Paluu tauolta, metsästäjä iski jälleen!

Talvi on tosiaan ollut patsaanmetsästyksen kannalta pitkä aika. Innostus ei kuitenkaan ole lopahtanut, vaikka patsaat ovatkin hieman ottaneet takapakkia. Siksi olikin hienoa, että kun kävimme yhdessä vaimon kanssa "isolla kirkolla" lounastamassa ja katsomassa todella upeissa maisemissa kuvatun Kaikella rakkaudella -elokuvan, ehdimme ruoan ja rainan välissä bongaamaan ja kuvaamaan pari patsastakin.

Ensimmäisenä etsimeen osui Ateneumin julkisivuveistokset siinä pääsisäänkäynnin yläpuolella. Ateneum on nykyään todella hienon näköinen pytinki, remontti teki talolle hyvää.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema Ateneum-rakennus valmistui 1887 Suomen taideyhdistyksen ja Suomen taideteollisuusliiton ylläpitämien taidekoulujen ja -kokoelmien käyttöön. Julkisivua koristaa teksti Concordia res parvae crescunt (Sovussa pienet asiat kasvavat).

C.E. Sjöstrand sai Ateneumin rakennuksen fasadin veistoskoristelun tehtäväkseen. Julkisivun päätykolmiossa taiteen jumalatar seppelöi taiteen ja taideteollisuuden. Päätyä kannattelevat neljä karyatidia; naishahmoa, joilla on käsissään neljän eri taiteenalan symbolit: kuvanveisto, maalaus, piirustus ja arkkitehtuuri.

Pääoven yläpuolella rintakuvissa on kolme taiteenhistorian suurta mestaria: Bramante, Feidias ja Rafael."

Herkullisen uunimakkara-aterian jälkeen hilpaisimme Aleksin kautta kohti Vanhaa ylioppilastaloa. Sen sisäänkäynnin molemmin puolin ovat Kalevala-aiheiset patsaat, joiden ohi on kuljettu lukuiset kerrat. Nyt vasta tuli aika kuvata ne. Samalla huomasin, että Robert Stigellin vuonna 1888 tekemiä teoksia ei ole sijaintinsa vuoksi kohdeltu mitenkään hellästi: jaloista löytyi mm. jäänteitä öisistä ruokailuhetkistä sekä tupakoinnista.

Helsingin taidemuseon sivut kertovat näin:

"Ylioppilastalon Kalevala-aiheisten taideteosten sarjassa Stigellin valmistamat julkisivun komeroveistokset Väinämöinen ja Ilmarinen sijoittuvat Ekmanin Wäinämöisen laulun ja Gallen-Kallelan Kullervon sotaanlähdön edustaman kehityskaaren välimaastoon. Ne osoittavat Stigellin varmaa muodon ja materiaalin hallintaa: hän kuvasi Väinämöisen soittamassa kannelta seisovassa asennossa ja Ilmarisen takomassa auraa, molemmat yhtä dynaamisina ylöspäinsuuntautuvassa liikkeessä. Kantele ja aura horisontaalisina elementteinä vahvistavat hahmojen symmetrisyyttä. Väinämöinen ja Ilmarinen viittaavat nuorison tehtävään yhteiskunnan henkisessä ja aineellisessa rakennustyössä. Teokset on tehty valamalla sementtiin."

Hassu yhteensattuma kävi, kun etsin uuden ylioppilastalon portaiden yläpuolella olevista patsaista tietoa, niin löytyi tällainen uutinen tämän päivän aamulta:

Aleksis Kiven patsas palautettiin

En nyt löytänyt infoa alla olevista Virgin Oil Co:n sisäänkäynnin patsaista, mutta heti kun sellaista jostain irtoaa, kerron siitä täällä blogissa.

Leffan jälkeen päätimme bussin lähtöä odotellessa tehdä pienen kävelyreissun Kaisaniemen puiston kautta. Siellä mieleen tuli napata kuvat siellä olevista patsaista, nyt kun ne ovat talviasuissaan lumipeitteisinä. Laitetaan tähän alkuun kuitenkin jo aiemmin otettu kuva Kansallisteatterin edustalla nykyään talvisin luistelijoita tarkkaileva Aleksis Kiven patsas. Tarkemmat infot Wäinö Aaltosen omasta osiosta.

Niin, ja Mikonkadulla vaimo bongasi Fennian ovenpielissä olevat hahmot.

Seuraavana vuorossa oli Viktor Janssonin Colvolvulus-patsas, josta tarkemmin täällä Viktorin omassa osiossa.

Sitten kävelimme suihkualtaan toiselle puolelle, jossa on Jussi Mäntysen Nuori hirvi -patsas (lisätiedot täällä) ja Emil Wikströmin rintakuva Fredrik Paciuksesta (lisätiedot täällä).

Harmittaa hieman, ettei tullut napattua vielä Ida Aalbergin muistomerkistä kuvaa, mutta voihan tähän laittaa vaikka jo pari vuotta sitten otetun talvisen kuvan kyseisestä Raimo Utriaisen vuonna 1972 veistämästä Esirippu-nimisestä muistomerkistä. Kuvassa vaunuissa köllöttelevä pikkumies oli kuvaushetkellä hieman yli 9kk, mutta jo kuukauden päästä kaiffari täyttää 3 vuotta!

Siinäpä kaikki tällä kertaa. Toivottavasti pian pääsee taas kuvailemaan ja ihailemaan hienoja patsaita.