Kesän päätösreissu Helsinkiin, osa 2 - Itä meidän!

Lauantaisen illan hämärinä tunteina tuli puheeksi jälleen kerran patsaat ja vaimo loihe lausumaan, että miksen sunnuntaina lähtisi bongailemaan itäisessä Helsingissä olevia patsaita. Mikäs minä olen moista ehdotusta kiistämään. Anoppi lainasi pyörää ja kypärää, joten ei muuta kuin nokka kohti Tammisaloa.

Heti alkuun löysin suihkukaivoveistoksen, joka ei ollut sittenkään kuvattavien listallani. Se sijaitsee Kauppakartanonkadulla, Itäkeskuksen eteläpuolella, Citymarketin lähellä olevan Ystävyyspuiston edustalla. Taiteilija on nimeltään Antti Neuvonen. Veistos puolestaan Ystävät ja kylänmiehet, tunnetaan myös nimellä Kansojen ystävyyden monumentti. Pystytysvuosi on 1983.

Seuraavaksi ajoin Tammisaloon, jonne oli marraskuussa 2015 siirretty Seurasaaren lähistöllä olleen kaupunginmuseon pihalta Gunnar Finnen veistos Hevoset. Patsaan alkuperäinen julkistusvuosi on 1940.

Laajasalossa löysin ensin koulun, jonka pihalla on betoninen malli koulusta. Sitten menin tien toiselle puolelle ja yritin löytää Liisa Ruusuvaaran teoksen Lintuparvi, mutta sehän onkin kirjaston sisäpihalla eli atriumissa. Kirjastothan eivät tunnetusti ole avoinna sunnuntaisin, joten haaveeksi jäi tuon taideteoksen kuvaaminen.

Kirjastolta ajoin tunnelin läpi ja seuraavan koulun pihalle, josta etsin ensin tovin verran Nina Ternon veistosta Karuselli. Kun en löytänyt, pyöräilin urheilupuistoon tutkimaan siellä olevia paikkoja. Kuvasin palloiluhallin seinästä jokusen graffitin ja sitten palasin koululle. Pääsin yläovien puolelle ja sieltä sisäpihan puolelta tuo Ternon veistos löytyikin.

Aika kovin on rapautunut hevosveistos. Yliskylästä tie vei Herttoniemen kautta Kulosaareen. Ensin Adolf Lindforsin tielle, jossa on kivimuurissa presidentti K.J. Ståhlbergin asumuksesta kertova muistolaatta, tekijänä Kim Simonsson.

Pienen matkan päässä on Wihurinaukio. Tuo paikka oli uskomattoman näköinen nyt sunnuntaina: toisella puolella meri ja kasino, toisella puolella ikihongat ja Wihuri Oy:n linna. Ja siinä pihalla Kalervo Kallion punagraniitista veistämä Antti Wihurin rintakuva.

On muuten erittäin miellyttävää ja mieltä ylentävää, kun on tässä kesän aikana löytänyt muutaman uuden Kalervo Kallion veistoksen. Niitä ei taida kuitenkaan olla vielä ihan tarpeeksi Kalen henkilöesittelyn kakkososaa varten, mutta kuitenkin kiva nähdä näitä, joita ei ole aiemmin nähnyt ollenkaan.

Pysähdyin hetkeksi tutkailemaan Viktor Janssonin suihkukaivoveistosta, joka on siinä Mustikkamaan ja Korkeasaaren risteyksen kupeessa. Surullisen näköinen paikka siinä mielessä, että kyllähän tuohon kaivonraivaajien muistomerkkiin se vesi aika oleellisesti kuuluisi.

Ajoin sitten Itäväylän yli toiselle puolelle Kulosaarta ja lähdin etsimään Leposaarena tunnettua hautausmaata. Kalmistosta löytyikin vaikka mitä, mutta niistä kerrottakoon omassa osiossaan. Mutta niin pääsi tuolla hautuumaalla käymään, että järkkärikamerasta loppui akku. Loput kuvat oli pakko ottaa kännykän kameralla.

Harmillisesti myös kännyn akku alkoi sekin olla finito. Poljin vielä Herttoniemeen ja etsin sieltä koulua, jonka pihalla olisi viikonlopun kolmas Mikko Hovi -bongaus. Monen eläintien jälkeen löysin vihdoin Ahmatien ja siellä sijaitsevan koulun. Siellähän se pihalla oli, Pallopojat. Kyseinen teos on vuodelta 1955. Sain siitä sentään jokusen kuvan eikä puhelimen akku edes loppunut. Lähellä kyllä oli.

Koska tekniikka petti miehen, oli pakko jättää Roihuvuoren pari teosta tällä kertaa väliin. Katsotaan niitä sitten ensi kerralla. Seuraavaksi sitten vuorossa tosiaan tuo Kulosaaren hautausmaan raportti. Siihen asti, näihin kuviin näihin tunnelmiin!