Walter Runeberg - isän varjosta omaan maineeseen

Walter Runeberg on tunnettu erityisesti kahdesta patsaastaan. Runeberg veisti isänsä Johan Ludwig Runebergin - Suomen kansallisrunoilijan - patsaan, joka sijaitsee Helsingissä Esplanadin puistokadun keskimmäisessä kohdassa. Waltsun toinen teos, tsaari Aleksanteri II:n kunniaksi pystytetty muistomerkki on yksi Suomen kuvatuimmista patsaista.

En ollut sen kummemmin nostanut Runebergia korkealle patsasmaakarilistallani, mutta kun tässä vauhtiin päästiin vuoden loppua kohden mennessä ja blogin alettua, huomasin, että Helsingissä on sen verran näitä Waltsun patsaita, jotka ovat olleet vuosien aikana varsin merkittäviä ja lähiseudulla sijaitsevina myös helposti löydettäviä. Toki kun etsiskelin Runebergin patsaista lisätietoa, sellaista löytyi myös Tanskassa ja Ruotsissa sijaitsevina rintakuvina ja patsaina.

Runebergia pidetään - ihan aiheesta - yhtenä suomalaisen kuvanveiston tärkeimmistä tekijöistä. Kun näitä taideteoksia katsoo, helposti uskoo tässä olleen mies paikallaan. Tässä osiossa vaikeinta oli valita tietyistä patsaskokonaisuuksista sopivan vähän kuvia, ettei mene liiallisuuksiin kuvien määrä.

Ensimmäisenä Runebergin patsaista yhytimme isä-Runebergin patsaan, Porvoossa kun vierailimme elokuussa 2010. Bongasimme puistosta siis J.L. Runebergin muistoksi pystytetyn patsaan, joka on kopio Helsingin vastaavasta. Tässä versiossa on pelkkä J.L., eikä niitä lisäherkkuja, mitä Espan versiossa. Niistä tuossa hieman alempana lisää.

Wikipediasta:

"Runebergille on pystytetty lukuisia muistopatsaita. Näistä vanhimmat ja huomattavimmat ovat vuonna 1885 paljastetut Helsingin ja Porvoon patsaat, molemmat runoilijan pojan Walter Runebergin veistämiä. Porvoon Runebergin patsas on kopio Helsingin patsaasta, mutta pienemmässä koossa ja ilman Suomi-neidon hahmoa."

Kun ottaa huomioon Porvoon aseman suomalaisessa historiassa ja sen, että siellä sijaitsee Runebergin museo ja muuta kulttuurihistoriallista, on ihme, ettei kaupungin nettisivuilla ole tarkempia tietoja julkisista taideteoksista.

Seuraava Runebergin teos kuvattiin lokakuussa 2010, kun kävimme syyskävelyllä Hietaniemen hautausmaalla. Kansakunnan satusedän, Zacharias "Sakari" Topeliuksen (1818-98) hautakiven päällä olevan enkelipatsaan on veistänyt Walter Runeberg. Tämäkin tuli yllätyksenä bongarille. Mutta ihan selkeä Waltsun teos on kyseessä.

Wikipediasta:

"Topeliuksen haudalle Hietaniemen hautausmaalle, (V21-12-3), pystytettiin vuonna 1905 Walter Runebergin veistämä hautapatsas Valoa kohti. Rahat hautamuistomerkkiin oli saatu Suomen Naisyhdistyksen järjestämällä kansalaiskeräyksellä."

Uudemman kerran Hietaniemen hautausmaalla ja tällä kertaa löytyi Runebergin oma hauta ja sen päällä oleva hieno, Kööpenhaminassa veistetty patsas.

"Walter Runeberg vanhemman vuonna 1890 Kööpenhaminassa (patsaassa teksti Kjobenhavn sept 1890) veistämä patsas seisoo korkean marmoripintaisen paaden päällä merkkaamassa taiteilijan sukuhautaa. Patsaassa on alastomat mies ja nainen, joiden etumukset on peitetty liinalla. Hahmot kurottavat avoimin käsin kohti taivasta. Heidän vierellään on risti, jossa on ruotsinkielistä tekstiä."

Sitten vasta sai vuoron Espaa hallitseva kansallisrunoilija.

Wikipedia sanoo näin:

"Esplanadin puistossa  sijaitsevassa Helsingin patsaassa on kaksi pronssista hahmoa: korkean jalustan huipulla seisova, lyseonlehtorin virka-asussaan kuvattu Runeberg, sekä hänen jalkojensa juuressa oleva Suomi-neito joka kannattelee kuparitauluun kaiverrettuja Maamme-laulun sanoja."

