Mualiman navas eli Kuoppijjoos 2

Kuopion-reissun päivä 2 alkoi varhain. Kello 5, jos totta puhutaan. Ensin heräsi toinen lapsista viideltä, pirteänä kuin peruna. Sitten toinen. Eikä kumpikaan halunnut enää nukkua. Vanhempien yrityksistä huolimatta huoneessa ei enää nukuttu tuona aamuna. Aamiaiseen oli pari tuntia. Odotellessa luimme Harry Potter ja kuoleman varjeluksia.

Hetkistä ennen aamupalaa kävimme pleikkaria pelaamassa. Sitten syömään. Hyvä ja runsas aamupala oli tarjolla. Tosin ei mitään paikallista tahi erikoista vuodenaikaan sopivaa vaan perusaamupala kaikkinensa. Sigge-siili pyöri ympäri ravintolaa vilkuttelemassa lapsille - ja aikuisillekin. Lapset eivät kauaa jaksaneet pöydässä istua vaan juoksivat pleikkarille. Vanhemmat jäivät pöytään kahville ja teelle sekä lehtiä lukemaan.

Sitten olikin jo aika lähteä autoa vuokraamaan. Lähdin kävellen Kuopion läpi. Ensimmäisenä löysin kirjaston edustalta Eemil Halosen veistoksen Pohjolan emäntä, joka on vuodelta 1940. Paikalleen se pystytettiin vuonna 1985. Veistos oli remonttiaitojen ympäröimä, koska Kuopiossa on meneillään iso remontti, jossa rakennetaan lisärakennus, joka yhdistää taidemuseon ja kirjaston toisiinsa. Hyvä niin.

Kirjastolta kävelin tieltä toiselle hyppien kohti rautatieasemaa. Sain auton helposti. Tosin en vieläkään toivomaani VW Poloa vaan VW Golfin. Mikäs siinä. Ensimmäinen kerta, kun ajoin kuusivaihteisella autolla. En tosin havainnut kuudetta vaihdetta mitenkään tarpeelliseksi. Nippeliä ja nappulaa myös riittää näissä uusissa autoissa.

Lähdin länteen päin. Ajattelin käydä joitain veistoksia kuvaamassa, mutta en meinannut selvitä keskustasta pois. Katusuunnat veivät lopulta takaisin hotellille, mutta jatkoin hieman eteenpäin. Ortodoksikirkon kulmalta löysin yhden reliefin. Tämän muistolaatan oli tehnyt Irma Mattila vuonna 1987. Aiheena Sosiaaliturva-lehti ja Bruno Sarlin, tuleva ministeri ja maaherra.

Ajoin sitten hotellille ja hain perheen kyytiin. Ajoin keskustan läpi kohti Puijon huippua ja tornia. Sinne päästyämme huomasimme, että torni oli huputettuna. Kahvila oli suljettu, mutta näköalatasanteelle pääsi maisemia katselemaan. Hienot maisemat. Tuuli vaan oli liian kova, eikä ylhäällä viihdytty kauaa.

Tornin seinästä löysin Veikko Vuolevi Jalavan veistämän C.R. Dahlströmin muotokuvareliefin. Dahlström on plakettinsa ansainnut, tämä raatimies oli ensimmäisen Puijon tornin puuhamies. Tornilla pitäisi olla myös Irma Mattilan veistämä Matti Pietikäisen muistomerkki, mutta sitä en nähnyt, johtuen varmasti remontista. Itse asiassa aika monta remonttia Kuopiossa oli meneillään.

Puijolta lähdimme moottoritielle ja huristimme Siilinjärvelle. Ajattelin ensin, että siellä voisi etsiä muutaman muistomerkin, mutta kun kurvasimme marketin parkkipaikalle, tuli siivousoperaatio eteen johtuen takapenkin matkapahoinvoinnista.

Kävimme kaupasta ostamassa vaihtovaatteita, putsasimme auton ja saimme samalla itsellemme myös lämpimämpiä vaatteita. Sitten lähdimme kohti Nilsiää ja ajelimme rauhallisesti kummitätini tiluksille, jotka ovat keskellä metsää.

