Patsaanmetsästäjä: Rintakuvakavalkadi

tiistai 3. toukokuuta 2016

Rintakuvakavalkadi

Nyt kun metsästysreissut ovat kortilla (likimain kaikki lähiseudun patsaat on bongattu ja kauemmas ei ilman autoa pääse), on mielessä käynyt vaikka minkälaisia arkistojen aarteet -tyylisiä päivityksiä. Jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuli merkkihenkilöitä kuvaavat muistomerkit, kivipaadet, joiden kruununa on pronssinen rintakuva.

Ajattelin, että voisi olla hauskaa laitella rintakuvista kuvia Patsaanmetsästäjän Instagram-tilille (käykäähän seuraamassa te, joilla on Instagram käytössä), mutta voisin myös täällä blogin puolella näyttää niitä kuvia. Ei kai se haittaa, että kaikki tulevat kuvat on jo laitettu tänne? Onhan niistä suurin osa - ellei jo kaikki - julkaistu aiemmin taiteilijoiden omissa osioissa ja matkaraporteissa. Sitä paitsi, tänne voi laittaa enemmän kuvia ja paremmilla selityksillä.

Pidemmittä puheitta asiaan. Ja kuvat tulevat siis yksi kerrallaan myös Instagramiin ja sieltä myös Facebookiin. Toivon kärsivällisyyttä. Kyllä niitä uusia metsästysreissuja ja -raportteja ja myös taiteilijoiden esittelyjuttujakin on tulossa.

Aarre Aaltonen: Väinö Kolkkala (1963, Kanta-Loimaa)

Aarre Aaltosen veistämä kirjailija Väinö Kolkkalan rintakuva on vuodelta 1963 ja se sijaitsee Loimaalla, Kanta-Loimaan kirkon pihalla. Tämä kuvausreissu on kesäkuulta 2011, kun olimme matkalla lomailemaan Uudenkaupungin lähelle Siuttilan kylään.

Alpo Sailo: M.A. Castrén (1921, Helsinki)

Mathias Alexander Castrén oli Helsingin yliopiston ensimmäinen Suomen kielen professori ja uralilaisten kielten tutkimuksen ja etnografian uranuurtaja. Castrén oli Elias Lönnrotin mukana Lapissa ja Vienan Karjalassa kielentutkimusmatkoilla sekä teki oman reissunsa Siperiaan.

Tämän Alpo Sailon veistämän ja vuonna 1921 paljastetun rintakuvan kuvasin ensin aprillipäivänä 2013, kun olimme taas yhdellä Helsingin keskustaan ja kulmille suuntautuneella lastennukutusajelulla ja toisen kerran, kun olimme jo muuttaneet Tampereelle, mutta kiersin ennen HJK:n ja FC Barcelonan välistä ystävyysottelua kaikki mahdolliset Mannerheimintien varrella olevat patsaat.

Armas Tirronen: Emil Sivori (1971, Nurmijärvi)

Nurmijärvellä vuonna 1864 syntynyt Emil Sivori oli urkuri, musiikinopettaja, kuoronjohtaja ja kansansävelmien kerääjä. Hän vaikutti aikuisikänsä Viipurissa. Muistomerkki pönöttää Nurmijärven kirkon kiertävän tien kupeessa, kirkkomäen alapuolella. Yksi useista nukutusajelureissuistamme (tai sitten kyseessä on ollut esim. paluu sukuloimasta Riihikalliosta tms.) suuntautui heinäkuussa 2012 Nurmijärvelle. Aukusti Veuron veistämä Aleksis Kiven patsas on edelleen kuvaamatta, mutta tämä Armas Tirrosen vuodelle 1971 signeeraama rintakuva tuli bongattua.

Emil Cedercreutz: Piispa Henrik (2002, Kokemäki)

Emil Cedercreutzin veistämä piispa Henrikin muistomerkin rintakuva on vuodelta 2002. Siis tämä Kokemäenjoen törmällä sijaitsevan kappelin pihalla oleva vedos. Alkuperäinen tötteröhattu (terrakotta) sijaitsee Kokemäen kirkossa, mutta sitä emme ole nähneet. Piipahdimme vain kirkon pihamaalla tällä samaisella reissulla toukokuussa 2009.

