Sporttipatsaat - sankareita ja yleiskuvia

Urheilu on kautta maailman sivu ollut tärkeä keino nostattaa ihmisten itsetuntoa. Antiikin Kreikassa alettiin järjestämään virallisia olympialaisia, jotta saataisiin selville, kuka onkaan kovin per urheilulaji. Perinne on jatkunut siitä nykypäivään saakka. Urheilijat ovat aina olleet kansallissankareita, joita on nostettu välillä jopa liiankin korkeille jalustoille. Osa ovat kuitenkin patsaansakin ansainneet.

Tämänkertaisessa päivityksessä käyn läpi näitä kotimaisia urheilija- ja urheilupatsaita, keskityn itse muistomerkkeihin, mutta pitäähän sitä hieman pohtia näiden huippu-urheilijoiden tarinoitakin. Mennään patsaiden pystytysjärjestyksessä.

Ensimmäisenä vuorossa on Wäinö Aaltosen omassa  blogiosuudessakin esitelty Paavo Nurmen patsas, joita on Suomessa useassa paikassa. Tunnetuin niistä on tietenkin Helsingin olympiastadionin ja Kisahallin välisen Mäntymäen kentän nurkassa sijaitseva juoksijapatsas. Suomea esittävissä postikorteissa on usein kuvitettuna Nurmen patsas taustallaan legendaarinen stadika torneineen.

Nurmi oli aikansa juoksijatähti, verrattavissa Usain Boltiin, Michael Johnsoniin, Carl Lewisiin jne. Mitaleja olisi tullut enemmänkin, ellei turkulaista olisi diskattu yksistä kisoista ammattilaisuuteen vedoten. Aaltosen patsas on tavallaan peruskauraa, mutta noussut omiin sfääreihinsä kohteensa tavoin. Nurmi on Nurmi, vaikka voissa paistaisi ja patsas myös.

Wikipediasta:

"Paavo Nurmi -patsas (myös Paavo Nurmen juoksijapatsas) on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä, Suomen menestyneintä olympiaurheilijaa juoksija Paavo Nurmea esittävä kokovartaloveistos. Pronssiveistos valmistui vuonna 1925, ja siitä on sittemmin tehty neljä lisävalosta. Patsaasta tuli suomalaisen urheilun ja itsenäisen kansakunnan symboli ja Suomi-kuvan lähettiläs.

Tilaus merkitsi Aaltosen kansallisen luottotaiteilijan uran alkua. Aiemmin hänellä oli ollut vahva paikallinen merkitys Turun seudulla. Veistostilaus annettiin Aaltoselle "kohotuspalkintona", koska häntä pidettiin nuorista kuvanveistäjistä lahjakkaimpana. Veistos oli myös ensimmäinen Suomen valtion tilaama urheilijaa esittävä veistos."

Nurmen patsaan kuvaaminen onnistui vihdoin kesällä 2011, kun kävimme syömässä Kisahallia vastapäätä olevassa Chico'sissa. Paluumatkalla autolle oli sitten pakko suorittaa vihdoin Paavon ikuistaminen kameran välityksellä.

Seuraavana vuorossa on Loviisasta löytyvä painin olympiavoittaja Verner Weckmanin muistomerkki. Loviisan patsaista ei tuppaa löytymään mitään infoa internetistä, mutta yksi uutisartikkeli sentään löytyi tähän muistomerkkiin liittyen:

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/34409-verner-weckman-rengastettiin-vihdoin

Matti Hauptin kyhäämä muistomerkki pronssisine reliefilaattoineen on varsin pelkistetty ja sijainti koulun pihan reunalla on - vaikkakin kaupungille ja Weckmanille tärkeä - aika syrjäinen, kun vertaa esim. Mäntysen Kurkikaivo-suihkukaivoveistokseen ja Sibeliuksen jättipäähän, jotka ovat erittäin näkyvillä paikoilla Loviisan pääkadun varrella.

Kuvasimme Weckmanin muistomerkin eräällä Haminasta paluureissulla, kun pysähdyimme ottamaan Jussi Mäntysen Kurkikaivosta kuvia. Huomasimme sattumalta autoa kääntäessä, että koulun pihan nurmikolla pönötti iso kivipaasi, jossa oli kuva kiinni ja edessä plakaatti puupalikan nokassa. Ei muuta kuin tutkimaan tarkemmin.

Sitten vuorossa on Tampereen Ratinan stadionin pihalla seisova Vesieste, jonka on veistänyt Pentti Papinaho.  Nimensä mukaisesti veistos kuvaa estejuoksijoita vesiesteellä. Kuvaushetkellä altaassa ei vesi pulpunnut (alla siitä lisää), tosin ei pulppua kisaesteen altaassakaan.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Veistos esittää kahta tyyliteltyä 3000 metrin estejuoksijaa ylittämässä vesiestettä. Molemmat ovat juuri ponnistamassa kädet ylös kohotettuina esteen yli. Kutsukilpailun kautta valittu suihkukaivoveistos pystytettiin Tampereelle uuden Ratinan stadionin pääsisäänkäynnin edustalle. Kustannuksiin saatiin 50 000 mk tuntemattomilta lahjoittajilta. Kauppaneuvos Kalle Kaihari ja presidentti Urho Kekkonen paljastuivat myöhemmin rahasumman lahjoittajiksi. Patsas paljastettiin 12.8.1966. Tuossa yhteydessä kuultiin kritiikkiä, jonka mukaan juoksijat ylittävät estettä väärällä, ns. aitajuoksutyylillä.