80-vuotisjuhlallisuudet vietettiin kevyesti, paikalla olivat meidän perheen lisäksi pari serkkuani. Rupateltiin kaikenlaista, kuulumisia vaihdeltiin ja tilukset tutkittiin. Edellisen kerran vierailimme täällä 8 vuotta sitten, kun poitsu oli ihan pieni eikä tytär ollut vielä syntynyt.

Nilsiästä lähdimme sitten takaisin Kuopioon päin. Poistuin moottoritieltä ja käännyin Puijonsarventielle, joka vei pienvenesatamaan, jossa serkkuni oli odottamassa. Keräsimme tarvittavat tavarat autosta ja menimme laiturille odottamaan serkkuni aviomiestä. Nousimme veneeseen. Moottori oli ollut huollossa ja alussa hieman jännitti miten kone kuljettaa... Muutaman ysköksen jälkeen kuljetti hyvin ja vei meidät saareen. Olin käynyt täällä joskus pikkupoikana 1980-luvun alussa. En muista reissusta juuri mitään.

Oli kiva viettää ilta serkun mökillä ja nauttia tuoreesta savustetusta siiasta sekä köyhistä ritareista. Olut oli myös hyvää. Paikka oli mahtava. Lapset jaksoivat aluksi pelata hetken yatzya, mutta lopulta molemmat nukahtivat oleskelutilan sohville. Aikuiset jatkoivat juttelua iltaan saakka. Noin kymmenen aikoihin puimme lapset monella kerroksella ja päälle pelastusliivit. Paluumatka rantaan kulki paljon sutjakammin kuin menomatka. Harmi, koska oli kiva olla veneessä ja pöristellä Kallaveellä.

Ajoimme läpi yöhän valmistautuvan Kuopion. Hotellilla huomasimme, että parkkipaikat olivat täynnä. Jätin muut oven eteen ja kiertelin pari kertaa lähikatuja, tutkien parkkisääntöjä. Onneksi löytyi paikka suht läheltä hotellia.

Aamulla nukuttiin sitten pidempään kuin vuorokautta aiemmin. Olimme suunnitelleet käyntiä allasalueella, mutta kun kaikkia muita paitsi minua nukutti, niin päätimme jättää sen väliin. Kävimme aamiaisella ja lapset menivät sen jälkeen pleikkaria pelaamaan. Minä lähdin palauttamaan autoa rautatieasemalle.

Luovutin auton vuokraamon edustajalle ja lähdin kartta kourassa etsimään veistostaidetta. Sitä löytyi rautatieaseman itäpuolelta, jossa sijaitsee Minna Canthin puisto ja sen keskellä Eemil Halosen veistämä Minna Canthin näköispatsas. Valos valmistui vuonna 1936 ja patsas paljastettiin Maljalahden kaupunginosaan, keskustan koillisnurkkaan perustettuun puistoon toukokuussa 1937. Tuolloin tuli kuluneeksi 40 vuotta Canthin kuolemasta.

Kiva pikku puisto, jonka keskellä muhkea Minna. Seuraavaksi etsin entisen talouskoulun, jonka seinässä on Taru Mäntysen veistämä Valtiopäivämiesten muistomerkki -reliefi vuodelta 2001. Sillipyttyjen alla olevassa taulussa lukee näin:

"Kuopion naisyhdistyksen aloitteesta valtiopäivämiehet August Herckman, Kustaa Killinen ja Ivar Kyander esittivät ensimmäisinä valtiopäivillä 1897 äänioikeuden myöntämistä naisille."

Muistattehan Taru Mäntysen näyttelystä kertovan raportin? Se löytyy täältä!

Työnkulmasta, Maaherrankadulta löytyi Taisto Martikaisen veistämä Edvard Gyllingin muistolaatta. Se on vuodelta 1982. Gylling oli kommunistijohtaja, joka pakeni Suomesta Tukholman ja Kööpenhaminan kautta Neuvostoliittoon ja toimi siellä Karjalan neuvostotasavallan johtotehtävissä, kunnes Stalinin puhdistuksissa vangittiin vuonna 1937.