Emil Wikström: Fredrik Pacius (1895, Helsinki)

Fredrik Pacius oli saksalainen säveltäjä, joka vietti suurimman osan elämästään Suomessa. Pacius sävelsi vuonna 1848 J.L. Runebergin runoon Maamme-laulun. Samaa säveltä käyttävät kansallishymneinään Viro sekä liiviläiset (ne itämerensuomalaiset Latvian alueella). Paciuksen rintakuvan on veistänyt Emil Wikström ja se sijaitsee Kaisaniemenpuistossa Helsingissä. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1895 ja me kuljimme elokuussa 2012 siitä ohi niin, että patsas tuli vihdoin kuvattua.

Emil Wikström: Gustaf Fredrik Ahlgren (1888, Tampere)

Gustaf Fredrik Ahlgren oli Finlaysonin rengin poika, joka päätyi kauppakoulun kautta sekatavara- ja tukkukauppiaaksi kotikaupunkiinsa Tampereelle. Ennen kuolemaansa hän testamenttasi lähes koko omaisuutensa ja niillä rahoilla kaupunki rakensi Koukkuniemeen vaivaistalon, jossa on sittemmin toiminut mm. vanhainkoti. Testamentin mukaan paikalle ei saa rakentaa muuta, mutta ilmeisesti se ei nykykaupunginjohtoa kiinnosta vaan vanhainkoti saanee hulppeiden kerrostalojen tieltä kenkää tässä ennen pitkää.

Olimme jo päättäneet muuttaa Tampereelle ja olimme käymässä tulevassa kotikaupungissa toukokuussa 2013. Lähdimme kävelylle Koukkuniemeen ja Rauhaniemeen. Mielessä oli tietenkin myös tuolta alueelta löytyvät taideteokset. Tämän Emil Wikströmin vuonna 1888 veistämän rintakuvan lisäksi lähistöltä löytyy Aimo Tukiaisen veistos sekä Veikko Haukkavaaran hitsaama kala.

Ensio Seppänen: Eino Tainio (1981, Kemi)

Kemiläinen kuvanveistäjä Ensio Seppänen on kaikille tätä blogia alusta lähtien seuranneille tuttu mies. Hänestä kaikki tämä patsaiden metsästely sai alkunsa. Ja Lapista. Ja Norjasta. Ensio on tehnyt mielestäni todella hienoja patsaita, mutta rintakuvia häneltä ei julkisille paikoille ole juurikaan siunaantunut. Kotikaupunkinsa Kemin puistikkoon Seppänen veisti vuonna 1981 "työväen kansanedustajalle" Eino Tainolle vähän erikoisemman - tai itse asiassa Seppäselle ihan normaalin - muistomerkin, jossa on Tainion rintakuva.

Tämän ja monta muuta Seppäsen veistosta bongasimme häämatkallamme kesällä 2009.

Ensio Seppänen: K.A. Lohi (1992, Ranua)

Tämä K.A. Lohen muistomerkki ei varsinaisesti kuulu näiden muiden rintakuvapystien joukkoon, tuohon on ennemminkin reliefi. Halusin kuitenkin laittaa sen tähän mukaan, onhan se Ensio Seppäsen käsialaa. Tämä muistomerkki sijaitsee Ranualla ja bongasimme sen samaisella häämatkalla 2009.

K.A. eli Kalle Lohi oli maanviljelijä, vanhoillislestadiolainen saarnaaja, joka ylsi aina ministeriksi saakka. Lohi on yksi Suomen pitkäaikaisimpia kansanedustajia, joten muistomerkki on aivan paikallaan.

Tässä alkoi näitä kuvia katsellessa kovasti tehdä mieli nähdä uusia, ennen näkemättömiä Ensio Seppäsen patsaita. Ne vaan kaikki tuppaavat olemaan pohjoisessa.

Heikki Konttinen: Eino Sakari Yrjö-Koskinen (1958, Tampere)

Seuraavana vuorossa on Eino Sakari Yrjö-Koskinen, joka oli mm. valtiopäivämies ja tamperelaisen lyseon rehtori. Näemmä pidetty mies toimessaan, koska hänen entiset oppilaansa halusivat tämän rintakuvan Eino Sakarin syntymän satavuotisjuhlaan vuonna 1958. Pysti sijaitsee Pyynikin kirkkopuiston kupeessa, koulujen edustalla.

