Keväiset metsästykset Järvenpäässä ja Helsingissä

Nythän tämä alkaa taas tuntua kunnon metsästyskaudelta! Juuri kun oli saanut nuo muutamat saaliit pois alta, oli jo aika lähteä uudelle reissulle. Tällä kertaa ihan kutsusta. Likimain natiivi järvenpääläinen (vuodesta 1986) opas ja muutenkin mukava seura johdatti koko meidän perheen ensin entisen maatalousnormaalikoulun, nykyisen Keski-Uudenmaan kristillisen koulun pihamaalle tutkailemaan Sonni-patsasta. John Munsterhjelmin vuonna 1913 veistämä teos on kyllä upea.

Järvenpään kaupungin sivuilta:

"John Munsterhjelmin veistämä sonni Gray sijaitsee entisen Maatalousnormaalikoulun pihalla. Sonni on Järvenpään ensimmäinen julkinen veistos ja ollut monessa mukana ennen kulkeutumistaan Järvenpäähän. Patsaan teetätti Viipurin Suurmerijoen kartanon isäntä Maximilian Neuscheller tiluksilleen vuonna 1913.

Munsterhjelm sai tehtäväkseen ikuistaa Skotlannista tuodun ayrshire-sonnin näköispatsaaseen. Neuschellerit myivät kartanon vuonna 1926 Suomen valtiolle, ja se siirtyi armeijan käyttöön. Kun Suomi menetti Viipurin toisessa maailmansodassa, suomalaiset sotilaat ottivat sonnipatsaan mukaansa kartanon mailta. Patsas kuljetettiin Riihimäen varuskuntaan.

Myöhemmin valtio luovutti sonnin Maa- ja metsätalousministeriölle, joka lahjoitti sen Järvenpään vuonna 1929 valmistuneelle Maatalousnormaalikoululle."

Sonnin sijaintipaikan läheisyydessä sattui ja tapahtui. Läheisessä talossa asunut mies raivasi ison nivaskan puskanoksia nippuun ja kuljetti ne jonnekin pois näkyvistä. Samaan aikaan koulun toisella puolella pariskunta roudasi pakettiauton takaovea ties minne. Mistä lienevät sen hakeneet?

Aikamme näitä tapahtumia ihmeteltyämme matka jatkui herkuttelemaan grillatulla lohella ja ranskalaisilla perunoilla ja maissilla, jonka jälkeen oli edessä miellyttävä, kevätaurinkoinen kulttuurikävely Järvenpään keskustan maisemissa.

Ensimmäisenä oli vuorossa Rolf Westphalin jättimäinen Kolmisointu-teos, josta yleisesti puhutaan mm. McDonald's-kaarina. Normaalisti en tällaisille veistoksille/taideteoshäkkyröille lämpene, mutta nyt tilaisuuden innostamana notkahdin täysin kuvaushommiin.

Järvenpään kaupungin sivuilta:

"Rantapuiston nurmikoilla, hieman puiden latvojen yläpuolella kohoaa keltaisia kaaria. Kyseessä ei kuitenkaan ole Mc Donald´sin logo vaan Suomen suurin julkinen veistos Kolmisointu. Toisiinsa nojaavista kaarista koostuva kolmiosainen Kolmisointu on ihastuttanut ja vihastuttanut kaupunkilaisia elokuusta 1979. Kolmisoinnun pystyttämisen taustalla oli Art Tuusulanjärvi -yhdistys ja erityisesti sen puheenjohtaja Pauli Hyppönen. Hyppönen hankki rahoituksen veistoshankkeelle paikallisilta kummiyrityksiltä. Veistoksen toteuttajaksi valittiin teksasilainen "rakenteellista tyylisuuntaa" edustava kuvanveistäjä Rolf Westphal. Yhdistys lahjoitti veistoksen kaupungille. Veistos oli työnimeltään "Rakentaja". Nimikilpailun kautta kaupunkilaiset antoivat veistokselle nimen Kolmisointu. Monumentaalisen kokoisella veistoksella on korkeutta 11 metriä ja sen suurin leveys 60 metriä. Painoa sillä on 27 tonnia. Veistos hitsattiin Wärtsilän pajalla Järvenpäässä. Aluksi teos oli myös valaistu. Teräksinen veistos on maalattu keltaiseksi, jotta se sointuisi pimeän talven jälkeen keväällä kukkiviin voikukkiin, sanoo teoksen suunnittelija Rolf Westphal. Taiteilija Antero Kare kuvaili teoksen paljastusvuonna, että "..veistos on magneettirauta, hevosen luokki, hämähäkki, aurinkokello, Texasin keltaruusu. Se on kaikkea tätä ja paljon muuta siksi, että se ei ole suoraan mikään mainituista" Westphalin abstrakti teos jättää tilaa jää jokaisen omille mielleyhtymille ja tulkinnoille. Wesphal itse toivoi, että järvenpääläiset näkevät veistoksen aina uutena ja erilaisena vuodenaikojen muuttuessa."

