Haminan-loman antimia

Pari viikkoa ehti vierähtää juhannuksesta ja Tukholmasta palasin vastikään, kunnes oli jo aika lähteä pienelle lomareissulle takaisin Haminaan. Tiedossa oli mökkeilyä, vaimon serkun ja hänen miehensä yhteissynttärit ja muutaman päivän oleilu ihan kaupungin keskustassa sijaitsevassa kaksiossa. Viimeksi vietimme aikaa Satamakadun kulmilla likimain kaksi vuotta sitten, kun edellisessä asunnossa tehtiin sisäoviremontti ja lähdimme evakkoon viikoksi.

Ajoimme tällä kertaa hieman eri reittiä, kun Tampere-Lahti-Kouvola-Hamina on käynyt jo näin nopeasti jonkin verran tylsäksi. Kangasalta käännyimme kohti Kuhmoisia, mutta emme ajaneet sinne saakka vaan menimme pikkuteitä kohti Padasjokea. Sieltä Vääksyn kautta Vierumäelle ja Jaalaan, josta alas Kouvolaa kohti ja lopulta Utin kohdalta Haminan-tielle. Matkan varrelle ei tällä kertaa osunut yhtään patsasta, mutta löysimme erittäin hauskan taukopaikan jo heti Kangasalan puolelta (Matinsaari) ja kivat hiekkarannat Valkealan särkiltä.

Lauantaina vietimme kolmikymppisiä Vimpasaaressa, Paperiliiton Haminan Summan-tehtaiden osaston hirsitalolla. Vaimon isoisä on aikoinaan ollut rakentamassa jyhkeää hirsihuvilaa, ja hieno oli talo ja erittäin kelvollinen tällaisten juhlien viettopaikaksi.

Talon seinältä löytyi hitsatusta metallista tehty taideteos, joka esittää kahta lintua, ilmeisimmin kurkia. Signeerausta ei silmiin osunut, mutta takaa löytyi kulahtanut paperinpala, jossa kerrotaan tekijäksi Mauno Mattila, Hyvinkäältä. Vuosiluvusta on osa poissa, mutta 1970-luvulta näyttää olevan ja teoksen nimi on Hopeasiivet.

Tiistaina lähdimme viettämään aurinkoista päivää Tervasaaren Rampsinkarin uimarannalle. Samassa paikassa sijaitsee myös legendaarisen haminalaisen Pelle Miljoonan patsas, jonka on tehnyt Heimo Suonio. Haminan kaupungin sivuilta ei patsaasta tietoa löytynyt, mutta onneksi verovaroilla sitä saatiin.

Ylen uutinen aiheesta:

"Rocklegenda Pelle Miljoonan patsas paljastettiin perjantaina Haminassa. Patsaalla halutaan kunnioittaan pitkän linjan muusikon elämäntyötä. Patsas sijaitsee lähellä Haminan kaupungin keskustaan Tervasaaren niemen kärjessä puistoalueella. Patsaan paljastustilaisuutta kerääntyi seuraamaan satapäinen yleisö.

Patsaan on tehnyt Pelle Miljoonan hyvä ystävä, kuvanveistäjä Heimo Suntio. Pelle kertoo, että huomionosoitus tuntuu hänestä hieman absurdilta.

– Vähän on sellainen surrealistinen fiilis. Toisaalta olen todella kiitollinen ja nöyränä otan tämän huomionosoituksen vastaan.

Pelle Miljoona halusi veistoksen nimenomaan Tervasaareen, koska siellä hän huomasi jo pikkupoikana sisällään asuvan kaipuun kaukomaille. Pellen mukaan hänellä oli tapana pikkupoikana 60-luvulla ajaa polkupyörällä katselemaan Tervasaaren laivoja Pitäjänmäen sillalle.

– Silloin Tervasaaressa oli vielä oikea satama, mistä lähti laivoja Keski-Eurooppaan ja muualle. Sinne sillalle tunsi sahatavaran tuoksun ja mausteiden tuoksun, kahvin tuoksun.

