Ensimmäinen kuvauskohde sijaitsi Kylmäkoskella, ajomatkaa sinne ehti siunaantua lähes 50 kilometrin verran. Lapset nukahtivat jo tässä välissä. Löysimme kirkon ja sen kupeessa olevan hautausmaan. Myös havittelemani sankaripatsas löytyi helposti.
Aukusti Veuron punaisesta graniitista veistämä teos on peruskauraa sankaripatsasosastolla. Sen läheisyydestä löytyi kuitenkin pari erikoishautapaikkaa, joiden kivissä oli pronssinen reliefi. Tämän ensimmäisen tekijästä en saanut millään selvää enkä myöskään hyvää kuvaa. Kamera ei suostunut millään salamaa käyttämään.
Oskar Favén taisi olla jonkin sortin tilallinen, ainakin kun lähdimme ajamaan seuraavaan paikkaan, oli heti keskusraitin päässä risteys vasemmalle, josta lähti Favenintie.
Faveenien hautablokissa oli myös Kirstin hautakivi, jossa oli tällainen koriste:
Sotaveteraani Kustaa Pusan hautakiveä koristaa seuraavanlainen pronssikuva:
Kylmäkoskelta matka jatkui kohti Urjalaa. Olipas mukava saada pitkästä aikaa uusi Kalervo Kallion patsas kokoelmiin. Herra Kallio oli kuitenkin se toinen veistäjä, jotka saivat tämän blogin alkusysäyksen aikaan.
Wikipedia kertoo Raivaajapatsaasta näin:
"Raivaajapatsas on kuvanveistäjä Kalervo Kallion tekemä patsas Urjalan kirkon hautausmaalla. Raivaajapatsas on veistettyVehmaan punaiseen graniittiin ja siinä on kuvattuna muiden raivaaja-aiheisten patsaiden tapaan talonpoikaiseen työasuun pukeutunut mies ja leveäteräinen suokuokka. Patsas on paljastettu 5. kesäkuuta 1949. Patsaan graniittijalustan on suunnitellut arkkitehtiylioppilas Reima Pietilä."
Kalmistosta löytyi myös muutama koristeruukku hautakivien päällä sekä yksi pronssireliefi hautakivessä. Sankarihautausmaalla ei ollut taidetta, vain jättimäinen metallinen risti. Tuon pronssireliefin on tehnyt kuvanveistäjä Hjalmar Stenholm, joka oli osallisena mm. Aleksis Kiven patsaan teossa. Aivan kuten oli tässä päivityksessä hyvin esillä oleva Aukusti Veurokin. Tämä Emanuel Hammarénin hautakiveen tehty naamakuva on vuodelta 1928.
Kun olin palaamassa autolle, huomasin hautausmaan reunassa erikoisen, kiviaidalla erotetun osion. Portti oli lukossa, joten ei muuta kuin kiviaidan yli vaan hops. Furuhjelmin sukuhauta-alue oli aikas pramea ja vanhanaikaisen patinoitunut. Hautakivillä riitti kokoa ja koristeeksi oli laitettu puuta. Liekö olleet metsänomistajia? Sahureita? Ainakin omistivat yhden kartanon, siitä oli Aamulehdessä juuri artikkeli.
Ajoimme sitten tienristeykseen, jossa oli vasemmalle Forssa 38 ja oikealle Turku, Pori jne. Olin suunnittelut reitin Humppilan kulmille 2-tielle ja siitä alaspäin Forssaan, mutta tämän 284-tien löytyminen sopi erittäin hyvin, koska sitä pitkin pääsi suoraan seuraavalle listassa olevalle patsaalle. Kaiken lisäksi, kun tämä reitti kulki mm. läpi Urjalan asemaseudun ja muutenkin ennenkulkemattomien polkujen kautta, oli valinta huomattavasti parempi, kuin aiotulla Turuntiellä jatkaminen.
Matka taittui mukavasti ja pian saavuimmekin Forssan hautausmaan parkkipaikalle. Nappasin kameran ja jätin vaimon herättelemään takapenkillä virkoavia nassikoita. Katsoin kalmiston ulkopuolella olevasta kartasta, että sankarihauta-alue sijaitsee suoraan edessäni. Kirmasin kuin mikäkin lassevireeni edessä näkyvän kappelin luokse ja ohi. Eihän siellä mitään toivottua sankaripatsasta ollut.
Lähdin sitten etsimään ja löysinkin suhteellisen pian hakemani, eli Johannes Haapasalon veistämän sankaripatsaan.
