Sibbe 150v.

Tänään 8.12.2015 on kulunut 150 vuotta, kun Johan Julius Christian eli Jean Sibelius syntyi Hämeenlinnassa. Sitä kuuluisinta muistomerkkiä, Sibelius-monumenttia en ole koskaan kuvannut, mutta yksi ihan komea on osunut kohdalle.

Sibelius asui suurimman osan aikuiselämästään Tuusulanjärven kupeessa Järvenpäässä. Sieltä löytyy myös suurikokoinen näköispatsas, joka on Erkki Erosen veistämä. Säveltäjäsuuruuden patsas sijaitsee junaradan itäpuolella ja katselee leppoisasti yli juna-aseman kohti Tuusulanjärveä ja lähellä sijaitsevaa Ainolaa.

Järvenpään kaupungin sivuilta:

"Kulttuuripuistossa voi tavata päiväkävelyllään Ainolan suuntaan tähyilevän säveltäjä Jean Sibeliuksen kävelykeppeineen ja hattuineen. Erkki Erosen veistämä pronssinen Sibelius -patsas paljastettiin 27. syyskuuta 1964 Tapiola -puistossa, Mannilantiellä. Nykyiselle paikalleen, kirjaston viereiseen puistoon, patsas siirrettiin vuonna 1994.

Patsaan synty kytkeytyy 1960-luvun alussa järjestettyyn Sibelius-monumentin veistoskilpailuun. Sibelius-seura järjesti kaksiosaisen muistomerkkikilpailun, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltusen abstrakti työ Passio Musicae, joka sijoitettiin Helsingin Taka-Töölöön Sibeliuksen puistoon. Myös Erkki Eronen osallistui kilpailuun ehdotuksellaan Sibeliuksen näköispatsaasta. Sibeliuksen suku mielistyi Erosen kilpailuehdotukseen ja tilasi patsaan säveltäjästä Eroselta. Sibelius-seura lahjoitti teoksen silloiselle Järvenpään kauppalalle."

Sibelius vietti Loviisassa opiskeluaikoina kesiään, joten siellä on sekä Sibeliuksenkatu että muistopatsas. Harmillisesti tuota kyseistä patsasta ei ole tullut vielä kuvattua. Synnyinkaupungissa on Kain Tapperin veistämä nuoren Sibeliuksen patsas, joka on kuvauslistalla.

Hauskaa suomalaisen musiikin päivän ehtoota!

Presidenttejä - hyvää itsenäisyyspäivää 2015!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kuvia Suomen presidenttien patsaista ja muistomerkeistä. Näitähän on ympäri Suomen, jotkut ikivanhoja, toiset uusia. Tässä ne, jotka olen tähän mennessä ehtinyt bongaamaan.

K.J. Ståhlberg oli ensimmäinen presidentti, virassa 1919-1925.

Wäinö Aaltonen: K.J. Ståhlberg (Helsinki, 1959)

P.E. Svinhufvud vietti vuodet 1931-1937 presidenttinä.

Wäinö Aaltonen: P.E. Svinhufvud (Helsinki, 1961)

Kyösti Kallion presidenttiaikaa kesti 1937-1940, aina Kallion kuolemaan saakka.

Kalervo Kallio: Kyösti Kallio (Helsinki, 1962)

Risto Ryti oli presidenttinä loppujen sotavuosien ajan.

Kauko Räike: Risto Ryti (Huittinen, 1979)

Sofia Saari: Risto Ryti (Pori, 2009)

Marsalkka Mannerheim toimi presidenttinä kaksi vuotta sodan jälkeen 1944-1946.

Aimo Tukiainen: Ratsastajapatsas (Helsinki, 1960)

Nina Terno: Ratsastajapatsas (Tampere, 1961)

Evert Porila: C.G.E. Mannerheim (Tampere, 1956)

J.K. Paasikivi hallitsi presidenttinä 10 vuoden ajan 1946-1956.

