Vasa-museo kierrettiin viimeiseen asti ja juuri ehdimme vielä museokauppaankin. Muutama kortti, magneetti ja kassalle. Sitten mietimme, mitä tehdä pimeän aikaan Djurgårdenissa... Emme halunneet vielä hypätä M/S Emelien kyytiin, koska siitä olisi seurannut liian pitkä odotus laivaterminaalissa, joten lähdimme kiertelemään Djurgårdenia.
Liljevalchsin taidemuseon kohdalla on jokunen taideteos. Museo on remontissa, ainakin osittain, ja sen edustalla oli tellinkejä, kontteja ja pressuja. Jonkun sisäänkäynnin yläpuolella on Carl Millesin tekemä enkelireliefi.
Kadunkulmauksessa on Millesin veistämä Bågskytten vuodelta 1919. Jalustana toimii 12-metrinen graniittipaasi, jonka päällä on diabaasista veistetty kotka. Sen päällä seisoo jyhkeä jousiampuja. Varmasti päivänvalossa näyttävä teos.
Wikipediasta tutkin, että Milles veisti teostaan vuosien 1913 ja 1919 välisenä aikana. Ensimmäinen, hieman erilainen ja pienempi versio on edempänä Djurgårdenissa, Waldemarsuddessa. Varsinaisen patsaan luonnos, joka julkistettiin keväällä 1916, on Millesgårdissa, Lidingön puolella.
Patsaan taustalla ovat taivaan jumala Panin poika Krotos, joka oli hyvä metsästäjä ja ampuja ja antoi nimen Jousimiehen tähtikuviolle. Kotka puolestaan oli Zeuksen lintu ja kotka oli myös Millesin suosikkihahmoja muotoilla.
Tien toisella puolella, Skansenin rinteiden alapuolella on Fången Viking -niminen veistos. Sen on veistänyt John Börjeson ja se on vuodelta 1913.
Liljevalchsin luona on myös mm. Christian Erikssonin veistämä Carl Liljevalch nuoremman graniittinen rintakuva, Fredrik Wretmanin pronssipatinoitu lasikuitujalka Budbäraren sekä Sean Henryn maalattu pronssinen Standing Man. Ne jäivät odottamaan seuraavaa vierailukertaa.
Kuljimme tietä eteenpäin ohi ABBA-museon. Siellä näytti olevan meiningit kohdallaan, tutut laulut raikaisivat ja ihmiset viettivät iloista perjantain alkuiltaa ravintolassa.
Tien toisella puolella on Hasselbackenin hotelli ja ravintola. Sen pihalla on Carl Michael Bellmanin patsas, nerokkaasti nimetty Bellmansstatyn. Pronssattua sinkkiä oleva näköispatsas on vuodelta 1872, sen on veistänyt Alfred Nyström ja se sijaitsee Bellmanin tammen vierellä.
Hasselbackenilla, Bellmanin tammen luona käyskenteli aikoinaan kunkku Gustav III, tutustumassa rahvaan elämään. Siellä myös pakanallinen ryhmä Par Bricole perusti Bellmaninpäivän, jota vietetään heinäkuun 26:ntena.
Hotelliravintolan katolla on kaksi veistosta, joiden alkuperästä minulla ei ole tietoa.
Viereinen talo on Cirkus, siellä ovat lukuisat artistit ja tähdet esiintyneet. Alun perin talossa toimi sirkus, mutta myöhemmin siitä on tullut Ruotsin suurin yksityisteattereri. Siellä järjestetään myös konsertteja. Talon katolla on Carl Johan Dyfvermanin nelihevosvankkuriveistos Fyrspann. Näyttävän taideteoksen valmistus- eikä paljastusvuotta ole tiedossa.
Cirkuksen parkkipaikalla oli valaistu polkupyörä, joka opasti fillariparkkiin. Satulaosasto oli vähän kovemman sorttinen, mutta siihen piti lasten päästä silti istuskelemaan ja leikkimään pyöräilyä.
Vähän matkan päässä, Skansenin pääsisäänkäynnin luona, seisoo Kalle och Emma -patsas. Se on vuodelta 1985 ja tekijänä toimi David Wretling. Patsas on tehty Djurgårds-Kallen ja Emman muistoksi.
