Aloitimme matkan mukavan kiireettömästi, kun piti perjantaina klo 11 käydä tyhjentämässä kirpputoripöytä ja viedä kaikki myymättömät roinat verkkokellariin, ennen kuin lähdimme kohti juna-asemaa mukanamme kaksi matkalaukkua, rattaat ja pari naperoa. Menimme siis ensimmäistä kertaa junalla stadiin koko perhe. Hauskaa oli, vaikka jätimme leikkiosaston väliin vesirokon takia. No, ensi kerralla sitten, lapset.
Pääkaupungissa mumma oli vastassa ja jatkoimme saman tien alas metroasemalle ja pitkästä aikaa metrolla mummolaan. Lapset jäivät leikkimään, me vanhemmat häippäsimme Lauttasaareen, jossa oli Maijan 70-vuotisjuhlat. Kivaa oli ja mahtavaa nähdä Helsinkiä iltavaloissa. Viikonlopun ohjelmaan kuului myös shoppailua, ulkoilua lähipuistoissa ja -metsissä sekä pienimuotoiset pikkujoulut.
Maanantaina oli edessä maisemanvaihdos. Taas metropysäkille ja hurautus keskustaan. Sieltä ensimmäistä kertaa ei-M-junalla Louhelan asemalle. Tutun kukkakiskan kautta mummikkalaan, jossa serkkutytöt olivat jo odottaneet pitkän aikaa meitä saapuviksi. Olivat koristelleet kuusen hienoksi.
Tiistaina lähdimme perinteiselle 22. päivän Korkeasaaren-reissulle. Pariin viime vuoteen emme ole käyneet, joten oli hauska päästä taas pienen tauon jälkeen katselemaan elukoita juuri tuona päivänä. Keskustaan päästyämme menimme odottamaan bussia ja sillä välin ehdin ottamaan muutaman kuvan Ateneumin julkisivusta, jossa olevia taideteoksia on tehnyt mm. Ville Vallgren.
Ajattelin ensin kuvata Wäinö Aaltosen veistämän Aleksis Kiven patsaan Patsaanmetsästäjän Instagram-tilille, mutta siellä oli niin paljon kuvaajia, etten jaksanut jäädä odottelemaan otollista hetkeä. Sen sijaan instasin Korkeasaaren Pukki-patsaan. Kyseinen Constantino Pandianin teos pääsi Patsaanmetsästäjän esittelyyn jo edellisellä vierailullamme.
Paluumatka oli hurja: ollessamme Korkeasaaren sillalla, näimme miten 14-bussi saapui juuri päätepysäkille. Katsoin, että meillä on 3 minuuttia aikaa ehtiä kyytiin. Harpoimme niin nopeasti kuin mahdollista, mutta juuri kun olimme bussin perän kohdalla, kuski nosti kytkintä ja lähti liikkeelle. Näin selvästi, samalla kun käsiä levittelin, miten kuski katsoi minua peilistä, mutta ei viitsinyt pysähtyä. Kuitenkin heti ensimmäisessä mutkassa vastaan tuli henkilöauto, jota bussi väisti kapean tien vuoksi. Silti kuski ei tehnyt elettäkään ottaakseen meidät kyytiin.
Odotimme seuraavaa bussia eikä sekään mennyt lopulta ihan putkeen. Kaisaniemessä bussi teki äkkipysäyksen ja Sonja putosi takapenkiltä penkkien väliin. Eipä kiinnostanut tätäkään kuskia kyyditettävien hyvinvointi, kun ei tullut rautatientorin päätepysäkillä kyselemään vointia.
Aatonaattona menimme isäni kanssa Helsingin pitäjän kirkolle eli Pyhän Laurin kirkolle viemään hautakynttilät ja koska keli oli aurinkoinen, päätin hieman tutkailla tätä vanhaa hautuumaata. Olemme siellä joskus vuosia sitten käväisseet, siis vanhalla puolella, mutta en ollut silloin vielä patsaista näin kiinnostunut. Nyt tuli napattua kuvat Aimo Tukiaisen orjantappuraporteista sankarihauta-alueen reunalla.
Kun pääsimme takaisin Myyrmäkeen, kävin kuvaamassa veistoksen, joka on minulle ehdottomasti kautta aikojen läheisin. Niin monta kertaa sen päällä on kiipeilty, sen ohi on kuljettu ja sitä on ohimennen vilkuiltu, kun aikaa on vietetty siinä kulmilla. Jouko Toiviaisen veistos Äyriäinen on vuodelta 1972. En muista, onko tätä vesiallasta korjattu tai laitettu toimintakuntoon kesäksi vai seisooko tämä "muurahainen" kuivassa altaassa yhä edelleen.
