Mökkireissun patsaspommi jysähti Suomen Tsikagossa - katso kuvat!

Lähdimme Haminan suuntaan mökkeilemään perjantaina 5. kesäkuuta. Tarkoitus oli olla muutama päivä, mutta reissu venähti kahdentoista päivän mittaiseksi. Olin suunnitellut, että menomatkalla poikkeaisimme Lahteen, jossa voisi kuvata jokusen patsaan kaupungin varsin mittavasta julkisten taideteosten kavalkadista.

Päädyimme kuitenkin viime juhannukselta tuttuun reittiratkaisuun, joka vei meidät ensin erinomaiseen Pyynikintorin Liha -ruokakauppaan aamupalatarvikkeita hakemaan. Tällä kertaa vierailu kaupassa oli haikea, koska kauppiaspariskunta oli päättänyt lyödä hanskat lihatiskiin ja laittaa lapun luukulle. Onneksi ehdimme vielä piipahtamaan ja jättämään jäähyväiset ja tietenkin ostamaan ne pöperöt. Tampereelta ajoimme jälleen kohti Padasjokea ja pysähdyimme Matinsaaren levähdys- ja grillauspaikalle. Leipää, kinkkua, Laitilan La Rita -limpparia ja persikoita oli tarjolla evääksi.

 Matinsaaresta hurautimme ensin Padasjoen liittymään ja siitä Vääksyn kanavan kulmille Asikkalaan. Kanavapitäjässä päätimme etsiä Lauri Rapalan patsaan, mutta löysimme vain kalastusmuseon sekä sen pihamaan läheisyydessä olleen huikean hienon puiston. Tuon puiston kupeessa on Tomi Kulmalan teos Kiintorasti, joka on mestarisuunnistaja Minna Kaupin huikean uran kunniaksi pystytetty. Rapalan hienoa patsasta, jossa uistinkeisari on jättilohi sylissään, emme päässeet kuvaamaan, kun aikataulu alkoi jo painaa päälle eikä antanut sijaa jalkautua kanavan rannoille. Ensi kerralla sitten.

Täällä kuvamateriaalia Kiintorastin paljastustilaisuudesta.

Näytti siltä, että tämänvuotisen reissun patsasanti jää tuohon Kiintorastiin ja muutamaan tuttuun hautamuistomerkkiin sekä kahteen alla olevaan enkelipatsaaseen, jotka kuvasin uudelleen, kun kävimme Haminan Myllykylän hautausmaalla. Kunnes paluumatkalla poikkesimme sukuloimaan Lahteen. Haimme parkkipaikkaa Erkonpuiston kulmilta ja huomasin puistossa olevan peräti neljä pronssista muistomerkkiä aivan lähekkäin. Olin aiemmin kiinnittänyt huomiota vain Jussi Mäntysen Hirvi-patsaaseen.

Kun vierailumme oli päättynyt ja tulimme ulos porraskäytävästä, vaimo huikkasi, että "mikäs se tuo tuossa on?" Sisäpihalla oli suihkukaivo ja siinä naista esittänyt veistos. Tutkailin netistä ja sain selville, että kyseessä on Heikki Niemisen vuonna 1961 tekemä Susanna kylvyssä -veistos. Lapset olivat vesialtaan ympärillä innoissaan, olivathan he saaneet mäkkäristä happy meal -leluina vesipyssyt.

Toukokuussa 89 vuotta täyttänyt Heikki Nieminen on tehnyt uransa aikana lukuisia tunnettuja julkisia veistoksia. Niistä tunnetuimmat ovat varmasti Hymytyttö- ja Hymypoika-veistokset, joita on jaettu oppilaille vuosien aikana lukuisia pystejä.

Ennen kuin siirryin kuvaamaan Erkonpuiston patsaita, päätin poiketa parin korttelin päähän kävelykadulle torin kupeeseen, jossa on Pentti Papinahon veistämät kaksi korskuvaa ratsua, selässään kaksi kotiinpalaavaa hakkapeliittaa. Massiivinen monumentti on kyllä hieno teos.

