Kotkassa ja Haminassa patsastelemassa

Palataanpa vielä hetkeksi viikonloppuun ennen juhannusta. Olin siis vanhan ystäväni 50-vuotisjuhlilla Kotkassa ja ennen bileitä kiersin kuvaamassa Kotkan veistoksia.

Illan kekkerit olivat mitä parhaimmat. Tapasin monia kavereita useiden vuosien tauon jälkeen. Juhlakalu oli innoissaan ja bändi hyvässä vedossa. Puolen yön jälkeen hyppäsin bussiin, joka kuljetti Haminaan pikkuteitä pitkin. Matka, joka on n. 22km, kesti melkein tunnin. Siitä huolimatta oli hauskaa katsella pimenevässä kesäyössä maisemia, joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan.

Yövyin appiukon asunnossa Haminan keskustassa. Aamulla heräsin ja söin aamiaista. Aamukahvin join parvekkeella ja mietin, menisinkö käymään äitini serkun luona, joka asuu tien toisella puolella. Siinä samassa heidän pihaltaan marssikin tädin mies, jonka viittilöin juttelemaan. Vaihdoimme kuulumisia (edellisen kerran näimme kaksi vuotta sitten), sen jälkeen hän lähti aamukävelylle ja minä aamusaunaan. Appiukon talossa on erinomainen sauna ja oli ilo käydä siellä, jälleen kerran, pitkästä aikaa.

Saunomisen jälkeen laitoin paikat reilaan ja lähdin kaupungin keskustaan. Hiljaista oli, ei liikennettä, ei ihmisiä juuri lainkaan. Raatihuoneelta kuitenkin löytyi heitäkin, sekä paikallisia (töissä) että turisteja (asiakkaina). En ollut aiemmin vieraillut raatihuoneen kahvilassa, joten nyt oli hyvä aika tehdä ensivisiitti.

Kiersin raatihuoneen ja bongasin pääoven vieressä sisäpuolella kaksi hitsausteosta, jotka näyttävät Veikko Haukkavaaran teoksilta, mutta taitavat olla paikallisen Veikon, eli Haaralan. Nämä kaksi - ja sisällä olevat teokset, ainakin Pietari Brahen muistomerkki - pitäisi päästä joskus kuvaamaan. Ikkunan läpi en viitsinyt teosten selkiä kuvata.

Kahvilan sisältä bongasin hiihtäjä Sulo Nurmelan muistoksi tehdyn pienoisveistoksen. Juhani Honkanen on vastuussa tästä sivakoimaan laitetusta Nurmelasta. Tämähän on pienoisversio siitä patsaasta, jonka Honkanen teki Nurmelasta Anjalankoskelle vuonna 2008.

Raatihuoneelta palasin torille ja sen sivuitse puistoon. Muistelin leikkipuiston kulmilla, miten lapsilla oli viime vierailulla hauskaa siellä. Liian pitkä tauko ollut heilläkin. Ankkalammelle päästyäni huomasin, että em. Veikko Haaralan lintuveistos oli poistettu lammelta. Mikäköhän on sen kohtalo?

Kotkan-bussin lähtöön oli yli tunti, joten vietin ajan kierrellen keskustaa. Piipahdin myös vanhalla Hietakylän hautausmaalla, joka sijaitsee linja-autoaseman takana. Olimme aiemmin käyneet pikaisesti täällä, enkä silloin löytänyt yhtään kuvanveistollista teosta. Päätin kuitenkin yrittää uudelleen ja onnistuinkin: yhdeltä haudalta löytyi venäläisen kuvanveistäjän tekemä muotokuvamedaljonki. Kahdesta kivestä löytyi pelkät reiät, niistä oli muotokuvat viety pois.

Lopulta pääsin bussiin ja huristelin taas samaisen tunnin matkan, nyt toiseen suuntaan. Jäin pois Kotkan keskustassa, torin kulmalla ja lähdin taas matkaan ohi Popovin rintakuvan ja Kuusikin teosten. Kuljin rantaan ja sieltä löysin Hanna Jaanisoon (nyk. Vihriälä) alumiiniteoksen nimeltä Calvus – nuori ukkospilvi. Se on vuodelta 2008.

Sapokan puisto oli edelleen aivan huikean upea ilmestys! On aivan uskomattoman upeaa, että Kotka on kaupunkina panostanut tähän kesäisin erinomaisen hienoon puistoon. Kasvien ja veden keskeltä löytyy myös Hannele Kylänpään eläinveistoksia. Tässä niistä muutama.

Sapokan nurkalla on entinen vesipuiston ruusutarha, joka toukokuussa 2017 Kotka-päivänä nimettiin Eero Hiironen -aukioksi. Sen keskellä on vesiallas, jossa seisovat Hiirosen haponkestävästä teräksestä valmistetut veistokset Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt. Pusikossa oli Veden merkki ja vedessä, vähän kauempana Veden nainen. Kaikki ovat vuodelta 2016.

Kuvanveistäjä, professori Hiirosen kuolemasta tulee pian kuluneeksi yksi vuosi. Hiironen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen heinäkuun lopulla 2018.

Kymen Sanomien sivuilta:

"Vuonna 1938 Huittisissa syntynyt Hiironen oli yksi Suomen tuotteliaimmista kuvanveistäjistä. Hiirosen tuotanto sisältää yli 450 teosta julkisissa kokoelmissa ja yli 40 veistosmonumenttia. Hiirosen tärkein materiaali on haponkestävä teräs ja suurin inspiraation lähde sisäsuomalainen järvi.