Veikko Leppänen: J.K. Paasikivi (Lahti, 1961)

Veikko Leppänen: J.K. Paasikivi (Kerava, 1970)

Sisko Petäjä: J.K. Paasikivi (Tampere, 1970)

Urho Kaleva Kekkonen. Presidenttinä 1956-1981.

Pekka Jylhä: Urho Kekkonen (Helsinki, 2000)

Pekka Jylhä: Urho Kekkonen (Helsinki, 2000)

Pekka Kauhanen: Urho Kaleva Kekkonen (Kajaani, 1990)

Lopuista pressoista ja heidän muistomerkeistään minulla ei olekaan kuvia. Minkälainen on Mauno Koiviston muistomerkki? Onko sellaista? Entä Martti Ahtisaaren?

Sääksmäen sälli - esittelyssä Evert Porila

Kävin kesällä ja alkusyksystä muutaman kerran vierailulla Kalevankankaan hautausmaalla täällä Tampereella. Olemme käyneet siellä muutamia kertoja ja noilta reissuilta on tarttunut mukaan läjä kuvia. Nyt päätin käydä kaupungin oppaiden vetämällä esittelykierroksella sekä sen jälkeen vielä pariin otteeseen tarkemmalla tutkailukäynnillä. Näistä reissuista huolimatta vielä on muutama nurkka tarkistamatta, ne saavat kuitenkin jäädä odottamaan kevättä.

Kalevankankaalla on paljon hautamuistomerkkitaidetta, joista tunnetuimmat ovat Juice Leskisen, Veikko Sinisalon, Lauri Viidan ja paikallisten murhenäytelmien, kuten Kuru-laivan uppoamisen ja elokuvateatteri Imatran tulipalon muistomerkit. Usean haudan koristeena on muotokuvamedaljonki ja monen hautakiven päällä on patsas. Näitä taideteoksia ovat Kalevankankaalle tehneet paljon mm. Unto Hietanen (oma osio täällä!), Väinö Richard Rautalin (oma osio täällä!) sekä Evert Porila, johon keskitymme tässä päivityksessä.

Esittelen ensin Porilan julkiset taideteokset, jotka olen tähän mennessä reissuillani tavannut ja sen jälkeen vuoron saavat Kalevankankaan hautateokset.

Aloitetaan ensimmäisestä Porilan patsaasta, jonka näimme. Olimme vuonna 2009 häämatkalla kohti Pohjoista Jäämerta ja pysähdyimme Kemiin yhden telttayön ajaksi. Suurimman osan Kemin tutkailusta vei tietenkin kylän oman pojan, Ensio Seppäsen (omat osiot löytyvät oikean laidan linkkien kautta), patsaiden metsästys, mutta ehdittiin sitä ihastelemaan paikallista kirkkoakin ja sen pihalta löytyviä sankaripatsaita. Toisen maailmansodan muistomerkin on tehnyt Emil Filén ja sisällissodan muistomerkin Evert Porila.

Kemin seurakunnan sivuilta:

"Kirkkopuistossa on kuvanveistäjä Evert Porilan tekemä, rukoilevaa sotilasta kuvaava pronssipatsas. Se pystytettiin vuonna 1924 vuoden 1918 sodassa valkoisten puolella kaatuneiden muistoksi."

Oli muuten hienon värinen tuo vaaleanpunaisen sävyissä hehkuva kirkko. Rukoileva sotilas -patsas puolestaan on juuri sellainen, mitä sankaripatsaalta odotetaankin.

Porilan ensimmäiseksi kirjattu julkinen taideteos, Jämsän sankaripatsas, on jäänyt kuvaamatta, mutta ainakin kerran olen sen ohi ajaessa auton ikkunasta nähnyt. Jos sitten seuraavalla kerralla, kun Jämsän suunnalla liikkuu...