Wikipedia-sivut kertovat näin:

"Hakkapeliittain kotiinpaluu on Lahden torin vieressä Aleksanterinkadun varrella Mariankadun kävelykaduksi muutetun osan keskellä oleva kahta kotiin palaavaa hakkapeliittaa kuvaava ratsastajapatsas. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Pentti Papinaho, joka käytti työhön viisi vuotta.

Patsas paljastettiin 4. lokakuuta 1975 Lahden Sairaalanmäellä, josta se sittemmin on siirrettiin myöhemmin nykyiselle paikalleen kävelykaduksi muutetulle Mariankadun osalle Lahden kauppatorin eteläpuolella kulkevan Aleksanterinkadun risteykseen, mikä osuu Lahden kaupungintalon ja Ristinkirkon väliselle suoralle linjalle. Uudessa paikassaan patsas paljastettiin toisen kerran puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4. kesäkuuta 1991.

1970-luvulla patsas sai osakseen arvostelua, koska jotkut pitivät sitä sotaa ihannoivana. Nykyisin Hakkapeliittain kotiinpaluu on lahtelaisten suosikkipatsas."

Erkonpuiston (tai itse asiassa tämä sijaitsee virallisesti Paasikivenaukiolla, joka on Erkonpuiston pohjoispäässä) ensimmäinen kohdalle osunut patsas on presidentti Juho Kusti Paasikiven muistomerkki, tekijänään Veikko Leppänen vuonna 1961. On kyllä pakko ihmetellä, miten tämän järkäleen on aiemmilla kerroilla missannut.

Lahden museolla on minimalistinen informaatio julkisista veistoksista nettisivuillaan. Sieltä löytyi kuitenkin tällainen pätkä Leppäsen töistä:

"Lahtelainen kuvanveistäjä Veikko Leppänen sai tehtäväkseen 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa suurmiesten muistomerkkejä. Leppäsen käsialaa ovat klassisistinen Mannerheimin ratsastajapatsas, informalistinen Eetu Salinin muistomerkki sekä tyylitellyn realistinen Paasikiven patsas."

Paasikiven jälkeen oli vuorossa em. Mäntysen hirvi. Samanlainen hirvi on se kuuluisampi, se joka seisoo Eläintieteellisen museon edustalla Helsingin Arkadiankadulla. Mäntysen veistoksista taitaa olla useampia vedoksia ympäri Suomea, ainakin lentoon nousevia joutsenia tai kurkia taitaa olla Turussa, Tampereella ja ties missä.

Essi Renvallin veistos J. H. (Johan Henrik) Erkosta oli myös itselle tuntematon teos. Hauskannäköinen mies tämä Hesarin perustajan isoveli. Hyvää työtä on Essi tehnyt, jälleen kerran. Renvallin teoksista lisää joskus myöhemmin.

Viimeisenä Erkonpuistossa on entisen kansakoulun edustalla, mutta puiston puolella Hämeenkatua sijaitseva Mikael Agricolan rintakuva. Emil Wikströmin vuonna 1924 veistämästä ja Lahdessa vuonna 1953 paljastetusta muistomerkistä on toinen vedos Pernajan kirkolla. Tuosta veistoksesta ja muista Wikströmin patsaista lisää täällä.

Ajaessamme kohti Aleksanterinkatua näin Vesijärvenkadulta kaupungintalolle päin katsoessani näin Viktor Janssonin Vapaudenpatsaan sekä Yrjö Liipolan Työn patsaan. Lahden patsastarjonta on - kuten aiemmin mainitsin - todella runsas ja olisi kyllä oman mielenrauhan takia mukavaa päästä sitä tarjotaa tutkimaan jo pian.

Loppuun vielä mukava kuva juhannukselta, toinen kuva Jussi Mäntysen teoksista tähän päivitykseen.

Ei muuta kuin hyvää kesää kaikille!