Altaan on suunnitellut arkkitehti Pekka Laurila. Suihkukaivo ei ole nykyään toiminnassa. Vesiestettä on jaettu pienoisveistoksina urheilijoille, jotka ovat tehneet Tampereen stadionilla Suomen ennätyksen tai vastaavan tuloksen."

Vesiesteen kuvat tuli otettua viime kesänä, kun olimme jälleen pitkää viikonloppua viettämässä Tampereella. Lähdimme iltakävelylle ja kiertelimme ympäriinsä päätyen lopulta Ratinan pihalle. Räpsin muutaman otoksen veistoksesta ja stadionin tolpassa olleesta olympialaisten futiksen muistolaatasta. Sitten menimme sillan yli Laukontorille päin ja kävimme leikkimässä leikkipuistossa illan hämärtyessä.

Pesäpalloilija-patsasta on tehty kaksi valosta ja toinen niistä on Kouvolassa, toinen Haminassa. Ensinmainittua emme ole vielä bonganneet, mutta jälkimmäisen kyllä. Aivan Haminan keskustassa torin kupeessa sijaitseva nuorta pesäpalloilijaa kuvaava Onni Pursiaisen veistos pääsi todistamaan männä kesänä varsin meluisaa tapahtumaa, kun vieressä ollut koulu murjottiin lähes kokonaan maan tasalle.

Haminassa ei ole pääsarjatason palloilua ollut vuosikausiin, mutta juuri pesäpallo on kaupungissa edelleen tärkeässä asemassa. Toivottavasti Haminan Palloilijat nousisi ainakin miehissä Superpesikseen, jotta paikalliset saisivat katsottavaksi huippupalloilua. Sitten vielä tämänkin patsaan toisen version sijoituspaikan Kouvolan joukkue Pallonlyöjät takaisin ruotuun parin vuoden heikomman menestyksen jälkeen niin tarjolla olisi hieno "derby".

Kymipediasta:

"Pronssisen patsaan suunnitteli Onni Pursiainen (1905–1978). Patsaan korkeus on noin 1,65 metriä ja jalustan korkeus 1 metri. Pesäpalloilija-patsas sijaitsee Salpausselän tornitalojen edustalla (sijainti kartalla).

Patsaan lahjoittivat Kouvolan kaupungille kauppaneuvos Onni Paavola ja johtaja Otso Paavola. Paavolat lahjoittivat samanlaisen patsaan myös Haminan kaupungille Haminan Palloilijoiden 40-vuotisjuhlien kunniaksi 2. maaliskuuta 1968. Lyöntiin valmistuvaa pesäpalloilijaa esittävän patsaan kasvojen mallina Onni Pursiainen käytti Oiva Pursiaisen kasvoja."

Haminan nettisivut eivät kerro patsaasta sen enempää tarinaa, mutta kuvasta kun näkyy niin hyvin, naputtelin tekstin talteen:

”Haminan Palloilijain 40-vuotisjuhlapäivänä 2.6.1968 lahjoittivat kauppaneuvos Onni Paavola ja johtaja Otso Paavola tämän patsaan Haminan kaupungille kiitoksen osoitukseksi sen Haminan nuorison sekä Haminan Palloilijain pesäpalloilutoimintaa kohtaan osoittaman myötämielisyyden johdosta.”

Kouvolassa on kestävyysjuoksija Ilmari Salmisen patsas, jonka on veistänyt Pauli Koskinen. Patsaassa Salmisen lennokas askel saa ansaitsemansa ikuistuksen. Toisin kuin Nurmi, Salminen saa patsaassa juosta shortsit jalassaan ja juoksukengissä. Paita on kuitenkin jäänyt kotiin. Maailmanennätyksenkin juossut Salminen voitti aikoinaan Berliinin olympiakisoissa 10 000 metrin kultamitalin. Suomi sai tuossa kisassa kolmoisvoiton. Salminen tuuletti myös EM-kisoissa kahdesti kymppitonnin voittajana.

Kymipediasta:

"Pronssisen patsaan suunnitteli Pauli Koskinen (1921–2003). Patsaan korkeus on noin 2,2 metriä ja jalustan korkeus noin 1,3 metriä. Patsas sijaitsee Kuntotalo II:n edustalla.

Kouvolan Sivistys- ja Urheilutalo Säätiö käynnisti patsashankkeen vuonna 1986 ja patsas tilattiin Pauli Koskiselta keväällä 1987. Teos paljastettiin 4. kesäkuuta 1988."