– Ja sitten näki, kun ne laivat katosivat tuonne merelle. Siitä tuli sellainen avara fiilis. Meinaa tukahtua siihen fiilikseen, että tuolla jossain on jotain, ja mä aion vielä joskus mennä sinne."

Upea teos ja hauskaa, että se on sopivan pienikokoinen. Toisin oli Miina Äkkijyrkän Voima-sonnin kohdalla. Pelle muuten veti keikan aikoinaan puisen sonnin sisältä. Pitää myös mainita, että appiukko kuului nuoruusvuosinaan samaan kööriin Pellen ja Heimon kanssa. Ensi vuonna nämä ukot täyttävät jo 60 vuotta! Aika huikea juttu.

Kannattaa muuten kuunnella Pellen levyä Setä Samulin sirkus. Otin sen mukaan juhannusreissulle ja siitä on muodostunut näiden muutamien viikkojen aikana paras levy pitkiin aikoihin. Miten tämä on voinut mennä niin ohi silloin aikoinaan, kun tämän ostin?! Lapsetkin tykkäävät ja hoilottavat mukana: "hoo-hoo-hoo-tsii-min, hoo-hoo-hoo-tsii-min" :D

Paluumatkalla rannalta saimme myös vihdoin poikettua katselemaan ja kuvaamaan Veikko Haukkavaaran jättimäistä Ahtaajat- tai Lastaajat-taideteosta.

Haminan kaupungin sivuilta:

"Ahtausliike Blomberg Oy:n lahjoitus Haminan kaupungille vuonna 1975 yrityksen 50-vuotispäivän muistoksi. Patsaan on suunnitellut Veikko Haukkavaara."

Jotenkin olen oppinut pitämään Haukkavaaran töistä. Erinomaisia taideteoksia, jotka eivät häviä lainkaan pronssisille patsaille, joita olen useasti tässä blogissa kehunut. Seuraavaksi taitaa olla vuorossa Haukkavaara-spesiaalipäivitys.

Juhannuksen tienoilla mökkeiltiin, käytiin keikalla Tukholmassa ja bongattiin patsaitakin

Huh, ehtipäs taas vierähtää pitkä tovi viimeisimmän päivityksen jälkeen. Kesäkuussa tuli kuitenkin muutama patsas bongattua. Juhannusreissulla pysähdyimme Nastolassa ja yritin etsiä paikallisen koulun tiluksilta Pentti Papinahon reliefiä. En sitä tainnut löytää, mutta vaimo ehdotti, että etsimämme taideteos voisi olla koulun seinässä oleva muotoilu. Mene ja tiedä, tässä kuitenkin siitä kuva.

Hieman tuolta koululta eteenpäin ajettuani huomasin tien oikealla puolella näyttävän pronssipatsaan. Ei muuta kuin auto ympäri ja tutkimaan. Muistomerkki paljastui neuvostoliittolaisten hautamuistomerkiksi.

Nastolan kunnan sivuilta:

"22.11.1987 paljastettiin neuvostoliittolaisten sotavankien hautausmaalla kolme metriä korkea Äiti maa –patsas. Pronssisen patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Vladimir Feodorov ja se painaa noin 6 tonnia. Kustannuksista vastasi Neuvostoliiton kulttuuriministeriö.

Nastolassa toimi vuodesta 1941 lähtien Järjestelyleiri 1, jonka kautta suurin osa sotavangeista kulki. Täällä heidät kuulusteltiin ja lähetettiin muualla olleisiin vankileireihin. Leirialue oli nykyisen Kirkonkylän koulun kohdalla ja sen lähiympäristössä. Leirin kirjoissa on ollut 64188 venäläistä sotavankia. Monet terveet sotavangit työskentelijät nastolalaisissa maataloissa. Leirin vangeista useat olivat sairaita tai haavoittuneita, joten heitä täällä myös menehtyi. Kausantien hautausmaalle, jolla Äiti maa –patsas seisoo, on haudattu 1055 venäläistä sotavankia.

