Heinäkuussa löytyi erikoisuuksia ja perinteitä

Heinäkuussa saatiin vihdoin helteetkin Suomeen. Vaikka rannalla on kiva peuhata lasten kanssa, on tuskallista yrittää nukkua hikilammikossa. No, onpahan jotain mitä muistella sitten talvipakkasilla.

Patsaanmetsästäminen on nykyään aika hankalaa, kun ensirysäyksen jälkeen on jäljellä enää muutamia patsaita ja veistoksia kuvaamatta ja ne sijaitsevat hankalissa paikoissa, tai sitten ne on aiemmin tullut sivuutettua jostain syystä. Nyt tuli hoideltua yksi ikuisuusprojekti pois alta ja pari muuta hassua taideteosta kuvattua.

Virolaissyntyisen, 51-vuotiaan Villu Jaanisoon teos Kumiankka on erittäin hienosti tehty taideteos. Se sijaitsee tällä hetkellä Tampereen taidemuseon pihamaalla, Amurin työläismuseokorttelin ja Pyynikintorin välimaastossa.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Virolaisen kuvanveistäjä Villu Jaanisoon käytetyistä autonrenkaista valmistama teos Kumiankka pystytettiin vastikään kunnostettuun Ratinanniemeen 16.6.2011. Veistos on aiemmin vieraillut useilla paikkakunnilla. Tampereellakin se oli esillä taidemuseon Puhuvaa ainetta –näyttelyssä kesällä 2010. Kaupunki osti ankkateoksen taidekokoelmaansa, ja tulevina vuosina se nähdään ilahduttamassa kuntalaisia määräajoin eri puolilla kaupunkia. Koska kumimateriaalin kesto on rajallinen, on teoksen iäksi määritelty n. 10 vuotta."

Kuninkaankadulla seisoo Odottajan puku, Pekka Kauhasen pronssiveistos vuosilta 2001-02. Tämän ohi on kuljettu lukemattomat kerrat, jo ennen kuin muutimme Tampereelle. Muistelen, että tästä on jotain kuvia joskus napsittu, mutta nyt tuli vasta varsinaisesti pysähdyttyä ja tutkailtua pitkästä aikaa tarkemmin veistosta. Kuvasinkin sen sitten ja päätin lisätä tähän päivitykseen.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Pekka Kauhanen on toteuttanut useita kymmeniä lapsen kokoisia miehen puku -teoksia. Hän kuvaa teoksissaan miehen pukua - länsimaisen miehen uniformua, jonka mies pukee ylleen konfirmaation yhteydessä 15 vuotiaana ja josta mies ei luovu koko aikuisikänsä aikana. Pienikokoisten teosten sarjaa tuli 2001-02 täydentämään miehen kokoinen pukuteos.

Pekka Kauhasen Odottajan puku -veistos oli sijoitettu kesän 2003 ajaksi Kuninkaankadun kävelykadulle. Kesän kokemukset osoittivat tämän teoksen sopivan hyvin vilkkaalle kävelykadulle, joten kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta teki päätöksen teoksen hankkimisesta kaupungille ja sijoittamisesta pysyvästi nykyiselle paikalleen. 

Odottajan puku -teos on ihmisen kokoinen. 'Tämän kaverin tarkoitus on olla kadunmies muiden vertaistensa joukossa' luonnehti taiteilija teostaan. Pekka Kauhasen toivomuksena on, että teoksesta muodostuisi kaupunkilaisille kohtaamispaikka."

Heinäkuun lopulla vein auton huoltoon Vehmaisille ja aikaa kuluttaakseni päätin kävellä katsomaan, millaisessa metsikössä Mannerheimin Tampereen-patsas sijaitsee. Hieman pitää kierrellä pientaloaluetta, mutta lopulta oikea paikka eli Mannerheiminkallio löytyy ja siellä se Marski seisoo.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Vuoden 1918 vapaussotureita edustavan Tampereen seudun Rintamamiesyhdistyksen aloitteesta Wäinö Aaltonen ja Evert Porila tekivät luonnokset Mannerheimin patsasta varten. Varsinainen patsashankkeen alkuunpanija oli kauppaneuvos Rafael Haarla, joka ilmeisesti lahjoitti rahaa hankkeelle. 

Kuvanveistäjä Porilalta työ tilattiin ja hän sai patsaan valmiiksi vuonna 1939. Kaupunginvaltuusto luovutti patsaalle paikan Koskipuistosta Verkatehtaan edustalta, jonne patsaan jalusta ehdittiin asettaa. Jalusta oli tehty Kurun mustasta graniitista ja siinä oli korkokuvina jääkäri ja suojeluskuntalainen. Sotien vuoksi patsaan pystyttäminen viivästyi eikä sen pystyttämiseksi ryhdytty enää toimiin marsalkka Mannerheimin pyynnöstä hänen eläessään.

Mannerheimin kuoltua kaupunginvaltuusto päätti, ettei patsasta pystytetä Koskipuistoon, koska Mannerheim on esitetty vuoden 1918 aikaisessa sotilasasussa. Neutraalimmin esitettynä eli Suomen marsalkkana, kahden myöhemmän sodan johtajana, Mannerheimin patsas olisi todennäköisesti pystytetty Tampereen keskustaan. Patsas pystytettiin lopulta vuonna 1956 Mannerheiminkalliolle Vehmaisiin, josta Mannerheimin tiedetään seuranneen Tampereen taisteluita vuonna 1918."

Ennen kuin heinäkuu päättyi, ehdimme vielä Kalevankankaan hautausmaan vieressä olevaan Tarkonpuistoon, mistä löytyi kaksi kiveä. Toisessa oli kaupunginpuutarhuri Viljon Tarkon muistoksi veistetty muistolaatta ja toinen on graniittinen karhu.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Vuonna 1982 paljastettiin kuvanveistäjä Eija Mäkipirtin muovailema Viljo Tarkon muistolaatta, joka kiinnitettiin luonnonkiveen Tarkonpuistoon Salhojankadun ja Kalevantien risteykseen. Puutarhaneuvos Viljo Tarko toimi kaupunginpuutarhurina Tampereella vuodesta 1936 vuoteen 1965. Hänen aikanaan puistojen rakentamisen painopiste siirtyi keskustasta muihin kaupunginosiin. Tarko kiinnitti erityistä huomiota puistojen sosiaaliseen merkitykseen tehdaskaupungin asukkaiden virkistyspaikkoina. Hänen aikanaan rakennettiin ensimmäiset lasten leikki- ja pallokentät."

Karhusta taidemuseo kertoo seuraavaa:

"Teos kuvaa istuvaa maahan katsovaa karhua. Veistos on sijoitettu nurmelle ilman jalustaa, jotta se olisi lapsille sopivalla korkeudella. Kaupunki tilasi veistoksen kuvanveistäjä Mauno Juvoselta sijoitettavaksi johonkin kaupungin puistoon. Aluksi veistos sijoitettiin Hatanpään valtatien ja Aleksanterinkadun väliseen puistikkoon. Sittemmin veistos siirrettiin Tarkonpuistoon, joka on nimetty puutarhaneuvos Viljo Tarkon työn kunnioittamiseksi."

Elokuun käynnistyttyä tiedossa on ainakin reissu pääkaupunkiin, jossa on hieman aikaa käytettäväksi. Ajattelin hyödyntää tuon ajan bongaamalla vihdoinkin muutaman ikuisuusprojektin ja ehkä löytää jokusen uudenkin tänne laitettavaksi :)