Kolmenkymmenen vuoden ajan kaksikko oli päivittäin Skansenin portilla soittamassa ja laulamassa laulujaan posetiivin säestyksellä. Kallen tekoviikset ja posetiivi on talletettu Tukholman kaupunginmuseoon.
Wretling teki luonnoksen Kallesta ja Emmasta jo Kallen kuolinvuonna 1934, mutta patsas saatiin aikaiseksi vasta 50 vuotta myöhemmin. Patsashanketta ajoi voimakkaasti näytelmäkirjailija Kar de Mumma, joka sai panostuksestaan palkkioksi nimikirjaimensa K de M patsaan jalustaan.
Pian vastaan tuli raitsikkapysäkki, johon näemmä tämä eteläisen Djurgårdenin viihdealue päättyi. Käännyimme siitä takaisin päin. Ihastelimme tässäkin alueella olevia taloja, miten heillä näkyy Saltsjö toisella puolella ja Skansen toisella. Yhden risteyksen kohdalla bongasimme sen, mitä vaimo jo kesällä olisi halunnut nähdä eli Djurgårdsslättenin kaivon.
Nousimme brunnilta mäkeä ylös vanhoille puutaloille. Hienot talot ja kujat, kerrassaan. Talojen välistä pääsi sitten mäkeä alas Gröna Lundin takakujalle. Gröna Lundin kierrettyämme pääsimme lauttalaiturille ja hyppäsimme Emelien kyytiin.
Kiersimme vielä kerran Nybroplanin kautta, ihastelimme hienoja iltamaisemia, joissa näkyivät Östermalmin vanhat talot, Norrmalmin maisemat, jonossa Blasieholmen, Skeppsholmenin paatit, viimeisenä kärkenä Kastellholmen, Gamla stan sekä lopulta Södermalmin korkealla huipulla olevat talot.
Emelien kyydistä jäimme jälleen Masthamnenin kohdalla ja kävelimme siitä terminaaliin. Ei näkynyt haukkaa enää tällä kertaa.
Nappasimme tavarat säilytyslokerosta, menimme lähtöselvityksen läpi ja siirryimme kakkoskerrokseen muiden matkustajien joukkoon odottamaan laivaan pääsyä. Tällä kertaa pääsimme sisään laivaan, mutta siellä jouduttiin nyt odottamaan käytävällä siivouksen valmistumista.
Amorellan hytti oli tietenkin pienempi kuin uudemmassa Gracessa oli ollut, mutta mahduimme hyvin. Pikainen vierailu kauppaan, karvapuput lähtivät nuoremman väen mukaan. Sitten menimme buffetiin syömään. Ruoka oli jälleen hyvää, sitä oli tarpeeksi, mutta tuli jälleen syötyä liikaa.
Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa hytistä karvakamut mukaan ja nousimme sitten kannelle. Kiersimme tutut paikat kannella, samat missä vietimme useasti kesän reissulla aikaa. Nyt oli vain paljon pimeämpää ja kylmempää. Sitten siirryimme hyttiin iltapuuhiin.
Vasamuseosta ostamani postikortti sai postimerkin vasta laivalla ja päätyi laivan laatikkoon. Perille kuitenkin meni.
Näin jäi Tukholma ja Ruotsi taakse. Oli hieno reissu, vaikka tulikin muutoksia suunnitelmiin. Oli hauska käydä katsomassa Djurgårdenia, varsinkin kun sinne ei pitänyt mennä tällä reissulla lainkaan. Vaikka emme päässeetkään niille paikoille (Vasastan, Humlegården) mihin suunniteltiin, ovat ne odottamassa sitten seuraavaa kertaa. Toivottavasti se tulee nopeasti, vielä tämän vuoden puolella.
Nyt kuitenkin Ruotsin osuus näistä pitkään julkaisuaan odottaneista raporteista on valmis ja vielä on jäljellä yksi päivä Turussa. Siitä lisää ensi kerralla.
Lähteet: Wikipedia
Pimeä Djurgården oli ihana, vaikka erittäin hyvä paikka myös dekkarille. Yllättävää kyllä, tuolla ei pelottanut yhtään. Patsaita Djurgårdenilla on paljon ja sinne täytyy varmaan vielä palata. Mukava kävelymaasto muutenkin. Ja nyt pimeällä ja märällä kelillä niin rauhallinen. Vasamuseo on kyllä ykis parhaista. Laiva on komea, mutta erityisesti viehättää rakennuksen arkkitehtuuri.
VastaaPoista