Eemil Halonen - taiteilijasuvun vesa Lapinlahdelta

Näitä patsasmaakareita tutkiessani löysin kuvakansioista muutaman kuvan, joissa olevissa patsaissa oli signeerauksena Eemil Halonen. Tämä päivitys kertoo tuosta vuonna 1875 Lapinlahdella syntyneestä kuvanveistäjästä.

Eemil Halosen julkisista taideteoksista olen tähän mennessä yhyttänyt vasta Helsingin Lönnrotinkadulla, aivan Vanhan kirkon vieressä olevan Äiti ja lapset -veistossarjan. Se on entisen Suomi-vakuutusyhtiön talon toisessa kerroksessa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Julkisivua koristavat Eemil Halosen kolme graniittista veistosryhmää. Pääsisäänkäynnin yläpuolella on seisovan naisen ja kahden istuvan lapsen sommitelma. Reunimmaiset veistosryhmät kuvaavat kahta lasta, toinen pieniä poikia ja toinen tyttöjä. Eemil Halonen oli uranuurtaja nimenomaan graniitin käsittelyssä ja puunveistossa. Puusepän peruskoulutuksen jälkeen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa opiskelleen Halosen laadullisesti parhaat vuodet ajoittuivat vuosisadan alkuun, jolloin hän loi maineensa humorististen kansantyyppien kuvaajana. Erityisesti Halosen myöhempää graniittiveistostuotantoa leimaavat uudesta arkkitehtuurista ja egyptiläisestä taiteesta saadut vaikutteet. "

Muita julkisia teoksia ovat mm. Minna Canthin näköismonumentti sekä monta muuta Halosen kuoleman jälkeen pystytettyjä veistoksia Kuopiossa. Sankaripatsaita on ainakin Muuruvedellä, Kuopiossa, Noormarkussa sekä Iisalmessa.

Esittelin kesällä Helsingin-bongailujen yhteydessä nämä seuraavat patsaat: Thiodolf Reinin rintakuvan, joka on Vanhalla ylioppilastalolla sekä Pojat ja hauki -suihkulähteen, joka on Cafe Sociksessa Hotelli Seurahuoneella.

"Karl Gabriel Thiodolf Rein (28.2.1838 Helsinki – 18.11.1919 Helsinki) oli suomalainen filosofi, yliopistomies ja poliitikko. Rein muistetaan kirjoittamastaan kaksiosaisesta Snellmanin elämäkerrasta, joka ilmestyi 1895 ja 1900. Hän kirjoitti myös Leo Mechelinin elämäkerran. Hän sai useita arvonimiä, viimeisimpänä todellisen valtioneuvoksen arvon vuonna 1899." -Wikipedia

Sen sijaan hautapatsaita olen onnistunut löytämään melkoisen läjän. Tieto kertoi, että Halosen veistoksia olisi Helsingin Hietaniemessä ainakin 17 kappaletta. Jo silloin, kun kävimme jokunen vuosi sitten Hietaniemessä, nappasin muutamasta näistä kuvan, niihin sen enempää huomiota kiinnittämättä.

Eero Erkon muistopatsas tunnetaan nimillä Ajatuksen vapaus ja Kirkkauteen.

"Eero Erkko (18.5.1860 Orimattila – 14.10.1927 Helsinki) oli suomalainen sanomalehtimies ja poliitikko. Erkko tunnetaan Päivälehden (myöh. Helsingin Sanomat) perustajajäsenenä ja päätoimittajana. Hän toimi myös Suomen itsenäisyyden alkuvuosina nuorsuomalaisia edustaneena kansanedustajana ja ministerinä.

Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä. Sekä pojasta että pojanpojasta tuli aikanaan Helsingin Sanomien päätoimittajia. Muutamaa vuotta isänsä kuoleman jälkeen Eljas Erkko julisti lehden sitoutumattomaksi. Erkon jälkeläiset ovat edelleen pääomistajina Sanoma-konsernissa." -Wikipedia

Johan Roiha oli liikemies, joka hankki vuonna 1922 haltuunsa Lindström Oy:n, josta tuli myöhemmin SOL Siivouspalvelu Oy. Halosen veistos on vuodelta 1931 ja se on pystytetty haudalle juuri ennen 20-vuotissyntymäpäiviään vuonna 1930 kuolleen Eero Roihan muistoksi.

Kukakohan oli tämä 24-vuotiaana kuollut Yrjö Kovero? Netistä ei tietoa löydy, mutta sen verran tärkeä hän on ollut, että hänen haudalleen on saatu Haloselta patsas sekä kuolinnaamioplaketti.

[Edit 13.4.2017]
Voitto Viron erinomaisesta Hietaniemen hautausmaan hautoja ja niillä olevia patsaita käsittelevä tietoteos kertoo Koverosta näin:

"Kovero, Yrjö Kaarlo, opiskelija (2.1.1902 - 9.1.1927). Vanhemmat teollisuusneuvos, finanssiopin prof. Kaarlo Ilmari Kovero ja Hilma os. Haapala - Eemil Halosen pronssiveistos: istuva, eteen tähyävä nuorukainen. Kivessä korkokuva, joka esittää kuolinvuoteellaan olevaa nuorukaista."

Siinä ne vanhat kuvatut. Nyt kun pääsin tammikuun puolivälissä tekemään - vuosien tauon jälkeen - ensimmäisen hieman systemaattisemman kierroksen Hietaniemen kalmistossa (tosin aika loppui kesken ja kierros jäi lyhykäiseksi) sain kokoelmiin melko läjän Halosia.

E. A. Haapala Oy oli Helsingissä v. 1928 perustettu kauppa- ja agentuuriliike, joka toi maahan ja valmisti polkupyöriä, polkupyörien osia ja radioita. Kesko osti Haapala Oy:n 1963. Haapalan tuotanto oli muutamia kymmeniä tuhansia polkupyöriä 1960-luvulla, kunnes 1970-luvun puolivälissä yritys kohosi maan suurimmaksi polkupyörien valmistajaksi. Silloin yhtiön kokoonpanotehdas toimi Turussa, jossa se kokosi pyöriä pääasiassa norjalaisen Jonas Qgland A/S:n valmistamista osista.

Eelis Evald Piilosen hautamuistomerkin nimi on Sielu. Piilonen oli agronomi ja omisti isänsä, valtiopäivämies Kalle Piilosen jäljiltä Suojoen talon Äänekoskella ja siellä Eelis toimi aikansa maanviljelijänä. Vuonna 1923 Piilonen myi tilansa Äänekosken kunnalle. Myöhemmin kunnanjaossa tila päätyi Äänekosken maalaiskunnan haltuun, joka sijoitti päärakennukseen kunnantoimiston. Lisätiedot Suojoen talon historiasta löytyvät täältä.

Semper Excelsior eli aina korkeammalle on Halosen patsaista hyvin suosittu. Yksi sellainen on päätoimittaja, kansanedustaja ja eduskunnan puhemies Ernst Nevanlinnan haudalla. Kiveen on liitettynä myös Nevanlinnan muotokuvareliefi.

"Ernst Fredrik Nevanlinna (vuoteen 1906 Neovius; 10.5.1873 Pielisjärvi – 7.9.1932 Helsinki) oli suomalainen taloustieteen professori ja poliitikko, joka edusti ensin Suomalaista puoluetta ja sitten kokoomusta. Hän oli 1906–1913 Uuden Suomettaren ja 1919–1922 Uuden Suomen päätoimittajana sekä lyhyen aikaa senaattorina vuonna 1905 ja Eduskunnan puhemiehenä vuonna 1918. Nevanlinna toimi myös kahdesti Suomalaisen puolueen puheenjohtajana." -Wikipedia

Patsaan toinen valos on Turun vanhalla hautausmaalla, Anne-Marie Appelgrenin haudalla. Appelgren kuoli vuoden 1940 ilmapommituksissa Turussa. Hän yritti päästä Eerikinkadun postitalon väestönsuojaan, mutta ovien ollessa kiinni kuoli pommituksissa. Patsas pystytettiin haudalle vuonna 1940.

Tuon ylläolevan haudan patsaasta eikä hautaan lasketuista en löytänyt tietoa. Keitä lienevätkään olleet nämä Nissiset, ainakin heillä oli varaa hankkia sukuhaudalle tämä Halosen veistos.

"Kaarlo Otto Sulevi Manninen (24.11.1909 Helsinki – 10.2.1936 Hämeenlinna) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä.

Sulevi Mannisen vanhemmat olivat runoilija, suomentaja Otto Manninen ja kirjailija Anni Swan. Hänen veljiään olivat Antero Manninen ja Mauno Manninen. Manninen tuli ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1927 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1933. Hän opiskeli ranskan kieltä Pariisissa ja Genevessä syksyllä 1927.