Nimen syntyhistoria piti tutkia ja netistähän löytyikin, että Einon isä Yrjö Sakari, syntyjään Georg Zacharias Forsman kirjoitteli tekstejään suomennetulla nimellään eli Yrjö Koskinen. Saatuaan Venäjän keisarilta eli Suomen suuriruhtinaalta aatelisarvon, otti hän käyttöön suomennetun etunimen ja sukunimeksi väliviivalla yhdistetyn kirjailijanimensä. Kehutaan nyt vielä Yrjö Sakaria sen verran, että hän oli aikamoisen tärkeä heppu Suomen kielen aseman nousussa. Tuppaa vaan jääneen unholaan, kun näitä Suomi-ukkoja listataan eikä tietääkseni Yrjö Sakarilla ole muistomerkkiä missään päin Suomea. No, otetaan takaisin sen verran, että Lopella on Ykän rintakuva.

Tuosta rintakuvasta ja sen kuvaamisesta ei ole sen suurempia muistikuvia. Näemmä sitä on tarkemmin ihailtu vuoden 2012 heinäkuisella lomamatkalla Tampereelle.

Heikki Nieminen: Erkki Lindfors (1967, Tampere)

Tuimannäköinen ukko oli tämä Tampereen entinen kaupunginjohtaja Erkki Lindfors, jonka pään on ikuistanut Tampereen yliopiston sisätiloihin Heikki Nieminen. Toinen samanlainen Lindforsin kuva on keskussairaalan eli TAYS:n kahvilassa. Tai siis ainakin oli ennen. Nyt lasaretti on remontissa enkä ole siellä onneksi toviin vieraillut, joten allekirjoittaneella ei siellä sijaitsevien taideteosten kohtalosta ole selvyyttä.

Lindforsin aikana Tampereelle saatiin mm. Suomen ensimmäinen jäähalli Hakametsään, edellä mainittu keskussairaala, myös edellä mainittu yliopisto, aikaa sitten lopetettu eläintarha (kiitos parin leijonanpennun), valoviikot sekä Näsinneula. Se ei tosin ehtinyt valmistua ennen Lindforsin kuolemaa 1969.

Loviisassa on pitäjään (silloin nimellä Degerby) ensimmäisen talon pystyttäneen Jacob af Forsellesin rintakuva, aivan Sibeliuksen rintakuvan vieressä. Jättimäistä kaljua Sibben päätä emme ole koskaan ohiajoreissuilla pysähtyneet kuvaamaan, mutta Jaakopin pystin vaimo sattui kerran kuvaamaan. Monta vuotta meni, ennen kuin sain tietää, kuka tämän muistomerkin on veistänyt. Muutaman vuoden ajan olen aina silloin tällöin netistä yrittänyt tietoa löytää, mutta ei ole onni ollut myötä.

Tekijänä oli eläinveistoksillaan tunnetuksi tullut Jussi Mäntynen, jonka veistoksista voit lukea lisää täältä! Ostin kirjaston poistomyynnistä Mäntysen urasta kertovan kirjan ja sieltä se informaatio vihdoin putkahti!

Jacob Forsell syntyi Haminassa 1696. Hän toimi sissijoukoissa Venäjää vastaan, mutta Uudenkaupungin rauhan jälkeen ryhtyi kaupan alalle ja sai porvarisoikeudet 1721. Haminan mentyä uudelleen Venäjän alaisuuteen 1743, siirtyi Forsell lännemmäksi ja hänestä tuli Loviisan ensimmäinen - ja pitkäaikainen - pormestari. Forsell omisti 1750-luvulla Suomen suurimmat sahat ja oli ainoa suomalainen rautaruukin osaomistaja. Forsell sai samoihin aikoihin myös harvemmin porvaristolle myönnetyn aatelisarvon ja hänet tunnettiin sen jälkeen nimellä Jacob af Forselles.

Kauko Räsänen: C.C. Rosenbröijer (1962, Jyväskylä)

Carl Christian Rosenbröijer ei ole hahmo Risto Räppääjä ja polkupyörävaras -elokuvasta vaan menestynyt upseeri Ruotsin armeijassa 1700-1800-lukujen taitteessa, maanviljelijä Laukaassa ja sahanomistaja Vaajakoskella. Hänelle annetaan myös krediitit Jyväskylän kaupungin perustamisen suhteen, pitihän C.C. puheen kaupungin puolesta ja joitakin vuosia myöhemmin Jyskylä perustettiin.

Rosenbröijerin muistomerkki on Jyväskylän keskustassa, kirkkopuiston laidalla. Kauko Räsäsen veistämää ja alun perin vuonna 1962 paljastettua CCR:ää on siirrelty vuosien varrella lukuisia kertoja, mutta nyt näyttää siltä, että ukko on löytänyt kotinsa em. puistosta.