Rantapuistosta siirryimme kaupungin keskustaan ja kävelykadulle, josta löytyi Pekka Jylhän Joutsenet-teos. Sininen taidepläjäys oli lasten mieleen, ja hieman vanhempienkin. Tuli hieman mieleen myyrmäkeläiset lohidelfiinit. Pekka Jylhän tunnetuin teos lienee Finlandia-talon kupeessa sijaitseva Urho Kaleva Kekkosen muistomerkki hassuine käsilamppuineen ja altaineen.

Järvenpään kaupungin sivuilta:

"Keskellä kävelykatu Jannen vilinää sijaitsee kolme sinistä Tuusulanjärven suuntaan tiirailevaa joutsenveistosta. Pekka Jylhän suunnittelemat veistokset muistuttavat muodoltaan nuottiavainta. Myös joutsenia ympäröivät penkit, roskakori ja aukion alusta ovat saaneet sinisen värin. Vuonna 2001 valmistuneen kävelykatu Jannen suunnittelussa kantava teema perustui musiikkiin. Katua rytmittävät eriluonteiset ja eriväriset aukiot. Kerrotaan, että Sibelius kuuli sävellajit erilaisina väreinä. Sininen oli Sibeliukselle a-duurin väri. Katua reunustavat myös siipivalaisimet, ja ne kuvaavat kaupungin yllä liitäviä lintuja: joutsenia ja kurkia - lintuja, joita Ainolassa odotettiin ja seurattiin keväisin ja syksyisin. Jylhän teoskokonaisuus on osa Jannen katukuvaa, eikä se ole perinteisessä mielessä monumentti. Joutsenilla ei ole jalustaa, ja niiden pyöreät muodot ja sileä pinta houkuttelevat koskemaan ja kiipeilemään. Teoskokonaisuus on julkisena taiteena helposti lähestyttävää ja luo paikalle henkeä."

Joutsenien jälkeen seuraavaksi vuoron sai kaupungin oman pojan, Erkki Erosen veistämä Jean Sibelius -näköispatsas. Säveltäjäsuuruuden patsas sijaitsee junaradan itäpuolella ja katselee leppoisasti yli juna-aseman kohti Tuusulanjärveä ja lähellä sijaitsevaa Ainolaa.

Järvenpään kaupungin sivuilta:

"Kulttuuripuistossa voi tavata päiväkävelyllään Ainolan suuntaan tähyilevän säveltäjä Jean Sibeliuksen kävelykeppeineen ja hattuineen. Erkki Erosen veistämä pronssinen Sibelius -patsas paljastettiin 27. syyskuuta 1964 Tapiola -puistossa, Mannilantiellä. Nykyiselle paikalleen, kirjaston viereiseen puistoon, patsas siirrettiin vuonna 1994.

Patsaan synty kytkeytyy 1960-luvun alussa järjestettyyn Sibelius-monumentin veistoskilpailuun. Sibelius-seura järjesti kaksiosaisen muistomerkkikilpailun, jonka toisen kierroksen voitti Eila Hiltusen abstrakti työ Passio Musicae, joka sijoitettiin Helsingin Taka-Töölöön Sibeliuksen puistoon. Myös Erkki Eronen osallistui kilpailuun ehdotuksellaan Sibeliuksen näköispatsaasta. Sibeliuksen suku mielistyi Erosen kilpailuehdotukseen ja tilasi patsaan säveltäjästä Eroselta. Sibelius-seura lahjoitti teoksen silloiselle Järvenpään kauppalalle."