Helsingin taidemuseon sivut puolestaan näin:

"Vuosi Runebergin kuoleman jälkeen Säätyjen asettama valtuuskunta, jonka sihteerinä oli Sakari Topelius, tilasi runoilijan Pariisissa työskentelevältä pojalta, kuvanveistäjä Walter Runebergilta, kansallisrunoilijan muistomerkin.

Kuvanveistäjän luonnos hyväksyttiin 1882, ja se valettiin pronssiin Pariisissa. Jalustan Suomi-neito valmistui 1883. Runoilija Runeberg on kuvattu noin 55-vuotiaana luonteenomaisessa asussaan pukeutuneena papintakkiin, jota hän käytti toimiessaan Porvoon kymnaasin opettajana. Hänen oikea kätensä on rinnalla peukalo takin käänteen alla ikään kuin puheen alkaessa. Muistomerkissä ei missään mainita, ketä se esittää. Oli itsestään selvää, kenestä oli kysymys. Runebergin patsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin 1885, kahdeksan vuotta runoilijan kuoleman jälkeen.

Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Neidon vasen käsivarsi nojaa tauluun, jossa on Maamme-laulusta (Vårt land) ensimmäinen ja kaksi viimeistä säettä. Ne ovat Vänrikki Stoolin tarinoista (1848). Graniittisen jalustan yhdellä sivulla on hiekkapuhallettu omistusteksti: Suomen kansa maamme laulajalle. Toisella sivulla on teksti: Af Finlands folk. Jalustan takaosassa on vuosiluku 1885. Veistoksen kokonaiskorkeus on 8 metriä."

Espan keskellä pönöttävä patsas on ollut aina niin itsestäänselvyys, ettei näihin upeisiin yksityiskohtiin ole kiinnittänyt huomiota. Kirjat, seppele, Suomi-neidon asento jne. Mielettömän hienoa työtä.

Loput on bongattu marraskuun 2012 villeillä patsasviikoilla. Niitä ovat Leo Mechelin, Aleksanteri II, Lindfors ja Borgström sekä loppujen lopuksi Danaidit, joiden kuvaamista ennen satoi ensilumi, jota jouduttiin sitten poistamaan patsaan yltä auton lumiharjalla :)

Leo Mechelinin rintakuva oli Runebergin viimeisiä teoksia. Tuimannäköinen ukko, oli varmaankin eläessään myös tuima ukko. Ainakin murjoi patsaidentekopäätöksiä läpi valtuustoissa hyvällä prosentilla. Ensimmäiset kuvat otettiin myöhään marraskuisena iltana salamavaloa väläytellen. Viimeisin kuva on päiväsaikaan, mutta kuva tärähti ja tuli epäselvä foto.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Walter Runeberg valoi pronssisen rintakuvan 1909 Helsingin asukkaiden lahjaksi 70-vuotiaalle Mechelinille. Muotokuvaa säilytettiin aluksi Ateneumin taidemuseossa, mutta 1943 Pro Helsinki -säätiö sijoitutti sen nykyiselle paikalleen säätytalon puistikkoon.  Muotokuva on Walter Runebergille tyypillistä ihanteellista realismia."

Samaisena iltana, kuin em. Mechelin tuli myös kuvattua epätarkkoja kuvia Suurtorin keskellä seisovasta, mielettömän hienosta ja monumentaalisesta Aleksanteri II:n muistomerkistä. Sitten kun muutamaa päivää myöhemmin pääsimme päiväsaikaan kuvia ottamaan, tulikin jo parempia. Tätä tekstiä kun valmistelin, huomasin, miten jättimäisestä ja huikeasta teoksesta on kyse. Niin monta eri yksityiskohtaa, että ei tällaisia moni patsasmaakari ole lähtenyt tekemään.

Vaikka edelleen pidän Ensio Seppästä suosikkinani, on Walter Runeberg noussut kärjen tuntumaan. Ei Ensiolla ole yhtään näin mahtipontista työtä pönöttämässä maamme kamaralla kuin Walterin tekemä huikea muistomerkki. Osa kunniasta kuuluu tietenkin Johannes Takaselle, mutta Waltsuhan tämän loppuun saakka molempien ideoiden perusteella teki.

Wikipediasta:

"Aleksanteri II:n patsas on Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Kuvanveistäjien Johannes Takanen ja Walter Runeberg suunnittelema patsas paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä.

Patsaaseen kuuluu Aleksanteri II:n hahmo sekä neljä allegorista veistosryhmää, jotka kuvaavat Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux); kaikkiaan siihen sisältyy kahdeksan ihmis- tai eläinhahmoa. Korkean graniittijalustan huipulla seisova Aleksanteri II on kuvattu Suomen kaartin upseerin univormussa, pitämässä puhetta vuoden 1863  valtiopäivillä. Keisarin yli kolme metriä korkea hahmo perustuu Johannes Takasen luonnokseen, sen sijaan muut veistokset ovat alusta asti Walter Runebergin käsialaa.

