Paavo ja Maapallo - mökkireissun antimia Keski-Suomesta osa 1

Juhannuksen jälkeen kävin katsastamassa auton. Kuten viime vuosina on ollut tapana, ei tälläkään kertaa tullut synninpäästöä heti ensimmäisellä kerralla. Vaikka mitä tuli korjattavaa ja niitä selvitellessä huomasin keskustelupalstalta, että Saarijärveltä löytyisi huokeat kesärenkaat likimain slikseiksi ajamieni tilalle. No sehän sopi mainiosti, pääsisimme samalla reissulla neljän vuoden tauon jälkeen appiukon korpimökille nautiskelemaan kesästä ja rauhasta.

Kaikenlaista hässäkkää oli ennen reissua, mutta lopulta pääsimme torstaiaamuna liikkeelle. Kyllä kelpasi, kun oli jäähdytin vaihdettu ja helmat hitsattu kuntoon. Huristelimme Oriveden kautta, ohi Juupajoen ja Mäntän. Tällä kertaa emme pysähtyneet syömään Keuruun peukkumestassa (siihen pysähdyimme silloin 4 vuotta sitten) vaan jatkoimme kohti Multiaa. Fiksuna en tankannut Keuruulla, säästelin Multialle, josta löytyi tasan yksi Tebika ja siellä paljon kalliimpaa menovettä. Great success!

Takapenkki alkoi jo hermostua (ihan vähän, ei pahaa mekkalointia), mutta tilannetta helpotti Pylkönmäen kohdalla ollut tietyö, jossa asfaltti oli revitty suurimmalta osin pois ja työkoneita oli paljon paikalla. Emme tästä johtuen tällä kertaa käyneet ihailemassa Pylkönmäen pikkukoskea ja vanhaa sillantörmää vaan ajoimme suoraan Saarijärvelle.

Ruokaa teki mieli, joten ei muuta kuin pöperöpaikkaa etsimään. Kun hyvää ei heti löytynyt, päädyimme SEO:n pihaan ja menimme sisälle kahvilaan syömään Rollsin burgerit ja kanakorit. Hyvin upposivat, itse tykkäsin Rollsin grillimäisestä hampparista pitkästä aikaa. Kahvilan pöydästä rimpautin renkaanmyyjälle ja saimme kaupat tehtyä. Kävin häneltä saamillani ohjeilla hankkimassa rengastyöajan paikalliselta toimijalta ja sen jälkeen lähdimme, muutaman ajosekoilun jälkeen, vihdoin mökille.

Mökillä oli mahtavaa, samoin puuhapuisto Veijarissa. Päätimme tehdä pienimuotoisen patsaanmetsästyksen kotiinlähtöpäivänä eli sunnuntaina. Starttasimme kierroksen mökkipitäjä Mahlun legendaariselta Maapallopatsaalta. Matti Rutasen vuosia työstämä veistos on suuri nähtävyys ja meidän ollessa taidetta ja asuinpaikkoja ihastelemassa, tuli paikalle monta muutakin kiinnostunutta.

Paikalla on hyvät tietolähteet ja opasteet, joista selviää sekä patsaan että tekijän historia. Saarijärven museon sivuilta (pdf-linkki) löytyy seuraavaa infoa:

"Maapallopatsas on Matti Rutasen (22.2.1888- 6.10.1964) vuosien 1950-1955 aikana rakentama. Patsas on valmistettu betonista, raudasta, kuparista ja lasista. Patsaassa on kuvattuna, tekijän oman tulkinnan mukaan, Jeesus ristillä ja saarnaamassa, Jumalan äiti ja ihmiskunnan menneisyys ja tulevaisuus.

Jalustassa oleva teksti käsittelee jumalallista sanomaa, jonka Rutanen sai ilmestyksessään. Kertomansa mukaan Rutanen on luvannut Jumalalle Tampereen taistelun tiimellyksessä valmistaa teoksen. Toisen tarinan mukaan Rutanen on saanut näyssä käskyn Jumala muistomerkin rakentamiseen. Mm. presidentti Kekkosen kerrotaan lahjoittaneen tekemiseen 6000 mk."

On siinä Rutas-Matti, tai siis Pohjois-Euroopan Kenraali, kuten mies itse itseään nimitti, tehnyt kyllä uskomattoman ison duunin. Äijän elämä oli yksinkertaista: kalastusta, metsästystä, pyssyjen korjailua ym. muita sepän hommia ja siinä sivussa yhden patsaan veistelyä ja nakuttelua. Ai niin, salvoihan Matti aikansa kuluksi myös pari tölliäkin tiluksilleen.

