Saaliina Iljitš, vasikka ja kaalipiirakka - raportti Tampereen Museoiden yöstä

Museoiden yötä vietettiin jälleen viime lauantaina. Aiempien vuosien kokemuksen perusteella tiesimme tarjonnan hyväksi, tosin hieman alkupainotteiseksi, kun paljon mielenkiintoisia juttuja oli tarjolla jo heti alkajaisiksi klo 18 aikoihin.

Päädyimme aloittamaan kierroksen Tampereen taidemuseosta, jossa esiintyi erinomainen Puhti-duo Annemari Kivimäen haitarin ja Reetta-Kaisa Ileksen laulun myötä. Hauskaa meininkiä ja lapset tykkäsivät kovasti.

Taidemuseon pihalle jälleen tuodun Nakkifakiiri-nakkikioskin herkkujen jälkeen jatkoimme matkaa kohti uusittua Lenin-museota. Olimme käyneet Lenin-museossa viimeksi varmaankin vuonna 2011 (laiska ei jaksa tarkistaa tuon reissun kuvien tiedoista päivämäärää), jolloin museo oli vielä tunkkaisen seitkytlukulainen. Nykyään Lenin-museo on ennemmin Neuvostoliittomuseo, eikä yhtään niin tunkkainen ja pölyinen kirja- ja patsasvarasto kuin ennen. Museon herkkulistoilla oli mm. kaalipiirakoita sekä venäläisiä suklaakonvehteja, jotka kelpasivat porukallemme mainiosti.

Museosta irtosi muutama patsaskuvakin, tietenkin itse Leninistä tuttu jättimäinen poseerauspatsas. Sen tekijää en tiedä.

Lisäksi Lenin-museossa on marmorinen rintakuva itse isä Aurinkoisesta eli Josif Stalinista ja sen vieressä pienoismalli Kalervo Kallion veistämästä marsalkka Mannerheimin patsaasta. Iso versio on Mikkelissä torilla.

Venäläisen, jättimäisiin monumentteihin erikoistuneen Jevgeni Vutšetitšin Miekat auroiksi -patsaan pienoismalli on nähtävillä myös. Iso versio tästä lienee edelleen Yhdistyneiden kansakuntien pääkonttorin edustalla Manhattanilla, New Yorkissa.

Yhdessä vitriinissä on neuvostotyöläisen patsas. Sen tekijästä minulla ei ole tietoa. Patsaan jalustassa näyttää olevan jonkinlainen plakaatti, mutta siinä olevat tiedot taitavat olla venäjäksi, joten tulkkia tarvittaisiin, jos tekstistä jotain selvää saisi.

Viimeisenä Lenin-museon patsaista mainittakoon veistos, joka esittää Leniniä ja hänen suomalaista henkivartijaansa Eino Rahjaa lokakuussa 1917 matkalla Smolnaan.

Lenin-museosta siirryimme Hämeenpuistoa pitkin Finlaysonille ja Väinö Linnan aukiolle, jossa meitä vastassa oli päivää aiemmin sinne asetettu Miina Äkkijyrkän autonromuista hitsaama Holy Calf -teos. Se on vuodelta 2000. Aamulehden jutusta voi lukea lisää tästä.

Lastenkulttuurikeskus Rullassa lapset saivat riehua jälleen innoissaan mm. erilaisten puuhailujen ja väritysseinän parissa. Rullahetken jälkeen siirryimme ulos ja mäkeä alas takasisäpihalle, jossa oli Galleria Himmelblaun järjestämä katumaalaustapahtuma. Kukaan meidän koplasta ei halunnut maalata asfalttia, mutta maalarit pääsivät juttelemaan lapsikatraalle ja vastailemaan mitä kimurantteihin kysymyksiin.

Käväisimme vielä Werstaalla "leipomassa Sulo-koneella leipää", kiertämässä näyttelyn, bongaamassa pari pientä patsasta sekä harmittelemassa, ettei voinut jäädä kuuntelemaan Röökipaikka-yhtyeen keikkaa. Tuossa bändissähän soittaa erinomainen kynäniekka Jean Ramsay, joka on myös kuvanveistäjä Laila Pullisen poika ja hänen taiteensa esittelyyn keskittyvän, Vantaan Hakunilassa sijaitsevan Nissbackan kartanon head honcho.

Werstaalla on kirjapainotilan lisäksi myös vanhan pankkikonttorin tms mallinnus. Siellä tiskin ja pöytien takana on kassakaappi, jonka päällä on viiksekästä miestä esittävä rintakuva. Sen tekijää, materiaalia saatika ketä se esittää en tiedä.

Vitriinissä on nähtävillä pienoismalli Wäinö Aaltosen tekemästä Osuustoimintamuistomerkistä, jonka iso versio seisoo jylhänä Hämeenpuiston eteläpäädyssä, Eteläpuiston alueella.

Tallipihan kahvilasta noudimme pienet iltaherkut ja lapsilla riitti vielä virtaa leikkialueelle. Sen jälkeen kipusimme uudet puuportaat Näsilinnalle eli museo Milavidalle. Emme tänä vuonna menneet sisälle museoon, koska siellä järjestetty "rillipaja" oli jo päättynyt. Kiertelimme Näsinpuistoa, ihailimme upeaa auringonlaskua ja kävimme hetken pomppimassa Tiitiäisen satupuistossa trampoliineilla ja remuamassa ympäriinsä, kunnes lähdimme kotiin päin.

Päätin jälleen mennä vielä illan päätteeksi piipahtamaan Pyynikinlinnassa Emil Aaltosen museossa. Siellä oli normaalien Aaltosen oman kokoelman ja kenkä-/muoviteollisuuden ja sukellusvene-esittelyjen lisäksi nähtävillä nykymaalaustaidetta kotimaisilta tekijöiltä. Siitä ja Aaltosen museon tulevista näyttelyistä voi lukea museon nettisivuilta täältä.

Viime vuonna kysyin, saako museossa kuvata ja sain vastauksen, että ei saa. Tällä kertaa huomasin, että toinen museovieras antoi kameran laulaa eikä kukaan sanonut mitään, joten itsekin kaivoin kännykän esiin ja räpsäisin muutaman kuvan per patsas.

Ensimmäisenä vuoron sai Johannes Takasen veistos Rebecka kaivolla.

Sen jälkeen vuorossa oli Takasen marmoriveistos Andromeda kallioon kahlehdittuna vuodelta 1879.

Samassa huoneessa Andromedan kanssa on Takasen veistämä Tytön pää. Se on vuodelta 1881.

Aulan seinässä on Väinö Richard Rautalinin marmorireliefi Äiti ja lapsi vuodelta 1929.

Tämän reliefin pronssivalos on Kalevankankaan hautausmaalla Yrjö Savolaisen haudalla. Reliefin kuvattuani huomasin vielä ikkunalaudalla olevan antiikkityylisen Naisen pää -rintakuvan. Sen esittelylapussa sanotaan tekijäksi tuntematon.

Näiden tutkailujen jälkeen olikin aika pistää pillit pussiin tämän vuoden Museoiden yön osalta. Ensi vuonna uudelleen, uusien kohteiden kautta.