Aattona tosiaan ajoimme vielä yhteen joulunviettopaikkaan Karkkilaan, jossa olikin menoa ja melskettä ihan riittämiin. Lauantaina oli aamupäivällä sen verran mukava aurinkoinen keli, että päätin kävellä vajaan kilometrin matkan kirkolle patsaita kuvaamaan. Ensimmäisenä yhytin Terho Sakin tekemän Valajapatsaan.
Karkkilan ruukkimuseon sivuilta:
"Högforsin tehdas täytti 150 vuotta vuonna 1970. Kymin Osakeyhtiön, tehtaan silloisen omistajan järjestämässä juhlassa puheen pitänyt hallituksen puheenjohtaja, pääjohtaja Mika Tiivola ilmoitti, että yhtiö oli päättänyt lahjoittaa Karkkilan kauppalalle veistoksen, joka kuvaa Karkkilassa raudan parissa tehtyä työtä. Lahjoitukseen liittyi toivomus, että veistokselle löydetään edustava paikka kauppalan keskustasta. Kauppala päätti ottaa veistoksen vastaan.
Kuvanveistäjän valitsemisesta ja teoksen toteutuksen valvomisesta vastasi toimikunta, johon kuuluivat Veikko Talvi, Erik Karling sekä asiantuntijajäsenenä kuvanveistäjä Aimo Tukiainen. Valuvaiheessa toimikunnan työhön osallistui myös diplomi-insinööri Viljo Leskinen. Veistos päätettiin sijoittaa Keskuspuistoon, paikan valintaan osallistui yhtiön ja kaupungin edustajien lisäksi kuvanveistäjä Aimo Tukiainen.
Toimikunta antoi luonnoksen suunnittelun hyvinkääläisen taiteilijan Terho Sakin tehtäväksi. Hän kiteytti Högforsin valimosta ja Karkkilasta saamansa vaikutelmat raudan valutapahtuman esittämiseen. Karkkilan kauppala, veistostoimikunta ja yhtiön johto hyväksyivät luonnoksen, lopullinen toteuttaminen annettiin Sakille syksyllä 1971. Veistoksen kypsyttely kesti vuoden ja se hyväksyttiin syksyllä 1972 ja oli sitten valmis valettavaksi pronssiin. Veistoksen vaativan valutyön teki taidevalaja Erkki Savolainen Nurmijärvellä sijaitsevassa taidevalimossa. Valajapatsas paljastettiin 22.5.1973 Keskuspuistossa järjestetyssä tilaisuudessa."
Parinkymmenen metrin päässä on Aimo Tukiaisen ensimmäinen julkinen veistos, punaisten muistomerkki, joka on aikamoisen jyhkeä graniittipatsas.
Karkkilan ruukkimuseon sivuilta:
"Karkkilan punaisten muistomerkki paljastettiin vuonna 1948. Patsaan on veistänyt kuvanveistäjän Aimo Tukiainen. Punaiseen graniittiin veistetyssä, yli 3 metriäkorkeassa patsaassa on symbolisesti kuvattuna Hyvästijättö, Marssi kohtalon teillä, Veljesapu (paluu) ja Toivontähti (lapset). Patsaan jalustassa ovat sana: Aatteemme puolesta hurmeenne juoksi, Lähditte taistohon ihmisen vuoksi."
Kirkkomaalla ei varsinaisia taideteoksia ole juurikaan. Sankaripatsas, joka on muhkea graniittipaasi, on kirjattu Gunnar Finnen nimiin. Paaden päällä on musta risti ja sitä ympäröivät mustat liekit.
Jokunen hauska ja mielenkiintoinen hautakivi löytyi, mm. erilaisia kivenveistäjien tekemiä enkeleitä ja ruukkuja. Yrjö Laguksen muistomerkki on kirkon seinustalla.
Antton Salon haudalla oli muotokuvamedaljonki ja Kivelän haudalla kiviveistos.
Siinäpä ne tuolta reissulta olivatkin. Seuraavasta patsaanmetsästysmatkasta ei olekaan tietoa. Myin uskollisen kuljetusvälineen, virkamies-Volvo Pentti Tegelmanin pois, joten enää ei voi tehdä sellaisia ex tempore - kuvausreissuja jonnekin lähiseuduille. Mutta eiköhän tässä jotain keksitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti