Vielä kerran, Essi Renvall!

Tammikuun lopussa päättynyt Essi Renvallin näyttely Tampereen taidemuseossa houkutteli allekirjoittaneen piipahtamaan pystejä katsomassa vielä kerran. Valitsin päiväksi perjantain, koska siihen oli ohjelmaakin tarjolla: ensin vuorossa olisi oppaan vetämä kierros ja sen jälkeen kaksi pääkirjasto Metson työntekijää kertoisivat näyttelyssä esillä olevien kirjailijasuuruuksien (Mika Waltari, Samuli Paulaharju, Aila Meriluoto, jne.) tuotannosta.

Olin matkalla museolle, kun sivusilmän vilkaisulla huomasin ohittamani liikkeen ikkunan takana jotain erikoista. Siellähän oli tutun näköisiä patsaita! Aluksi meinasin antaa asian olla, mutta päätin kuitenkin palata tutkimaan tilannetta. Ja niinhän todellakin oli: heillä oli liikkeessään muutama Essi Renvallin teos sekä muutama muu tunnetun kuvanveistäjän teos.

Kyseltyäni teosten taustoista sovimme, että palaamme asiaan ja sovimme kuvausaudienssin. Kävin siellä tässä maanantaiaamuna ja sain jälleen lisätietoa sekä näistä patsaista että monesta muustakin taidejutusta.

Museolla kierroksen aikana opas kertoi, miten heille on tullut museovieraat kertomaan omistavansa Essi Renvallin teoksia (pronssinuppeja, kuten opas asian ilmaisi), mutta he eivät ole olleet tietoisia näyttelystä. On siis varsin todennäköistä, että Tampereella - ja muuallakin Suomessa - on lukuisia Renvallin rintakuvia, joista ei näyttelyä varten ole saatu tietoa. Täällä liikkeessä niitä on kolme. Yksi niistä on kuvassa alla vasemmalla oleva kirjailija Sirkka Seljan muotokuva.

Lisäksi pääsin ihastelemaan yhtä Uno Aron teosta (tuossa yllä oikealla), se on vuodelta 1943. Seuraavaksi kuvassa on Aarre Aaltosen pieni veistos ja sitten Tapio Junnon Kierreportaat-veistos, joka on vuodelta 1965.

Kaikkea voi siis löytää, kun kulkee tuolla silmät auki ja tarkkailee ympäristöä.

Kiitokset heille, joille se kuuluu!