Keskustaa ihaillessani puhelin soi. Hotellilla oli ollut palohälytys (jonkun asiakkaan hiustenkuivaaja oli kärähtänyt), ja iskää kaivattiin lohduttamaan. Siirryin Satamakadulle ja lähdin rantaa pitkin kohti hotellia. Matkan varrella oli vielä yksi reliefi: Paavo Halosen veistämä Gustaf Raninin muistolaatta. Tämä hieno reliefi on vuodelta 1989 ja on kiinnitettynä vanhassa, vuonna 1875 pystytetyssä Kuopion ensimmäisessä tehdassavupiipussa, joka on nykyään asuintalojen ympäröimä. Tukkukauppias ja laivanvarustaja Ranin oli näyttelijä, teatterineuvos Matti Raninin isoisän Lassin veli.

Hotellilta nappasin matkaan muun porukan ja palasimme samaa tietä, kuin olin tullut itse hotellille. Ihastelimme satamaa, Kallavettä ja hotellilaivaa. Kun aurinko tuli pilven takaa esiin, oli kuuma. Muuten oli rannan äärellä viileä sää.

Olin pariin otteeseen silmäillyt Kauppakadun kulmilla, että missä se Taru Mäntysen reliefi Meijerihistoriaa oikein onkaan? Kun ei löydy ja sijaintipaikallakin on Sale-kauppa. Lopulta reliefi löytyi, hieman lähempänä keskustaa. Tämä laatta on vuodelta 1991.

Kävelimme keskustaan, torin laidalta portaiden juuresta löytyi Herman Saastamoisen muistomerkki. Erkki Korhosen veistämä reliefi on vuodelta 1998. Sekatavarakauppias Saastamoisen perustamat liikkeet olivat tunnettuja Savossa.

Kävimme hampurilaisravintolassa syömässä ja lähdimme sitten länteen päin, etsimään pari muistomerkkiä. Niistä ensimmäinen oli tämä Pekka Kauhasen hauska Nalliainen vuodelta 2013. Se on kiinnitettynä kävelykadun varren penkkiin. Kauhasen veistoksia on jokunen torin ympäristössä, mutta vain kaksi bongattiin tällä reissulla.

Hain postista postimerkkejä ja sen jälkeen ihmettelimme Martti Aihan betonista Futura II -teosta. Vuodelta 1989 oleva teos sijaitsee Kauppakadun varrella, Nuorisokeskuksen edustalla.

Kasarmikadun varrelta löytyi Väinö Verneri Lätin veistämä Mårten Johan Lindforsin muistolaatta. Kuten reliefissä lukee, oli Lindfors Suomen ensimmäinen laillistettu eläinlääkäri sekä Suomen kirjallisuuden seuran perustajia. Lätti veisti reliefin vuonna 1975, mutta paikalleen se asetettiin viisi vuotta myöhemmin 1980.

Saman kadun päässä, kasarmialueen kupeessa sijaitsee Hanna Partasen leipomo ja myymälä. Saamiemme kehujen perusteella poikkesin hakemaan meille lihapiirakat ja otin vielä jälkkäriksi omenatäytteiset piirakat.

Kasarmialueella olisi varmaankin ollut paljonkin erilaisia muistomerkkejä, mutta tällä kertaa ehdin bongata vain Väinö Verneri Lätin tekemän Sotiemme 1939-1945 muistomerkin, siis muistolaatan kivessä. Tämä muistomerkki on vuodelta 1987.

Einar Vihman muistomerkki, näköisreliefi, löytyy Puistokadun puolelta, vanhan kasarmialueen nurkkauksesta. Erkki Korhosen veistämä reliefi on vuodelta 1992. Vihma oli kuopiolaissyntyinen kenraalimajuri ja Mannerheim-ristin ritari, joka Tali-Ihantalan taistelussa vuonna 1944. Vihma oli myös viimeinen jatkosodassa kuollut jääkäri ja myös ainoa itsenäisen Suomen rintamalla kuollut kenraali.

Tien toisella puolella, Kuopion verotalon edustalla on Pauno Pohjolaisen tekemä teräsveistos nimeltään Keko. Se on vuodelta 2014.