Kotkassa Hiirosen veistoksista muun muassa Vesitorso, Veden vartija ja Vedestä lähtenyt ovat nähtävillä vesipuisto Sapokassa. Sapokan vesipuiston ruusuterassi nimettiin Eero Hiironen -aukioksi Kotka-päivänä 19. toukokuuta 2017.

Hiirosen veistoksia oli Kotkassa enemmänkin nähtävillä kesällä 2016 retrospektiivisessa Vesi ja valo -näyttelyssä."

Sapokasta lähdin Koulukatua pitkin takaisin kohti keskustaa. Hain supermarketista hieman lounasevästä ja jatkoin ohi linja-autoaseman läheiseen Toivo Pekkasen puistoon, jonka nurkalta löytyi Jean-Erik Kullbergin vuodelta 1989 oleva kolmiosainen Auringonpalvojat/Kohti aurinkoa.

Puiston korkeimmalta kohdalta löytyi puolestaan Miina Äkkijyrkän vuodelta 2010 olevat Vasikat.

Frederico Asslerin vuodelta 2005 oleva Elinvoimainen läsnäolo (Presencia vital) näytti hienolta pilvettömän taivaan auringossa. Chileläissyntyinen taiteilija on muuten yltänyt tänä vuonna jo huikeaan 90 vuoden ikään.

Veistospromenadin tässä päässä ensimmäisenä vastaan tuli Kimmo Pyykön teos Matkalla, joka on vuodelta 2005. "Amerikan arkusta katkesi kahvat ja tavarat jäivät Kotkaan jalkakäytävälle. Matkaan tuli tauko."

Sitten vastaan tuli Kimmo Schroderuksen teos Vello. "Nimi kehkeytyi siitä, että taiteilija yritti kyselijöille kuvailla teostaan ja aina sanoi sen muotokieltä vellovaksi. Ars Fennicalla palkittu kuvanveistäjä on tehnyt veistoksensa taivuttamalla ja hitsaamalla muotoon 600 metriä kymmenmillistä haponkestävää terästankoa."

Tien toisella puolella oli Leninin vierailusta kertova muistolaatta. Se on vuodelta 1957.

Matti Peltokankaalta promenadilla on graniittiveistos Tarrautuminen. Seitsenosaisen veistoksen toisiinsa takertuneet graniittipallot voisivat taiteilijan mukaan olla vaikkapa kaktuksia, takiaisia tai puusta pudonneita hedelmiä.

Olin alun perin ajatellut nauttia lounaseväät jossain puistossa hyvästä päivästä nauttien, mutta Peltokankaan veistoksen kuvaamisen jälkeen huomasin, että jos aion ehtiä vielä Lenininpuistoon, oli pidettävä kiirettä. Niinpä laitoin tossua toisen eteen.

Lenininpuistolle päästyäni huomasin, että paikalla oli bussilastillinen itänaapurista saapuneita turisteja. Onneksi olivat vierailunsa suorittaneet ja poistuivat patsaanmetsästäjän tieltä. Ensin kuvasin Leninin puuttuvan käsivarren, joka on Krzysztof Bednarskin käsialaa vuodelta 1995. Täällä tietoa Bednarskista englanniksi.

Puolalaisen kuvanveistäjän teos paljastettiin vuonna 1995 osana Port of Kotka -taidenäyttelyä.

Sen takana on itse Vladimir Iljitsin jättimäinen rintakuva. Virolainen kuvanveistäjä Mati Varik veisti tämän patsaan vuonna 1979 ja se on lahja Kotkan ystävyyskaupungilta Tallinnalta.

Leninin jälkeen kipitin vauhdilla juna-asemalle, jossa kuitenkin ehdin odotella hyvän tovin junan saapumista. Ainakin ehdin syödä eväät rauhassa.

Taajamajuna kulki tasaisen varmasti Kouvolaan. Ennen asemalle saapumista ehdin ihmetellä junan ikkunasta Kouvolan ratapihan jättimäistä kokoa. Raiteita oli rinnakkain varmasti ainakin kaksikymmentä. Sinne mahtuu vaunua ja veturia jos jonkinmoista.

Asemalla meille informoitiin, että juna Helsinkiin olisi myöhässä. Ja mukavasti parikymmentä minuuttia olikin myöhässä. Ja juna oli myös pullollaan matkustajia. Konduktööri piti kuulutuksillaan matkustajat ajantasalla jatkoyhteyksistä, mutta silti päätin jäädä pois Pasilassa, vaikka Rautatieasemalla olisikin ollut hyvin aikaa kipittää Tampereen-junaan.

Sehän olikin sitten varsin nerokas valinta, koska tuo Tampereen-juna oli lähtenyt varikolta liikkeelle vajain valmisteluin ja myöhästyi sekin sen samaisen parikymmenminuuttisen. Mukavaahan sitä oli asemalaiturilla seurata seuraavien junien listan vaihtumista ja odotella oman kulkupelin saapumista paikalle. Onneksi en jäänyt jo Tikkurilassa pois.

Kaikesta myöhästelystä huolimatta matka lopulta sujui sutjakasti ja olin perillä Tampereella vain kymmenisen minuuttia aikataulussa ilmoitettua aikaa myöhemmin. Kävelin hyvässä aurinkoisessa säässä kotiin ja pääsin perheen pariin nauttimaan loppuillasta. Näin tuli päätökseen hauska ja onnistunut reissu Kotkaan ja Haminaan.

Lähteet: Wikipedia, Kymen Sanomat, www.visitkotkahamina.fi