Kevättä rinnassa - ja patsaissa

Pitkän pilvisen kauden päätteeksi saatiin hieman aurinkoakin juuri ennen vappua. Kävellessäni Tampereen keskustassa huomasin, miten hienoilta patsaat näyttävät sopivassa auringonvalossa. Siitä sikisi idea kuvata eteen osuvat patsaat aurinkoisissa olosuhteissa. Laitan tähän vain nyt kuvatut uudet kuvat, vaikka olisihan näitä paikallisia patsaita ja niiden kuvia jo pitkältä ajalta ja monesta jo aiemmin otettuja aurinkokuvia.

Ensimmäisenä vuorossa ovat Wäinö Aaltosen Hämeensillan Pirkkalaisveistokset, jotka saavat usein koristeita ylleen. Nyt heille oli puettu paikallisen, viime aikoina hopeisiin mitaleihin erikoistuneen jääkiekkojoukkueen pelipaitoihin. Aaltonen veisti näitä patsaita kauan, samaan pyrkinee kirvesrintainen joukkue mestaruuden tavoittelussaan.

Vapaudenpatsas (Hämeenpuistossa) on vuosikaudet herättänyt paljon parranpärinää täällä Mansesterissa. Siihen sen enempää puuttumatta on pakko kehua, miten hyvin "Muumipapan" tekemä veistos asettuu kevätaurinkoon. Vertailun vuoksi alapuolella kuva parin kuukauden takaa, kun oli vielä kylmä.

Heikki Varjan Uutinen-veistos (Hämeenpuistossa) on kesäisin jemmattuna puiden siimekseen, joten siitä ei kovinkaan aurinkoista kuvaa voi saada kuin näin keväisin. Taustalla pääkirjasto Metso ja vasemmalla Aleksanterin kirkko.

Kustaa Hiekan rintakuva köllöttelee paasinsa päällä, suoraan nimeään kantavan säätiön ja taidemuseon/-gallerian edustalla (Pirkankadulla).

Pirkankadulla, Tampereen taidemuseon edustalla on entisen johtajansa Gabriel Engbergin muistomerkki Korpikuuset, jonka on tehnyt Mauno Juvonen.

Minna Canthin patsas Hämeenpuistossa oikein kylpee auringonsäteissä. Lauri Leppäsen käsialaa oleva muistomerkki oli itse asiassa tämän blogimerkkinän alkuun saanut voima.

Huomasin aiemmalla kävelyreissulla, että keskustorin suihkulähteestä oli poistettu talvikupu. Nyt huomasin saman Hämeenpuistossa, vedessä pyörivän kiven ympäriltä oli myös poistettu suojakupu. Ja näemmä myös läheisen Aleksanterinpuiston hieno, Richard Rautalinin Kevät-suihkukaivoveistoksen kupu on poistettu, mutta siihen ei ole vielä saatu vesielementtiä mukaan.

Yrjö Liipolan Paimenpoika oli kellonajallisesti hankalassa paikassa kuvaamista ajatellen, mutta ihan kivasti aurinko siihenkin osui. Ei vain kuvassa näytä niin hyvältä kuin paikan päällä. Taustalla näkyy Takon tehdas. Taitaa olla viimeinen vanhan liiton tehdas, joka on vielä toiminnassa Mansesterissa.

Paimenpojasta paikalliseen kansalliseläimeen eli Ilvekseen. Haarlan palatsi Hatanpään valtatien toisella puolella Liipolan Paimenpojasta nähden on ollut nyt jo tovin remontissa. Portaiden yläpäässä vartioivat ilvekset ovat nekin saaneet osansa remontista, jouduttuaan hetkellisesti evakkoon, mutta nyt ne irvistelevät paikoillaan. Vain taustalla olevat remonttitelineet muovipressuineen rumentavat hienon kivilinnan maiseman.

En ollut aiemmin niin kiinnostunut Sorinaukiolta löytyvästä punagraniittisesta muistomerkistä, mutta kun olin muutama viikko sitten Kalevassa, Liisanpuistossa, hammaslääkärissä ja ajoin Kalevan kirkon ohitse, jostain syystä innostuin ns. möhkäleteoksiin. Niistä lisää tuonnempana, mutta ensimmäisenä näistä persoonattoman näköisistä järkäleistä on siis Sorinaukiolla seisova Pirkka-veistos, jonka on tehnyt Harry Kivijärvi.

Tarkemmin kun veistoksen taustaa tutkii, huomaakin sen olevan mielenkiintoinen. Pirkka eli pulkka oli tärkeä osa kaupantekoa muinaisina aikoina ja näin ollen muistomerkki on täällä Pirkanmaalla erittäin oleellinen.

Tampereen yliopiston edustalla on Väinö Voionmaan muistomerkki, nimeltään Kasvu. Sekin on näitä pronssista veistettyjä möhkäleitä, joissa ei ole ensikatsomalla juurikaan järkeä. Sitten kuitenkin huomasin möhkäleen yhteyteen liitetyn reliefin, jossa on Voionmaan kuva. Muistomerkin on tehnyt Kauko Räike. Voionmaa oli tärkeä hahmo yli puoli vuosisataa sitten Tampereen elämässä.

Mielestäni veteraanien päivän kunniaksi saloissa liehuneet Suomen liput tuovat kuvaan juuri sopivasti lisää arvokkuutta.

Seuraavaksi vuoron saavan Kalevan kirkon möhkäleen on veistänyt Terho Sakki, jonka tuotokset ovat varsin kulmikkaita. Tunnetuin Sakin hivutus taitaa olla olympiavoittaja ja senaattori Lasse Virenin näköispatsas, jonka versiot voi nähdä sekä Helsingin Kisahallin edustalla että Virenin kotipitäjä Myrskylän keskustassa.

Kolmannen ulkoilun saldona oli myös pari taideteosta auringossa, vaikka tälläkin kertaa isot, jopa jättimäiset pilvet välillä rajoittivatkin aurinkokuvien ottamista.

Tampereen virastotalon kupeessa, Puutarhakadulla on Unto Hietasen veistos Kaupunki lähtee nousuun, jonka luen kuuluvaksi möhkäleveistosten joukkoon, vaikka tämä ei olekaan mitenkään jättisuuri. Unskin muista töistä voit lukea täältä!

Koskipuistossa on Aimo Tukiaisen veistos Virvatulet, aikamoinen möhkäle sekin. Tästä veistoksesta ja muista Aimon töistä lisää täällä!

Siinäpä ne tällä kertaa. Toivottavasti vapusta tulee aurinkoinen, että rouva Canth saa taas nautiskella kutreilleen ilmestyvästä kukkaseppeleestä hyvässä säässä. Tämänpäiväinen räntäsade ei kyllä antanut aihetta juhlaan, mutta toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!