Jalustan eteläreunalla on Laki, miekkaa ja kilpeä pitelevä oikeuden jumalatar leijonineen. Länsireunalla eli yliopiston päärakennuksen puolella on Työ eli maanviljelijäpariskunta, jonka mies pitelee kädessään kirvestä ja nainen sirppiä ja viljalyhdettä. Pohjoisreunalla eli tuomiokirkon puolella on Rauha, kyyhkysten ympäröimä rauhan jumalatar. Itäreunalla eli valtioneuvoston linnan puolella oleva Valo käsittää kaksi hahmoa: Spektroskooppia pitelevä jumalatar, joka symboloi tieteitä, sekä lyyraa pitelevä pikkupoika, joka symboloi taiteita.

Lisäksi patsaan jalustassa ovat Suomen maakuntavaakunat sekä vuosiluku 1863, jolloin Suomen valtiopäivien toiminta alkoi uudelleen puolen vuosisadan tauon jälkeen."

Ei voi kuin ihmetellä, miten nuo kaikki on tehty? Maalipaletti, linnut, vaatteet, enkelit, havut, rypäleet. Huikeaa ammattitaitoa!

Sitten menimme vierailulle Töölöön katselemaan kaktuksia ja muita hienoja kasveja sekä karppeja altaassa. Samalla olikin oiva tilaisuus räpsiä kuvat parista Runebergin tekemästä rintakuvasta ja yhdestä Kullervosta. Talvipuutarhan rahoittaja, kenraali Julius af Lindfors on saanut rintakuvansa puutarhan pihamaalle. Muhkeaviiksisen Lindforsin kuvaaminen sopi erinomaisesti käynnissä olevaan movember-hyväntekeväisyyskampanjaan.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Veistos esittää kenraali Julius af Lindforsia (1831-1903), joka lahjoitti varoja talvipuutarhan rakentamiseen. Hallitusjäsenyys ja osakkuus menestyneissä yhtiöissä sekä Taideteollisuusyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtajuus loivat edellytykset kulttuurin tukemiseen. Hän työskenteli monin tavoin suomalaisen kulttuurin edistämiseksi samoin kuin myös hänen appensa kauppaneuvos Henrik Borgström, jonka rintakuva on myös kaupungin puutarhan alueella Eläintarhassa.
Julius af Lindforsin rintakuva on valettu pronssiin 1909. Jalustassa on teksti: ' J. af Lindfors Donator '. Veistos oli Talvipuutarhan pääsisäänkäynnin edessä, mutta puutarhan korjaustöiden yhteydessä 1990-luvun alussa siirrettiin nurmikolle rinteeseen."

Talvipuutarhan kupeessa, rinteellä suurmiesten tammia valvoo puiston entinen mestari, Henrik C. Borgström, jonka muistomerkin ja rintakuvan teki tietenkin Walter Runeberg. Waltsun kunniaksi pystytetty tammi on yksi em. suurmiesten puista kyseisessä puistikossa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Kauppaneuvos Henrik C. Borgström (1799-1883) oli suurliikemies ja merkittävä kulttuurivaikuttaja. Hän oli esittävien taiteiden, kulttuuri- ja sivistyslaitosten mesenaatti ja kiinnostunut kaupungin kaunistamisesta puistoin. Hänen aloitteestaan syntyivät mm. Kaivopuisto ja Kaivohuone. Hän muutti Laajasalossa omistamansa Tullisaaren alueen puistoksi ja perusti Eläintarhan puiston Töölönlahden pohjukkaan 1851.
Borgströmin, Eläintarhan puistoalueen perustajan ja vaalijan, muotokuva paljastettiin 27.5.1888. Realistisen rintakuvan teki Walter Runeberg, graniittisen jalustan suunnitteli Th. Decker ja kivityöt teki kivenhakkaaja F. Alfstrand.
Jalustan etusivulla on tekstit 'Henrik Borgström, Tölö parks och Trädgårdsföreningens grundläggare' ja takasivulla 'Af tacksamme medborgare 1887'."

Patsaanmetsästyksen hullut viikot huipentuivat vielä talvisissa olosuhteissa suoritettuihin kuvauksiin, joista yksi oli Runebergin veistoksesta Danaidit, joka on sijoitettu Taka-Töölössä olevan Lastenklinikan pihalle. Lumi oli peittänyt patsaan, mutta patsaanmetsästäjä ei hätkähtänyt: auton lumiharja ja kamera kouraan ja taideteokselta enimmät lumet pois ennen kuvaamista.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Danaidit olivat kreikkalaisessa mytologiassa Argoksen kuninkaan Danaoksen viisikymmentä tytärtä. Riitaannuttuaan veljensä Aigyptoksen kanssa ja paetessaan Egyptistä Danaos kieltäytyi antamasta tyttäriään puolisoiksi tämän viidellekymmenelle pojalle. Lopulta kuningas suostui, mutta antoi tyttärilleen käskyn surmata miehensä hääyönä.