Nykyisin hautausmaata hoitaa Suomi-Venäjä-Seuran Nastolan osasto."

Aika vaikuttava paikka tuo hautausmaa, pelkkä nurmikenttä, jonka keskellä patsas ja kummun vierellä muistotaulu.

Viikko juhannuksen jälkeen lähdin bussilla Helsinkiin, päämääränä Tukholma ja Pearl Jamin keikka. En ole aiemmin tätä loistavaa yhtyettä livenä nähnyt, joten oli erittäin mukavaa lähteä vanhojen kaverien, tuttujen ja monen tuntemattoman kanssa ryhmämatkalle laivalla. En ole risteilyllä käynytkään lähes kymmeneen vuoteen. Päädyin sitten samalle kadulle (Götgatan), kuin vuonna 2006. Sillon vierailtiin mm. Gröne Jägaren -pubissa, nyt oltiin saman kadun varrella hotellissa.

Ensin kuitenkin Helsinkiin. Etsin ensin sopivaa lounaspaikkaa, mutta päädyin Forumin yläkertaan, Kukontorille ja Eerikin Pippuriin syömään lohirullaa ja ranskalaisia. Ei ihan sellainen kelpo lounas, mitä odotin. Ruokahetken parasta antia oli katsoa Tuska-festareille suuntaavia nuoria rässijäbiä, joita oli kuusi kappaletta naapuripöydässä, kaikilla farkkuliivit selkälipuilla ja verkkolippikset päässä siimatukkia peittämässä.

Ruokatauon jälkeen pyörin kaupungilla, kunnes päädyin postitalon nurkille. Muistin, että sen sisuksissa on Kalervo Kallion veistos, joka kantaa pelkistettyä nimeä "Postitalon tyttö". En ollut varma, onko taideteos selvinnyt postitalon muutoksista, joten menin jännäfiiliksissä sisään. Onneksi Kalen veistos löytyi omalta paikaltaan ja pääsin sitä ihailemaan sekä kuvaamaan. Netistä ei patsaasta tietoa herunut, joten pakko näpytellä Pauli Jokisen ja Marja Väänäsen kirjasta "Kulttuurikävelyllä Helsingissä" (Minerva, 2011) muutama rivi:

"Kuvanveistäjä Kalervo Kallio ansioitui aistikkaiden naispatsaiden veistäjänä. Postitalon ala-aulassa kahvilan vieressä oleva naispatsas edustaa Kallion taidetta tyylikkäimmillään. Postitalon naishahmo on hieman luonnollista kokoa suurempi, noin kaksi ja puolimetrinen, ja se on veistetty punaisesta graniitista. Patsaalla ei ole nimeä, se tunnetaan vain naishahmona tai Postitalon tyttönä. Kun patsas vuonna 1959 paljastettiin, kuvanveistäjä Kallio epäili lehtihaastattelussa, että 'tyttöparka saa lopun ikäänsä kantaa Postineidin nimeä' ja lisäsi, että 'vaikka mikäpä siinä, onhan postissa ollut kauneuskuningattariakin'"

Sen jälkeen menin hetkeksi kirjastoon lataamaan kännykän akkua ja lukemaan Pearl Jamin Twenty-kirjaa. Pitää hankkia tuo nide ehdottomasti omaan hyllyyn.

Tukholmassa, Södermalmilla on hienoja taloja, katuja, kauppoja, pubeja, toreja ja puistoja, joissa on myös patsaita. Ensimmäisen patsaan bongasin Medborgarstorgetilta. Kasper-patsas on vuodelta 1970 ja sen on veistänyt Göran Strååt.

Menin portaita alas ohi kauppahallin ja tunnelbana-sisäänkäynnin, kohti eteläistä paikallisjuna-asemaa. Kävelytien vasemmalla puolella oli puolikaaressa talo ja sen edustalla puisto, Fatbursparken. Tuossa puistossa oli ensin hieno suihkulähde. Se on nimeltään Afrodites brunn ja sen on tehnyt Roland Haeberlein.

Patsaskuja alkoi tuosta suihkulähteestä. Ensimmäisenä vastaan tuli hevosveistos. Sekin Haeberleinin käsialaa, kuten suurin osa tämän kujan teoksista. Heppaveistoksen nimi on Stupad hjälte.

Sitten vuorossa oli muistikirjaveistos. Tai siis toimittaja-kirjailija Olof Lagercrantzin (Zlatan-kirjan kirjoittaja David Lagercrantzin isä) kirjoittamasta kirjasta Nobel-palkitusta runoilija Nelly Sachsista.

Sachs-muistomerkin jälkeen vuoron sai Gästgivare.

Gustav av Guds nåde oli sitten vuorossa. Erikoisen näköinen veistos kyseessä, kuten nämä muutkin Haeberleinin teokset.

Antiikin Kreikan jumalatar Athene tuli seuraavaksi vastaan. Aika spookyssa teoksessa on jumalattaren pää ja sen sivulla kaksi sormea. Lisäksi takaraivossa oli aikamoinen monttu ja nenä oli runnellun näköinen. Liekö kärsinyt vuosien varrella mahdollisesti ilkivallasta vai oliko taiteilija jättänyt pään vajaaksi. Ainakin joku ohikulkija oli päättänyt liipaista naiselle silmiin pystyviirut, tehden silmistä kissamaiset.

Antiikin teemaa jatkoi Apollolle omistettu patsas.

Näiden jälkeen huomasin puolikaaritalossa korkean läpikulkuväylän ja siellä veistoksia. Ei muuta kuin lähemmäs katsomaan. Kaksi pronssista ponia oli sijoiteltu käytävälle ja infolaattakin löytyi. Aline Magnussonin teos Daphne ja Olle on vuodelta 1992.

Muistin nähneeni toisenkin läpikulkuväylän ja sielläkin patsaita. Kiersin talon toiselta puolelta tuolle käytävälle ja löysin sieltä vanhaan aikaan sijoittuvat hahmot, joista harlekiinimies seisoi käsillään ja vierellään nainen katseli toimitusta hymynkare suupielissään. Kyseessä on karlshamnilaisen kuvanveistäjän Peter Linden teos Commedianterna vuodelta 1992.

Götgatania kohti Globenia kävellessä on paljon kauppoja ja kauppakeskuksia. Kävin yhdessä niistä, löysin lapsille tuliaisia ja sen jälkeen ylitin kadun ja lähdin tutkimaan, mitä sieltä löytyisi. Vastaan tuli mitä hienompia katuja, puiden reunustamia kävelyväyliä ja yksi patsaskin. Siinä naisella on vauva sylissään ja vaunut vierellään. Tekijänä Gunnel Frieberg. Veistoksen nimi on Jannica med dockvagnen.

Näistä ylläolevista tietoja etsiessäni päädyin Wikipedia-sivulle, johon on listattu monta tukholmalaista patsasta, järjestettynä kaupunginosittain. Pitänee varmaankin mennä uudelleen käymään, jo pelkästään Södermalm pursuaa toinen toistaan hienompia patsaita! Ja pitkäputki mukaan matkaan, että saa paremmat kuvat siitäkin suihkuputkesta, jonka päällä on jokin patsas. Löytyi pois seilatessa matkan varrelta.

Siinäpä kaikki tällä kertaa. Eipä noiden bongailujen jälkeen kauaa mennyt, kun jo seuraavia löytyi kotimaan kamaralla. Matkasimme Haminaan pienelle kesälomamatkalle ja siellä tuli kuvattua pari uutta veistosta sekä yksi ikuisuusprojekti, mutta niistä lisää seuraavassa päivityksessä, toivottavasti mahdollisimman pian.