Jätimme Mahlun ja Maapallopatsaan ja ajoimme Saarijärven keskustaan. Tavoitteeni oli ottaa uudet kuvat sekä Paavo-patsaasta että Alkuvoima-veistoksesta, jotka vaimoni kuvasi jo ennen kuin olin aloittanut patsaanmetsästyksen. Ensimmäisenä vuorossa oli Paavo, Saarijärven Paavo, jonka patsaan on veistänyt Heikki Varja. Kaikki menikin hyvin ja pääsin jatkamaan hautausmaan kiertoa.

Paavosta nyt vain yksi kuva, enemmän tulossa lähiaikoina, kun saan Varjan oman osion valmiiksi.

Saarijärven museon sivuilta:

"Patsaan pronssinen osa kuvaa J.L. Runebergin Saarijärven Paavo -runon keskeistä kohtaa. Patsaan graniittisessa jalustassa on J.L. Runebergin runon sanat: Mutta Jumalalta kasvun toivoi. Patsaan takana on vuonna 1973 lisätyt sanat: Pane leipään puolet petäjäistä, veihän naapurimme touon halla (lisäys Eeti Hännisen)."

Tuolla pdf-linkin takana on lisää hyvää informaatiota patsaasta. Nähtävillä on myös kuvia muista Paavon patsas -kilpailuun osallistuneista teoksista.

Paavon jälkeen löysin apteekkari G.A. Hammarénin hautakiven päällä olevan patsaan. Sen on veistänyt Eino Räsänen. Tarinan mukaan tämä hautapatsas on Saarijärven vanhimpia julkisia teoksia.

Läheltä edellistä löytyi Hannes Autereen hauta ja siitä raamatulliselta näyttänyt kiviveistos. Tarkempi tutkailu netin kautta paljasti Autereen olleen paikallinen kuvanveistäjä ja että hänen teoksiaan on Saarijärvellä useampia. Pitääpä ensi kerralla käydä katselemassa niitä tarkemmin.

Upeat surumieliset kasvot molemmilla. Miksi kuitenkin näistä tulee nyt kun näitä katsoo mieleen Fränti ja Vahanen. Pahoittelut jo tässä vaiheessa kaikille mahdollisen korvamadon ujuttamisesta.

Saarijärven sankaripatsasalueella olevat ristit ja patsaan on suunnittelut siis äsken hautansa esitellyt Hannes Autere.

Saarijärven museon sivuilta:

"Sankarihauta-alue muodostui vuodesta 1940 alkaen Vanhan Hautausmaan pohjoislaitaan. Taiteilija Hannes Autere suunnitteli sankarihauta-alueelle Kotiseudun henki -sankaripatsaan ja 247 kiviristiä. Saarijärven sankaripatsas kuvaa naishahmoa, joka kohottaa kätensä sankarihautojen suuntaan. Taiteilija itse käytti patsaasta työnimeä Kotiseudun henki. Patsaan jalustassa on kolme reliefiä ja sanat: Rakkauden velka on ikuinen (teksti kirkkoherra Eero Lehtinen).

Sankaripatsas on pystytetty 14.6.1953. Autereella oli kolme ehdotusta: Poika ja tikari; Äiti ja lapsi; Kotiseudun henki. Teosta moitittiin hennoksi ja ruipeloksi. Teos poikkeaakin tutuista sanakaripatsaista."

Omasta mielestäni kyseinen sankaripatsas on varsin normaalin oloinen, siis sellaiseksi, jossa ei ole kuvattuna sotilaita vaan kotijoukkoja eli naisia ja lapsia. On hupaisaa, että Saarijärven museon johtaja, joka tuon pdf-tiedoston on koostanut, on laittanut monen veistoksen teksteihin paikallisten motkotusta ja moitteita.

Kirkon seinän vieressä on ns. punaisten muistomerkki. Perussettiä tämä, jyhkeää graniittia löytyy. Aiheuttanut vuosien aikana voimakasta vastakkainasettelua nämä kahden puolen muistomerkit, eikä tämä ole Saarijärvelläkään poikkeusta tehnyt.

Menin vielä kalmiston perimmäiseen nurkkaan, ortodoksihautojen luo ja yritin kuvata evakkomuistomerkkiä. Se kuitenkin jäi likimain haaveeksi, koska kamerasta loppui akku. Nappasin kännykällä pari fotoa ja sitten lähdin juoksemaan kohti autoa. Sen verran kiva sade iski, että kiire tuli.

Nämä tällaiset häkkyrät eivät ole julkisen veistostaiteen saralta suosikkejani, mutta kivahan näitä on silti nähdä. Ehkä olisi kuitenkin kannattanut tällä kertaa skipata tämä, koska sateen vuoksi jäivät sekä Alkuvoima-veistos että Huuto vedestä, Arvo Siikamäen veistämä suihkukaivoveistos kuvaamatta. Päätimme lähteä kotia kohti, tällä kertaa Uuraisten ja Jyväskylän kautta. Siitä lisää seuraavassa osassa.