Nappasin muutaman kuvan ja sitten laukkasin autolle. Edessä häämötti seuraava patsas listalla, Aukusti Veuron Verkonkutoja, joka on mukavan puukujan ja suihkulähteen takana erittäin miellyttävän oloisessa puistossa.
Huikea patsas, jossa itseä miellytti miehen rento asento ja se, että verkko köllöttää tuolin seluksella ja käsi puristaa käpyä.
Sieltä ajoimme Kehräämöalueen ja kirjaston parkkikselle ja bongasimme heti Aleksis Kiven pääkuvan tolpan päästä ja sitä vastapäätä Suomen ensimmäisen sähkörautiotien vetovaunun.
Hassusti on pääkuva aseteltu korkealle tolpannokkaan. Väkisinkin ensin katsoo, notta näyttääkö se sanaseppo tästä kulmasta katsojalleen tylysti fingeriä?
Ei näyttänyt keskaria, oli siellä sentään se etusormikin pystyssä. Forssan kaupungintalon aulassa on Aukusti Veuron teosnäyttely, josta löytyy mm. Nurmijärvellä olevan Aleksis Kiven patsaan ja yllä olevan Verkonkutojan vedokset. Siellä täytyy ehdottomasti vierailla.
Kehräämöalueelta löytyi myös pitkästä aikaa uusi Walter Runeberg kokoelmiin. A.W. Wahrenin rintakuva on perinteistä Walteria. Komeat ovat Wahrenin hiuskiehkura sekä nuo muhkeat viikset, joita äitini kehui cockerspanielin korviksi.
Wahrenista Wikipedia kertoo mm. näin:
"Vuonna 1838 Axel Wilhelm Wahren muutti Suomeen. Aluksi hän vuokrasi ja uudisti Jokioisten Verkatehtaan, josta tuli myöhemmin Tampereen Verkatehdas (nykyisin Tamfelt). Riitaannuttuaan Jokioisten kartanon kanssa hän siirtyi Loimijoen vartta yläjuoksulle päin, ja perusti vuonna 1847 kehräämön ja vuonna 1854 kutomon nykyisen Forssan kaupungin alueelle. Tästä syntyi Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu teollisuusyhdyskunta. Kehräämön perustamisen mahdollisti niin sanottu Myllysopimus. Vuonna 1859 kehräämö ja kutomo yhdistyivät Forssan Osake Yhtiöksi. Vuonna 1872 Wahren kuului Kymi Oy:n perustajiin, sekä oli vaikuttamassa Suomen Yhdyspankin perustamiseen. Vuonna 1934 Oy Forssa Ab sulautui Finlayson Co:hon. Wahren oli myös perustamassa ensimmäistä palokuntaa Forssaan. Forssan Vapaaehtoinen Palokunta Ry:n perustettiin vuonna 1882."
Walter Runebergin oma osio löytyy täältä!
Ylitimme Loimijoen vesivoimalaitoksen patosiltaa pitkin ja pidimme evästauon joen rannalla. Sieltä palasimme autolle joen toista puolta ja könysimme takaisin menopeliin. Tarkoitus oli vielä käydä kuvaamassa kuusi patsasta, mutta huomasimme, että aikataulu ei enää tällä kertaa anna myöten. Oli pakko lähteä jatkamaan matkaa. Ajoin kuitenkin yhden pikku kierroksen torin ympäri, niin että näimme siellä Ankkalammilla olevat patsaat.
Saavuimme ajoissa Karkkilaan ja parkkeerasin torille aivan väärin. Jäimme odottamaan muita tulijoita, enkä enää jaksanutkaan lähteä tutkimaan vieressä olevan kirkon ympärillä olevia hautoja. No, ehkä ensi kerralla. Jossain siellä pitäisi olla Gunnar Finnen sankaripatsas toisen maailmansodan osalta ja Aimo Tukiaisen veistämä punaisten muistomerkki.
Kovat oli tosiaan suunnitelmat, mutta jatkuva pysähtely ja kiire saivat tämän metsästysreissun jäämään hieman torsoksi. Ei toisaalta haittaa, tulipahan nähtyä nyt, missä niitä patsaita mm. Forssassa on. Kartasta niiden bongailu ei kuitenkaan näyttänyt mm. sitä, miten lyhyen matkan päässä kaikki olivat.
Verkonkutoja teki jostain syystä suuren vaikutuksen. En tiedä, mikä siinä on, onko se eläväinen teos, mainio asento vai mikä, mutta erityisen hieno se on. Myös Aleksis Kivi on kaikessa tönkköydessään mahtava, tyylikäs suorastaan. Hyvin yksinkertainen asettelu ja vaatimaton koko.
VastaaPoista