Kansan asialla ja Miälentilat - uudet näyttelyt Tampereella

Tampereen taidemuseossa avautui viikko sitten kaksi uutta näyttelyä: Kansan asialla ja Miälentilat, joista ensin mainittu esittelee suomalaista klassikkotaidetta viimeisen parinsadan vuoden ajalta ja jälkimmäinen pureutuu pirkanmaalaiseen ITE-taiteeseen.

Olli Räty: Neito ja etualalla Mauno Juvonen: Korpikuuset.

Piipahdin perjantaina tiedotustilaisuudessa kuuntelemassa näyttelyt koonneiden tunnelmia ja kuvaamassa näytille asetetut patsaat. Ehdin siinä samassa katsella myös hienoja taulujakin. Lisäksi illemmalla kävin vielä juhlallisissa avajaisissa katsomassa teoksia hieman uudessa valossa ja kansan ympäröimänä.

Aloitetaan Kansan asialla -näyttelystä. Tiedotustilaisuudessa kuultiin ensin museojohtaja Taina Myllyharjun esittelypuheenvuoro. Sen hän teki Matti-hahmon (Liisa Hietanen, 2013) vierestä.

Taina ja Matti.

Sen jälkeen vuoron sai Maija-Liisa Linder, museoamanuenssi, jonka kuratoi näyttelyn. Hän puolestaan kertoi näyttelyn taustoista Kolmivuorotyöläisen (Rauni Liukko, 1972-93) katsellessa vieressä Valtsun kassi kourassaan. Ei millään pahalla kyseistä työläistä kohtaan, mutta kolmivuorotyö on ikävä kyllä saanut hänet näyttämään ihan Michael Myersilta.

Maija-Liisa Linder kertoo näyttelystä.

Puheenvuorojen jälkeen käväisimme alimmassa kerroksessa tutustumassa Miälentilat-näyttelyyn, mutta siitä myöhemmin. Ensin  Matin ja Kolmivuorotyöläisen välissä on Georges Winterin pronssiveistos Alaluokan reippaus. Siinä äiti tuohivirsut jalassaan peuhaa tyttöjensä kanssa. Erittäin hauska veistos!

Sivuhuoneessa oli kolme Emil Cedercreutzin veistosta. Pronssinen Suomen hetki vuodelta 1907 on tuttua Emiliä: nainen pitelee edessään olevan hevosen ohjaksia. Hevosia Cedercreutz osasi kyllä veistää.

Naapurihuoneessa puolestaan on kaksi Cedercreutzin terracottaveistosta, jotka kuvaavat ylioppilaita. Toinen on nimeltään Ylioppilas ja se on vuodelta 1914 oleva rintakuva. Toinen on myös samalta vuodelta, nimeltään Talonpoikaisylioppilas.

Antti Louhiston valettua ja patinoitua pronssia oleva pienoisveistos Matonpieksijä vuodelta 1965 on yksi näyttelyn hauskimmista patsaista.

Samassa huoneessa on puisia veistoksia, jotka ne ovat uskomattoman hienoja ja hauskoja. Viljo Mäkisen teoksessa Kansalaiset vuodelta 1971 on kuvattuna juuri tätä Suomen kansaa - yrmeänä, vakavana, myös virnuilevana.

Albin Kaasiselta on kolme veistosta. Saunan eteisessä -aihe (1931) näyttää tutulta, kuten myös Markkinamiesten (1927) lestin juonti. Eikä Se kysymysten kysymyskään (1923) outo juttu ole.

Kaasisen veistosten viereen on päässyt samaa aihepiiriä käsittelevät kaksi Uuno Nurmen puuveistosta. Ne ovat myös humoristisia, nimiltään Kuhertelua ja Paluu pikkutunneilla. Nurmen puu-ukot ja -akat ovat vuodelta 1954.

Sisääntulokerroksessa on sielläkin muutama veistos. Heikki Konttisen teos Pakettiin on lainattu Lahden taidemuseosta ja se on vuodelta 1970. Sen kanssa samassa vitriinissä on nokialaisen Ossi Somman vahvasti etukenossa ollut pienoispatsas nimeltään Vanha siirtotyöläinen vuodelta 1973. Myös Somman veistoksen on tähän näyttelyyn lainannut Lahden taidemuseo.

Keskimmäisessä kerroksessa on myös "punainen huone", jossa on paljon sadan vuoden takaiseen sisällissotaan liittyvää taidetta. Siellä on mm. Aimo Tukiaisen vuonna 1953 veistämä Eetu Salinin näköispatsas.

Vitriinistä löytyy Viktor Malmbergin pienoispatsas Kolme punakaartilaista joka on helmikuulta 1918.

Mainittakoon vielä, ennen kuin siirrytään alimpaan kerrokseen, että keskimmäisessä on kaksi Jenni Yppärilän kolmiulotteista Alttari-nimistä teosta, jotka saivat allekirjoittaneen ihailemaan hienoa käsityötä.

Sitten Miälentilojen luo. Heti portaissa vastaan huristaa Seppo Inkisen Speedway-kuski. Inkiseltä on näyttelyyn saatu iso kattaus miehen hienosti hitsaamalla tekemiä Pispalan lekendat -sarjan patsaita. Näyttelytilan seinällä on QR-koodi, jota klikkaamalla saa lisätietoa lekendoista.

Kaikki lekendat ovat kuulemma Inkisen tuntemia tai tietämiä pispalalaisia vuosien varrelta. Vesiosuuskunnan johtaja Vihtori Mäkelä ja hänen rouvansa Hilma (1999) on mainittu nimeltä. Kuvassa olevassa toisessa patsaassa on kuvattuna Juoksupoika (1988).

Pinottujen kuljetuslavojen päälle on sijoitettu Matti Pispa (1995) moponsa kanssa, TT-ajaja Pyynikin ajoista (1993) kurvaamassa vauhdikkaasti prätkällään, Pyöräilijä Eino Pajunen (1980-90) kuljettamassa pyörän rengasta tavaratelineellään sekä Pärinäpoika ja Surinasussu (1988) tukat hulmuten ja Irwin-kotsa päässä.

Hienoja ovat nuo Sepon hitsaamat patsaat. Voisihan noita olla jossain ulkosallakin näytillä, kuten kollegansa Veikko Haukkavaaran työt, joita on Tampereellakin aika monta julkisesti esillä.

Museon edustalla on Olli Rädyn monta metriä korkea puuveistos Neito - kuten ylimmästä kuvasta hieman näkyi - ja alakerrassa on saman tekijän iso, metallista ja polyuretaanista tehty Kukkulan kuningas.

Martti Hömpin tekemät Siunattu hulluus ja sen vieressä istuva Nirvana ovat nekin hauskoja. Takaoikealla näkyy Pyynikin aikamatkat -kokonaistaideteoksesta ja eläinpukuisista performansseistaan tutun Mika Pettissalon tekemä Muu Muu -hahmon hahmon päähine. Mikan ja kumppanien juttuihin Kaakinmaalla sijaitsevan vanhan kulkutautisairaalan luona kannattaa käydä tutustumassa.

Ninni Luhtasaari tunnetaan ainakin yhtyeistä Pintandwefall, Maria ja Marsialaiset (yhdessä Maria Stereon kanssa), Ninni Forever Band sekä Risto. Luhtasaari tekee jänniä taideteoksia, joista tänne Miälentiloihin on valittu viisi taulua.

Alakerrassa on paljon muutakin. En käy niitä sen enempää tässä läpi, koska nyt on patsasosasto käsitelty. Kaiken kaikkiaan näyttely on erittäin hyvin koostettu. Yläkerran mahtipontisuus nivoutuu keskikerroksen läpi alakerran nykytaiteeseen. Menkää ihmeessä katsomaan näyttely, on avoinna ensi vuoden helmikuuhun saakka.