Patsaita ja lätkää Riihimäellä

Pitkä itsenäinen harjoittelukausi hyvän talven aikana huipentui vappuviikonloppuna Riihimäellä, jossa pelattiin harrastekiekkoturnaus. Osallistuimme siihen tutulla porukalla, ilman erityisiä ennakkoaavistuksia. Homma lähti käyntiin erinomaisesti, vaikka jouduimmekin vaihtamaan varusteita minimaalisessa pukukopissa. Kahden voiton ja tasapelin jälkeen välieräpaikka oli varma. Siitäkin tuli voitto ja näin ollen pelasimme turnauksen päätösottelussa. Finaali päättyi riemukkaisiin juhliin, joukkueemme saavutti ensimmäisen turnausvoiton!

Mutta ennen kuin kiekko putosi osaltamme jäähän, ehdin hieman metsästellä patsaita. Edellinen kerta Riihimäellä oli vuodelta 2010, jolloin tavoitteena oli kuvata kaksi Kalervo Kallion patsasta. Ne saatiinkin kuvattua ja  lisäksi saatiin makoisa parkkisakko.

Heräsin aamulla varhain ja raahasin pelivarusteet mukanani Tampereen rautatieasemalle läpi likimain aution kaupungin. Rymysin junaan sisälle. Olin hankkinut lipun sellaiseen pikkukoppiin jossa on paikat neljälle matkustajalle. Arvelin, ettei kukaan osta siihen lippua, kun huomaa sinne jo jonkun ostaneen lipun. Vielä mitä. Kolme äijää pönötti paikoillaan kopissa, kaikki eri porukkaa. Viereinen normaali vaunuosasto oli lähes tyhjä, vain yksi nainen matkustamassa kohti pääkaupunkia. Onneksi vieressäni istunut mies häipyi ravintolavaunun suuntaan, tuli vähän enemmän tilaa.

Vietin matkan Riihimäelle kirjaa lukien ja maisemia katsellen. Bongasin matkan varrella pelloilta joutsenia, lokkeja ja kauriita. Töyhtöhyyppiä, haukkoja ja korppeja ei tällä kertaa näkynyt.

Kun saavuin Riihimäen asemalle, aloin heti etsiä aseman seinästä Kari Juvan veistämää Riihimäen ja Pietarin välisen radan 100-vuotismuistolaattaa. Tämän alla olevan löysin. Eihän se ollutkaan tuttua Juva-tyyliä vaan pelkistetty laatta, jonka Juva on kyllä suunnitellut. Laatta on kiinnitetty aseman seinään syyskuun 11:ntenä vuonna 1970. Laatan kaksoiskappale on Pietarin asemalla.

Aseman toisella puolella keskellä aukiota on korkea punagraniittinen paasi, jonka keskellä olevassa lovessa on Wäinö Aaltosen tekemä H.G. Paloheimon muotokuvareliefi. Muistomerkki paljastettiin paikallaan syyskuussa 1961. Kyseiselle paikalle perustettiin aikoinaan Paloheimo-yhtiöiden toinen saha. Paloheimo oli merkittävä liikemies 1900-luvun alkupuolella. Lue lisää Paloheimosta Wikipedia-sivulta.

Muistomerkin toisella puolella on neljä pronssiplakettia, jotka edustavat yhtiön toimialoja: puu-, tiili- ja sähköteollisuus sekä maatalous.

Asema-aukiolta lähdin pitkin Pohjoista Asemakatua tavoitteenani löytää Juvan veistämä monumentti Topparoikka. Sitä ei ole vaikea nähdä, kun vain kulkee tuota katua eteenpäin. Radanrakentajien muistomerkki sijaitsee Keskuspuistossa. Se paljastettiin myös samaan aikaan kuin aseman muistolaatta eli syyskuussa 1970, jolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta Pietarin-radan käyttöönotosta.

Riihimäen kaupungin sivuilta:

"Muistomerkistä taiteilija kertoo: 'Topparoikka-ajatus sai alkunsa, kun katselin Rautatiemuseossa kuvia suoraselkäisestä topparoikasta'. Patsas kuvaa sitä hetkeä, jolloin rata oli valmis ja rakentajat saattoivat oikaista selkänsä mahtipontisina mittavan työn tehtyään. Patsaan karkea tekotapa kuvaa kurjuutta, jota radantekijät kokivat aikanaan."