Tulliportinkadun toisella puolella oli hauska veistos. Siinä on pronssinen puu, jonka oksalla killuu nuori poika. Tämä Kari Juvan veistämä teos on Simo Puupposen eli Aapelin muistomerkki, nimeltään myös Hyvän tuulen voima. Vuosiluku tälle teokselle on 1989. Juva oli tähän muistomerkkiin ynnännyt myös Puupposen kasvonpiirteet, mutta niitä ei kuvissa oikein kunnolla näy, kiitos puista pudonneiden siemennysten.

Puupponen eli nimimerkki Aapeli oli kirjailija ja mm. Savon Sanomien toimittaja ja pakinoitsija. Aapelin tunnetuimpia romaaneja ovat Siunattu hulluus sekä Pikku Pietarin piha, joista jälkimmäisen olen itsekin lähiaikoina lukenut. Mainio pikku opus.

Loikin Tulliportinkadun yli, sankaripuiston puolelle. Siellä on monta sankarihautaa sekä Essi Renvallin suurikokoinen muistomerkki Haavoittunut sotilas vuodelta 1952. Vaikka veistoksessa ei olekaan Renvallille tuttua kultaa, on hahmoissa tuttu ilme. Tekijä näkyy.

Täältä voitte lukea raportin Essi Renvallin näyttelystä Tampereella. Sisältää linkit myös muihin Renvall-teksteihini.

Sankarihautausmaan toisella puolella, Suokadulla, pysähdyimme hetkeksi tutkailemaan äitini vanhaa kotitaloa, jossa hän asui aina 1960-luvun alkuun saakka. Hänen äitinsä, minun mummini, asui siellä kuolemaansa saakka. Hautausmaan muuri ja sen päällinen kaide sekä hautausmaalle vievät portaat olivat iskostuneet verkkokalvoilleni lapsuudenkotini seinällä olevasta taulusta. Nyt vihdoin pääsin näkemään tuon samaisen paikan, jota olin monet kerrat taulusta katsellut.

Sitten tulikin kiire kipittää rautatieasemalle, koska kotimatka oli alkamassa ja Intercity-juna oli lähtemäisillään. Näin ollen Suokadun muut veistostaiteet ja Kuopion loput veistokset saivat jäädä seuraavaan kertaan.

Junamatka Kuopiosta Pieksämäelle sujui nopeasti, junanvaihto sujui hyvin ja paluumatkalla eivät Savon-radan tunnelitkaan niin paljoa korvia lukkoon lyöneet. Väsyneet mutta onnelliset matkalaiset pääsivät lopulta kotiin Tampereelle. Hetkeksi tosin, koska heti seuraavana aamuna lähdimme Helsinkiin. Näkyikö siellä jotain patsaita? Siitä lisää tuonnempana.

Mualiman navas eli Kuopijjoos, osa 1

Tämän kesän lomamatka kuljetti meidän koplan Savoon, upean Kallaveden rannalle Kuopioon. Syynä kummitätini elokuussa oleva 80-vuotispäivä. Ja tietenkin jokunen kaupungissa oleva veistos.

Kuvanveistotaidetta saatiin tallennettua valokuvamuotoon 25 kappaleen verran. Muutama lisää nähtiin, mutta niistä ei kuvia otettu tällä kertaa. Näiden lisäksi jäi vielä suuri määrä veistoksia kuvaamatta. Joko ei löytynyt tai sitten ei vaan ehtinyt niitä käydä etsimässä.

Reissu alkoi tiistaiaamuna Tampereelta. Lähdimme perheen kanssa tuttuun tapaan kävellen kohti rautatieasemaa. Ehdimme hyvin perille ja löysimme kulkupelin laiturilta 3. Ensimmäistä kertaa lähdimme muuhun suuntaan kuin etelään, sillä tämä juna lähti itäisen Tampereen läpi kohti Jyväskylää ja Pieksämäkeä.

Ihastelin maisemia aina siihen saakka, kunnes alkoi Orivesi-Jyväskylä-radan tunneliosuus. Matkalla on yksi Suomen pisimmistä rautatietunneleista, Korpilahden tunneli, joka on 4,3 kilometriä pitkä. Korvat menivät lukkoon monta kertaa tällä pätkällä. Ai niin, Orivedelle jämähdimme hetkeksi, koska junassa oli oviongelma.

Hain kahvia ja teetä ravintolavaunusta. Aamupalaksi söimme junassa sämpylöitä, kaurarieskaa (tuliaisia Lapista), kurkkua, tomaattia, herneitä, omenoita, vissyä ja vähän suklaatia.

Junanvaihto tapahtui Pieksämäellä. Kuopion-juna odotti siellä myöhässä tulevia matkalaisia. Siirryimme pöytäpaikalta perhekoppiin, joka oli aika hauska. Tosin pienille lapsille varattu nappulahässäkkä oli rikki ja lähes vaarallinen. Se ei kuitenkaan Tatu ja Patu -kirjan lukemista juurikaan haitannut. Hienoja maisemia myös näkyi matkalla. Ja eläimiä: lehmiä, hevosia sekä joko haikara tai kurki.

Kuopioon saavuimme likimain aikataulussa. Helteinen Tampere oli jäänyt taakse ja edessä oli 15 astetta ja kovaa tuulta sisällään pitänyt Savo. Pohdimme hetken, käymmekö parantamassa vaatekertaamme kirpputoreilla, mutta päätimme etsiytyä ensitöiksemme torille. Juuri ennen toria vastaan tuli ensimmäinen veistos.

Kyseinen veistos on Raatihuoneenpuistossa seisova Raivaajat tai toiselta nimeltään Pellervo-patsas. Sen on veistänyt Kalervo Kallio ja se on vuodelta 1962. Veistoksen yhteydessä oli mukavan oloinen vesiallas.

Kuopion torin nettisivuilta:

"Raivaajat (Pellervo) -patsas on Kalervo Kallion tekemä vuonna 1962. Patsas on kunnianosoitus maatamme hyötykäyttöön raivanneille talonpojille ja se sijaitsee Kuopion kaupungintalon takana koilliskulmauksessa. Raivaaja aiheisia patsaita on pystytetty ympäri Suomea. Patsasta kutsutaan myös nimellä Pellervo, koska patsaan tilasi Pellervolaisen osuustoimintakunta, joka on saanut nimensä Sampsa Pellervoisesta. Sampsa Pellervoinen on suomalaisen mytologian hahmo, joka tunnettaan Kalevalassa esiintyvänä haltijana. Pellervoinen kylvää mytologian mukaan kasvit, metsät, suot ja ahot kuin myös kivikot. Patsaaseen olennaisena osana kuuluu myös sen yhteydessä oleva vesielementti."

Kävelimme raatihuoneen puistosta torille. Lapset hinkuivat lelukauppaan, mutta aikuiset menivät ensin torin alle Apaja-keskukseen, josta löytyi Kuopion infopiste ja läjä karttoja. Itse koen paperisen kartan edelleen kännykästä löytyvää karttaa mukavampana.

Nousin takaisin maan pinnalle ja lähdimme kohti himoittua lelukauppaa. Kauppahallin itäpäässä oli hieno suihkukaivoveistos nimeltään Veljmies. Sen on veistänyt Heikki Kottinen ja se on vuodelta 1959.

Wikipediasta:

"Konttinen voitti teoksellaan vuonna 1957 järjestetyn Kuopion Yksityisyrittäjien kutsukilpailun, jonka pohjalta patsas toteutettiin. Se oli yrittäjien lahja 175-vuotiaalle Kuopion kaupungille. Konttisen mukaan patsaan innoituksena toimi Aaro Jalkasen 1910-luvulla kirjoittama Kallavesj-laulu ja erityisesti sen säe 'Veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj'."

Lelukaupasta lapset saivat haluamansa. Lähdimme Haapaniemenkatua alas rantaan. Ohitimme Jotuninpuiston kulmilla yhden muistokiven, jossa näytti olevan reliefikin mukana. Emme kuitenkaan ylittäneet tietä ja menneet tutkimaan tarkemmin, koska keli oli aika kurja. Ei tosin satanut vielä. Tietokannasta näin, että kyseessä on Anu Matilaisen tekemä Elisabeth Stenius-Aarnekallion muistomerkki.