Seuraavaksi mennään hetkeksi jo sinne Kalevankankaalle, nyt kun aiheena ovat nämä sankaripatsaat. Kalevankankaalla on valkoisten muistomerkki, joka on (minun tietojeni mukaan ainakin) Evert Porilan toiseksi vanhin julkinen työ.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Kalevankankaan sankarihautaan oli haudattu ensimmäiset valkoiset vainajat jo helmikuussa 1918. Kilpailun sankarihautapatsaasta julisti joulukuussa 1918 viimeinen varallisuuteen pohjautuva kaupunginvaltuusto. Seurakunta otti sankarihauta-alueen hallintaansa ja hoitoonsa vuonna 1920. Ensimmäisen kilpailun tulokset eivät tyydyttäneet muistomerkkilautakuntaa, joten se julisti uuden kilpailun. Sen tuloksena hautamuistomerkki tilattiin kuvanveistäjä Evert Porilalta.           Graniittiveistos esittää haavoittunutta viestinviejää polvillaan. Jalustassa on teksti: "Viestin toit sä maasi ja heimosi vapaudesta henkesi hinnalla". Heimo-sana viittaa neljään Virossa ja yhteen Aunuksessa kaatuneeseen tamperelaiseen sotilaaseen. Vainajien nimet on uurrettu kappelin ulkoseinän kolmeen kivitauluun. Muistomerkki paljastettiin 3.4.1921. Samana päivänä paljastettiin myös Vapaudenpatsas Hämeenpuistossa."

Jyhkeä on graniittimies. Lihaksikas kuin mikä.

Jyväskylään nykyään kuuluvan Korpilahden patsas jäi aikoinaan kuvaamatta, kun kirkolle poikkesimme. Samoin kävi nyt kesällä Ruovedellä. Ehdin vain pikaisesti poikkeamaan kirkon kupeessa olevalla hautausmaalla ja kuvasin yhden hautapatsaan lisäksi vain punaisten 1918 muistomerkin. Harmillisesti myös Rovaniemen hautausmaan käynnillä ei tullut napattua sankaripatsaasta kuvaa. Ensio Seppäsen patsaat kyllä tutkailtiin tarkasti.

Raahessa en ole koskaan käynyt, vain pari kertaa kulkenut ohi kohti Oulua. Näin ollen sinne pystytetty August Myhrbergin patsas on jäänyt näkemättä.

Tampereella käytiin kovat taistelut vuoden 1918 kansalaissodassa. Siitä johtuen marsalkka Mannerheimin patsaasta on myös käyty vuosien varrella hurjia taisteluja, eivätkä ne ole loppuneet vieläkään. Alun perin patsaan piti sijoittua keskustaan, mutta lopulta Marski kärrättiin Vehmaisten (vai Leinolan) metsään, sinne missä ylipäällikkö seurasi Tampereen taisteluja. Tuolloin puusto lienee ollut hieman matalampaa, nykyään Mannerheim näkee aitiopaikaltaan ainoastaan korkeiden puiden latvoja.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Vuoden 1918 vapaussotureita edustavan Tampereen seudun Rintamamiesyhdistyksen aloitteesta Wäinö Aaltonen ja Evert Porila tekivät luonnokset Mannerheimin patsasta varten. Varsinainen patsashankkeen alkuunpanija oli kauppaneuvos Rafael Haarla, joka ilmeisesti lahjoitti rahaa hankkeelle.

Kuvanveistäjä Porilalta työ tilattiin ja hän sai patsaan valmiiksi vuonna 1939. Kaupunginvaltuusto luovutti patsaalle paikan Koskipuistosta Verkatehtaan edustalta, jonne patsaan jalusta ehdittiin asettaa. Jalusta oli tehty Kurun mustasta graniitista ja siinä oli korkokuvina jääkäri ja suojeluskuntalainen. Sotien vuoksi patsaan pystyttäminen viivästyi eikä sen pystyttämiseksi ryhdytty enää toimiin marsalkka Mannerheimin pyynnöstä hänen eläessään.

Patsasta säilytettiin Haiharan kartanossa, jonne se oli siirretty Porilan ateljeesta sodan aikana pommitusvaaran takia. Patsashankkeen hoitaminen jäi yksityisten ihmisten harteille, koska patsaan pystyttämisanomuksen tehnyt Tampereen seudun Rintamamiesyhdistys oli lakkautettu syksyllä 1944.

Mannerheimin kuoltua kaupunginvaltuusto päätti, ettei patsasta pystytetä Koskipuistoon, koska Mannerheim on esitetty vuoden 1918 aikaisessa sotilasasussa. Neutraalimmin esitettynä eli Suomen marsalkkana, kahden myöhemmän sodan johtajana, Mannerheimin patsas olisi todennäköisesti pystytetty Tampereen keskustaan.

Patsas pystytettiin lopulta vuonna 1956 Mannerheiminkalliolle Vehmaisiin, josta Mannerheimin tiedetään seuranneen Tampereen taisteluita vuonna 1918. Talonomistaja Kustaa Kauppila lahjoitti Vapaussoturien Huoltosäätiölle tarkoitukseen 0,5 ha maata. Patsaalle hankittiin uusi punagraniittinen jalusta. Vapaussoturien Huoltosäätiö lahjoitti patsaan kaupungille vuonna 1996. Veistoksen sijoituspaikasta on käyty keskustelua vuosikausia, sitä on ehdotettu pystytettäväksi mm. Keskustorille."

Mannerheimin jälkeen takaisin Jyväskylään. Evert Porila veisti kaupunginarkkitehti Matti Hämäläisen suunnittelemaan möhkäleeseen pronssilaatat. Muistomerkki on pystytetty Taipaleen taistelujen muistoksi.

Jyväskylän sivuilta:

"Muistomerkin on suunnitellut Matti Hämäläinen, Jyväskylän kaupungin arkkitehti vuosilta 1939–1946. Muistomerkin laatat on suunnitellut ja valanut Evert Porila.

Taipaleen taistelujen muistomerkki on kivijalustalla seisova kivilaatoista muurattu kuutio noin 2x2x2 m. Julkisivulla on nelikulmainen pronssilaatta, jossa on tyylitelty Suomen vaakuna, yläpuolellaan pronssikirjaimin TAIPALE ja alapuolella vuosiluvut 1939-1940. Vastakkaisella puolella kirkkoon päin olevassa pyöreässä pronssilaatassa on Taipaleen karttaan merkitty Taipaleen tärkeimpien taistelupaikkojen nimet. Sivuilla olevissa pienemmissä pronssilaatoissa toisessa on teksti KUNNIA-ISÄNMAA ja toisessa KESKI-SUOMEN SOTILAILLE. Patsaan päällä on isokokoinen pronssinen Vapauden risti.

Taipaleen taistelujen muistomerkkiä alettiin puuhata kovalla kiireellä melkein heti talvisodan päättymisen jälkeen. Muistomerkkiä varten varoja kerättiin mm. taistelupaikkoja kuvaavia postikortteja myymällä. Koska suurin osa Taipaleessa taistelleista joukoista oli koottu Keski-Suomesta, pidettiin luonnollisena, että patsaan oikea paikka on Jyväskylä. Muistomerkki haluttiin paljastaa jo saman vuoden itsenäisyyspäivänä 1940, joten veistoksen kivityö annettiin paikalliselle Mustakivi Graniitille.

Evert Porila Tampereelta lupautui tekemään laatat ja valamaan ne. Laatat saatiin ajoissa junalla Jyväskylään, vaikka vahingossa ne olikin lähetetty väärälle asemalle. Muistomerkin paljastustilaisuudessa talvisen viiman ja lumen vihmoessa oli paikalla noin 1900 Taipaleen ja Suvannon taistelujen miestä. Kenraali Heirichs otti vastaan prikaatin."

Muista sankaripatsaista en tiedä, joten siirrytään tästä sitten Porilan tekemän hautataiteen pariin. Mennään about aakkosjärjestyksessä lista läpi. Niistä haudatuista, joista on julkista tietoa, laitan sen tähän. Muuten jääköön arvailujen varaan, miksi kyseiset suvut ovat haudoilleen nämä patsaat ja medaljongit tahtoneet.