Manninen suomensi Molièren näytelmän Sievistelevät hupsut ja Luulosairas ja Ferdinand Brucknerin näytelmän Elisabeth. Hänen ainoa runokokoelmansa Levoton päivä (WSOY, 1936) julkaistiin postuumisti.

Otto Manninen (13.8.1872 Kangasniemi – 6.4.1950 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Ystävänsä Eino Leinon ohella hän oli 1900-luvun alkupuolen suomalaisen runouden uranuurtajia.

Manninen syntyi Kangasniemellä maanviljelijäperheeseen. Hän kävi koulua ylioppilaaksi Mikkelin lyseossa, opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui 1897. Aluksi hän työskenteli Koitar- ja Valvoja-lehdessä, sittemmin Kansallisteatterissa ja vuodesta 1913 Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina.

Ensimmäisen runokokoelmansa Manninen julkaisi verrattain myöhään, 33-vuotiaana 1905. Hän oli lisäksi merkittävä suomentaja ja siten tärkeä suomalaisen kirjallisuuden kehittäjä. Mannisen runoudelle on tyypillistä loppuun saakka hiottu ja harkittu muoto." -Wikipedia

Otto Nykänen oli tuon yllä olevan haudan ensimmäinen asukas. Sittemmin hautaan on laskettu ilmeisesti hänen vaimonsa Suoma sekä Salakarin porukkaa Armas ja Lyydia.

Santaholman sukuhaudalla on näyttävä Halosen patsaskaksikko. Wikipediasta:

"Antti Juhonpoika Santaholma (sukunimi alun perin Pahikkala) (2. heinäkuuta 1840 Kalajoki – 26. tammikuuta 1918 Kalajoki) oli keskipohjalainen kauppias, laivanvarustaja, sahateollisuuden harjoittaja ja maanviljelijä."

Hanna Wahlströmin haudalla oleva mustagraniittinen sureva nainen oli ensin listallani osastossa tuntemattomat veistokset, kunnes luin kirjastossa Sibeliuksen kodista Ainolasta kertovan lehtisen. Siinä oli kuva Ainolassa olevasta Halosen veistoksesta nimeltä Suru - ja sehän oli juuri tällainen veistos!

Yrjö Rainiosta löytyi pari nettisivua, mutta ikä ei täsmää, joten en ole varma onko tämän haudan Yrjö se samainen Yrjö, joka oli mm. kirjailija.

Loppuun vielä yksi Halonen. Se ei tosin ole Eemilin vaan Einon, joka oli Eemilin veljenpoika. On vaan sen verran hieno tämäkin teos, että ajattelin ynnätä sen mukaan tähän päivitykseen.

Eemil Halonen Fact File:

Eemil Halonen (21. toukokuuta 1875 Lapinlahti – 5. marraskuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen realistinen kuvanveistäjä. Minna Canthin patsas Kuopiossa on Halosen teos. Hän veisti paljon muotokuvia ja hautamuistomerkkejä, kuten Eero Erkolle, Ernst Nevanlinnalle, Jaakko Häklille ja Sulevi Manniselle pystytetyt sekä myös Peuran sukuhauta-alueen muistomerkin.

Halonen aloitti puuseppänä. Hän sai taidekoulutusta Emil Wikströmin johdolla 1895–1897 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1896–1898. Halosen alkuvaiheen veistokset on veistetty puusta, mutta Lallukan liiketaloon Viipuriin tekemiensä veistosten myötä hän siirtyi graniittiin. Hän perusti Suomen ensimmäisen taidevalimon kotipitäjäänsä Lapinlahdelle, jossa on nykyisin Eemil Halosen nimikkomuseo.

Eemil Halonen kuului Halosten taiteilijasukuun. Halosen vanhemmat olivat maanviljelijä Jussi Halonen ja Anna-Liisa o.s. Puurunen. Hänen sisaruksiaan olivat taidevalaja Arttu Halonen, kutomoyrittäjä Anna Halonen sekä taidemaalari Kalle Halonen. Lisäksi hän oli nuorena kuolleen kuvanveistäjä Eino Halosen setä. Halosen puoliso oli Alli o.s. Leinonen. Hän ja taidemaalarit Antti ja Pekka Halonen olivat serkuksia.

(Lähde: Wikipedia)