalla. Meidän ollessa siellä, kävi patsaita kuvaamassa ja itseään niiden vierellä ainakin parikymmentä ihmistä, vaikka keli olikin muuttunut juuri aika kurjaksi kovan tuulen ja tihkusateen myötä.
Pylväskäytävän toisessa päässä on Eric Graten marmoriin veistämä muotokuvamedaljonki Ruotsin liikunnanopetuksen isästä, Pehr Henrik Lingistä (1776-1839). Medaljonki on vuodelta 1939, eli vuodelta, jolloin Lingin kuolemasta tuli kuluneeksi sata vuotta.
Seinällä on iso reliefi, jossa on kuvattuna Alfred Nobel muotokuvamedaljongissa ja sen alla antiikin kuvastoa mukaileva kuvaelma.
Artur Hazeliuksen muistoksi on marmorinen reliefi kera muotokuvamedaljongin. Tämän ympärille on ollut pakko laittaa suojaverkko ettei teos mene tyystin piloille sitä kakkahuussinaan käyttävien lintujen takia.
Seinältä löytyy myös pronssinen reliefi, jossa muistetaan vuonna 1897 surullisesti päättynyttä tutkimusmatkaa Huippuvuorille ja pohjoisnavalle. Kyseisellä kuumailmapallolla suoritetulla matkalla oli mukana August Strindbergin serkunpoika Nils, jonka oli tarkoitus ottaa ilmasta valokuvia. Kun Huippuvuorilla sijaitsevalle Kvitøyan saarelle päättyneen retkikunnan jäännökset vuonna 1930 löydettiin, löytyi myös viisi rullaa kuvia, joista yksi rulla oli kamerassa. Dosentti John Hertzenberg onnistui pelastamaan 93 kuvaa.
Rannan nurkassa on maassa hauska graniittiveistos Näcken, jonka on tehnyt Tore Strindberg. Edellä mainitun Nilsin pikkuveljen ja Augustin serkunpojan veistoksia on myös Näkin vieressä seisova Crokus.
Muurissa on juomapaikka, sen takana läntisimmässä laidassa on Wallenbergs gård, suuria lahjoituksia tehneen pankkiiri Knut Wallenbergin muistoksi. Sen luona on Carl Eldhin kolme veistosta: Diktaren, Poeten ja Målaren, jotka ovat August Strindbergin (kirjailija/diktaren), Gustaf Frödingin (runoilija/poeten) ja Ernst Josephsonin (maalari/målaren) muistopatsaat. Näiden ympärillä oli talvisuojukset (tai sitten patsaat oli kärrätty talveksi sisään), joista näkyi joka suunnalta miltä patsaat kesällä näyttävät.
Yhdessä pylväsrivistön pylväässä on Christian Erikssonin veistämä Carl Larssonin näköiskuva. Reliefi on veistetty suoraan pylvääseen ennen pylvään lopullista muovaamista.
Matkalla länsiportista ulos bongasimme graniittisen pötkön päällä kalaveistoksen. Tekijästä ei ole tietoa. Varsin ilmeikäs veistos tämä.
Muu porukka lähti jo kävelemään pitkin Norr Mälarstrandia paatteja ihailemaan. Itse juoksin vielä pohjoiselle seinustalle kuvaamaan puuttuvat patsaat. Siellä oli ensimmäisenä Marcus Lövbladin ylhäällä mainitsemani toinen veistos. Tämä kyseinen Morgonrodnad on samanlainen putto kuin Pojken och Laxenissa, mutta kullattu ja ilman kalaa.
Ylhäällä nurkassa on Aron Sandbergin veistos Drottning Kristina.
Hantverkargatanin toisella puolella on vanha kuninkaallinen sairaala eli Serafimerlasarettet, jonka portin päällä on tällainen hieno Eric Palmstedtin vuodelta 1792 oleva veistos.
Palasin takaisin rannan suuntaan ja otin vielä kuvat kaupungintalon rakennuksesta vastuussa olleesta Ragnar Östbergistä. Vuonna 1972 paljastetun pääkuvan on veistänut Thorwald Alef.
Siinä kaikki mitä sain tällä reissulla Stadshusetin luona kuvattua. Oli aikamoinen urakka, sekä kiertää ja kuvata että kirjoittaa ja muokata kuvat. Nyt kun pandemia estää likimain kaiken matkailun seuraavien kuukausien aikana, on aikaa kaivella vanhoja kuvakansioita. Ties vaikka sieltä jotain nasevaa julkaistavaa löytyy... ainakin tulossa on seuraavaksi Hietaniemen hautausmaan osa 5. Siihen saakka, näihin kuviin ja tunnelmiin. Pysykää terveinä!
Voi, miten paljon mielenkiintoista! Osa kaupungintalon patsaista ja veistoksista oli näin ensisilmäyksellä samantekeviä, mutta näin tarinoiden yhteydessä niistä tulikin mielenkiintoisia. Pidin erityisen paljon Krookuksesta, Lokista ja Näkistä. Pikku kalanen näyttää suloiselta. Sää ei ollut tuolloin periaatteessa mitä parhain, mutta jotain viehättävää harmaassa kaupungissa ja siinä, että oli ehkä vähemmän turisteja kuin normaalisi, oli. Aikamoinen taidevarasto tuo kaupungintalon pihamaa ja ympäristö. Toivottavasti saamme lukea täältä patsaskertomuksia taas pian!
VastaaPoista