Apteekkari Aksel Surtell:

Giltig Kalke:

John, Alma, Hildur, Paul, Bo Grönblom:

Täällä tietoa tuosta Grönblomin perheestä! Liekö kyseessä ollut Kuru-laivan alkuperäinen suunnittelija, insinööri John Grönblom.

Hj. Grönblomin sukuhauta:

Täällä tietoa Hjalmar Grönblomin perheestä! Myös hän on ollut jonkinlainen iso kiho Tampereella aikoinaan.

Heikkilän sukuhauta:

Karl Frans Hjorth:

"Karl Frans Hjorth (11.6.1857 Tyrväntö – 8.2.1919 Tampere) oli suomalainen Tampereella asunut kauppias ja tehtailija. Hjorth perusti 1881 Oy K. Hjorth Ab:n joka toimii edelleen urheilu- ja metsästysaseiden, niihin liittyvien tarvikkeiden ja urheiluvälineiden maahantuojana."

Tässä vielä Aamulehden Kalevankankaan hautausmaan nettikartasta napattu tiedonpätkä (samaa asiaa, mutta myös vähän lisuketta):

"Nuori Karl Hjorth avasi sekatavarakaupan Keskustorin etelälaidalla vuonna 1881. Saman vuosikymmenen lopulla liike vaihtoi toimialaa: Hjorth ryhtyi myymään urheilu- ja metsästysaseita sekä urheiluvälineitä. Hjorthin perintö voi hyvin: Oy K. Hjorth Ab toimii edelleen samalla alalla ja Hjorthin rakennuttama Pispalan haulitorni on tallella. Se on ainoa Suomessa säilynyt haulitorni. Hjorthin haudalla on Kalevankankaan suurin luonnonkivimonumentti. Siihen on kiinnitetty kuvanveistäjä Evert Porilan muotoilema Hjorthin muotokuvareliefi ja neljä pronssista ruusunoksaa."

Juho Konstantin Koskinen perheineen:

Näyttelijä Kössi Ojala:

"Kössi Ojala (16.6.1886 – 11.5.1922 Tampere) oli suomalainen näyttelijä. Alun perin muurarina työskennellyt Ojala teki lyhyen uransa aikana useita kiitettyjä roolisuorituksia Tampereen Työväen Teatterissa."

Hilda ja Matti Lahtinen:

Laitinen-Liuksiala-hauta:

Pentti Agathon Liuksiala oli Kangasalan karhuna tunnetun Agathon Meurmanin jälkeläisiä tai ainakin sukulaisia. Tarkempaa tietoa en netin kautta löytänyt. Yrjö Laitinen saattoi olla ammatiltaan varatuomari, joka oli mukana Ruovedellä tapahtuneen ruoppaaja-aluksen uppoamisen oikeuskäsittelyssä.

Olssonin perhehauta:

Haarlan perhehauta:

Rafael Haarla oli menestynyt liikemies. Hän lahjoitti Tampereen kaupungille tunnetut Hämeensillan Pirkkalaisveistokset. Haarlan sukuhaudassa on monen sukulaisen plaketit, joista osan on tehnyt Richard Rautalin.

Sitten vuoron saa Kustaa Rantasen hauta. Tällä haudalla oleva kenotafi löytyy myös presidentti Risto Rytin haudalta Helsingin Hietaniemessä.

Suutalan hauta:

Viimeisenä vuorossa näyttelijä Vihtori Kanto:

Evert Porila Fact File:

Evert Martialis Porila (sukunimi vuoteen 1907 Grönfors; 30.6.1887 Yli-Porila, Sääksmäki – 18.4.1941) oli suomalainen kuvanveistäjä. Evert Porilan tuotantoon kuuluu Raahessa sijaitseva Myhrbergin patsas sekä noin kolmekymmentä sankaripatsasta eri puolilla maata.

Porilan vanhemmat olivat maanviljelijä August Grönfors ja Vilhelmiina Yli-Porila. Porila oli ensin Emil Wikströmin opissa 1905–1907 ja sitten hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1907–1909 sekä Berliinissä 1911. Porilan töitä oli esitteillä ensimmäisen kerran vuonna 1909.

Lähteet: Wikipedia