Vapuntienoon päähineitä ja Aimo-annos Orivettä

Vappuna kävimme keskustassa kävelyllä ja ensimmäisenä bongasimme Hämeenpuiston varrella seisovan Minna Canthin patsaan koristelun. Kiva kukkaseppele oli Minnan päähän asetettu.

Hämeensillalla oli ensin vappuaattona laitettu Kauppias-veistokselle Tampere-bokserit jalkaan. Ne olivat vapun juhlinnassa kärsineet sen verran, että vappupäivänä pöksyt repsottivat ihan rikkinäisinä veistosparan jaloissa.

Kyllähän ne tuolla takana näkyvät :)

Sillan toisella puolella Suomen neito oli saanut perinteisesti vappuyönä päähänsä valkolakin. Selkeästi miellyttävämpi koriste kuin kinttuun revityt kalsarit.

Likimain viikkoa myöhemmin päätimme lähteä pienelle ajelulle etsimään mielenkiintoista paikkaa välipalalle. Päädyimme Orivedelle. Samalla keksin, että nyt olisi vihdoin sopiva aika napsia muutama kuva puuttuvista keskustan patsaista. Aimo Tukiainen oli syntyisin Orivedeltä ja siellä sijaitsee myös miehen teoksia pursuava taidenäyttelykeskus Purnu.

Oriveden keskustassa on kaksi Tukiaisen veistosta. Ensimmäisenä vuoron saa Orivarsa-patsas, joka on vuodelta 1990.

Toinen keskustan patsaista on Kenkälintu. Hauska teos, jossa on mekaaninen lintu ja sen alla nippu kenkiä. Tukiainen on myös signeerannut teoksensa hauskasti yhden kengän pohjaan. Veistos on kenkäteollisuuden muistomerkki.

Oriveteen kuuluvan Eräjärven kirkolla on yksi Tukiaisen patsas, Kirkonkukot. Ajoimme siitä ohi viime vuoden kesällä, mutta emme vielä kuvanneet tuota teosta. Ehkä tänä suvena voisi uusia tuon ajoreissun ja käydä bongaamassa

Kevään ensimmäiset

Pääsiäinen ja vappu on juhlittu ja kevät on jo pitkällä. Leskenlehdet, sinivuokot... nyt jo voikukat kukkivat ja värittävät myös kaupunkikuvaa. Tampereella muutaman suihkukaivoveistoksen ympärillä oli ainakin pitkänäperjantaina vielä suojakuvut. Vaimoni tarjosi minulle juttuideaa, että tekisin noista suojakupujen peittämistä taideteoksista erillisen jutun, oli se sitten vaikka ihan pieni pätkä ja pari kuvaa vain.

Jostain syystä tuo idea on aina jäänyt toteuttamatta, paitsi nyt. Olin tosiaan pitkänäperjantaina aamulla pyörälenkillä ja vaikka kuvaamisessa keskityinkin maisemiin, graffiteihin ja tarroihin, en voinut jättää mahdollisuutta käyttämättä, kun satuin samoille seuduille muutaman kuvaamatta jääneen patsaan kanssa.

Ja kun kotimatkalla ajoin Hämeenpuistossa olevan graniittipallon ohi, päätin nyt ottaa ne kupukuvat. Kuva-arkistoista löytyi muutama talvinenkin kuva näistä, vaimon ottamana. Ajoitus oli myös erinomainen, koska heti muutamaa päivää myöhemmin kuvut poistettiin ja vesi lähti jälleen virtaamaan, kansalaisten iloksi.

Katsotaan nuo kuitenkin vähän myöhemmin, ensin kerron kolmesta muusta patsaasta/muistomerkistä, jotka matkan aikana bongasin.

