Elokuun alussa itäisessä Helsingissä

Porin-reissun jälkeen oli vuorossa vielä yksi reissu ennen kuin lomat olisivat ohi ja perheenjäsenet palaisivat mm. kouluun. Lähdimme junalla anoppilaan ja kävimme siellä ulkoilemassa ja peuhaamassa Rastilan rannalla olevassa vesileikkipuistossa. Oli muuten aikamoisen rankkaa poukkoilla vedestä liukkailla muovisilla patjoilla. Hauskaa kuitenkin oli.

Kävin jokunen vuosi sitten samaisen reissun aikana kuvaamassa itäisen Helsingin patsaita ja kerroin niistä näissä päivityksissä:

>>Kesän päätösreissu Helsinkiin, osa 2: itä meidän!

>>Kesälomareissun antia, osa 2 - itäisen Helsingin patsaita etsimässä

Nytkin päätin käydä tsekkaamassa pari sellaista veistosta, joita en ollut aiemmin nähnyt enkä kuvannut. Lainasin anoppilasta polkupyörän ja kypärän ja hurautin matkaan. Ajoin Vartiokylästä Vartioharjun ja Mellunkylän kautta Kontulaan ja paikalliselle Mikaelinkirkolle. Sen katolla on Kari Juvan pronssinen veistos Mikael, joka istuu ristin juurella. Veistos on vuodelta 1988 ja toiselta nimeltään Ristin tie.

Kirkko ja kaupunki -lehdessä luki näin:

"Kari Juva itse kertoi veistoksen esittävän miestä, joka turvautuu ristiin. Kun häneltä kysyttiin, voiko siinä nähdä enkelin, hän sanoi katsojan voivan tulkita asian omalla tavallaan."

Olin lähdössä kohti Vuosaarta tai Herttoniemeä, en ollut vielä päättänyt, kun tsekkasin tiedostoista, mitä olikaan vielä kuvaamatta ja huomasin, että Kontulankaaren varrella olevassa Ruuti-talossa olisi seinällä Heimo Suntion tekemä reliefi. Suuntasin fillarin sinne.

Kävin ensin kääntymässä Kontulankaaren päässä ja huomasin, että parittomalla puolella oli kolmessa kerrostalossa päädyissä isot muraalit.

Sitten löysin sen Ruuti-talon ja sen seinässä ja muurin päällä olevan Suntion kolmiosaisen veistoksen nimeltään Merkkien järjestäytyminen. Vuosiluku teokselle on 2002. HAM Helsingin sivuilta voi lukea lisää teoksesta.

Heimo Suntion tunnetuin teos on Haminan uimarannan lähelle pystytetty Pelle Miljoonan rumpalipatsas. Suntio ja Miljoona ovat vanhat kaverit.

Kontulasta ajoin tuttuja kevyen liikenteen väyliä (ollaan mm. ulkoilutettu koiria siellä) Kontulasta takaisin Vartiokylään ja Itäväylän yli Puotilan puolelle. Ostarin ohi ja kohti Itäkeskuksen ostoskeskuksia. Niiden ohi ja siirtolapuutarhan vierestä Roihuvuoreen. Roihikasta Herttoniemeen ja sieltä teollisuusalueen poikki Roihupellon taakse. Sieltä löytyi reissun pääkohde: kuvanveistäjä Pirkko Nukarin koti ja työpaikka.

Nukari ja hänen miehensä, kuvanveistäjä Tapio Junno ostivat aikoinaan rintamamiestalon ja sen takapihalle rakennuttivat 1990 valmistuneen, Kirmo Mikkolan suunnitteleman ateljeetalon, jossa valmistivat useat tunnetut veistoksensa, ja Nukari valmistaa vieläkin. Huomasin pihaan ajaessani, että kotona ollaan ja kävelin rohkeasti ovelle koputtamaan.

Kun olin esittäytynyt, sain tietää että talon omistaja oli tietoinen harrastuksestani ja tästä blogista. Hyvä. Sainkin audienssin ja luvan kuvata pihamaalla olevia veistoksia. Pääsin myös sisätiloihin ateljeehen ja näin Junnon työskentelytilat, jotka ovat olleet muistona jo 14 vuoden ajan. 

Monet näkemäni veistokset olivat jo tuttuja sekä Junnon että Nukarin kirjoista, jotka Nukari yhdessä toimittaja Otso Kantokorven kanssa kirjoitti ja jotka pari vuotta sitten julkaistiin. Olin ne tietenkin jo lainannut kirjastosta ja lukenut kannesta kanteen sekä päivittänyt taiteilijoiden tietoihin veistokset.

Laitan tähän päivitykseen tuohon yläpuolelle muutaman kuvan niistä veistoksista, jotka näin ja kuvasin. Enemmän kuvia sitten, kun saan tehtyä näistä omat osionsa. Junnosta sellainen on tyystin tekemättä, Nukarin taidetta olen esitellyt mm. Eläinpatsaat-osiossa.