Kuvasin Salmisen patsaan elokuussa 2012, paluumatkalla evakosta Haminasta. Päivä sai yllättävän käänteen, kun olimme päässeet vihdoin hiekkaisilta sivuteiltä Kotka-Kouvola-pikitielle nro 15. Käännyin oikealle ja kiihdytin kohti Kouvolaa, kun alkoi kuulua outoa ropinaa ja varoitusvalot syttyivät. Kävi ilmi, että laturin hihna oli posahtanut. Ei muuta kuin jännityksen vallitessa ajoimme Kouvolan keskustaan ja lähimmälle Teboilille. Siellä oli ystävällinen ja auttava henkilökunta - korjaamon pomo lähti jopa omalla autolla hakemaan sopivaa hihnaa korjausta varten.

Odotimme huoltamon kahviossa virvokkeita nauttien, kun rasvanäppi hoiteli Volvon remmipuolen reilaan. Sitten, kun matka saattoi jatkua, pysähdyin nappaamaan muutamista patsaista kuvat, ensimmäisenä ylläolevasta Salmisesta.

Vuonna 1991 sai suomalainen nyrkkeilylegenda Gunnar "GeeBee" Bärlund vihdoin ansaitsemansa kunnianosoituksen, kun hänen näköispatsaansa julkistettiin Helsingin Vallilassa, Paavalinkirkon edustalla olevassa puistikossa. Lahdentieltä Töölön suuntaan Sturenkatua liikkuvat ovat jo reilun 20 vuoden ajan päässeet ihailemaan pikaisesti ohi kiitävää, iskua tarjoilevaa GeeBeen patsasta. Muistomerkin on veistänyt Niilo Rikula.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Raskaan sarjan nyrkkeilijä Gunnar Bärlund (1911-1982) - paremmin tunnettu nimellä GeeBee - saavutti 1930-luvulla valtavan suosion. Hän voitti mm. Eurooopan mestaruuden vuonna 1934. Ammattilaisareenoilla hän eteni jopa maailmanmestarin toiseksi haastajaksi. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1936.  GeeBeen vieraillessa Helsingissä vuonna 1938 kymmenettuhannet ihmiset juhlivat häntä sankarinaan. GeeBee vieraili synnyinsijoillaan Helsingin Vallilassa vielä 1970-luvulla. Hän kuoli Floridassa 2. elokuuta 1982.

Niilo Rikulan toteuttama veistos on pronssia ja se paljastettiin 1991. Veistoksen tyyli noudattaa urheilijaveistokselle tyypillistä realistista taideihannetta. Luonnollista kokoa suurempi nyrkkeilijäfiguuri on juuri iskemässä, suojaten samalla toisella kädellään päätään ja vartaloaan.

Kilpailun muistomerkistä järjesti Hermanni-Vallila seura. Gunnar Bärlundin omaisten aloitteesta veistoksen jalustaan on kiinnitetty pieni messinkilaatta, jossa on teksti: 'In Loving Memory Eva Bärlund 1912-2006'."

En muista tarkalleen, mistä olin tulossa, kun poikkesin Vallilan kautta matkalla työpaikalle. Auto parkkiin ja pikavauhdilla GB-patsasta ihastelemaan. Aika rosoinen on nyrkkeilysankarin muistomerkki, mutta niin taisi olla rosoinen itse mestarikin.

Ilmari Salmisen perässä pronssia Berliinin kympiltä napannut Volmari Iso-Hollo on ikuistettu patsaaseen - tai itse asiassa suihkukaivoveistokseen Keravalla. Muistomerkin on tehnyt Erkki Kannosto ja se julkistettiin vuonna 1994. "Vomma" voitti Los Angelesin 1932 kisoissa ja Berliinissä 1936 olympiakultaa 3 000 m estejuoksussa. Neljäs olympiamitali, hopeinen, tuli Losin kymppitonnilta. Maailmanennätyksenkin Iso-Hollo ehti juosta urallaan.

Toisin kuin Papinahon Vesieste-teoksessa, tässä on oikeanlainen tyyli ylittää este kuvattuna. Iso-Hollon muistomerkki tuli kuvattua männä kesänä, kun olimme hankkineet uuden auton ja siihen piti vaihtaa uusi ilmastoinnin osa ja auto oli pajalla Keravalla. Tarkastin patsaslistasta Keravan tarjonnan, Iso-Hollon patsas oli löydettävä ennen kuin hyppäisin junaan kohti Pasilaa.

Aamuaurinko valaisi Keski-Uudenmaan kaupungin keskustan katuja, kerrostaloja ja liikerakennuksia, kun tamppasin kohti "Vomman" pystiä. Sitä ennen tulin kuitenkin kuvanneeksi yhden patsaan, josta ei ollut siinä vaiheessa mitään tietoa. Iso-Hollon löysin lopulta ja sen läheisyydestä myös Paasikiven isokokoisen pronssisen pään naulattuna jättimäiseen siirtolohkareeseen.