Me bongasimme sen kesäisen mökkireissun kotimatkalla, kun pysähdyimme Nykäskylään syömään ja tietenkin patsaita metsästämään. Lapsille puistosta toiseen loikkiminen saattoi olla tylsää, varsinkin siinä vaiheessa, kun viimeisestä puistosta löytyi vihdoin leikkipaikka ja juuri sillä hetkellä alkoi sataa vettä ja oli pakko lähteä pois.

Nina & Alpo Sailo: P.J. Hannikainen (1958, Jyväskylä)

Samaisella reissulla bongattiin tuo yllä oleva säveltäjä ja runoilija P.J. Hannikaisen muistomerkki, jonka on alun perin veistänyt Alpo Sailo hieman ennen kuolemaansa. Lopullisen työn teki Sailon vaimo Nina. Tämä 1958 julkistettu muistomerkki oli vasta toinen Jyväskylän muistopatsas. Alempana esittelyyn pääsevä Uno Cygnaeuksen muistomerkki oli ensimmäinen ja se pystytettiin 60 vuotta aiemmin.

Onni Pursiainen: Aleksanteri Aava (1961, Lempäälä)

Kirjailija Aleksanteri Aavan muistomerkki sijaitsee Lempäälän kirjaston edustalla. Onni Pursiaisen veistämä pysti julkistettiin 1961. Me bongasimme sen yhdellä kiertoajelulla, jolla etsittiin myös Veikko Haukkavaaran koirateosta.

Lauri Leppänen: Selim Palmgren (1955, Pori)

Sofia Saari: Risto Ryti (2009, Pori)

Syksyllä 2015 lähdimme lauantaireissulle Poriin. Tarkoituksena oli käydä Arkki-museossa, Kirjurinluodon leikkipaikalla, Yyterissä ja Reposaaressa. Lisäksi ohjelmaan kuului pieni patsaanmetsästysturnee. Onnistuneelta kierrokselta tuossa ylhäällä neljä kuvaa. Kaksi ylintä ovat säveltäjä Selim Palmgrenin muistomerkistä. Sen on veistänyt Lauri Leppänen ja se julkistettiin vuonna 1955.

Alemmat kaksi kuvaa ovat presidentti Risto Rytin muistomerkistä. Sen tekijä Sofia Saari on nuorin (s. 1976) tässä päivityksessä esitelty kuvanveistäjä. Saari on tähän mennessä saanut esille Rytin patsaan lisäksi myös Porissa olevan Juhana III -patsaan, Turussa olevan Juhana III -rintakuvan (seuraavassa rintakuvaspesiaalissa mukana?) ja Somerolla sijaitsevan seiväshyppääjä Pentti Nikulan näköispatsaan.

Uno Aro: O.W. Louhivuori (1961, Helsinki)

Helsingin kauppakorkean edustalla on Aimo Tukiaisen hieno Liikevoitto/Profit-suihkukaivoveistos ja tämä Uno Aron veistämä ja vuonna 1961 paljastettu koulun professorin/rehtorin/kanslerin O.W. Louhivuoren rintakuva. Oskari Wilho Louhivuori oli eduskunnan jäsen Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan aikoihin 1917-19. Tämä muistomerkki tuli kuvattua yhdessä Tukiaisen teoksen kanssa, kun olimme ajelulla Helsingissä toukokuun lopulla 2013. Viikkoa myöhemmin muutimme Tampereelle ja edessä olivat uudet metsästyskohteet.

Veikko Leppänen: J.K. Paasikivi (1970, Kerava)

Kesällä 2012 päätin vaihtaa auton. Volvo 240 sai mennä ja tilalle tuli Volvo 940, todellinen kartanovolvo. Virkamiesauto. Uuden kiesin hankinnan jälkeen piti hoitaa varusteluja, mm. uusia tuulilasi. Se tapahtui Keravalla ja kun olin kärryn jättänyt päiväksi hoitoon, lähdin juna-asemaa kohti. Tiesin, että Keravallakin on patsaita ja päätin muutaman etsiä käsiini. Yksi niistä oli tämä Veikko Leppäsen tekemä presidentti J.K. Paasikiven muistomerkki. Leppäsen ja Paasikiven yhteistyön tuloksia on nähtävillä myös Lahdessa kokovartalomuodossa, mutta se ei nyt kuulu tähän.

