Karhu eli metsänomppu - eläinpatsaat, osa 2

Meinasin melkein unohtaa tämän päivityksen, kunnes käväisin Epilässä etsimässä yhtä muistomerkkiä. Sieltä poispäin ajellessa muistin, että erään talon pihallahan on yksi karhuveistos. Hilpaisin paikalle ja koska kukaan ei ollut kotona, otin kuvat talteen. Olisi ollut mukavaa jo tässä vaiheessa saada tietoa tuosta veistoksesta, mutta pitää käydä vierailulla joskus uudelleen, ehkä silloin on väkeä kotosalla. Nuo kuvat hieman alempana, ensin pätkä alkuperäistä tekstiä:

Karhu on Suomen kansalliseläin. Siitä olisi voinut tulla maamme tunnuseläin. Leijonaan päädyttiin. Karhuja on kuvattu patsaissa useasti - ja miksei kuvattaisi, sen verran komea eläin on kyseessä. Onhan karhu niin tärkeä, että kun sellainen on nähty Haminassa, siitä pitää laittaa yleinen varoitus koko maahan. (Nythän tätä kirjoitusta valmistellessa tuli uusi varoitusilmoitus telkkarista, kun nallukka tallusteli Vääksyssä ja koki kovan kohtalonsa, kun virkavalta ampui elukan hengiltä.)

Täällä hieno kirjoitus (jo kymmenen vuoden takaa) karhuista ja heidän ansaitsemistaan muistomerkeistä:

http://www.kaleva.fi/karhu/karhu-kulttuurissamme/karhun-kansaa/112907/

Tuon artikkelin mukaan Helsingissä pitäisi olla reilun kilometrin säteellä Senaatintorista n. 50 karhupatsasta. Ainakaan minä en netistä moista määrää löytänyt, mutta tässä muutama joihin olen törmännyt:

Bertel Nilssonin suihkukaivoveistos Kalastava karhu pulputtaa kesäisin Kaivopuistossa, Kaivohuonetta vastapäätä. Kaivari tunnetaan kaikista muista paikoistaan ja aktiviteeteistaan, enkä minäkään ollut ennen tätä patsaanmetsästysharrastusta kiinnittänyt tähän taideteokseen mitään huomiota lukuisilla ohikulkureissuilla.

Emil Wikströmin graniittinen Kansallismuseon karhu on tietenkin Kansallismuseon portailla. Museorakennus on kellotapulimaisen torninsa johdosta yksi pääkaupungin tunnetuimpia maamerkkejä, karhu sen sijaan ei niinkään tuttu. Silti, aina kun siitä ohi on kulkenut, joku on napsimassa nallukasta kuvia. Itsekin pariin otteeseen.

Eläinpatsaistaan tunnetun Jussi Mäntysen yksi pääteoksista - ainakin tunnettuuden osalta - oli Kalliossa seisova Mesikämmen muurahaispesällä, joka antoi sijaintipaikalleenkin nimen: Karhupuisto.

Mäntysen veistoksen alkuperäinen versio on parin korttelin päässä Karhupuistosta, Työväenopiston sisällä. Taannoinen Helsingin-reissu ei mahdollistanut kyseisen herkun nauttimista, mutta varmasti tulen opiston sisällä vielä piipahtamaan.

Linnanmäellä on tuo kaikkien tuntema karhuperheveistos. Tekijä on Mikko Hovi ja Leikkivät karhut -nimen saanut teos on vuodelta 1951. Patsas on näyttävä, mutta jää selkeästi muiden taideteosten varjoon sijaintinsa puolesta.

Käväisin pienellä Itä-Helsingin bongailureissulla tässä elokuussa ja kun poikkesin Kulosaaressa sijaitsevaan Leposaaren kalmistoon, löysin sieltä Ulf Tikkasen veistämän pienikokoisen, leikkiviä karhuja kuvaavan patsaan. Karhunpennut pitävät huolta sotaveteraani Björn Hagertin haudasta. Lienee hankittu vainajan nimen perusteella.

Helsingissä on vielä yksi karhuaiheinen taideteos, jonka olen nähnyt useastikin, mutta on jäänyt toistaiseksi kuvaamatta. Kyseessä on Juho Feliks Talvian julkisivuveistoskarhut Töölössä, Museokadun ja Oksasenkadun risteyksessä.

Kun matkustaa hieman kauemmas Helsingistä, niin Hyvinkäällä on mainio teos: Pirkko Nukarin Sunnuntaisirkus eli Sirkuskarhu eli Mopoileva karhu vuodelta 1977, se sijaitsee (kuten ylimmästä kuvasta näkyy) Hyvinkään taidemuseon edustalla. Kävimme aikoinaan jollain päiväuni/nukutusajelulla Hyvinkäällä saakka ja vaikka karhupolo onkin mopoineen jumissa hangessa, oli mukava saada siitä kuvat. Joskus voisi käväistä Hyvinkäällä kesällä, eiköhän sielläkin ole aina kesäisin mukava meininki.