Pellon suuri mestari, hiihtäjä Eero Mäntyranta sai hienon muistomerkin vuonna 1997. Taiteilijaprofessori Ensio Seppäsen uran viimeisimpiin teoksiin kuuluva Mäntyrannan patsas sijaitsee Pellon keskustassa. Mäntyranta voitti urallaan viisi kultamitalia olympialaisissa ja MM-kisoissa, mutta sai myös kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen suomalainen urheilija, joka kärysi dopingin käytöstä.

Pellon matkailusivuilta:

"Olympiavoittaja Eero Mäntyrannan hiihtäjäpatsas sijaitsee kuntakeskuksessa. Taiteilijaprofessori Ensio Seppäsen tekemä patsas on paljastettu v.1997."

Tiemme vei Pelloon vuoden 2009 hää- ja lomamatkalla. Pysäytin patsaan nurkalle ja otin puhelinyhteyden kaupungissa majailleeseen rakkaaseen ystävääni Lipsuun, joka ystävällisesti hieman myöhemmin illalla näyttikin meille paikallisia paikkoja ja nähtävyyksiä, mm. keskustasta jokusen kilometrin päässä keskellä metsää sijaitsevan Oranki Art -taidenäyttelyn, joka oli jotain mitä en olisi koskaan kuvitellut näkeväni.

Pellossa oli myös tuona ajankohtana kova meininki, kun pitäjän leirintäalueelle oli majoittunut iso läjä Jokamiesluokan SM-kilpailuihin saapuneita osallistujia ja katsojia. Kaiken lisäksi joella oli veneessä kalastamassa toinen kaveri. En muista tarkalleen, tarttuiko tuolloin kaloja Stuukan syötteihin? Pellosta matka jatkui Muonion kautta Kilpisjärvelle ja aina Norjaan saakka, mutta se onkin ihan toisen paikan ja ajan juttu se.

Vähän julkisia veistoksia tehnyt Juhani Honkanen veisti vuonna 2008 Haminan Vehkalahti-talon eteen pystytetyn muistomerkin hiihtäjänä mainetta niittäneelle Sulo Nurmelalle. Luulin aluksi (epäselvien nettitietojen perusteella), että tämä Ruissalon koulukeskuksessa oleva patsas olisi Sulo Mäkelän tekemä joku patsas. Kun vihdoin pääsin muistomerkkiä kuvaamaan, oli ihmetys aikamoinen. Kyseessä oli siis kuvanveistäjän etunimikaima ja nettitiedot olivat vinksallaan.

Sulo Mäkelä Seura pitää yllä molempien Sulojen muistoa järjestämällä tapahtuman Sulon päivänä helmikuussa.

Mäntlahti.com-sivulta:

"Tällä hetkellä vireillä on mm. tutkimustyö Sulo Mäkelän sankaripatsaista ja tuotannosta, sekä Sulonpäivätapahtuma (13.2.) yhteistyössä Vehkalahden Veikkojen ja Haminan kaupungin kanssa. Tarkoituksena on kehittää kahden kuuluisan vehkalahtelaisen Sulon – Mäkelän ja Nurmelan – nimeen rakentuva yhteinen kulttuuri- ja kuntoliikuntatapahtuma, jossa taide ja liikunta yhdistyvät."

Hiihtoliiton sivuilta:

"Sulo Nurmela syntyi Miehikkälässä ja edusti urallaan sekä Miehikkälän Vilkasta että Vehkalahden Veikkoja. Sulo Nurmelan suurimmat saavutukset ajoittuvat 1930-luvun puoliväliin. Ensimmäiset SM-mitalinsa Sulo Nurmela saavutti 1934 ja jo samana talvena hänestä tuli ylivoimaisella tavalla maailmammestari 18 km:n matkalla Ruotsin Sollefteåssa. Suomi otti tuolloin kolmoisvoiton ja Sulo Nurmela voitti toiseksi tullutta Veli Saarista yli minuutin!

Sulo Nurmelan näköispatsaan tekijä on taiteilija-kuvanveistäjä Juhani Honkanen, joka on erinomaisella tavalla pystynyt pysäyttämään patsaaseen Sulo Nurmelan vetävän hiihtotyylin. Näyttää aivan siltä, kuin Sulon hiihto yhä edelleen jatkuisi."

Patsaan tekijän sivuilta löytyy hyvin tietoa muistomerkistä, tässä linkki sinne:

Sulo Nurmelan patsas

Samaisen tekijän viisi vuotta aiemmin eli 2003 työstämä muistomerkki toiselle hiihtolajien mestarille, Heikki Hasulle, löytyy Kouvolaan nykyään kuuluvalta Anjalankoskelta. Tämän patsaan kävimme kuvaamassa tänä syksynä, kun jälleen ajoimme paluumatkalla Haminasta "mökkiteitä" pohjoiseen kohti Kouvolaa. Tällä kertaa poikkesimme Sippolan kirkolla ja sieltä ajoimme Anjalaan. Edellisen kerran, kun olimme Anjalan peukkupysähdyspaikan lähettyvillä, poksahti siis Volvosta laturin hihna. Nyt matka sujui ilman kommelluksia ja Hasun monumentti tuli ikuistettua kameralla talteen.