Ensimmäisenä on vuorossa tamperelaisten tiiliruukkien ja -tehtaiden muistoksi pystytetty savimassan sekoitusakseli -muistomerkki, joka sijaitsee Kalevanpuiston koulun kulmalla.

Sitten törmäsin kahta naista esittävään patsaaseen sellaisessa paikassa kuin Kiovanpuisto. Tampere ja Ukrainan pääkaupunki Kiova ovat ystävyyskaupunkeja ja sen kunniaksi tämä taideteos aikoinaan tänne hankittiin.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Veistos esittää kahta vastakkain seisovaa alastonta tyttöä kannattelemassa suurikokoista avointa rengasta. Toinen pitää renkaasta kiinni molemmin käsin, toinen vain vasemmalla kädellään.

Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Tampereen piirijärjestön aloitteesta kaupunki järjesti kutsukilpailun ystävyyskaupunkitoimintaa symboloivasta veistoksesta. Kilpailun voitti kuvanveistäjä Anneli Sipiläinen.

Veistos paljastettiin Suomen ja Neuvostoliiton ystäväkaupunkikokouksen yhteydessä elokuussa 1981. Ukrainassa sijaitseva Kiova on ollut Tampereen ensimmäinen ystävyyskaupunki vuodesta 1954 alkaen."

Kun kuvasin tätä veistosta, huomasin taustalla seuraavan kuvauskohteen. Sammon koulun pihalla on erikoinen ja hieno teos. Sen on veistänyt tamperelainen Matti Kalkamo.

Tampereen taidemuseon sivuilta:

"Sammon koulun vuonna 1957 valmistuneen koulurakennuksen peruskorjaus ja laajennus toteutettiin vuosina 2005-2008. Tampereen kaupungin kuvataiteen asiantuntijaryhmä tilasi koulun kunnostetulle piha-alueelle taideteoksen, jonka tekijäksi kutsuttiin tamperelainen kuvanveistäjä Matti Kalkamo.

Sammon koulussa toimivat luokat 1.-9. Oppilaiden suuri ikäjakauma ja yläasteen liikuntapainotteisuus antoivat Matti Kalkamolle kimmokkeen pronssiveistokseen, jonka pääosassa on korkean pilarin päässä yhden käden varassa tasapainoileva mies.

Miehen toisen jalkapohjan päällä seisoo maailmanmenoa ihmettelevä pikku mies, joka on kiivennyt näköalapaikalleen ison miehen vartaloon tukeutuvia tikapuita pitkin. Leikkimielisestä veistokseen kätkeytyy kasvamiseen ja oppimiseen liittyvää symboliikkaa."

Erittäin hieno teos, mutta hankala tutkia tarkemmin, kun ei ollut tikkaita mukana :)

Näiden jälkeen saavuin siis lopulta Hämeenpuistoon, jossa päätin kuvata kuvun alla olevia suihkukaivoveistoksia. Ikävä kyllä Hämeenpuistossa, pääkirjasto Metson silmien alla olevasta graniittipallosta ei löytynytkään mitään informaatiota taidemuseon sivuilta. Laitetaan siis pelkkä kuva tähän.

Pirkankadun toisella puolella, Aleksanterin kirkon puiston itäpäädyssä on Väinö Richard Rautalinin veistämä Kevät-suihkukaivoveistos. Teoksesta tarkemmin täällä.

Perjantaisella pyöräretkellä en käynyt Keskustorilla, mutta suojatusta suihkukaivosta on kuvia aiemmilta käynneiltä. Seuraava kuva on maaliskuulta 2011:

>> Tässä vielä linkki Ylen sivuilta löytyneeseen uutiseen vuodelta 2012.

Kunhan saan kuvat ja tekstin valmiiksi, on lähiaikoina jo vuorossa uusi päivitys. Tässähän on taas olo kuin vasikalla kevätlaitumella! Aurinko paistaa ja patsaita tulee jälleen kuvatuksi.