Tämän rintakuvakavalkadin erikoisin jalustaratkaisu, kunnon graniittijärkäle on kyllä omaperäisempi kuin kiiltäväpintainen, parin metrin korkuinen paasi.

Ville Vallgren: Uno Cygnaeus (1899, Jyväskylä)

Tuolla aiemmin mainitsinkin Uno Cygnaeuksen ja Jyväskylän. Tässä se nyt oli. Tekijänä Ville Vallgren ja muistomerkin julkaisuvuosi 1899. Ylemmässä kuvassa myös itse Patsaanmetsästäjä työn touhussa.

Uno Cygnaeus oli pappi ja opettaja ja häntä pidetään Suomen kansakoulun isänä. Sen enempää ei nyt tule mieleen kertoa hänestä. Muistomerkin on tehnyt Ville Vallgren ja siinä on hienosti yhdistetty Cygnaeus ja oppilaat.

Walter Runeberg: A.W. Wahrén (1887, Forssa)

Aina huvittaa, kun näkee nämä yllä olevat kuvat. Niistä äitini mainitsi, että "on siinä ukolla viikset kuin cockerspanielin korvat". Koirankorvaisilla viiksillä varustutettu herrasmies on Forssan historian tärkeimpiin henkilöihin lukeutuva A.W. Wahrén. Kuvanveistäjä Walter Runeberg teki tämän rintakuvan vuonna 1887 ja se on yksi Suomen vanhimpia patsaita.

Mielenkiintoinen yksityiskohta: aiemmin kun katsoin kuvaa ja laitoin muutaman tuonne Walter Runebergin omaan osioon, en huomannut ollenkaan tuota spaaderontynkää Wahrénin suupielessä.

Walter Runeberg: Henrik C. Borgström (1888, Helsinki)

Walter Runeberg: Julius af Lindfors (1909, Helsinki)

Tuossa yllä on ensin Henrik C. Borgström, kauppaneuvos, joka perusteli puistoja Helsinkiin, mm. Kaivopuiston ja Eläintarhan puiston Töölönlahden pohjukkaan. Siellä tuo hänen rintakuvansakin on. Vävypoika Julius af Lindfors lahjoitti varoja Talvipuutarhaa varten, hänen rintakuvansa on puutarhan tiluksilla. Walter Runeberg veisti molemmat pystit, ylempi julkaistiin vuonna 1888 ja alempi 1909.

Walter Runeberg: Leo Mechelin (1909, Helsinki)

Helsingissä patsaspäätöksiä läpi runtanneen Leo Mechelinin nimi on tunnetuin sen kadun johdosta. Walter Runeberg veisti Meksun patsaan ja se julkistettiin 1909. Me kävimme kahdesti sen kulmilla Säätytalolla ja Suomen pankilla. Ensin oli liian pimeää ja sitten keskityin alueen muihin muistomerkkeihin ja taideteoksiin, joten hyvät kuvat Leksasta ovat jääneet ottamatta. Krunika on kyllä upea alue, voisin hyvinkin asua siellä.

Wäinö Aaltonen: Alfred Kordelin (1919, Rauma)

Keväällä 2009 kävimme lomareissulla Siuttilassa ja tuon loman aikana piipahdimme myös Raumalla. Tuo käynti on ainoa kyseiseen kaupunkiin eikä tuolloin vielä patsaita metsästelty. Itse asiassa tämäkin kuva on vaimon ottama, hän kun sen kaiken aloitti ja minuun innostuksen istutti. Raumakuvasto-nettisivulla on kuva, josta näkee millainen tämä Wäinö Aaltosen rintakuva on eli tuo pronssinen figuuri nojaa graniittiseen tukeen tuossa paaden yläosassa. Yleensähän näin ei ole.

Kordelin tietenkin oli liikemies ja mesenaatti, joka testamenttasi koko omaisuutensa tieteen ja taiteen hyväksi ja Kordelinin säätiö onkin auttanut vaikka ketä tässä vuosien varrella.

Wäinö Aaltonen: Antero Rinne (Tampere, yliopisto)

Viime kesänä kävin yliopistolla historian pääsykokeissa. Paikka opistossa jäi haaveheksi, mutta bongasin talon sisältä kolme veistosta. Yksi oli Laila Pulliaisen, yksi tuolla ylempänä ollut kaupunginjohtajan nuppi ja yksi oli tämä Wäinö Aaltosen kaveristaan Antero Rinteestä tekemä rintakuva. Ostin kirjaston poistomyynnistä Wäinö Aaltosen museon julkaiseman teosluettelolla varustetun kirjan eikä sieltä löytynyt tätä teosta lainkaan. En osaa sanoa vuosilukua enkä muutakaan tästä.