Taiteilijan itsensä sivuilla on sen verran hyvä kertomus myös Hasun patsaasta, joten laitan tähän vain linkin sinne:

Heikki Hasun patsas

Loimaa on urheilupitäjä vailla vertaa. Koripallojoukkue Loimaan Korikonkarit nousi Korisliigaan, vaihtoi nimekseen sponsorin mukaan Nilan Bisons, hankki huippupelaajia ja voitti heti mestaruuden. Lentopallon puolella paikallinen Hurrikaani on niittänyt sekin hyvää menestystä viime vuosina. Pesäpallon puolella sen sijaan on ollut hiljaisempaa, vaikka laji onkin perinteisesti ollut korkeassa arvossa paikkakunnalla. Siitä osoituksena pesäpallolle pystytetty julmetun kokoinen graniittipaasi keskustassa sijaitsevassa puistossa.

Pesiskivi tuli kuvattua kesälomareissulla Siuttilaan, Uudenkaupungin lähelle, kesällä 2011. Ajoimme Forssan ja Jokioisten kautta Loimaalle, josta etsimme mm. Onkipoika-patsasta ja kirkon läheisyydessä olevia sankaripatsaita. Keskustassa olevasta puistosta bongasimme tämän pesisjärkäleen, josta oli tietenkin pakko ottaa kuvat muistoksi.

Kotimaassa on vielä kuvaamatta lukuisia sporttiaiheisia patsaita ja muistomerkkejä. Mielenkiintoisimmat ovat hiihtäjä Veikko Hakulisen patsas Valkeakoskella (Aimo Tukiainen), juoksija Hannes Kolehmaisen patsas Kuopiossa (Heikki Konttinen), juoksija Ville Ritolan patsas Peräseinäjoella (Maija Nuotio), pesäpallon isä Tahko Pihkalan patsas Helsingissä (Nina Sailo), molemmat Lasse Virenin patsaat Helsingissä ja Myrskylässä  (Terho Sakki), paljon kohua aikoinaan herättänyt hiihtäjä Helena Takalon nakupatsas Pyhäsalmella (Antonio da Cudan) sekä kuningas Jari Litmasen patsas Lahdessa (Reijo Huttu).

Ulkomailla olevien patsaiden kohdalla Patsaanmetsästäjän pumppu alkaisi varmaankin käydä ylikierroksilla. Jenkkilässä on muutama patsas, jotka olisi hauska nähdä ja kuvata. Niistä muutama mainitakseni ovat koripalloilijoiden Michael Jordanin ja Magic Johnsonin patsaat Chicagossa ja Los Angelesissa, jääkiekkoilija Wayne Gretzkyn patsaat Los Angelesissa ja Edmontonissa (ei kommentteja jenkkilä-kanada-rajavedosta) sekä tietenkin Philadelphiasta löytyvä "nyrkkeilijälegenda" Rocky Balboan patsas.

Englanti on varmaankin pullollaan futaajien, rugby- ja krikettisankarien patsaita, Benelux-maat ja Ranska puolestaan pyöräilijöiden muistomerkkejä. Voisi kuvitella, että Saksasta löytyy jokunen urheilijoiden patsas, vaikka maan historian tuntien siellä varmaankin karsastetaan kenenkään nostamista liian korkealle jalustalle.

Wäinö Aaltonen - kansallinen luottotaiteilija

Tampereen tunnetuimmat patsaat (Hämeensillan pirkkalaisveistokset), muutama Helsingin tunnetuimmista patsaista (Paavo Nurmi, Aleksis Kivi) sekä lukematon määrä Turussa olevia patsaita plus oma museo. Siinä, mistä voi aloittaa Wäinö Aaltosen osuuden Patsaanmetsästäjä-blogissa.

Jos kyseessä eivät ole näköispatsaat, oli Aaltosellakin oma tyylinsä ihmishahmojen kasvojen suhteen - aivan kuten oli mm. Sulo Mäkelällä.

Ensimmäinen Wäiskin patsas, joka kuvattiin, oli itseoikeutetusti Aleksis Kiven patsas Rautatientorilla, Helsingissä. Kuvat otettu huhtikuussa 2008 ja tammikuussa 2011, kahdella erillisellä ohikulkumatkalla. Tämä patsas on niitä patsaita, joille ei tule ikinä mentyä erityisesti niitä kuvaamaan. Ne vaan ovat aina olleet paikoillaan eikä niitä pidä sen erityisempinä. Näitä ovat mm. Mannerheimin, Paavo Nurmen ja Kolmen sepän patsaat sekä Sibelius-monumentti. Lisäksi ne ovat turistien suuressa suosiossa, sekin ainakin itseltä vie innostusta toiseen suuntaan.

Hurjan näköinen on tuo lumivalli, joka on kansalliskirjailijamme syliin kipattu. On varmaan jännät paikat joka kevät, että mitäköhän on lumimassa tehnyt tälle kansalliselle kuvalle, johon kuuluu Rautatientori asemineen, Aleksis Kiven patsas ja sen taustalla Kansallisteatteri.