Pori on ruotsiksi Björneborg eli Karhunlinna. On siis vain suotavaa, että paikkakunnan kovin patsasmaakari Emil Cedercreutz on saanut kunnian veistää näkyvälle paikalle karhupatsaan: Satakunnan karhu on vuodelta 1938 ja se seisoo Raatihuoneen edustalla. Aiemmin tuolla paikalla oli Cedercreutzin kivestä veistämä istuva karhunpoikanen, joka siis korvattiin tällä nykyisellä veistoksella.

Porin puistoristikko on hieno paikka ja sen varrelle on sijoitettu paljon veistoksia. Pohjoisesta etelään kulkevan linjan alemman päädyn herkkupalana on Cedercreutzin hevospatsas ja ylemmän päädyn kruunaa tämä karhu, joka tähyilee alas puistoon.

Porista sitten Tampereelle, jossa on kaksi julkista karhupatsasta:

Jussi Mäntysen Kalakarhu, herttainen suihkukaivoveistos, sijaitsee Pyynikinharjulla Kisakentänpuistossa. Veistos on vuodelta 1931, se hankittiin kaupungin haltuun vuonna 1933. Ensin se sijoitettiin Tammelantorin puistoon, mutta siirrettiin vuonna 1959 nykyiselle paikalleen Pyynikille.

Mauno Juvosen veistämä Karhu-patsas istuu pyllyllään Tarkonpuistossa, Salhojankadun ja Kalevantien risteyksessä. Sen löytää parhaiten, kun katsoo Kalevankankaan hautausmaan sivuportilta tien yli leikkipuistoon päin. Tämä karhu on vuodelta 1956.

Kolmas Tampereen karhu sijaitsee siis Epilän kaupunginosassa, lähellä Tohloppijärveä. Tekijästä ja valmistumisvuodesta ei ole tietoa, kuten ei myöskään siitä, miten patsas on tämän talon pihalle päätynyt.

Hauska veistos, jossa nallukka pitelee kippoa olkapäällään ja lupsuttaa kupinreunaa.

Loppuun vielä tietoa muista Suomessa olevista karhupatsaista. Näitä on varmasti lisääkin, mutta tässä ne, joista minulla on tähän mennessä tietoa.

Jyväskylässä on kaksi karhuveistosta, joista kumpaakaan en ole vielä ehtinyt näkemään muuten kuin valokuvana. Toinen on Kalle Keskisen vuonna 1961 tekemä harmaagraniittinen Karhu, joka seisoo Pitkäkadun vanhainkodin pihassa. Toinen on Oskari Raja-ahon Rajakadun Karhu, ammatillisen opettajakorkeakoulun pihalla. Tämä graniittikarhu on ainakin kaupungin nettisivujen mukaan siirretty varastoon rakennuksen remontin tieltä.

Jämsässä on Eino Rautaruohon romumetallista kyhäämä karhupatsas. Harmillisesti ne muutamat kerrat, kun olemme Jämsän nurkilla liikkuneet, ovat olleet niin kiireisiä, ettei tätä ole päässyt ihastelemaan lähempää. Rautaruohon romumetallista tekemään kurkipatsaaseen törmäsimme sattumalta Jämsänkoskella.

Kymenlaakson ainoa karhu (ainakin minun tietojeni ainoa) löytyy Kouvolasta: Tuure "Tuke" Laurilan suunnittelema ja Leo Mäen kivestä veistämä Kalastava karhu majailee Kouvolan kauppatorin eteläreunalla. Olen sen ohimennen nähnyt, mutta emme pysähtyneet sillä kertaa kuvaamaan.

Valamon luostarin alueella Heinävedellä on yksi graniittikarhu. Myös Virroilla, kirjaston edessä, on yksi karhupatsas.

Hämeessä karhulla on pitkät perinteet. Aulangolla sijaitsee yksi maamme hienoimmista karhuveistoksista, Karhut. Sen veisti vuonna 1906 vuolukivestä Robert Stigell ja se sijaitsee Aulangonvuoren juurella näkötornin alapuolella. Tänne on ollut haave päästä jo pidemmän aikaa. Ehkä toive vielä jossain vaiheessa toteutuu.

Lahden länsipuolella, Salpakankaan Nesteen lähellä on ilmeisesti kiven päällä yksi graniittinen karhupatsas.

Länsirannikolla, Raumalla ja siellä UPM:n tehdasalueella on puutalo Norjala, jonka edustalla on Reijo Paavilaisen veistos Mesikämmen ja havununna. Se on paperitehtaan 30-vuotisjuhlaan tilattu ja paljastettiin vuonna 1999.

Vielä kun palaa pääkaupunkiseudulle, niin tarjolla on ainakin yksi karhupatsas. Vantaan Tikkurilassa on yksi karhupatsas, jonka tekijä on Risto Leinonen ja julkistusvuosi 1987. Kyseisessä teoksessa on karhuemo, jonka vartalon suojassa lymyilee pieni pentu. Tämänkin veistoksen bongasin nettietsinnän myötä ja olen nähnyt siitä vain valokuvan. Seuraavalla kerralla, kun tie vie Tiksiin, pitää käväistä kuvaamassa tämä teos.