Kävelimme Jotuninpuiston ohi rantaan ja katselin puistossa olevia betonipylväitä ihmetellen. Myöhemmin hotellissa selvisi, että ne olivat samaisen tekijän betoniteoksia, kuin Hämeenlinnassa hotellin luona. Kyseessä kuvanveistäjä Rúri ja teos on nimeltään Observatorio. En ottanut siitä kuvaa, hölmö kun olen.

Poika päätti rakentaa ostamansa legon heti rannassa valmiiksi, eikä siinä puuhassa kauaa nokka tuhissut. Sen  verran kuitenkin, että aikuiset ehtivät kuvata lähistöllä uiskennelleita vesilintuja. Ainakin uikkuja, sorsia ja haapana siellä polski. Näimme myös kahden stadionin valopylväät. Koska en tiennyt niin paljoa kuopiolaisesta urheilusta, ihmettelin, miksi niin lähellä on toinenkin stadika. Väinölänniemi oli ennestään tuttu. Tämäkin asia selvisi sitten tutkimisen jälkeen.

Tässä vaiheessa alkoi tihuttaa vettä. Tuuli oli myös aika navakkaa. Lähdimme kohti hotellia kävellen läheisen puiston läpi. Lapsia ei kiinnostanut lainkaan mennä matkan varrella olevaan leikkipuistoon.

Pääsimme hotellille ja jouduimme odottelemaan hetken huoneeseen pääsyä. Istuimme aulassa ja ihmettelimme hotellin hintatasoa kioskituotteissaan. Kun pääsimme vihdoin huoneeseen, ihailimme upeaa näkymää. Olimme kakkoskerroksessa ja ikkunasta näkyi alapuolella oleva siipirakennuksen katto.

Hotellista löytyi lapsille puuhahuone sekä pleikkari. Poitsu meni heti pleikkarin ääreen ja iski kiinni lempipeliinsä. Samaan aikaan minä tutkin samasta kerroksesta löytyvät sauna- ja allastilat sekä punttisalin.

Päikkärien jälkeen lähdimme tihkusateessa keskustaan. Meillähän ei tosiaan ollut lämpimiä vaatteita saati mitään sadevaatteita mukana. Ortodoksikirkko (Pyhän Nikolaoksen katedraali) ei ollut avoinna. Viereisestä Brahenpuistosta löysimme Pietari Brahen muistomerkin. Kiven ja reliefin on tehnyt Olli Halonen vuonna 1985.

Puistossa oli myös Kuopion 2. ja 3. kirkon muistokivi. Tekijä tuntematon.

Korttelin päässä näistä oli Tuomiokirkko puistoineen. Snellmaninpuisto oli tosin ison remontin jaloissa. Aita oli kuitenkin auki, joten kirmasin nopeasti nappaamaan kuvat J.V. Snellmanin rintakuvasta. Johannes Takasen teos on vuodelta 1886 ja se on Suomen vanhimpia julkisia patsaita.

Seuraavaksi bongasimme Minna Canthin talon ja sitä vastapäätä sijainneen gallerian, jossa oli Kuu-aiheinen näyttely. Paikkahan on tietenkin VB-valokuvakeskus ja valokuvanäyttely oli nimeltään Man on the Moon - Matka Kuuhun, joka juhlisti ensimmäisen kuukävelyn 50-vuotispäivää.

Menimme katsomaan näyttelyn, vaikka kello oli jo melkein 18 ja sulkemisaika. Ehdimme kuitenkin hyvin katsoa hienon näyttelyn läpi. Talon takapihalla oli kahvila Vohoveli (suljettu jo) ja vielä erillinen kellarigalleria sekä hauska valokuutio Camera Obscura.