Edit / Toukokuu 2013:

Vappureissulla 2009 Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa kävimme mm. Raumalla ja Porissa. Kuvauksessa pääkohteina olivat kirkot, mutta jokunen patsaskin tuli kuvattua, kiitos vaimoni, joka tuolloin vastasi näiden pystien löytämisestä ja kuvaaamisesta.

Ganalikaupungissa jököttää Alfred Kordelinin rintakuvamuistomerkki.

Rauman taidemuseon nettisivuilta:

"Vuonna 1920 Rauman kaupunki sai Alfred Kordelinin säätiöltä 2 miljoonan markan lainan. Lisäksi säätiö lupautui lahjoittamaan Rauman seurakunnalle arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman siunauskappelin, joka valmistui vuonna 1924. Kaupunginvaltuusto osoitti kiitollisuutensa lahjoituksista tilaamalla Wäinö Aaltoselta Alfred Kordelinin pronssisen rintakuvan. Alkujaan veistos oli tarkoitettu sisätiloihin, mutta vuonna 1960 se siirrettiin nykyiselle paikalleen, lähelle varsinaista Alfred Kordelinin muistomerkkiä, Kanaalin Helmiä."

Porissa, Reposaaren hienolla saarella, vanhan kirkon pihalla on S2-laivan muistomerkki, josta emme tajunneet ottaa tätä parempia kuvia, kun eihän se ole Ensio Seppäsen tahi Kalervo Kallion hengentuotteita.

Poritieto-sivuilta:

"Torpedovene S2:n muistomerkki sijaitsee Reposaaren kirkon edustalla Meri-Porin Reposaaressa. S2:n uppoaminen keräsi aikanaan huomattavasti julkisuutta ja järkytti niin merivoimien henkilökuntaa, suomalaisia merenkulkijoita kuin suurta yleisöäkin. Torpedoveneen hylystä löytyneet 23 vainajaa siunattiin Porin Reposaaren yhteishautaan 15. elokuuta 1926.

Onnettomuudessa menehtyneille pystytettiin kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki Reposaaren kirkkomaalle onnettomuuden vuosipäivänä vuonna 1930. Suomen merivoimat muistavat onnettomuuden uhreja yhä laskemalla muistomerkille seppeleen vuosittain."

Raumalla ja Porissa on kun netistä katsoin todella iso läjä bongaamisen arvoisia patsaita. Reposaaressa on myös kiva ravintola, josta sai herkullista kalakeittoa ja saaristolaisleipää. Saas nähdä, josko sinnepäin tulisi matkailtua jossain vaiheessa.

Kesälomamatkalla 2009 piipahdettiin Vaasassa, siellä on kirkon pihalla suihkukaivoveistos Luotsi. On muuten komea kirkko, yksi kolmesta Vaasan keskustan alueella. Vaasaan ei sen enempää tuolla kertaa tutustuttu, matka oli ollut pitkä - varsinkin kun piinasin raskauden alkuvaiheessa olevaa vaimoani keksimällä 400km reitille varmaan 20 kirkkoa, jotka kävimme kuvaamassa. Sellaista se on, kun jostain innostuu :-D

Olimme yötä suhteellisen täynnä olevalla leirintäalueella ja seuraavana päivänä kävimme uimassa ennen kuin jatkoimme matkaa rantareittiä kohti pohjoista. Mutta nyt takaisin Luotsi-teokseen.

Vaasan matkailusivuilta:

"Varsinainen luotsi on koppalakkinen mies, joka seisoo osittain ruorimiehen edessä kiikari vasemmassa kädessään ja viittaa oikeallaan ajosuuntaa. Ruorimiehellä on sydvesti päässään. Luotsin mallina on ollut luotsivanhin Gustav Westerholm Inkoon Barösundista. Suihkukaivo paljastettiin juhannusaattona 19.6.1959.

Patsas hankittiin raatimies Wilhelm ja rouva Erika Husbergin v 1912 tekemän testamenttilahjoituksen mukaisesti. He toivoivat Vaasaan suihkukaivoa, jonka aiheena olisi vanhan polven pohjalaisluotsi. Husbergin rahaston varojen lisäksi käytettiin ns Malmönvaroja, joiden käyttötarkoitus ei ole sidottu.

Suihkukaivohanke virisi vasta v 1956 alussa, ajatuksena oli saada patsas kaupungin 350-vuotisjuhlaan. Paikkakysymys aiheutti harvinaisen sitkeän keskustelun sekä kaupunginvaltuustossa, -hallituksessa että kirkkovaltuustossa."

Tampereen Hämeensillan pirkkalaisveistoksia olemme kuvanneet useaan kertaan. Patsaiden sijainti erittäin vilkkaasti liikennöidyssä paikassa, niiden suuri koko ja tosiaan, sijainti sillalla, luovat haasteita kuvaamiseen eri kulmista, mutta suhteellisen hyvin olemme onnistuneet, kaikki asiat huomioonottaen.