Erosen Sibbe on kyllä näköinen ja ihan hieno, mutta väkisinkin mieleen tulee Aimo Tukiaisen veistämä Juhani Ahon patsas Eirassa: merkkihenkilö pönöttämässä arvokkaan näköisenä, mutta patsaasta puuttuu kaikenlainen krumeluuri ja erikoiset yksityiskohdat.

Viimeisenä aurinkoisen lauantaipäivän bongauksena oli samaisen Erkki Erosen työ Pikku-Kalle, joka virittelee ritsaansa valtion virastotalon edustalla.

Järvenpään kaupungin sivuilta:

"Erkki Erosen veistämä vitseistä tuttu Pikku-Kalle istuu puun oksalla lakki päässään, ritsa kädessään. Teoksessa realistinen ilmaisu yhdistyy pelkistetympään muotokieleen, jota on havaittavissa erityisesti puun rungossa. Leikkisän pronssiveistoksen tilasivat Järvenpään yrittäjät ja nuorkauppakamari ja se paljastettiin loppiaisena 1980."

Siinä ne Järvenpään patsaat sitten olivat. Heti seuraavana päivänä innostus lisäbongauksiin oli vahva. Kun päätimme lähteä tuttuun tapaan pienelle lastennukutusajelulle, suuntasin Volvon keulan heti muutamaa puuttuvaa patsasta kohden. Ensimmäisenä vuoron sai Oulunkylässä, Kustaankartanon vanhainkotikeskuksen pihamaalla sijaitseva, Ulf Tikkasen vuonna 1958 veistämä, mutta vuotta myöhemmin pystytetty suihkukaivoveistos nimeltä Pulut.

Harmi, että taideteosta ei oltu vielä laitettu täyteen toimintakuntoon ja veistosta ympäröivä vesiallas oli talven jäljiltä tyhjillään. Pitänee joskus piipahtaa uudelleen katsomassa, miltä se Puluveistos oikein näyttääkään...

Tikkasen toinen bongaamamme teos, Kurjet, sijaitsee Haminan kirjaston edustalla ja siitä on kuvat nähtävillä Eläinpatsaat osa 1 -osiossa.

Helsingin taidemuseon sivut kertovat näin:

"Ulf Tikkanen oli tunnettu lintukuvien tekijänä. Hän oli pitkään Wäinö Aaltosen oppilaana ja työtoverina. Lintukuviinsa hän haki aiheet luonnosta viettäessään kesiä Iniössä. Parhaimillaan ja omimmillaan hän oli tyylittelevissä vesilintuja kuvaavissa teoksissaan. Pietarsaaren sankaripatsas on hänen päätöitään. Ähtäriin hän valmisti sankaripatsaan kivestä ja Luleoon kivi-ilveksen, mutta yleensä hänen työnsä olivat metalliin valettuja."

Pulujen jälkeen jatkoimme matkaa kohti määränpäätämme Hernesaarta, mutta sitä ennen päätin vielä poiketa Vallilassa kuvaamassa Aukusti Veuron Hitsaaja-patsaan. Muutaman kerran olimme siitä ohi ajaneet, kun olimme sitä etsineet, mutta kuvaushommat olivat jääneet tekemättä. Nyt asia siis korjattiin.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Kuvanveistäjä Aukusti Veuro oli Sääksmäeltä kotoisin ja opiskeli siellä kuvanveistoa Emil Wikströmin johdolla. Hän toimi myös mm. lankonsa Wäinö Aaltosen joidenkin teosten valajana. Paavo Nurmen patsaan valutöistä hänelle annettiin Grand Prix Pariisin maailmannäyttelyssä 1937. Veuro voitti ehdotuksellaan Mietteissä 1930 järjestetyn Aleksis Kiven patsaan uusintakilpailun, jossa Wäinö Aaltonen sai toisen palkinnon. Kilpailulautakunta päätyi kuitenkin tilaamaan teoksen Aaltoselta.