Topparoikan jälkeen lähdin metsästämään Äiti ja lapsi -reliefiä, joka sijaitsee Junailijankadulla. Kauppakatua kävellessäni silmäilin vähän väliä suoraan eteenpäin mäen rinteelle, jossa Kallion veistämä Lasinpuhaltaja-patsas seisoo ylväänä. Jätin sen tällä kertaa tämän tarkemmin tutkailematta väliin. Tässä kuitenkin vanha kuva siitä.

Kalervo Kallion patsaista kertova sivu löytyy täältä! Siellä on myös näytillä se toinen Riihimäellä oleva Kallion teos eli punagraniittinen sankaripatsas.

Takaisin tähän reissuun:

Hämeenkadun kohdalla ohiajaneesta autosta morjesteli tuttuja kasvoja, kun pelikaverit siinä huristelivat kohti jäähallia. Itse jatkoin painavien tavaroiden raahaamista, kun en tajunnut nakata niitä auton kyytiin.

Löysin lopulta etsimäni Junailijankadun varrella sijaitsevasta Karlskoga-talosta, jossa on päiväkoti. Seinässä olevan Aiti ja lapsi -kivireliefin on veistänyt Jyrki Sailo ja se on paljastettu vuonna 1951.

Jatkoin Junailijankatua eteenpäin ja käännyin vasemmalle Temppelikadulle. Tällä kadulla em. parkkisakko aikoinaan napsahti, mutta ehkä nyt on jo hyvä aika lakata puhumasta siitä ikivanhasta tapahtumasta, eikö vain? Etsin tuosta katujen kulmasta nettisivuilla mainittua Veikko Eskolin-Eskin tekemää Tiedon puu -veistosta. En sitä kuitenkaan löytänyt ja kun myöhemmin tutkin asiaa, huomasin, että kyseinen teos sijaitsee sisäpihalla, jonne en tajunnut mennä vaikka pihan sisäänkäyntiä katselinkin ohikulkiessani.

Ylitin Hämeenkadun ja kuvasin kirkonportaiden kupeessa olevan Karjalaan jääneiden muistomerkin. Se lienee Kirsti Liimataisen 1950-luvulla tekemä muistomerkki.

Viereisessä puistossa on Jyrki Sailon hieno suihkukaivoveistos Kalapoika, jonka luona otimme silloin 8 vuotta sitten muutaman kuvan, mutta ei tullut sen tarkemmin tutkittua sitä. Nyt räpsin kuvia joka puolelta. Kiva että talvi oli jo vaihtunut kevääksi ja veistos oli paikallaan sekä vesi ryöppysi kuten asiaan kuuluu. Suihkulähde on sijainnut tässä puistossa vuodesta 1955.

Tämän jälkeen oli aikaa vain yhden veistoksen etsimiseen, vaikka monta muutakin Riihimäellä on. Ragnar Granitin aukion lähellä Pääskypuistossa on Sailon veistämä Lapsenlikka, joka on vuodelta 1964. Pääskypuiston lahjoitti Riihimäen kaupungille aikoinaan Helsingin Työväen Säästöpankki ja sinne päätettiin tuo patsas pystyttää. Teekkarit ovat joskus lakittaneet tämän "Riihimäen kauneimman naisen".

Alpo Sailon neljäntenä lapsena vuonna 1913 syntyneen Jyrki Sailon lyhyen esittelyn voitte lukea täältä (Wikipedia). Nyt kun on jokusen Sailon veistoksen saanut kuvattua, voisin vaikka tehdä Jyrkistä ihan oman päivityksenkin.

Seuraavalle Riihimäen-vierailulle jäivät etsittäväksi ainakin Lauri Leppäsen Aseseppä, Heikki Niemisen Pukkihyppy, Armas Hutrin Kurki, Anneli Sipiläisen Matkan varrella sekä Nina Ternon Sirkusratsastaja.

Sunnuntaina vierailimme Vantaan taidemuseo Artsissa katsomassa mm. Tove Janssonin piirtämiä luonnoksia Hobitti-kirjaan. Erinomaisia piirroksia ovatkin. Artsissa oli myös jonkin verran kuvanveistotaidetta, mm. Kimmo Kaivannon ultramariinia oli nähtävillä. Seinälle oli ripustettu kolme Kimmo Pyykön teosta, jotka olivat tuttuun tapaan valmistettu kiiltävästä alumiinista ja koristeltu hienoilla yksityiskohdilla.

Siinäpä kaikki tällä kertaa. Seuraavalla kerralla on tiedossa jotain varsin mielenkiintoista, joten pysykää kuulolla.