Yrjö Liipola: Adolf Törngren (1954, Tampere)

Yrjö Liipola: Gustaf Wasastjerna (1954, Tampere)

Tampereen oikeustalon pihalla Tampellan alueella jököttävää kaksi menneiden aikojen ukkoja kuvaavaa pystiä. Törngren ja Wasastjerna olivat perustamassa Tampellan tehdasta ja muita yrityksiä. Nämä rintakuvat, kuten muutama tuossa alla, ovat Yrjö Liipolan veistämiä. Näistä kahdesta ei ole juurikaan kerrottavaa, yleensä tuosta kuljetaan ohi sen enempää katsomatta.

Yrjö Liipola: Fabian Klingendahl (1952, Tampere)

Hämeenpuiston eteläpäässä on Eteläpuisto, jonka tulevaisuus on tällä hetkellä vaakalaudalla. Viheralueen sijaan sinne halutaan asuttaa tuhansia ihmisiä, jotka ilmeisesti voivat hyvin ilman luontoa. Onhan heillä kännykät ja tabletit, sehän jatkossa riittää hyvin. No, siellä Eteläpuistossa on vielä toistaiseksi tuollainen Yrjö Liipolan veistämä kauppaneuvos-tehtailija Fabian Klingendahlin muistopatsas. Eteläpuistossa ei ole viime aikoina liian usein tullut käytyä - harmi sinänsä - eikä silloin kun siellä on piipahdettu, ole Klingendahlia käyty ihailemassa. Ennemmin sitä lasten kanssa menee läträämään Wäinö Aaltosen Osuustoimintamuistomerkin vesialtaalle.

Yrjö Liipola: Kustaa Hiekka (1939, Laitila)

Kylläpäs ovat tummia nuo kuvat! Aiemmin mainitulla Siuttilan reissulla poikettiin myös Laitilassa, josta löytyy Kustaa Hiekan lukutupa ja sen edustalta Hiekan rintakuva. Lukutupa on Hiekan kotikunnalleen lahjoittama rakennus, jossa oli kirjasto aina vuoteen 2006 saakka. Yrjö Liipolan veistos on vuodelta 1939 ja sen kaksoisveli löytyy täältä Tampereelta, kuten seuraavassa voitte huomata:

Yrjö Liipola: Kustaa Hiekka (1939, Tampere)

Yrjö Liipola: Kustaa Hiekka (1939, Laitila)

Hiekka lahjoitti 50-vuotiaana 1931 nimeään kantavalle säätiölle taide- ja antiikkikokoelmansa ja päälle vielä tuon taustalla näkyvän rakennuksen museoksi.

Tämä pysti on taas niitä, joka on kuvattu ja ihasteltu hyvissä ajoin ja nykyään se kuuluu kalustoon, jonka ohi kuljetaan sen enempää ajattelematta. Tämän kohdalle ei osu muisteltavaa, mutta viereisellä tontilla on vapaapalokunnan talli, jonne olisi joskus kiva ehtiä ajoissa, kun siellä on jotain tapahtumaa lapsille. Patsaan katselusuunnassa, Pirkankadun toisella puolella on Pyynikin kirkkopuisto, jossa aina tapahtuu jotain hauskaa. Vaikka lepakkojen bongailua syysiltana.

Tässäpä nämä olivat. Toivottavasti jaksoitte lukea ja katsella tänne asti. Kertokaapa, mikä oli mielestänne hienoin pysti?

Seuraavaksi ehkä jotain ihan muuta patsaiden suunnalta, kuka tietää... Sitä ennen näitä samoja kuvia näkee uudelleen, kun niitä alkaa popsahdella sieltä instarammin puolelta.

1 kommentti:

Elina3. toukokuuta 2016 klo 14.25
Ensio Seppäsen teokset ovat upeita. Kaikki ne yksityiskohdat. Ovat eläväisiä ja tyylikkäitä. Jotain syystä pidin myös tuosta mysteeri-Anterosta.Siis Aaltosen Antero Rinteestä. Se on myös hyvin eläväinen eikä niin vanhanaikainen. ;) Hieno artikkeli kokonaisuudessaa!
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti