Satakunnan sulostuttaja - esittelyssä Emil Cedercreutz

Kun matkustat Helsingin rautatieasemalta Hakaniemeen päin, näet varmasti Kruununhaan portilla, Unioninkadun varrella upean veistoksen, jossa on hevonen sekä varsa. Tuo veistos on valittu jokusen kerran Helsingin hienoimmaksi julkiseksi veistokseksi, liekö saanut jopa koko  maan kattavaa kunniaakin.

Kyseessä on Äidinrakkaus ja sen on veistänyt Emil Cedercreutz. Häneen keskitytään tässä päivityksessä. Sen lisäksi, että kävimme tovi sitten päiväreissulla Porissa ja bongasimme sieltä kolme Cedercreutzin patsasta, on mies myös muutenkin ajankohtainen, koska Annika Waenerbergin ja Manuel Vélez Cean kirja Emil Cedercreutzin taiteilijaurasta ilmestyy Emil Cedercreutzin säätiön 70-vuotisjuhlan kunniaksi. Teos on juhlavuoden pääjulkaisu.

Lainasin kirjastosta Cedercreutzin museon näyttelyluettelon nro 12, nimeltään Työn jälkeen - Emil Cedercreutzin kuvanveistotuotantoa. Varsin riittävä elämäkerta ja vaikuttavat kuvat helpottivat kuvanveistolegendan vaiheisiin tutustumisessa.

Aloitetaan Helsingistä, jossa on kolme Emil Cedercreutzin patsasta. Aakkosissa ensimmäisenä on Arcum tendit Apollo eli Apollo jännittää joustaan.

Emil Cedercreutzin museon sivuilta:

"Taiteiden suojelujumalaa Apolloa esittävän veistoksen Arcum tendit Apollo eli Apollo jännittää joustaan, Emil Cedercreutz suunnitteli alun perin kirjailija Aleksis Kiven muistomerkiksi ja osallistui sillä myös muistomerkistä järjestettyyn yleiseen kilpailuun 1920-luvulla.

Monien vaiheiden jälkeen patsastoimikunta tilasi Aleksis Kiven muistomerkin kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta ja kansalliskirjailijan näköispatsas pystytettiin Kansallisteatterin eteen Rautatientorille 1939. Joustansa jännittävä Apollo-veistos säilyi kipsinä Harjavallassa Emil Cedercreutzin museon kokoelmissa, kunnes Emil Cedercreutzin säätiö valatti sen pronssiin ja lahjoitti Helsingin kaupungille. Veistos sijoitettiin lahjoittajien toivomuksesta lähelle Satakuntataloa ja paljastettiin Lastenlehdon puistossa, Kampissa 2001."

Patsas näyttää muuten kuvissa isolta, mutta kyseessä on itse asiassa aika pienikokoinen veistos.

Toisena pääkaupungin patsaista vuoron saa Pekka-koira. En ole nyt hetkeen käynyt Pekkaa ihailemassa, joten en tiedä, onko hurtta palautettu omalle paikalleen julkisivuremontin aiheuttaman varastoinnin jälkeen.

Emil Cedercreutzin museon sivuilta:

"Helsingissä Kaivopuistossa toiminut Salus-sairaala hankki vuonna 1934 taiteilija Emil Cedercreutzilta koira-veistoksen sairaalan edustalle. Älyä, alttiutta ja kauneutta huokuvan veistoksen mallina on ollut taiteilijan oma Pekka-koira 1930-luvulla, minkä vuoksi sairaalan henkilökunta kutsui veistosta Vahti-Pekaksi.

Myöhemmin veistoksesta on käytetty myös nimeä Turre-koira. Toisen maailmansodan jälkeen sotasokeita varten perustettu Opaskoirayhdistys lahjoitti ensimmäisen kouluttamansa opaskoiran, Turren, sodassa näkönsä menettäneelle veteraanille. Lahjoitus sai paljon julkisuutta ja monet luulivat, että Kaivopuiston Vahti-Pekka oli Turre-koiran näköispatsas.

Salus -sairaalan tilaama suuri pronssinen saksanpaimenkoira vartioi sairaalaa Itäisellä puistotiellä Kaivopuistossa. Nykyään paikalla on Wihurin tutkimuslaitos."

Kolmantena on sitten vuorossa se Äidinrakkaus. Tämänkin patsaan kohdalla oli käynyt usein niin, ettei sitä ajatellut sen tärkeämpänä, kunnes tuli sitten sopiva hetki mennä ihan varta vasten läheltä katsomaan ja ottamaan muutama valokuva.

EC-museon sivuilta:

"Äidinrakkaus on tammaa ja pientä varsaa esittävä veistos, joka on sijoitettu Helsinkiin Varsapuistikkoon.

Emil Cedercreutz oli lapsena nähnyt tammoja varsoineen kotipeltojensa tasangoilla. Herkkään veistokseensa varsaa imettävästä tammasta taiteilija liitti muistonsa alamaan avarasta näköpiiristä sekä lakeuksien järkkymättömästä rauhasta.

Cedercreutz oli ehdottanut Helsingin kaupungille, että häneltä tilattaisi hevosveistos Eiran puistikkoon tai Sirkustorille. Kaupungin silloinen asemakaava-arkkitehti valitsi veistoksen paikaksi kuitenkin Unioninkadun ja Kaisaniemenkadun välisen puistikon, joka ristittiin varsapuistoksi. Cedercreutz oli veistoksen sijoituspaikkaan tyytyväinen, sillä se sijaitsi suuren koulun edustalla. Hän näki tulevaisuuden lapsissa ihanampana ja enemmän elämisen arvoisena kuin nykyisyyden."

Kokemäellä on Cedercreutzin tekemä piispa Henrikin rintakuva. Poikkesimme täällä, kun olimme olleet lomailemassa Uudenkaupungin lähellä olevassa mökkikylässä.

Wikipediasta:

"Puistoon pystytettiin vuonna 2002 piispa Henrikin pronssinen rintakuva, joka on kopio Kokemäen kirkossa olevasta Emil Cedercreutzin veistoksesta."

Sitten Poriin, josta löydetyt patsaat tulikin juuri äskettäin esiteltyä. Liitetään ne tähän, lisäteksteillä varustettuna. Ensimmäisenä vuoron saa Porin karhu.

Cedercreutzin museon sivuilta:

"Satakunnan karhu -veistos, joka myös "Porin karhuna" tunnetaan, pystytettiin marraskuussa 1938 avatun Pori- Haapamäki radan vihkiäisjuhlallisuuksissa. Satakunnan Kansa uutisoi: ”Raatihuoneen pylvään päähän nostettiin eilen uusi vaskinen karhu entisen terrastista (keinokivestä) tehdyn karhun penikan sijaan. Uusi vaskikarhu on olemukseltaan jäykkä ja vakaa, ei semmoinen iloinen veitikka kuin pentukarhu oli. Vaskikarhu on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin työtä niin kuin sen edeltäjäkin oli. Kaupunginhallituksen asettama rautatiejuhlatoimikunta on sen taiteilijalta tilannut juhlistamaan osaltaan kaupunkia ensi lauantain rautatievierailussa ja sitten tietysti seisomaan edelleen vartiopaikallaan”.

Veistos Raatihuoneen edustalle oli vuodesta 1909 asti ollut Cedercreutzin suunnitelmissa. Jo vuonna 1913 Cedercreutz oli kirjoittanut haluavansa tehdä Poriin suurikokoisen karhuveistoksen. Hän tekikin sinne ison Maakarhun ”karhukaupungin” (Björneborg) vertauskuvaksi. Tämän hän kuitenkin korvasi jo seuraavana vuonna istuvalla karhun penikalla, jonka hän lahjoitti Porin kaupungille. Nähtävästi tämäkään karhu ei sittemmin saanut armoa kuvanveistäjän silmissä, koska hän kehitteli karhuaihetta edelleen, ja veistos korvattiin samalle paikalle kolmannella karhuveistoksella 1938. Vasta tämä viimeinen oli Porin kaupunginhallituksen tilaama. Karhu on Satakunnan maakuntasymboli ja suojeluspyhimys."

Näköetäisyydellä karhusta on Juhana III:sen kunniaksi vuonna 2008 seinään kiinnitetty reliefi.

Itkevä tyttö -patsas löytyi kuin löytyikin entisen tyttökoulun kulmilta. Lainasin tosiaan kirjastosta erinomaisen, Ritva Kavan toimittaman kirjan Työn jälkeen - Emil Cedercreutzin kuvanveistotuotantoa (2008), josta poimin tällaisen tekstinpätkän:

"Itkevä tyttö (1928), betoni 36x54x25. Lottaperinne Pori -yhdistys pystytti veistoksen Poriin Palveluopiston pihalle 2006 kunnioittaakseen satakuntalaisten naisten isänmaan hyväksi tekemää työtä 1939-1944."

Äestäjä on Cedercreutzin toinen pääteos. Se, kuten Äidinrakkauskin, sijaitsee koulun läheisyydessä.

Museon sivuilta:

"Cedercreutzin ensimmäinen ulkoilmataideteos Äestäjä -monumentti pystytettiin Poriin 1920. Vihtori Sikstus Vindin, Cedercreutzin palvelijan ja talonmiehen tiedetään toimineen Äestäjä-veistoksen mallina.

Äestäjä-hanketta veivät eteenpäin Helsingin yliopiston Satakuntalaisen Osakunnan naisopiskelijat, vetäjänä osakunnan inspitär Maila Mikkola (kirjailijanimeltään Talvio). Veistos oli valmiina jo 1912, mutta varojen kerääminen ja ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen 1914 viivyttivät veistoksen valamista pronssiin ja pystyttämistä. Patsas paljastettiin elokuussa 1920."

Siinäpä ne, jotka on tähän mennessä EC:ltä ehtinyt yhyttämään. Monta patsasta on vielä näkemättä (mm. Ypäjälle vähän aikaa sitten pystytetty Toverini nummella -hevospatsas) ja eiköhän tuolla Harjavallan museossakin tule käytyä, kunhan vain ehtisi.

EMIL HERMAN ROBERT CEDERCREUTZ

(1879 - 1949)

Taiteilija, kulttuurihenkilö, vaikuttaja.

Emil Cedercreutzin perintöä vaalii 12.10.1945 perustettu säätiö, jonka tehtävänä on ylläpitää, kartuttaa, hoitaa ja suojella perustajansa taiteilijakotia Harjulaa Satakunnan Harjavallassa sekä hänen taide- ja museokokoelmiaan.

Tarkoituksensa täyttämiseksi säätiö tukee korkeatasoista satakuntalaista kulttuuritoimintaa, jolla tuetaan ja edistetään satakuntalaista kulttuuria ja näkyvyyttä.

Säätiön perustehtäviin kuuluu Emil Cedercreutzin veistosten valaminen vaskeen ja pystyttäminen Suomen kaupunkeihin.

Säätiö omistaa Harjavallan kaupungin ylläpitämän Emil Cedercreutzin museon ja tukee sen toimintaa. Museo ylläpitää ja esittää Emil Cedercreutzin elämäntyötä sekä taiteilijana (museo ja taitelijakoti) että kulttuuriperinnön kerääjänä ja taltioijana (Maahengen temppeli).

Emil Cedercreutzin kenties kuuluisin työ, Äidin rakkaus, on pystytetty Helsingin Varsapuistoon.