Ainoastaan Hypermnestra ei totellut. Hänen miehensä jäi elämään ja surmasi Danaoksen kostoksi veljiensä surmasta. Aviomiehensä surmanneet isälleen kuuliaiset tyttäret puolestaan joutuivat kreikkalaisten Manalassa Haadeksessa rangaistukseksi ikuisesti kantamaan vettä rikkinäisillä ruukuilla. Tämä loputtoman työn vertauskuva on paljon käytetty aihe länsimaisessa kuvataiteessa.

Walter Runeberg on käsitellyt myyttiä hienostuneen tyylitellysti. Lähes luonnollista kokoa olevat kaksi naista on muotoiltu varsin naturalistisesti, mutta asennoissa ja ilmeissä on edelleen voimakas pyrkimys ihanteellisuuteen. Ekspressiivisempi Art Nouveau alkaa kuitenkin tehdä jo tuloaan tässä teoksessa. Veistoksesta huokuu vahva eroottinen lataus, joka korostuu hahmojen asennoissa. Loputon kärsimys ja syvä epätoivo on kuvattu paradoksaalisen sulokkaasti.

Teos valmistui vuonna 1893 ja se pystytettiin alunperin Eiraan liikemies Uno Staudingerin hankkimana Sairaala Ensin (nyk. Villa Ensi) puistoon. Veistos sijoitettiin 1950 tilapäisesti Lastensairaalan piha-alueelle."

Ylläolevassa esittelytekstissä sanotaan, että patsas sijoitettiin Töölöön tilapäisesti vuonna 1950. Näin 62 vuotta myöhemmin voisi kysyä, että miksei sitä koskaan palautettu Eiraan, Villa Ensin puistoon? Jos nämä naikkoset olisivat siellä niiden muiden patsaiden luona, olisivat ne ansaitsemassaan seurassa. Nyt niiden oloa valvoo Kari Juvan veistos lähempänä klinikan pääovia sekä pöljästi sijoitettu Pelastustie-kyltti.

Luulin, että Helsingissä sijaitsevat Walter Runebergin teokset olisivat olleet suht hyvin paketissa, mutta sitten luin Pauli Jokisen kirjan Kulttuurikävelyllä Helsingissä, josta selvisi, että Waltsun patsaita on vielä vaikka hurusomykky keskustan lähistöllä. Monen muunkin, mm. Wäinö Aaltosen töitä löytyy erinäisistä paikoista, joista en ollut aiemmin lainkaan tietoinen. Ainakin Forssassa ja Turussa voisi vierailla tutkailemassa Runebergin teoksia. Helsingissä Aleksanterinkadulla seinässä olevat työnteon patsaat pitäisi käydä kuvaamassa, tarvitaan siis jälleen lainaksi pitkääputkea.

Päivityksiä 14.3.2016:

Forssan Kehräämöalueelta löytyi myös pitkästä aikaa uusi Walter Runeberg kokoelmiin. A.W. Wahrenin rintakuva on perinteistä Walteria. Komeat ovat Wahrenin hiuskiehkura sekä nuo muhkeat viikset, joita äitini kehui cockerspanielin korviksi.

Wahrenista Wikipedia kertoo näin:

"Vuonna 1838 Axel Wilhelm Wahren muutti Suomeen. Aluksi hän vuokrasi ja uudisti Jokioisten Verkatehtaan, josta tuli myöhemmin Tampereen Verkatehdas (nykyisin Tamfelt). Riitaannuttuaan Jokioisten kartanon kanssa hän siirtyi Loimijoen vartta yläjuoksulle päin, ja perusti vuonna 1847 kehräämön ja vuonna 1854 kutomon nykyisen Forssan kaupungin alueelle. Tästä syntyi Suomen ensimmäinen maaseudulle perustettu teollisuusyhdyskunta. Kehräämön perustamisen mahdollisti niin sanottu Myllysopimus. Vuonna 1859 kehräämö ja kutomo yhdistyivät Forssan Osake Yhtiöksi. Vuonna 1872 Wahren kuului Kymi Oy:n perustajiin, sekä oli vaikuttamassa Suomen Yhdyspankin perustamiseen. Vuonna 1934 Oy Forssa Ab sulautui Finlayson Co:hon. Wahren oli myös perustamassa ensimmäistä palokuntaa Forssaan. Forssan Vapaaehtoinen Palokunta Ry:n perustettiin vuonna 1882."

Forssassa on tosiaan toinenkin Runebergin teos, August Borgströmin reliefi. Se pitää käydä tsekkaamassa ensi kerralla, kun ehtii poikkeamaan pitäjässä.