Wikipediasta:

"Hämeensillan Pirkkalaisveistokset on Tampereen Hämeensillalle sijoitettu Wäinö Aaltosen 1927–1929 tekemä neljän veistoksen kokonaisuus. Hämeensillan ja Pirkkalaisveistosten siluettia on sanottu Tampereen käyntikortiksi, josta kaupunki tunnistetaan.

Kolmen veistoksen aiheeksi valittu pirkkalaisliike  kuuluu Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin historiaan 1200–1500-luvuilla. Pirkkalaiset toimivat Perämeren ympäristössä ja verottivat lappalaisia. 1920-luvun Suomessa vallinneen teorian mukaan pirkkalaiset olivat lähtöisin Tampereen seudulta Pirkkalasta, mutta nykyisen käsityksen mukaan heidän alkuperänsä on epäselvä.

Veistosten aihepiiri oli kirjailija Jalmari Finnen laatima ja perustui historioitsija Jalmari Jaakkolan tutkimuksiin aiheesta.

Veistosten nimet:

Suomen neito, valaja Aukusti Veuro, veistetty 1928

Eränkävijä, valaja Aukusti Veuro, veistetty 1928

Veronkantaja, valaja David Uuranen, veistetty 1928

Kauppias, valaja David Uuranen, veistetty 1929"

Kirjaston kulmilla on Aleksis Kiven muistomerkki, Runoilija ja muusa. Kuva napattu viikonloppureissulla lokakuussa 2010.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Suomen kansalliskirjailijaksi luonnehditun Aleksis Kiven  (1834-1872) muistoksi pystytetty veistos tunnetaan myös nimellä Hengetär siunaa runoilijaa. Teos on vuonna 1926 järjestetyn muistomerkkikilpailun voittaja. Patsaan päärahoittajana toimi kauppaneuvos Emil Aaltonen, mutta rahaa saatiin myös kansalaiskeräyksellä. Teoksen pystytti Tampereen Taiteilijaseura ja se paljastettiin Hämeen heimojuhlissa 31.7.1928.

Teos oli aikanaan ensimmäinen vertauskuvallinen henkilömuistomerkki Suomessa. Kaksi figuuria - lepäävästä asennosta nouseva runoilija ja häntä siunaava runouden henki - ovat liikesommittelultaan monisuuntaisia; liike etenee kierteisesti toisaalta ylhäältä alas, toisaalta alhaalta ylös. Kuvanveistäjä pyrki monumentaalisessakin koossa luomaan vaikutelman aineettomuudesta ja henkisyydestä. Tyypeiltään hahmot ovat tekijälleen erittäin luonteenomaisia: suurehko pää, korkea otsa, miehellä atleettinen vartalo, naisella korkealla olevat tyylitellyt rinnat ja molemmilla melko pienet kädet ja jalkaterät.

Muistomerkki on allegoria: kutsumukseensa havahtuva runoilija varmistaa kutsunsa sydämen kohdalle nostetulla oikealla kädellään. Teos käsittelee taiteilijan tehtävää kutsumuksena ja jumalallisen käden kosketuksena. Jalustaan on kuvattu lyyra runouden vertauskuvana. Jalustassa on myös kirjailijan reliefikuva ja runoilijan sanat Seitsemän veljestä -romaanista: "Ylös pyhään pyörryttävään korkeuteen hän katseli". Helsinkiin pystytettiin Wäinö Aaltosen Aleksis Kivi -patsas vuonna 1939."

Edit / Elokuu 2015:

Pyynikin kirkkopuistosta löytyy Suru, patsas joka kuvaa surevaa tyttöä. Kuvattu ensimmäisen kerran talvella, joulukuussa 2010 ja uudelleen kesällä 2012. Laitetaan kuvat molemmilta kerroilta, aivan kuten Viktor Janssonin Convolvuluksestakin.

Tampereen taidemuseon nettisivuilta:

"Tampereen kaupunki osti veistoksen suoraan taiteilijalta vuonna 1961. Teoksen valmistumisajasta ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se kuuluu 1950-luvun tai 1960-luvun alun tuotantoon. Veistos sijoitettiin Pyynikin kirkkopuistoon vuonna 1963.

Suru kuvaa alastonta, jalkojensa päällä istuvaa naishahmoa hiukset valtoimenaan ja kädet kohotettuina kasvojen eteen. Taiteilija on varioinut samaa teemaa useissa eri veistoksissa. Tällaisia ovat esim. Karinaisten sankarimuistomerkki vuosilta 1951-52 ja omalle sukuhaudalle sijoitettu Genius Montanus -veistos vuodelta 1961, joka on edellisten naishahmojen modernisoitu versio."

Paavo Nurmen patsas sijaitsee tutulla paikalla Helsingin Olympiastadionin ja Kisahallin välisen Mäntymäen kentän reunalla. Ensimmäiset kuvat otettiin elokuussa 2011 ja pienoismallin kuvat marraskuussa 2011.