VB tarkoittaa valokuvaaja Viktor Barsokevitschia, joka asui ja toimi tässä talossa. Väinö Lätti muovaili hänen muistolaattansa vuonna 1983. Wikipediasta:

"Victor Barsokevitsch (22.11.1863 Helsinki – 6.3.1933 Helsinki), isänsä puolelta puolalaista sukujuurta, oli Kuopiossa kuvaamoaan pitänyt valokuvaaja, joka oli 1800–1900-lukujen vaihteen tunnetuimpia valokuvaajia Suomessa. Hänen uransa käsitti niin ateljeekuvausta, maisema- ja miljöökuvausta kuin lehtikuvaajanakin toimimista."

Sen jälkeen kävelimme Kauppakatua pitkin keskustaan. Lyseon seinässä on Juhani Ahon muistoreliefi. Vuodelta 1983 olevan reliefin on tehnyt em. Brahen muistomerkin tehnyt Olli Halonen. Juhani Ahohan tietenkin on yksi Suomen kuuluisimmista kirjailijoista ja Halosesta lukee Taidemuseo Eemilin sivuilla näin:

"Veljekset Olli ja Paavo Halonen ovat molemmat kuvanveistäjiä. Kaksospojat saivat perintönä vankan taiteellisen pohjan. Aune-äiti oli viulisti Heikki Halosen tytär, ja Elias-isä jatkoi Arttu Halosen valimotoimintaa Lapinlahdella. Olli jatkoi isänsä jalanjäljillä ja työskenteli Lapinlahdella taidevalajana. Taiteen tekeminen kiinnosti lahjakasta nuorukaista niin, että hän vuodesta 1977 alkaen alkoi luoda uraa myös kuvanveistäjänä. Veistäjänä Olli on itseoppinut. Lopullisen sysäyksen ammattiin hän sai veljeltään tämän opiskellessa Taideakatemian koulussa."

Kauppahallin toisella puolella on Taru Mäntysen veistos Siskotyttö vuodelta 1984. Wikipediasta:

"Siskotyttö on liike- ja teollisuuslaitosten Kuopion kaupungille lahjoittama patsas. Kutsukilpailulla haettiin savolaisen torimyyjän 'muotokuvaa'. Varkautelainen kuvanveistäjä Taru Mäntynen voitti kilpailun ja toteutti pronssisen veistoksen vuonna 1984"

Lapset olisivat halunneet Heseen, mutta päätimme kuitenkin mennä viereiseen Rossoon, koska Rossoja ei enää juuri missään ole. Vikatikki tällä kertaa. Istuimme pöytään, tilasimme ruoat, haimme alkusalaatit ja saimme juomat. Sitten odotimme. Ja odotimme. Kolme varttia myöhemmin tuli uusi tarjoilija kysymään, joko olimme valmiit tilaamaan? Sanoin, että 45 minuuttia tässä on odottettu jo. Tarjoilija yritti selvittää asiaa, mutta kukaan ei vastannut hänen radiopuhelinkutsuunsa. Lopulta kerrottiin, että ihan pian saamme ruoat pöytään.

Lahjaksi tarjottiin perinteiset kahvit ja jätskit, joista kieltäydyimme, koska halusimme sen ruoan syötäväksi ja vielä ehtiä hotellille saunomaan. Olisi pitänyt heti siinä vaiheessa, kun tarjoilija tuli kyselemään, ilmoittaa että lähdemme pois. Toisaalta, sitten olisi jäänyt erinomaisen hyvät ruoat syömättä. Laskun maksettuamme lähdimme torin toiselle puolelle hakemaan jälkiruoat.

Hotellilla nappasimme heti uimakamppeet mukaan ja menimme saunaan ja altaalle. Pimenevässä illassa oli hauska olla allasosastolla, jonka valaisi vedenalaiset uv-valot. Sulkemisaika häämötti, joten käväisimme saunassa ja lähdimme huoneeseen. Lisäksi tyttären loikka portailta altaaseen meinasi mennä mönkään. Onneksi mitään pahempaa kuin pieni mukkasu ei tapahtunut.

Illan päätteeksi menimme pojan kanssa vielä hetkeksi pleikkarille, koska oli kesä ja loma. Kello oli jo 23. Pelihetken jälkeen kävimme yöpuulle. Seuraavien päivien touhuista seuraavassa julkaisussa.