Aukusti Veuron tekemä Aleksis Kiven muistomerkki paljastettiin Nurmijärvellä 1934, mikä on Hitsaajan lisäksi hänen pääteoksiaan. Hitsaaja paljastettiin Heteka OY:n pääportin edustalla 1948. Heteka OY oli perustettu 1932 ja oli suurimpia metallinjalostuslaitoksia Helsingissä. Se valmisti metallihuonekaluja ja hetekoita."

Vallilasta keskustan kautta Hernesaareen ja sieltä Seurasaaren kautta kohti kotia. Hauska kommellus sattui matkan varrella: pari päivää käytössä ollut uusi puhelimeni on vielä varsin outo ja luulin Hämeentiellä ollessamme, että en onnistunut ottamaan Kari Juvan teoksesta Tannerin portti lainkaan kuvaa seisoessamme punaisissa valoissa. Sitten kun tarkistin tilanteen, oli puhelimen muistissa kymmenen kuvaa Tannerin muistomerkistä ja pari kuvaa auton peilistä ja oven sisäosista.

Helsingin taidemuseon sivut kertovat Juvan teoksesta näin:

"Väinö Tanner (1882-1966) toimi osuustoimintaliikkeessä ja sanomalehtimiehenä, sekä oli yksi Suomen poliittisen elämän voimahahmoista kansalaissodan ja jatkosodan välisenä aikana. Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajana hän vastusti ääriliikkeitä oman puolueen sisällä ja myös muualla yhteiskunnassa.

Kari Juvan 1970-luvun tuotantoa leimaa pehmeän plastillinen ja taitava liikkeen kuvaus. Raskaat massat ovat syttyneet eloon taitavan muotoilun ansiosta. Vuonna 1985 paljastettu Väinö Tannerin muistomerkki on selvästi erilaisten muotoihanteiden ilmentymä. Perimmiltään siinäkin on kyse liikkeestä, mutta sen vaikutelmaa ei luo plastillisuus, vaan sommitelma. Keilamaisesti asetellut hahmot ovat ohittaneet portin, tai ovat vasta kulkemassa sen läpi. Tämä edestakainen liike yhdistettynä hahmojen raskauteen ja portin jykevyyteen antaa voimakkaan arvokkuuden vaikutelman, mutta luo myös painostavan tunnelman teokseen. Hämeentien puolelle tähyävän hahmon voi nähdä joukon ensimmäisenä, jolloin hän joutuu käännyttämään vastakkaiseen suuntaan katsovan ryhmän suuntansa. Taustalla näkyvät hahmot edustavat työväenliikkeen ja osuustoiminnan joukkovoimaa.

Pronssiin valettu veistos seisoo punagraniittisella jalustalla. Paljastustilaisuus oli 12.3.1985."

Tannerin portista on, vaikka kuva onkin huono, helppo nähdä juvamaiset tavaramerkit, joita käsittelin miehen omassa osiossa täällä. Kotimatkalla ehdimme vielä pysähtyä Munkkiniemessä kuvaamassa Wäinö Aaltosen mielenkiintoisen sankaripatsaan nimeltä Maaemo suojelee poikaansa.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Maaemo suojelee poikaansa kuuluu Wäinö Aaltosen myöhäiskauden tuotantoon, se on signeerattu vuodelle 1959. Veistoshahmojen kuvauksessa Aaltonen on vapautunut raskaasta monumentaalisuudesta ja teoksessa ilmenee ekspressiivinen pohjavire. Pojan hahmon klassismi on saanut vastaparikseen kubistisemmin luonnostellun symbolisen naishahmon. Pronssiin valettu kaksifiguurinen veistos seisoo harmaagraniittijalustalla. Teoksen korkeus on 240 cm ilman jalustaa. Veistos paljastettiin 5.6.1960. Maaemo suojelee poikaansa on Munkkiniemen sankarihaudalla, jonka ympäristön on suunnitellut arkkitehti, professori Aulis Blomstedt. Veistoksen jalustassa on teksti Pro Patria."

Aikamoinen patsaanmetsästysviikonloppu! Maanantaina suuntaamme kohti Tamperetta, siellä on jokunen patsas, joita en ole vielä ehtinyt kuvaamaan ja jokunen, joita ei ole edes vielä nähty. Voi olla että jotain osuu tälläkin kertaa kameran etsimeen. Siitä lisää ensi viikolla.