Wikipediasta:

"Paavo Nurmi -patsas (myös Paavo Nurmen juoksijapatsas) on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen tekemä, Suomen menestyneintä olympiaurheilijaa juoksija Paavo Nurmea esittävä kokovartaloveistos. Pronssiveistos valmistui vuonna 1925, ja siitä on sittemmin tehty neljä lisävalosta, joista Helsinki sai omansa olympiavuonna 1952. Patsaasta tuli suomalaisen urheilun ja itsenäisen kansakunnan symboli ja Suomi-kuvan lähettiläs.

Tilaus merkitsi Aaltosen kansallisen luottotaiteilijan uran alkua. Aiemmin hänellä oli ollut vahva paikallinen merkitys Turun seudulla. Veistostilaus annettiin Aaltoselle "kohotuspalkintona", koska häntä pidettiin nuorista kuvanveistäjistä lahjakkaimpana. Veistos oli myös ensimmäinen Suomen valtion tilaama urheilijaa esittävä veistos."

Bongasin tuon pienoismallin käydessämme työn puolesta palaverissa Kasarmitorin kupeessa olevassa mainostoimistossa. Siellä ikkunalaudalla nökötti tutunnäköinen juoksijapatsas. Kyselin taustoja ja sain tietää, että Aaltonen teki pienoisveistokset rahoittaakseen varsinaisen patsaan.

Edit / Toukokuu 2016:

Helsingin Sanomat teki jutun Helsingin julkisista taideteoksista ja siitä, miksi niistä useat ovat alasti. Jutussa on käyty läpi myös tuon Paven patsaan historiaa. Lue juttu täältä!

Edit / Syyskuu 2013:

Tämä Helsingin keskustassa sijaitseva reliefi tuli kuvattua Iron Maiden -keikkareissulla heinäkuun lopulla.

Helsingin taidemuseon sivuilta:
"Odottamaton vieras on kuudesta osasta koostuva reliefi jonka materiaalina on hiottu Kökarin punainen graniitti. Teos rakentuu kahdesta osasta: maalaisperheestä, jonka isä ruokkii hevosta ja äiti pitää lasta sylissään sekä reliefin vasemmassa reunassa perhettä siunaavasta enkelimäisestä naishahmosta. Reliefi oli aikanaan Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö Suomen tilaus suoraan taiteilijalta. Teoksesta on käytetty myös Sadonkorjuu-nimeä."

Lainaus toukokuun kuvaussessiopäivityksestä:

Ensin käännyimme Unioninkadulta Rauhankadulle ja olipas tylsä näky! Wäinö Aaltosen pronssinen veistos nimeltä Sarastus, jossa selityksen mukaan nuori nainen ihailee nousevaa aurinkoa ja suojaa siltä silmänsä eteen kohotetuin käsivarsin, olikin runtattu siirtolavan taakse. Remontit ovat kyllä todellinen pain-in-the-arse.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Punagraniittisella alustalla seisova pronssiveistos kuvaa kaunista nuorta naista, joka ihailee nousevaa aurinkoa ja näyttää suojaavan silmiään sen kirkkaalta valolta. Veistos on Suomen Pankin tilaus suoraan taiteilijalta. Teos on myös tunnettu nimellä 'Nuori tyttö ja lupaus'."

Presidenttien Ståhlbergin ja Svinhufvudin patsaista Eduskuntatalon edustalla on vain huonolaatuisia kuvia toistaiseksi, joten jätetään ne pois tällä kertaa. Lisään ne tänne, kunhan paremmat kuvat saadaan otetuiksi. Loppuun vielä pieni tietoisku Wäinö Aaltosesta:

Wäinö Aaltonen (8.3.1894-30.5.1966)

Marttilassa syntynyt Wäinö Aaltonen opiskeli maalausta Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1910-15. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä Turussa 1915.

Wäinö Aaltonen on tehnyt useita sankaripatsaita. Savonlinnan Sankari vuodelta 1921 on yksi tunnetuimmista sisällissodan muistomerkeistä maassamme. Hänen merkittäviä julkisia veistoksiaan ovat mm. Paavo Nurmen patsas (1924-25) Helsingissä, (teoksesta on valokset myös Turussa, Jyväskylässä ja Lausannessa, Sveitsissä), Eduskuntatalon veistokset vuodelta 1932 sekä Aleksis Kivi (1932-34) Helsingissä.

Wäinö Aaltonen suunnitteli useita hautamuistomerkkejä. Mm. Suomen Marsalkka Mannerheimin hauta Hietaniemessä (1954) ja Serlachiuksen muistomerkki (1958) Mäntässä ovat hänen tuotantoaan. Hänen veistämiään ovat myös Eduskuntatalon läheisyyteen sijoitetut presidenttien K.J. Ståhlbergin ja P.E. Svinhufvudin patsaat vuosilta 1960 ja 1961.

Wäinö Aaltosta pidetään 1900-luvun ensimmäisen puoliskon tärkeimpänä kuvanveistäjänä maassamme. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1940. Suomen Akatemian jäsenyyden hän sai 1948.

Wäinö Aaltosen museo avattiin Turussa vuonna 1967. Sen ovat suunnitelleet taiteilijan poika Matti Aaltonen ja Irma Aaltonen.